Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksen jälkeinen terveydenhuolto -sitä ei ole
03.09.2021 |
Olen järkyttynyt naisten oikeuksista terveyhdenhoitoon synnytyksen jälkeen. Itselläni todettiin kohdun laskeuma synnytyksen jälkitarkastuksessa, tikit repesivät ennenaikaisesti ja nyt emättimen suuaukko on "räjähtänyt". Lisäksi välilihan arpi on kivulias. Mihinkään näihin en saa hoitoa kunnalliselta tai vakuutuksestani yksityiseltä. Jokaisen fysioterapiakäynnin ja mahdollisen tulevan välilihan korjausleikkauksen joudun maksamaan omasta pussista. Ketuttaa! Tuntuu, että yhteiskunta huijasi minut synnyttämään ison lapsen alateitse, sillä kokoarvio meni kilon pieleen ja nyt kukaan ei välitä enää mistään mitään! Naisilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia synnytykseen liittyen!
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
En halua lietsoa synnytyspelkoa, sillä en missään nimessä vaihtaisi maailman rakkaimpia lapsiani pois, ja todella kannataa ryhtyä hommaan tälläkin uhalla. Silti olen sitä mieltä, että naisella tulisi olla oikeus asialliseen hoitoon synnytyksen jälkeen. Ei harmi omasta "kohtalosta" tietenkään poista iloa ja onnea omasta lapsesta. Vauva-arjessakin olisi kuitenkin lohdullista tietää, että näihinkin ongelmiin saa jonakin päivänä varmuudella avun. Ei pienen lapsen vanhemmalla ole välttämättä myöskään voimia kinua apua vaivoihinsa. Joku toimittaja saisi kirjottaa asiasta jutun ilman kenenkään asiantuntijan haastattelua. Heillä kun on tosiaan tapana vähätellä aihetta. Ap.
haloo, pelkkä googlaus paljastaa, että näistä on puhuttu jo vuosia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin tutulta. Itselläni synnytys meni repeämien yms. osalta tosi hyvin, eli mitään pitkäaikaista ongelmaa en saanut sen takia.
Itse jouduin pyytämään alapään tarkastuksen, hieman epäilen olisiko sitä kukaan minulle tehnyt jos en olisi sitä vaatinut. Kahteen kertaan tämä muistaakseni tehtiin, omasta pyynnöstäni siis molemmilla kerroilla.
Synnytyksessä menetin pari litraa verta johtuen siitä että istukka ei irronnut normaalisti. Kaavinnan jälkeen herätessäni olin jo todella huonossa kunnossa. Ihmettelen, miksi minulle ei laitettu nesteytystä tiputuksella ja lisäverta automaattisesti heti kaavinnan jälkeen, synnytyksenaikainen verenhukkani oli kuitenkin dokumentoitu tarkkaan. Uskomatonta mutta totta, nämä molemmat jouduin itse vaatimaan. Siinä vaiheessa kun tämän viimeinkin tajusin tehdä, olin jo todella huonossa kunnossa, hemoglobiini oli ainoastaan 60. Melkein pyörryin kun vessassa kävin ensimmäistä kertaa katetrin poisottamisen jälkeen. Epäilen, että oli rikkinäinen puhelin efekti tässä, eli tieto ei kulkenut eteenpäin hoitoketjussa. Jälkikäteen olen katsellut valokuvia synnytyslaitoksella, olen niissä valkoinen kuin lakana ja ihan elävän kuolleen näköinen. Luulisi, että olisi edes joku hoitaja hoksannut että nyt ei tuolla ihmisellä kaikki voi olla ihan kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
En halua lietsoa synnytyspelkoa, sillä en missään nimessä vaihtaisi maailman rakkaimpia lapsiani pois, ja todella kannataa ryhtyä hommaan tälläkin uhalla. Silti olen sitä mieltä, että naisella tulisi olla oikeus asialliseen hoitoon synnytyksen jälkeen. Ei harmi omasta "kohtalosta" tietenkään poista iloa ja onnea omasta lapsesta. Vauva-arjessakin olisi kuitenkin lohdullista tietää, että näihinkin ongelmiin saa jonakin päivänä varmuudella avun. Ei pienen lapsen vanhemmalla ole välttämättä myöskään voimia kinua apua vaivoihinsa. Joku toimittaja saisi kirjottaa asiasta jutun ilman kenenkään asiantuntijan haastattelua. Heillä kun on tosiaan tapana vähätellä aihetta. Ap.
Se on kumma juttu miten lapset korjaa kaiken sen vaivan. Itsekin menossa kolmatta kertaa. Mulla ei kyllä mitään hirveän ikävää ole aikaisemmista jäänyt, että ehkä siinä uskaltaa eri tavalla kun kaikki on mennyt melko hyvin aina.
