Miten tätä yksinäisyyttä jaksaa?

Ehkä mun pitäs olla kuollut kärsin vaa kokoajan. Ja olen yksin aina. Ei kiinnosta enää mikää. Tulee vaa niin paska olo kun näkee et muilla on kavereita ja kumppanit. Ehkä mä kohta puolin vaa tapan itseni.

Nopea kivuton kuolema.

Tässä ketjussa on todettu sekä, että asiaan ei voi itse vaikuttaa, että "jokaisella on elämässä ihan sitä mitä siihen ottaa". Mielestäni näistä kumpikaan ei pidä paikkaansa, joskin jälkimmäinen vielä selvästi vähemmän. Kun yksinäisyyteen on kerran tavalla tai toisella joutunut, on sieltä usein vaikeaa nousta. Koska nämä haasteet ovat monella tavalla näkymättömiä, on ne monen ulkoa katsovan, itse aivan erilaisessa tilanteessa elävän, helppo ohittaa. Olemattomia ne eivät kuitenkaan ole.

"… the lonelier a person gets, the less adept they become at navigating social currents. Loneliness grows around them, like mould or fur, a prophylactic that inhibits contact, no matter how badly contact is desired. Loneliness is accretive, extending and perpetuating itself. Once it becomes impacted, it is by no means easy to dislodge."

Olivia Laing, The Lonely City

Eli yksinäisyys vähentää ihmisen kykyä sosiaaliseen navigaatioon, ja se "kasvaa" ihmisen ympärillä kuin sammal. Tunnistan itse tämän vertauksen. Yksinäisyys "jähmettää" ihmistä sosiaalisesti. Yksinäisen voi olla vaikea uskoa, että hänen seuraansa ylipäänsä kaivataan. Hänen voi olla vaikea päästä rentoon ja huolettomaan mielentilaan muiden ihmisten seurassa, ja tämä voi näkyä. Yksinäinen kokee usein joutuvansa maskeeraamaan tilannettaan muiden edessä, ja sekin vie energiaa. Myös seuran kaipaaminen liikaa voi näkyä muita karkoittavalla tavalla. Sosiaalinen kanssakäyminen on usein aika pienistä vivahteista kiinni. Toisaalta yksinäinen ihminen voi myös alkaa pelätä sosiaalisia tilanteita ja muiden arviota itsestään aivan liikaa, ja sekin voi jähmettää. Ja jos on sosiaalisesti yhtään kömpelö, aikuisella ihmisellä paikkoja, joissa voisi rauhassa harjoitella ja vahvistaa taitojaan ja itsetuntoaan ilman tuomitsevia katseita, ei välttämättä kauheasti ole. Epäonnistumiset taas voivat laskea itsetuntoa entisestään. Kaikki eivät välttämättä löydä ylipäätään tilaisuuksia, joissa muut ihmiset olisivat hänestä kiinnostuneita. Lisäksi useimmilla yksinäisillä ei tietenkään ole ketään, jonka kautta tavata uusia ihmisiä, mikä on yksi tyypillisimmistä tavoista siihen.

En kuitenkaan halua tällä pelotella tai "tuomita" ketään mihinkään kohtaloon. Kenenkään tilanne tuskin on aivan toivoton, ja mahdollisia tapoja tavoittaa muita on monia, netinkin kautta. Samassa tilanteessa olevia ihmisiä on joka tapauksessa paljon. Itseään kannattaa kaikesta huolimatta altistaa kaikenlaisille tilanteille, joiden kautta voisi päästä eteenpäin. Suosittelen myös netistä löytyvää kaveripalstaa (kaverihaku.net). 

Suomessa on useita satoja tuhansia eri ikäisiä ihmisiä, jotka kärsivät yksinäisyydestä.

Aika surullista.

AV:sta olisi hauska sellainen puheversio, jossa voisi jutella :D

Vaikutat sekopäältä, siksi kukaan ei soita.

Ei mitään ongelmaa siinä. Olen sinkku ja pitkä avoliitto päättyi eroon 7v sitten. Hyvä tutustua itseensä uudelleen ja hyvää tekee olla itsekseen eikä hyppää suhteesta toiseen. En ole läheisriippuvainen.

Näistä yksinäistä tiedän jotain niin että ovat luonnevikaisia niin etteivät pysty elämään parisuhteessa. 

Ai olen sekopää hullu ihminen ja mulla on heikkolahjaisuus. Sitten tapan itseni!!!!!!!

