Voisitko tehdä työtä jossa ei ole mahdollista ikinä "sluibailla", eli esimerkiksi hoitaa omia asioita tai lukea uutisia. Esimerkiksi postinjakajan, siivoojan, rekkakuskin tai liukuhihnatyöntekijän?
Minä en ainakaan kykenisi tuollaiseen työhön jossa on pakko koko ajan olla tekemässä. Rekkakuskinkin on vain pakko keskittyä siihen ajamiseen taukoamatta, ellei halua aiheuttaa liikenneonnettomutta.
Toimistotyössä pääsee vapaasti päättämään milloin tekee kuinkakin paljon. Tai esimerkiksi myyntiedustajan on paljon vapautta.
Kommentit (48)
Pystyisin tehdä kyllä töitä, mutta kaipaisin älyllistä haastetta.
Ihme käsityksiä sulla. Oon ollu toimistotöissä, ja siellä olin kuin vankina. Jokainen poistuminen talosta, vaikka viereiseen ravintolaan syömään, piti leimata. Pakko oli kökkiä siellä joka päivä 8h oli tekemistä tai ei. Kammottavin työpaikka ikinä.
Oon myös ollut eräässä noista mainitsemistasi hommista, ja siellä hoidin omia asioita työajan puitteissa. Työpäiväkin loppui siihen, että työt oli tehty. Palkka toki koko ajalta. Välillä oli kiirettä, välillä ei.
Toimistotyö on puuduttavaa orjuutta.
Yksi syy siihen miksi uuvuin niin nopeasti siivoustyössä oli se, ettei ollut hetkeäkään aikaa vähän ajatella tai tehdä muuta kuin siivota. Lounaskin tuli syötyä automatkalla tai töiden päätteksi pesukoneen linkousta kuunnellessa.
Meidän talon siivoojilla on kyllä netti käytössä töissä. ja sitä myös käyttävät kuten .muutkn talossa Ja tuttuja on ollut postissa ja ihan normaali työpaikka se on. Ei se ole pelkkää jakamista. Liukuhihnatyöstä en tiedä, onko sellasta Suomessa vielä. Yleensä on normaalit tauot ja muutaikin voi tehdä. Ei Suomessa mitään orjuutta ole, jokainen pitäköön puolensa. Pahempia ovat työpaikkakiusaajat, niitä Suomessa on, ja ne esittää muileihan muuta. Ne on kai niitä joita isät lapsena hakkasivat ja nimitteivät. Saavat sairasta nautintoa siitä.
Aiemmin tein tollasta työtä ja se oli mun mielestä kivaa. Nykyään olen toimistohommissa ja se on niin rentoa ja mahdollistaa omienkin juttujen tekemisen niin en voisi enää vaihtaa takaisin päin. Oon tottunut liian hyvään.
Vierailija kirjoitti:
Ihme käsityksiä sulla. Oon ollu toimistotöissä, ja siellä olin kuin vankina. Jokainen poistuminen talosta, vaikka viereiseen ravintolaan syömään, piti leimata. Pakko oli kökkiä siellä joka päivä 8h oli tekemistä tai ei. Kammottavin työpaikka ikinä.
Oon myös ollut eräässä noista mainitsemistasi hommista, ja siellä hoidin omia asioita työajan puitteissa. Työpäiväkin loppui siihen, että työt oli tehty. Palkka toki koko ajalta. Välillä oli kiirettä, välillä ei.
Ei tuo ole yleistä nykyaikana.
paperitehtaalla 26 vuotta, aina oli työn ohessa omia asioita hoitaa, muttei tietenkään päiväsaikaan kun herrat töissä.
Vuorotyö kyllästytti totaalisesti, eikä paksu tilipussi enää sitä pelasta siinä kohtaa kun tuntuu hitaalta itsemurhalta. Nyt toimin pakukuskina, ei oikeen pysty omia asioita sillee samalla hoitaa mutta jäi myös se aivan turha netissä roikkuminen pois.
Kotona sluibaillaan ja varsinkin lomalla. Töissä eri meininki.
Itse teen vastaavaa ja tykkään työstäni, miksi ihmeessä työajalla pitäisi hoitaa omia asioita? Suorittavaa perusduunia, ta maksaa työnteosta, ei siitä että luen nettilehteä.
Johtunee osin siitä etten omista älypuhelinta? Tällä kotikoneella voin hoitaa asiat ja lukea uutiset (paitsi tykkään kyllä enemmän sanomalehdestä)
Vierailija kirjoitti:
Toimistotyö on puuduttavaa orjuutta.
Kyllä se menettelee, jos työtä riittää. Jos jos joutuu vain kynää pyörittelemään on puuduttavaa. Katsoo vain kelloa, milloin pääsisi tauolle.
Tietysti kiireet monessa paikasa vaihtelee ja silloin toivoisi helpotusta. Mutta ei ole hauskaa myöskään vain istuskella.
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy siihen miksi uuvuin niin nopeasti siivoustyössä oli se, ettei ollut hetkeäkään aikaa vähän ajatella tai tehdä muuta kuin siivota. Lounaskin tuli syötyä automatkalla tai töiden päätteksi pesukoneen linkousta kuunnellessa.