Vierailija kirjoitti:
En halua lietsoa synnytyspelkoa, sillä en missään nimessä vaihtaisi maailman rakkaimpia lapsiani pois, ja todella kannataa ryhtyä hommaan tälläkin uhalla. Silti olen sitä mieltä, että naisella tulisi olla oikeus asialliseen hoitoon synnytyksen jälkeen. Ei harmi omasta "kohtalosta" tietenkään poista iloa ja onnea omasta lapsesta. Vauva-arjessakin olisi kuitenkin lohdullista tietää, että näihinkin ongelmiin saa jonakin päivänä varmuudella avun. Ei pienen lapsen vanhemmalla ole välttämättä myöskään voimia kinua apua vaivoihinsa. Joku toimittaja saisi kirjottaa asiasta jutun ilman kenenkään asiantuntijan haastattelua. Heillä kun on tosiaan tapana vähätellä aihetta. Ap.
Sen voi jokainen nainen itse arvioida, kannattaako hommaan ryhtyä tuollakin uhalla. Itse en siitä ole varma, ja osalle vastaus on selvä ei. Ja nimenomaan pitäisikin saada se itse arvioida asiallisen, paikkansapitävän - ei kauniimmaksi muunnellun - tiedon pohjalta arvioida. Ihanaa kuitenkin, että nautit lapsestasi.
Kiitos kun kirjoitatte näistä netissä, tällaisia kokemuksia ei muuten saisi kuulla juuri mistään. Näistä ei puhuta, ja aiheesta lukemani lehtijutut ovat olleet aika kesyä tavaraa av:lla jaettuihin kokemuksiin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä haittaavat päivittäistä arkielämää?
No mm. seksi sattuu ja virtsanpidätys hankaloitunut. Väliliha lähes jatkuvasti kipeä. Luulisi edes tuon seksiasian vaikuttavan hoidonsaantiin, sillä täytyyhän MIEHEN saada seksiä. Onneksi oma parisuhteeni kestää tämänkin, mutta voin vaan kuvitella, että miksi monet miehet käyvät vieraissa pikkulapsiaikana. Ap.
Tämä on kyllä outoa, ettei edes miehen takia puututa tilanteeseen. Mullekin sanottiin heti ensimmäisellä neuvolakerralla, vaikka toosa oli edelleen tuusannuuskana, että muistanhan sitten hoitaa ne miehen tarpeet.
Oliko tää vitsi?? 2000-luvulla tämmöisiä 1800-luvun asenteita?
Ei ollu vitsi. Eikä ole harvinaista. Mulla oli mies vielä mukana neuvolassa ja aika vaikeeksi se meni. Yritti sille neuvolatädille todeta että voi kyllä odotella. Ja siis neuvolatätikin oli alle 40v, ei mikään jyrakauden jäänne.
oon sanaton. ihan ku nainen ois vaa joku hyödyke.
Sille se synnytys ja sen jälkeinen aika välillä tuntuu. Kai tossa on taustalla se, että eroja tulisi mahdollisimman vähän. Mikä on mielestäni miestäkin kohtaan kauhea asenne. Kai nyt suurin osa miehistä kykenee muutaman viikon odottamaan sitä palautumista. Tai mulla ois menny mies vaihtoon, jos olis tosta palautumisesta kehdannu tehdä numeroa.
Meillä myös synnytysvalmennuksessa kerrottiin, että on muitakin tapoja tyydytykseen kuin yhdyntä ja nämä on hyviä synnytyksen jälkeen.
Varmaan siis haluttiin, että naiset imee miestensä munaa? Koska ainakaan toisin päin suuseksiä ei repeäminen, tikkien ja ruhjeiden takia suositeltaisi. Koska tyydytys varmaankin koskee vain miestä? Peräaukko voi jollain naisilla olla ok synnytyksen jälkeen, mutta monilla on pukamia ja mustelmia sielläkin. Naiselle anaaliyhdyntä ei varmaan myöskään tuo tyydytystä.
Niinpä. Minua aivan oksetti esikoisen synnyttyä se sairaalan ja neuvolan äitiäitiäiti-äitiyteen hukuttaminen. Äiti sitä ja äiti tätä ja äitihän se ja äitiäiti ja lapsi on tärkein hokeminen minulle. Minulla naisena ei saanut olla mitään omaa, ei tarpeita, haluja ei asioita mistä saada mielihyvää, minun piti olla vain äiti. Mutta sitten se miehen seksi, sitä piti olla, juurikin semmoinen esite annettiin jossa mainittiin että seksi on muutakin kuin yhdyntä, niin aikana kun oma alapää on palasina eikä alapäähän kestä koskea eli kyse oli siis suoraan miehen imemisestä tai käsipelistä. Nainen joutuu väkisten odottamaan mutta mies pitää tyydyttää.
Huvitti myös esitteessä kohta jossa puhuttiin ajasta kujn yhdyntää vo harrastaa. Siihen sekaan oli mahtunut lause jossa sanottiin että seksi on muutakin kuin yhdyntä eli siis vahingossa myönnettiin se että naisen kyky tai nautinto yhdyntään on mennyt synnytyksen vuoksi.
Missään koko esitteessä ei kerrottu miehelle miten hänen pitää pitää vaimoa hyvänä ihan arjessa ja sängyssä.
Eli äidiksi tullut on vain äiti mutta sen tunkkaisen äitiyden takaa pitää muistaa hoitaa miesparan seksi, miehen jossa ei ole naarmuakaan oman lapsen vuoksi.
Kenen kanssa te oikein lisäännytte jos ne on heti vonkumassa seksiä?
Meillä aloitettiin kaikki seksi vain ja ainoastaan koska minä halusin.