Jos kerta olen hullu sekopää. Lievästi vammainen jolla ei oo kavereita eikä saa kumppania. Okei nyt tajuan todellaki että mun ainut keino on tappaa itseni kylmästi. Todellaki.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ongelmaa siinä. Olen sinkku ja pitkä avoliitto päättyi eroon 7v sitten. Hyvä tutustua itseensä uudelleen ja hyvää tekee olla itsekseen eikä hyppää suhteesta toiseen. En ole läheisriippuvainen.

Ei 7v suhde ole vielä pitkä suhde. Ja sellaisesta on vielä helppoa lähteä. En ymmärrä mitä järkeä on suhdetta rakentaa ja sitten romuttaa se kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikää yli 30 v yksinäinen mies asun vantaalla ja mun elämässä ei ole mitään.

Vantaalla on paljon naisia. Mene harrastuksiin, kuntosalille ja kahviloihin ja ala puhua ihmisille. Ihan turhaan olet yksin. Kaikille yksinäisille kavereille sanoisin. Pukeutukaa siististi, käykää parturissa ja alkakaa jutella ihmisille selvin päin. Naiset pitävät sellaisesta. Kyllä joku vastaa huutoosi. Tee ensin sata yritystä. Et varmasti ole yksin.

Luuletko, että yksinäisyys katoaa sillä, että puhuu jokaisen vastaantulijan kanssa? Kauanko luulet, että siinä kassalla voi seistä juttelemassa sen kassan kanssa? Entä kauanko luulet, että voit jutella sen bussissa vieressä istuvan kanssa? Luuletko, että he antavat numeronsa, jotta voin mennä heidän kanssa viettämään aikaa muulloinkin?

Olen nainen ja todella hyvin pukeutunut. En juo alkoholia. Eikä hiukset ole ongelma todellakaan ja voin sanoa, ettei noilla asioilla ystäviä saada.

Ystäviä on todella vaikeaa saada, koska niin moni rakastaa olla introvertti ja yksin.

He eivät edes vastaa puheluihin, ellei ole jotain oikeaa ja tärkeää asiaa, josta he tietävät etukäteen.

Älä sotke jotain random puhumista ystävyyteen. Se ei ole sitä. Voin kertoa, että jos tarkoitus on puhua, niin se onnistuu heti. Jumitat tosiaan siellä kassalla vaikka vartin jauhamassa jotain turhaa, siitä tuotteesta mitä ostat. Otat junan ja rupeat kyselemään kaikkea turhaa konduktööriltä. Hitsi, moni vanhus varaa ajan terveyskeskuksen ja puhuu puolituntia kaikista vaivoistaan. Mutta kutsua sitä, ystävien löytämiseksi on kyllä aika kaukaa haettua.

Mulle niin riittää tää paska. Niin riittää. Mä en kärsi enää yhtään tätä paskaa mä en jaksa enää ketään.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerta olen hullu sekopää. Lievästi vammainen jolla ei oo kavereita eikä saa kumppania. Okei nyt tajuan todellaki että mun ainut keino on tappaa itseni kylmästi. Todellaki.

Ei mutta voisit ihmetellä mitä vikaa sinussa on. 

Joo ei mitään toivetta. Olen 36 v yksinäinen. Pukeudun siististi. Ruma en ole. Mulla on heikkolahjaisuus lievä kehitysvamma sama asia. Tuntuu et elämä on pilalla ja kun erilainen ihminen. Kaupan kassa moikkaa säälistä. Ja ihmiset ja naiset näkee mut jaa toi on aivan sairas hullu sekopää. En halua edes jutella. Toiv hän kuolee pois.

Kyllä mä mietin sitä vikaa mussa on. Mutta kehitysvamma ei lähe pois en tiedä mitä vikaa on. Ilmeisesti mun tarkotus täs elämäs ei ole olla. Jos vain olen yksin katon telkkaria kun ei kelpaa parisuhteen ees samanlaiselle naiselle. En voi vaan käsittää tätä elämää.!!!!!

Normaalia naista en varmaa koskaa saa. Muttakun en saa edew omanlaista naista. On mussa niin paljo vikaa tai kohtalo on tätä että olen hautaan yksin tai kuolen pois.

Tarviit vahvemmat lääkkeet ja sitä terapiaa, josta olet jo pitkään puhunut. Ihmisen pitää olla tasapainossa ennen kuin lähtee parisuhteeseen ja sitä et todellakaan ole tällä hetkellä. Tajuatko, ettei ole tervettä uhata itsarilla 15 minuutin välein?!

Minä olen löytänyt elämäni kumppanin ja olemme olleet yli 30 v yhdessä  eikä meillä ole mitään ongelmia. 

Aloitin kognitiivisen terapian. Syön lääkettä venlafaxin 150 mg. Kai mä olen hullu sekopää.