Kannattaako sitä olla yksityisellä.
Tiedoksi, että suurin osa ammattiautoilijoista katselee samalla esim. sarjaa netflixistä.
Omasta mielestäni listaamissasi töissä voi tosiaan sluibailla, ainakin henkisesti. Ketään ei kiinnosta jos rekkakuski kuuntelee vaikka äänikirjaa tai laulaa karaokea siellä mobiilikopissaan, tai postinjakaja suunnittelee lastensa synttäribileitä siinä työnnellessään kirjekuoria laatikoihin.
Tietotyötä tehdessä aivokapasiteetti on täydessä käytössä, eli "sluibailla" voi vain kun keskeyttää työnteon. Omassa työssä päähän ei mahdu yhtään työn ulkopuolista ajatusta, jos esim. teen suunnittelupiirustuksia, laskelmia, excel-taulukoita, kirjoitan tekstiä, ladon graafisia materiaaleja, pidän esitelmää tai osallistun kokoukseen. Aina pitää olla 100% läsnä ja etenkin henkisesti, ja minusta tuo on henkisesti kuormittavampaa kuin työ jossa aivot voi heittää narikkaan eli miettiä työtä tehdessä vaikka ne kotityöt ja ensi kesän lomasuunnitelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme käsityksiä sulla. Oon ollu toimistotöissä, ja siellä olin kuin vankina. Jokainen poistuminen talosta, vaikka viereiseen ravintolaan syömään, piti leimata. Pakko oli kökkiä siellä joka päivä 8h oli tekemistä tai ei. Kammottavin työpaikka ikinä.
Oon myös ollut eräässä noista mainitsemistasi hommista, ja siellä hoidin omia asioita työajan puitteissa. Työpäiväkin loppui siihen, että työt oli tehty. Palkka toki koko ajalta. Välillä oli kiirettä, välillä ei.
Ei tuo ole yleistä nykyaikana.
Niin mikä? Jokaisessa työpaikassa on omat käytäntönsä.
Toki nyt koronan aikana osa toimistotöistä on siirtynyt etään, ja siinähän toi minunkin entinen duuni olisi ollut ihan 10/10 hommaa kun 8h työt tekee todellisuudessa n. 2 tunnissa ja nekin vaikka sängyssä alasti maaten. Harmi vaan, ettei pää kestänyt odotella sitä lottovoittoa paria vuotta ja ehdin jo vaihtaa mielekkäämpiin ja rahallisesti palkitsevampiin töihin. Perus ns. ammattitasoisista toimistotöistä maksetaan todella nihkeästi. Duunarinakin saa helposti enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ihme käsityksiä sulla. Oon ollu toimistotöissä, ja siellä olin kuin vankina. Jokainen poistuminen talosta, vaikka viereiseen ravintolaan syömään, piti leimata. Pakko oli kökkiä siellä joka päivä 8h oli tekemistä tai ei. Kammottavin työpaikka ikinä.
Oon myös ollut eräässä noista mainitsemistasi hommista, ja siellä hoidin omia asioita työajan puitteissa. Työpäiväkin loppui siihen, että työt oli tehty. Palkka toki koko ajalta. Välillä oli kiirettä, välillä ei.
Näin oli ennen korona aikaa. Nykyisin ei yksikään työnantaja voi edellyttää toimistolla oloa ja etätöissä kukaan ei tiedä mitä on tehnyt ja miten leimaillut. Vaikka pyykkiä pesee ja vaatteita silittää työajalla jos ei tekemistä ole.
En pystyisi. Ihmettelen omaa työtahtiani, sluibailen suurimman osan ajasta ja sitten teen TODELLA intensiivisesti töitä puolisen tuntia, max. tunnin. Tämä tahti sopii minulle, onneksi teen töitä yrittäjänä ja voin vapaasti toimia näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme käsityksiä sulla. Oon ollu toimistotöissä, ja siellä olin kuin vankina. Jokainen poistuminen talosta, vaikka viereiseen ravintolaan syömään, piti leimata. Pakko oli kökkiä siellä joka päivä 8h oli tekemistä tai ei. Kammottavin työpaikka ikinä.
Oon myös ollut eräässä noista mainitsemistasi hommista, ja siellä hoidin omia asioita työajan puitteissa. Työpäiväkin loppui siihen, että työt oli tehty. Palkka toki koko ajalta. Välillä oli kiirettä, välillä ei.
Näin oli ennen korona aikaa. Nykyisin ei yksikään työnantaja voi edellyttää toimistolla oloa ja etätöissä kukaan ei tiedä mitä on tehnyt ja miten leimaillut. Vaikka pyykkiä pesee ja vaatteita silittää työajalla jos ei tekemistä ole.
Uskotko, että poikkeusaika jatkuu ikuisesti ja työnantajat maksavat iloisesti työntekijöiden kotona köllöttelyn? Kyllä tossa on tehostuksen paikka henkilöstökuluissa. Yt:t päälle ja turhat loikoilijat osa-aikaisiksi tai ulos.
Ei ole mikään pakko. Ja kyllä.
Laitoshuoltaja