Mies saa odottaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua lietsoa synnytyspelkoa, sillä en missään nimessä vaihtaisi maailman rakkaimpia lapsiani pois, ja todella kannataa ryhtyä hommaan tälläkin uhalla. Silti olen sitä mieltä, että naisella tulisi olla oikeus asialliseen hoitoon synnytyksen jälkeen. Ei harmi omasta "kohtalosta" tietenkään poista iloa ja onnea omasta lapsesta. Vauva-arjessakin olisi kuitenkin lohdullista tietää, että näihinkin ongelmiin saa jonakin päivänä varmuudella avun. Ei pienen lapsen vanhemmalla ole välttämättä myöskään voimia kinua apua vaivoihinsa. Joku toimittaja saisi kirjottaa asiasta jutun ilman kenenkään asiantuntijan haastattelua. Heillä kun on tosiaan tapana vähätellä aihetta. Ap.
Sen voi jokainen nainen itse arvioida, kannattaako hommaan ryhtyä tuollakin uhalla. Itse en siitä ole varma, ja osalle vastaus on selvä ei. Ja nimenomaan pitäisikin saada se itse arvioida asiallisen, paikkansapitävän - ei kauniimmaksi muunnellun - tiedon pohjalta arvioida. Ihanaa kuitenkin, että nautit lapsestasi.
Kiitos kun kirjoitatte näistä netissä, tällaisia kokemuksia ei muuten saisi kuulla juuri mistään. Näistä ei puhuta, ja aiheesta lukemani lehtijutut ovat olleet aika kesyä tavaraa av:lla jaettuihin kokemuksiin verrattuna.
En yhtään tarkoita vähätellä kenenkään kokemusta, mutta keskustelufoorumeilla teksti voi herkästi olla vähän myös kärjistettyä. Moni myös kirjoittaa pian synnytyksen jälkeen, ja sitten myöhemmin tilanne korjaantuu ajan kanssa kuntoon. Näitä ei tietenkään heti synnytyksen jälkeen leikkauksin korjata. Asia on mielestäni kuitenkin erittäin tärkeä ja varmasti myös näitä tapauksia, joilla pysyviä haittoja on jäänyt, eikä hoitoa ole saatu, on olemassa. Kaikkea ei myöskään valitettavasti kannata tai voi korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä haittaavat päivittäistä arkielämää?
No mm. seksi sattuu ja virtsanpidätys hankaloitunut. Väliliha lähes jatkuvasti kipeä. Luulisi edes tuon seksiasian vaikuttavan hoidonsaantiin, sillä täytyyhän MIEHEN saada seksiä. Onneksi oma parisuhteeni kestää tämänkin, mutta voin vaan kuvitella, että miksi monet miehet käyvät vieraissa pikkulapsiaikana. Ap.
Tämä on kyllä outoa, ettei edes miehen takia puututa tilanteeseen. Mullekin sanottiin heti ensimmäisellä neuvolakerralla, vaikka toosa oli edelleen tuusannuuskana, että muistanhan sitten hoitaa ne miehen tarpeet.
Oliko tää vitsi?? 2000-luvulla tämmöisiä 1800-luvun asenteita?
Ei ollu vitsi. Eikä ole harvinaista. Mulla oli mies vielä mukana neuvolassa ja aika vaikeeksi se meni. Yritti sille neuvolatädille todeta että voi kyllä odotella. Ja siis neuvolatätikin oli alle 40v, ei mikään jyrakauden jäänne.
oon sanaton. ihan ku nainen ois vaa joku hyödyke.
Sille se synnytys ja sen jälkeinen aika välillä tuntuu. Kai tossa on taustalla se, että eroja tulisi mahdollisimman vähän. Mikä on mielestäni miestäkin kohtaan kauhea asenne. Kai nyt suurin osa miehistä kykenee muutaman viikon odottamaan sitä palautumista. Tai mulla ois menny mies vaihtoon, jos olis tosta palautumisesta kehdannu tehdä numeroa.
Meillä myös synnytysvalmennuksessa kerrottiin, että on muitakin tapoja tyydytykseen kuin yhdyntä ja nämä on hyviä synnytyksen jälkeen.
Varmaan siis haluttiin, että naiset imee miestensä munaa? Koska ainakaan toisin päin suuseksiä ei repeäminen, tikkien ja ruhjeiden takia suositeltaisi. Koska tyydytys varmaankin koskee vain miestä? Peräaukko voi jollain naisilla olla ok synnytyksen jälkeen, mutta monilla on pukamia ja mustelmia sielläkin. Naiselle anaaliyhdyntä ei varmaan myöskään tuo tyydytystä.
Niinpä. Minua aivan oksetti esikoisen synnyttyä se sairaalan ja neuvolan äitiäitiäiti-äitiyteen hukuttaminen. Äiti sitä ja äiti tätä ja äitihän se ja äitiäiti ja lapsi on tärkein hokeminen minulle. Minulla naisena ei saanut olla mitään omaa, ei tarpeita, haluja ei asioita mistä saada mielihyvää, minun piti olla vain äiti. Mutta sitten se miehen seksi, sitä piti olla, juurikin semmoinen esite annettiin jossa mainittiin että seksi on muutakin kuin yhdyntä, niin aikana kun oma alapää on palasina eikä alapäähän kestä koskea eli kyse oli siis suoraan miehen imemisestä tai käsipelistä. Nainen joutuu väkisten odottamaan mutta mies pitää tyydyttää.
