Miten tätä yksinäisyyttä jaksaa?

Kai tämä on minun elämä. Yli 30 v mies joka ei millään kelpaa naisille.

Kun katson kiukuttelevia ja riiteliviä perheitä kaupassa, olen todella onnellinen yksinäisyydestäni.

Vierailija kirjoitti:

Kaupan kassa moikkaa ja muuten on yksin kotona. Puhelin ei koskaan soi.

Miten tuo mahdollista, kerro vinkki.. Kokoajan jonkun sortin kauppamiehet soittaa, joten pidän äänettömällä.

Vierailija kirjoitti:

En kokeile. Koska ei kiinnosta alkoholi.

Ja kaikkia ei kiinnosta tuollaiset tiukkikset. Elämä on valintoja.

Ei kiinnosta baarit ja juoda. Se ei mun juttu. Mä oon vaa kokoajan yksin. Jopa ihmettelen miksei ihmisiin tutustu ja olen vaan yksin ja naisetkaa ei kiinnostu.

Ikää yli 30 v yksinäinen mies asun vantaalla ja mun elämässä ei ole mitään.

Miten tää tästä muuttuis kun on vaa yksin ja naisten silmissä 0 ja ruma vielä ja masentunut.

Netissä tutustuu

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyydessä ei mitään pahaa. Hyvä olla myös yksin ja oppia tuntemaan itsensä.

Yksinäisyys ON PAHA ASIA. Yksinäisyys on terveydelle vaarallisempaa kuin esim. ylipaino tai korkea verenpaine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut viinaa?

Tämä on todellinen win-win. Dokaaminen on sosiaalista ja tutustuu helposti ihmisiin, ja jos ei tutustu, niin kännissä on helpompi kestää yksinäisyyttä.

Mitä siinä on sosiaalista, että käy ostamassa viinapullon ja juo sen kotona?

Olen miettiny jo itsemurhaa. Kumppania myös toivon.

Harva ihminen on Linkolan kaltainen, kenelle yksinäisyys sopii.

Yksinäosyys musertaa ku ei oo elämää. Ja joudut koko elämäs olee yksin

Mielelläni tapan itseni

T. Anton masentunut

Vierailija kirjoitti:

Harva ihminen on Linkolan kaltainen, kenelle yksinäisyys sopii.

Eikö Linkolalla ollut vaimo ja jälkikasvua? Toki on totta että ajattelijat eivät seuraa ainakaan niin suuresti edes kaipaa kun keskinkertaiset mölisijiät vain rasittavat typeryydellään. Hengenheimolaiset olisi toivottuja varmaan kaikille, mutta älykkäille heitä on vähän tarjolla ja monesti älykkäät ovat aika egoistisia, mikä tekee ihmissuhteista haastavia.

Noin muuten tavalliset yksinäiset voisivat vain lähteä liikkeelle rikkomaan jäätä ja opettelemaan elämää. Päihteet tarvittaessa auttavat.

Vain kuollessa on liian myöhäistä rutista kun paskat on jo housussa.

Kylläpä on taas uhriutumista ja uikuttamista. Jokaisella on elämässä ihan sitä mitä siihen ottaa. Opetelkaa vuorovaikutustaitoja. Aloittakaa harrastuksia. Puhukaa ihmisille. Minäkin olen äärimmäisen introvertti eikä yksinolo haittaisi yhtään ja joka paikassa kuitenkin tuttuja tulee kun vaan saa sen suunsa auki. Jos ei kukaan soita, kannattaa netissä osallistua erilaisiin kilpailuihin ja laittaa niihin puhelinnumero niin rupeaa aurinkokenno kauppiaat sun muut soittamaan viisi kertaa päivässä.

Vink vink. Useimpia naisia asenne pllua tai ranteet auki ei kiinnosta. Kukaan toinen ei voi tehdä teitä onnellisiksi . Se pitää jokaisen tehdä itse elämänsä hyväksi

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä jaksakaan. Lähinnä jos löytyy joku projekti joka kantaa vähän aikaa, niin sillähän sitä selviää jonkin aikaa, mutta suomalainen yhteiskunta on kyllä niin paskamaisen parisuhde- ja perhekeskeinen, että pakostihan tässä syrjäytyy ennemmin tai myöhemmin jokaikinen.

Olen samaa mieltä. Näilläkin sivuilla näkee, kun ihmiset pelkäävät, että naapuri juttelee. Alkaa roikkua. Menin kerran lähikuppilaan, kun olin yksin kotona. Olen nainen ja siinä lähipöydässä istui yksinäisen näköinen nainen. Kysyin häneltä, että voinko tulla hänen pöytäänsä. Hän sanoi että ei. Siinä sitten istuttiin, kaksi naista omissa pöydissä. Kyllä vika on meissä suomalaisissa. Kehoitan kaikkia yksinäisiä aloittamaan pienen keskustelun ventovieraankin kanssa. Tyrmäyksiä tulee, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Jonkin aikaa ahdistavassa ja painostavassa suhteessa elämäntapatyöttömän mt-ongelmaisen kanssa niin kyllä kelpaa taas olla yksin.

Edelleen kyllä haaveilen siitä omasta junttimiehestä joka käy töissä edes joskus ja haluaisi elää ihan tasaista arkea vaikka jossain metsän laitamilla. Kavereita en enää osaa kaivata.

-ex ikisinkku 33v

Vierailija kirjoitti:

Ikää yli 30 v yksinäinen mies asun vantaalla ja mun elämässä ei ole mitään.

Vantaalla on paljon naisia. Mene harrastuksiin, kuntosalille ja kahviloihin ja ala puhua ihmisille. Ihan turhaan olet yksin. Kaikille yksinäisille kavereille sanoisin. Pukeutukaa siististi, käykää parturissa ja alkakaa jutella ihmisille selvin päin. Naiset pitävät sellaisesta. Kyllä joku vastaa huutoosi. Tee ensin sata yritystä. Et varmasti ole yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikää yli 30 v yksinäinen mies asun vantaalla ja mun elämässä ei ole mitään.

Vantaalla on paljon naisia. Mene harrastuksiin, kuntosalille ja kahviloihin ja ala puhua ihmisille. Ihan turhaan olet yksin. Kaikille yksinäisille kavereille sanoisin. Pukeutukaa siististi, käykää parturissa ja alkakaa jutella ihmisille selvin päin. Naiset pitävät sellaisesta. Kyllä joku vastaa huutoosi. Tee ensin sata yritystä. Et varmasti ole yksin.

Vantaalaiset naiset ovat myös anteliaita. Useampikin nuori ja säpäkkä vantaalsinen on ollut rempseän oma-aloitteinen tekemään tuttavuutta meikämandoolinin kanssa vuosien varrella. Eikä mitään masennuksiakaan voi syyttää, kun itse olen tuosta kärsinyt jo yli vuosikymmenen.

Vähemmän uliölinää ja enemmän yritystä, niin kyllä se siitä suttaantuu. Iltakaljan voisi koittaa korvata esim mäkikuismateellä niin synkät pilvet kaikkoavat, kuten paketin mainosteksissäkin sanotaan.

Minä päinvastoin haluan olla yksin. Olen työssä, joka on äärimmäisen sosiaalista. Kotona saan olla yksin! Ei tarvitse puhua kenellekään mitään. Parasta.

En kaipaa läheisyyttä enkä fyysisyyttä. Kavahdan kosketusta, jäykistyn. Seksiä? Sitä oli nuorempana, ei enää. Olen 52-vuotias kaunis nainen. En elä miehen kautta.