Huvitti myös esitteessä kohta jossa puhuttiin ajasta kujn yhdyntää vo harrastaa. Siihen sekaan oli mahtunut lause jossa sanottiin että seksi on muutakin kuin yhdyntä eli siis vahingossa myönnettiin se että naisen kyky tai nautinto yhdyntään on mennyt synnytyksen vuoksi.
Missään koko esitteessä ei kerrottu miehelle miten hänen pitää pitää vaimoa hyvänä ihan arjessa ja sängyssä.
Eli äidiksi tullut on vain äiti mutta sen tunkkaisen äitiyden takaa pitää muistaa hoitaa miesparan seksi, miehen jossa ei ole naarmuakaan oman lapsen vuoksi.Kenen kanssa te oikein lisäännytte jos ne on heti vonkumassa seksiä?
Meillä aloitettiin kaikki seksi vain ja ainoastaan koska minä halusin.
Mies saa odottaa,
Sama täällä! Mies ei itsellä todellakaan ole ollut vonkaamassa, vaan siis neuvolassa on ainakin omalta osaltani kannustettu seksiin pian synnytyksen jälkeen. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä haittaavat päivittäistä arkielämää?
No mm. seksi sattuu ja virtsanpidätys hankaloitunut. Väliliha lähes jatkuvasti kipeä. Luulisi edes tuon seksiasian vaikuttavan hoidonsaantiin, sillä täytyyhän MIEHEN saada seksiä. Onneksi oma parisuhteeni kestää tämänkin, mutta voin vaan kuvitella, että miksi monet miehet käyvät vieraissa pikkulapsiaikana. Ap.
Tämä on kyllä outoa, ettei edes miehen takia puututa tilanteeseen. Mullekin sanottiin heti ensimmäisellä neuvolakerralla, vaikka toosa oli edelleen tuusannuuskana, että muistanhan sitten hoitaa ne miehen tarpeet.
Oliko tää vitsi?? 2000-luvulla tämmöisiä 1800-luvun asenteita?
Ei ollu vitsi. Eikä ole harvinaista. Mulla oli mies vielä mukana neuvolassa ja aika vaikeeksi se meni. Yritti sille neuvolatädille todeta että voi kyllä odotella. Ja siis neuvolatätikin oli alle 40v, ei mikään jyrakauden jäänne.
oon sanaton. ihan ku nainen ois vaa joku hyödyke.
Sille se synnytys ja sen jälkeinen aika välillä tuntuu. Kai tossa on taustalla se, että eroja tulisi mahdollisimman vähän. Mikä on mielestäni miestäkin kohtaan kauhea asenne. Kai nyt suurin osa miehistä kykenee muutaman viikon odottamaan sitä palautumista. Tai mulla ois menny mies vaihtoon, jos olis tosta palautumisesta kehdannu tehdä numeroa.
Meillä myös synnytysvalmennuksessa kerrottiin, että on muitakin tapoja tyydytykseen kuin yhdyntä ja nämä on hyviä synnytyksen jälkeen.
Varmaan siis haluttiin, että naiset imee miestensä munaa? Koska ainakaan toisin päin suuseksiä ei repeäminen, tikkien ja ruhjeiden takia suositeltaisi. Koska tyydytys varmaankin koskee vain miestä? Peräaukko voi jollain naisilla olla ok synnytyksen jälkeen, mutta monilla on pukamia ja mustelmia sielläkin. Naiselle anaaliyhdyntä ei varmaan myöskään tuo tyydytystä.
Niinpä. Minua aivan oksetti esikoisen synnyttyä se sairaalan ja neuvolan äitiäitiäiti-äitiyteen hukuttaminen. Äiti sitä ja äiti tätä ja äitihän se ja äitiäiti ja lapsi on tärkein hokeminen minulle. Minulla naisena ei saanut olla mitään omaa, ei tarpeita, haluja ei asioita mistä saada mielihyvää, minun piti olla vain äiti. Mutta sitten se miehen seksi, sitä piti olla, juurikin semmoinen esite annettiin jossa mainittiin että seksi on muutakin kuin yhdyntä, niin aikana kun oma alapää on palasina eikä alapäähän kestä koskea eli kyse oli siis suoraan miehen imemisestä tai käsipelistä. Nainen joutuu väkisten odottamaan mutta mies pitää tyydyttää.
Huvitti myös esitteessä kohta jossa puhuttiin ajasta kujn yhdyntää vo harrastaa. Siihen sekaan oli mahtunut lause jossa sanottiin että seksi on muutakin kuin yhdyntä eli siis vahingossa myönnettiin se että naisen kyky tai nautinto yhdyntään on mennyt synnytyksen vuoksi.
Missään koko esitteessä ei kerrottu miehelle miten hänen pitää pitää vaimoa hyvänä ihan arjessa ja sängyssä.
Eli äidiksi tullut on vain äiti mutta sen tunkkaisen äitiyden takaa pitää muistaa hoitaa miesparan seksi, miehen jossa ei ole naarmuakaan oman lapsen vuoksi.Kenen kanssa te oikein lisäännytte jos ne on heti vonkumassa seksiä?
Meillä aloitettiin kaikki seksi vain ja ainoastaan koska minä halusin.
Mies saa odottaa,
Käsi on kekesitty, joten en todellakaan ala hoitelemaan miestä kun hoidin sen vauvan ruokinnankin.
Ihan hyvin kesti mies odottaa 4kk synnytyksestä, ja ollaan edellen yhdessä 6vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
En halua lietsoa synnytyspelkoa, sillä en missään nimessä vaihtaisi maailman rakkaimpia lapsiani pois, ja todella kannataa ryhtyä hommaan tälläkin uhalla. Silti olen sitä mieltä, että naisella tulisi olla oikeus asialliseen hoitoon synnytyksen jälkeen. Ei harmi omasta "kohtalosta" tietenkään poista iloa ja onnea omasta lapsesta. Vauva-arjessakin olisi kuitenkin lohdullista tietää, että näihinkin ongelmiin saa jonakin päivänä varmuudella avun. Ei pienen lapsen vanhemmalla ole välttämättä myöskään voimia kinua apua vaivoihinsa. Joku toimittaja saisi kirjottaa asiasta jutun ilman kenenkään asiantuntijan haastattelua. Heillä kun on tosiaan tapana vähätellä aihetta. Ap.
Sen voi jokainen nainen itse arvioida, kannattaako hommaan ryhtyä tuollakin uhalla. Itse en siitä ole varma, ja osalle vastaus on selvä ei. Ja nimenomaan pitäisikin saada se itse arvioida asiallisen, paikkansapitävän - ei kauniimmaksi muunnellun - tiedon pohjalta arvioida. Ihanaa kuitenkin, että nautit lapsestasi.
Kiitos kun kirjoitatte näistä netissä, tällaisia kokemuksia ei muuten saisi kuulla juuri mistään. Näistä ei puhuta, ja aiheesta lukemani lehtijutut ovat olleet aika kesyä tavaraa av:lla jaettuihin kokemuksiin verrattuna.
En yhtään tarkoita vähätellä kenenkään kokemusta, mutta keskustelufoorumeilla teksti voi herkästi olla vähän myös kärjistettyä. Moni myös kirjoittaa pian synnytyksen jälkeen, ja sitten myöhemmin tilanne korjaantuu ajan kanssa kuntoon. Näitä ei tietenkään heti synnytyksen jälkeen leikkauksin korjata. Asia on mielestäni kuitenkin erittäin tärkeä ja varmasti myös näitä tapauksia, joilla pysyviä haittoja on jäänyt, eikä hoitoa ole saatu, on olemassa. Kaikkea ei myöskään valitettavasti kannata tai voi korjata.
Tämä on totta, että omasta synnytyksestänikin vähän aikaa ja toki asiat voi vielä ainakin osittain palautua. Ainakin uskon, että kivut hellittävät aikanaan. Laskeuma todennäköisesti toki vain pahenee entuudestaan vaikka kuinka jumppaisin. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä haittaavat päivittäistä arkielämää?
No mm. seksi sattuu ja virtsanpidätys hankaloitunut. Väliliha lähes jatkuvasti kipeä. Luulisi edes tuon seksiasian vaikuttavan hoidonsaantiin, sillä täytyyhän MIEHEN saada seksiä. Onneksi oma parisuhteeni kestää tämänkin, mutta voin vaan kuvitella, että miksi monet miehet käyvät vieraissa pikkulapsiaikana. Ap.
Tämä on kyllä outoa, ettei edes miehen takia puututa tilanteeseen. Mullekin sanottiin heti ensimmäisellä neuvolakerralla, vaikka toosa oli edelleen tuusannuuskana, että muistanhan sitten hoitaa ne miehen tarpeet.
Oliko tää vitsi?? 2000-luvulla tämmöisiä 1800-luvun asenteita?
Ei ollu vitsi. Eikä ole harvinaista. Mulla oli mies vielä mukana neuvolassa ja aika vaikeeksi se meni. Yritti sille neuvolatädille todeta että voi kyllä odotella. Ja siis neuvolatätikin oli alle 40v, ei mikään jyrakauden jäänne.
oon sanaton. ihan ku nainen ois vaa joku hyödyke.
Sille se synnytys ja sen jälkeinen aika välillä tuntuu. Kai tossa on taustalla se, että eroja tulisi mahdollisimman vähän. Mikä on mielestäni miestäkin kohtaan kauhea asenne. Kai nyt suurin osa miehistä kykenee muutaman viikon odottamaan sitä palautumista. Tai mulla ois menny mies vaihtoon, jos olis tosta palautumisesta kehdannu tehdä numeroa.
Meillä myös synnytysvalmennuksessa kerrottiin, että on muitakin tapoja tyydytykseen kuin yhdyntä ja nämä on hyviä synnytyksen jälkeen.
Varmaan siis haluttiin, että naiset imee miestensä munaa? Koska ainakaan toisin päin suuseksiä ei repeäminen, tikkien ja ruhjeiden takia suositeltaisi. Koska tyydytys varmaankin koskee vain miestä? Peräaukko voi jollain naisilla olla ok synnytyksen jälkeen, mutta monilla on pukamia ja mustelmia sielläkin. Naiselle anaaliyhdyntä ei varmaan myöskään tuo tyydytystä.
Niinpä. Minua aivan oksetti esikoisen synnyttyä se sairaalan ja neuvolan äitiäitiäiti-äitiyteen hukuttaminen. Äiti sitä ja äiti tätä ja äitihän se ja äitiäiti ja lapsi on tärkein hokeminen minulle. Minulla naisena ei saanut olla mitään omaa, ei tarpeita, haluja ei asioita mistä saada mielihyvää, minun piti olla vain äiti. Mutta sitten se miehen seksi, sitä piti olla, juurikin semmoinen esite annettiin jossa mainittiin että seksi on muutakin kuin yhdyntä, niin aikana kun oma alapää on palasina eikä alapäähän kestä koskea eli kyse oli siis suoraan miehen imemisestä tai käsipelistä. Nainen joutuu väkisten odottamaan mutta mies pitää tyydyttää.
Huvitti myös esitteessä kohta jossa puhuttiin ajasta kujn yhdyntää vo harrastaa. Siihen sekaan oli mahtunut lause jossa sanottiin että seksi on muutakin kuin yhdyntä eli siis vahingossa myönnettiin se että naisen kyky tai nautinto yhdyntään on mennyt synnytyksen vuoksi.
Missään koko esitteessä ei kerrottu miehelle miten hänen pitää pitää vaimoa hyvänä ihan arjessa ja sängyssä.
Eli äidiksi tullut on vain äiti mutta sen tunkkaisen äitiyden takaa pitää muistaa hoitaa miesparan seksi, miehen jossa ei ole naarmuakaan oman lapsen vuoksi.
Olikohan meillä sama neuvolan "täti"?
Isän pitää saada seksiä, vaikka äiti on fyysisesti riekaleina ja seksi ei ole itsellä prioriteettilistan ykkösenä. Eli vastentahtoista toimintaa kehotetaan harrastamaan. Ensisynnyttäjä uskoo helposti ammattilaisen neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lasten tekeminen on valinta ja riskit on kyllä suomessa kaikilla synnyttäjillä tiedossa
Yritin sanoa, että riskit eivät TODELLAKAAN OLE TIEDOSSA! Tilastoja vääristellään, sillä tämä minunkaan tapaukseni ei heilauttanut tilastoa muuten kuin riskiä alentavasti. Että sillain. Anteeksi suuttumus. Harmittaa vaan niin vietävästi! Olisin halunnut sektion. Ap.
Et vain ole viitsinyt hakea tietoa.
Jopa minä, vela, olen tiennyt teinistä saakka, että synnytykseen voi vielä nykyäänkin kuolla, voi tulla virtsan- ja ulosteenkarkailua, kohdunlaskeumaa ym. Eikä kaikkia niitä edes voi korjata. Kuten nyt vaikka kuolemista.
Jos minä velana olen onnistunut saamaan tämän informaation itselleni suuremmitta ponnistuksitta, mikä siinä on, että teille wannabe-äityleille ei tule edes mieleen hankkia tietoa etukäteen?
Vai oletteko niitä "ei minulle voi mitään sattua" -ihmisiä, ja sitten täytyy uhriutua kun riski realisoituu omalle kohdalle?
Jopa minä, vela, tiedän myös sen, että alle puoli vuotta synnytyksestä on niin lyhyt aika, että moni vaiva palautuu itsekseen. Siksi ap:llekaan ei tehdä ainakaan vielä mitään. Ap voi vaikuttaa omaan tilaansa paljonkin itse, jumppaamalla ja rentoutumalla -ihmiskeho palautuu ja korjaa itseään vain rentona, ei jos lietsoo itseään katkeruuteen ja vihan vimmaan netissä.
Minäkin olen vela ja viestisi on mielestäni sairaan ja empatiakyvyttömän ihmisen näppäimistöltä. Sinulla ei ole omaa kokemusta aiheesta joten älä tule mesoamaan ja vähättelemään muiden kokemuksia tähän ketjuun. Se, että päättää hankkia lapsen ei tarkoita sitä, että luopuu oikeudesta omaan kehoonsa ja oikeuteen saada kunnioittavaa, asianmukaista kohtelua. On totta, että mahdollisista synnytyksen jälkeisistä vaurioista on jonkin verran tietoa saatavilla mutta ei siitä, kuinka välinpitämättömästi niihin suhtaudutaan ja kuinka niitä ei edes haluta korjata.
Kaikki naiset eivät ole eivätkä halua olla äitejä mutta kaikki äidit ovat kiistatta naisia. Jos puolustaa naisen oikeutta lapsettomuuden valitsemiseen, on silloin puolustettava myös naisen oikeutta turvalliseen synnytykseen sekä synnytyksen jälkihoitoon. Mikäli nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä, valitsee moni nainen mieluummin vastentahtoisen lapsettomuuden kuin ottaa riskin siitä, että oma terveys saattaa olla pilalla koko loppuelämän ajan. Tässä nainen taas ajetaan valitsemaan itselleen ei-sopiva vaihtoehto, aivan kuin velat ovat vuosikymmenien ja -satojen ajan joutuneet pakosta valitsemaan äidiksi tulemisen.
Toivottavasti olet trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkopolilla kätilö kertoi rauhallisesti ja maireasti, että Suomessa synnytyksessä tapahtuvat vauriot ovat äärimmäisen harvinaisia ja terveydenhuolto on niin erinomaista, että nämäkin harvat tapaukset korjaantuu jälkihoidolla. Ja paskat, valehtelevat päin naamaa. Ei mennyt mulla läpi - halusin ja sain suunnittelut sektiot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on sellaisia seurattavia asioita kuten laskeuma. Sitä seurataan, samoin ilmeisesti repeämät eivät ole normista "poikkeavia". Jos virtsaaminen tai ulostaminen vaikeutuu huomattavasti pidemmällä juoksulla niin varmasti sitten tekevät jotakin. Pelkistä esteettisistä syistä eivät varmasti tee mitään mutta jos on vakavia terveydellisiä uhkia niin sitten toimivat.
Tottakai ikäviä seurauksia synnytyksestä nuo sinulle ap varmasti!
Hahhaa.
Ai virtsaaminen ja ulostaminen vaikeutuu? Ei todellakaan. Pelkkä juoksuaskel tai aivastus saa tavaran karkaamaan housuun. Todella helppoa, joten ei varmasti ole mitään korjattavaakaan.
Mulla sama kokemus. Urheilemaan lähtiessä on suojauduttava, koska joka hypähdyksellä voi tulla mitä tahansa pihalle. Yskimiseen on myös ihan kunnolla varauduttava, koska ikinä kyseessä ei ole pelkkä yskä. Onko kivaa? No ei. Lääkäri sanoi että lantionpohjalihasten harjoittelu auttaa (ei auta, eikä kaikkiin ongelmiin edes vaikuta). 5v olen niitä nyt treenannut ja ongelma vain jatkuu ja jatkuu.
Tämä. Minulla roikkuu emättimen suusta peräsuolta ja virtsarakkoa. Kakalla työnnän sisäkautta ulosteen ulos. Pissalla käyn kolme kertaa peräkkäin, että saan Eskon tyhjäksi.
Gynen mielestä toiminnallinen vaiva. Jumppaa vain, niin se venynyt emätin tiukkenee ja pussit poistuu. Ihan keveä homma synnyttää 4.7 kg lapsi syöksysynnytyksenä (ei ollut sokerivauva, vaan suvussa isoja miehiä, joten hänestäkin kasvoi 194cm juoppo).
Työkaveri ehti hyvään saumaan. Leikattiin heti ja loppui pissavaiva ja emättimestä ei pullistelee enää paskaa täynnä oleva peräsuoli
Ei toki ole naurun asia mutta tuo " hänestäkin kasvoi 194cm juoppo" sai punkut puskahtamaan näppikselle. Toivon sinulle (ja kaikille muillekin kirjoittajille) kaikkea hyvää ja että vaivasi saataisiin korjattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyytti vaan syliin ja arki heti käyntiin vaikka olisit synnytyksessä hajonnut ja ollut kivuissa ilman unta 3 päivää. Mitäpä lopun ikää jatkuvista erkaumista, laskeumista, anemiasta tai vuodoista.
Tekisin lapsia lisää ja olisin jo tehnyt, mutta juuri tämän kaiken kuvatun takia en enää tule tekemään. Neuvolassa ei tutkita asioita kunnolla eikä todellista tukea saa ellei maksa yksityistä. Synnyttää saa villissä lännessä helvetinmoisen kiireen keskellä, henkilökunnalla niin kiire ettei ehdi kusella käydä ja toimenpiteitä tehdään kysymättä ja pohtimatta että saadaan seuraava saliin.
En uskaltaisi nykyään viedä edes kolmevuotiasta päiväkotiin, ihan hirveä meno kaikkialla, liian vähän henkilökuntaa ja kaikki sekaisin. Työntekijöillä paha olo. Lapsista puhumattakaan mut nehän aina sopeutuvat! Naisten ja lasten asiat ovat tässäkin maassa surkealla tolalla. Ei tarvitse mennä kehitysmaihin ongelmia etsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua lietsoa synnytyspelkoa, sillä en missään nimessä vaihtaisi maailman rakkaimpia lapsiani pois, ja todella kannataa ryhtyä hommaan tälläkin uhalla. Silti olen sitä mieltä, että naisella tulisi olla oikeus asialliseen hoitoon synnytyksen jälkeen. Ei harmi omasta "kohtalosta" tietenkään poista iloa ja onnea omasta lapsesta. Vauva-arjessakin olisi kuitenkin lohdullista tietää, että näihinkin ongelmiin saa jonakin päivänä varmuudella avun. Ei pienen lapsen vanhemmalla ole välttämättä myöskään voimia kinua apua vaivoihinsa. Joku toimittaja saisi kirjottaa asiasta jutun ilman kenenkään asiantuntijan haastattelua. Heillä kun on tosiaan tapana vähätellä aihetta. Ap.
Sen voi jokainen nainen itse arvioida, kannattaako hommaan ryhtyä tuollakin uhalla. Itse en siitä ole varma, ja osalle vastaus on selvä ei. Ja nimenomaan pitäisikin saada se itse arvioida asiallisen, paikkansapitävän - ei kauniimmaksi muunnellun - tiedon pohjalta arvioida. Ihanaa kuitenkin, että nautit lapsestasi.
Kiitos kun kirjoitatte näistä netissä, tällaisia kokemuksia ei muuten saisi kuulla juuri mistään. Näistä ei puhuta, ja aiheesta lukemani lehtijutut ovat olleet aika kesyä tavaraa av:lla jaettuihin kokemuksiin verrattuna.
En yhtään tarkoita vähätellä kenenkään kokemusta, mutta keskustelufoorumeilla teksti voi herkästi olla vähän myös kärjistettyä. Moni myös kirjoittaa pian synnytyksen jälkeen, ja sitten myöhemmin tilanne korjaantuu ajan kanssa kuntoon. Näitä ei tietenkään heti synnytyksen jälkeen leikkauksin korjata. Asia on mielestäni kuitenkin erittäin tärkeä ja varmasti myös näitä tapauksia, joilla pysyviä haittoja on jäänyt, eikä hoitoa ole saatu, on olemassa. Kaikkea ei myöskään valitettavasti kannata tai voi korjata.
Olen yksi ketjuun kirjottaneista ja vaivat ovat kestäneet jo 6 vuotta. Jos tikit aukeavat, ei se monttu siitä itsestään umpeen kuroudu eivätkä laskeumat nouse paikoilleen. Synnytysvaurio on eri asia kuin normaali toipuminen synnytyksestä.
Tämä naisten kokema synnytysväkivalta ja olematon hoito synnytyksessä tulleisiin vaurioihin on yksi tärkeimmistä syistä ettei minusta koskaan tule äitiä. Siinähän yhteiskunta puhuu synnytystalkoista sun muusta mutta ei ole omalta osaltaan valmis tekemään mitään asian korjaamiseksi.
Yhteiskunnan ei tarvitse maksaa kenenkään räjähtäneen lotteron korjausleikkauksia.
Täällä kun taas tuli tämä että seuraukset pitäisi kestää. Niin miksi nykyään jos sairastut myös syöpään niin et vaan kestä seurauksia? Vaan hakeudut hoitoon? Tai jos kaadut pyörällä, niin itsehän menit pyörällä ajamaan niin pitäisi varmaan kestää seuraukset eikä mennä murtuneen jalan kanssa sairaalaan?
Nämä argumentit että pitäisi vaan kestää, ovat niin järjettömiä.
Kuvitelkaa että mieheltä menisi penis tuusannuuskaksi synnytyksestä, niin koko synnytys varmaan kiellettäisiin ja jos joku siihen silit ryhtyisi niin synnyttäjille olisi tarjolla kunnon jälkihoitoa valtion kustantamana.
Ja sitten vielä siihen sektioon, siitäkin puhutaan kun se olisi joku oikotie onneen ja valitetaan että naiset eivät enää edes kestä kipuja kun valitsevat sektion synnytystavaksi. En kyllä tiedä ketään joka olisi ikinä väittänyt että mikään leikkaus olisi kivuton, varsinkaan kun vedetään koko vatsa auki 9 peitteen läpi. Omasta kokemuksesta alatiesynnytys oli kivullisempi prosessi kun piti saada se lapsi ulos mutta palautuminen taas meni nopeasti. Sektio taas oli kivutonta siihen saakka kunnes lapsi oli ulkona. Jouduin teho-osastolle ja siitä meni vielä viikkoja todella kipeänä.
Oli miten oli, jokaisen synnytyksen jälkeen olen kokenut myös että jälkitarkastukset on olleet yhtä tyhjän kanssa, hädin tuskin on vilkaistu millaisessa remontissa alakerta on. Sektioarpea ei edes katsottu. Kaikkeen vastattiin että kaikki on normaalia niin kauan kunnes tulee kova kuume. Mieheni äiti oli ihan shokissa kuinka kukaan ei ollut kiinnostunut hyvinvoinnistani, hän on ulkomailta ja hän kyllä ihasteli neuvolan käytäntöjä vauvan suhteen, mutta ihmetteli miksi äidin terveydenhoito loppuu siihen kun hän synnyttää ja sitten huolletaan vaan lasta.
En halua lietsoa synnytyspelkoa, sillä en missään nimessä vaihtaisi maailman rakkaimpia lapsiani pois, ja todella kannataa ryhtyä hommaan tälläkin uhalla. Silti olen sitä mieltä, että naisella tulisi olla oikeus asialliseen hoitoon synnytyksen jälkeen. Ei harmi omasta "kohtalosta" tietenkään poista iloa ja onnea omasta lapsesta. Vauva-arjessakin olisi kuitenkin lohdullista tietää, että näihinkin ongelmiin saa jonakin päivänä varmuudella avun. Ei pienen lapsen vanhemmalla ole välttämättä myöskään voimia kinua apua vaivoihinsa. Joku toimittaja saisi kirjottaa asiasta jutun ilman kenenkään asiantuntijan haastattelua. Heillä kun on tosiaan tapana vähätellä aihetta. Ap.