Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksen jälkeinen terveydenhuolto -sitä ei ole
03.09.2021 |
Olen järkyttynyt naisten oikeuksista terveyhdenhoitoon synnytyksen jälkeen. Itselläni todettiin kohdun laskeuma synnytyksen jälkitarkastuksessa, tikit repesivät ennenaikaisesti ja nyt emättimen suuaukko on "räjähtänyt". Lisäksi välilihan arpi on kivulias. Mihinkään näihin en saa hoitoa kunnalliselta tai vakuutuksestani yksityiseltä. Jokaisen fysioterapiakäynnin ja mahdollisen tulevan välilihan korjausleikkauksen joudun maksamaan omasta pussista. Ketuttaa! Tuntuu, että yhteiskunta huijasi minut synnyttämään ison lapsen alateitse, sillä kokoarvio meni kilon pieleen ja nyt kukaan ei välitä enää mistään mitään! Naisilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia synnytykseen liittyen!
Kommentit (206)
Minä olen sitten elämäni loppuun saakka raihnainen, ei kyllä ole rahaa noihin yksityisen hoitoihin. Ihan toivotonta.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lasten tekeminen on valinta ja riskit on kyllä suomessa kaikilla synnyttäjillä tiedossa
Miten riskit voivat olla tiedossa? Ei missään kerrota että synnytysvammat jätetään lähes poikkeuksetta hoitamatta. Itselläni repesi tosiaan symfyysi ja on yli 10cm erkauma, ei toivoakaan että mitään hoidettaisi julkisella. Ystävällä ulosteenkarkailua vielä 8v synnytyksestä jossa lapsen päänahka irtosi kallosta imukupin voimasta ja äidillä 4. asteen repeämät.
Kummallista on myös se että sen jälkeen kun sain lapsen ei lääkäreitä kiinnosta myöskään perussairauksieni hoito. Ennen raskautta ja raskauden aikana kyllä oltiin niin kiinnostuneita perussairauksien hoitotasapainosta ja lääkityksien toimivuudesta mutta nykyään asenne on lähinnä evvk.
Vierailija kirjoitti:
Lihava äiti tuottaa jättiläisvauvan ja repeää. Älä ole lihava.
Repeäminen ei ole oikeastaan kiinni lapsen painosta. Isojakin vauvoja saa jotkut ulos ilman yhtään repeämää. Pään ympärysmitta on tärkeämpi asia, ja viekä tähdellisempää on äidin lantion lantiokanavan koko ja muoto. Ihmiset on kehittyneet jo äärimmilleen aivojen eli pään koossa suhteessa keskivertonaisen (puhumattakaan niistä, joilla lantio on ahtaampi) lantioon, jo nyt isopäiset vauvat aiheuttaa paljon vaurioita synnytyksissä. Silti usein koitetaan synnyttää alakautta vaikka vähän ahtaalta näyttäisikin kun hyvät bakteerit jnejne. Lopuksi päädytään kuitenkin sektioon. Sitten saa hyvässä lykyssä sekä kipeät episiotomiahaavat ja imukuppitraumat että sektiohaavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava äiti tuottaa jättiläisvauvan ja repeää. Älä ole lihava.
En ole. Olen liikuntaa aktiivisesti harrastava ja hoikka. Harmittaako? Ap.
Mulla tuli pieni vauva, vaikka raskauskiloja yli 15 ja lähtöpainokin ylipainon rajoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo on sellaisia seurattavia asioita kuten laskeuma. Sitä seurataan, samoin ilmeisesti repeämät eivät ole normista "poikkeavia". Jos virtsaaminen tai ulostaminen vaikeutuu huomattavasti pidemmällä juoksulla niin varmasti sitten tekevät jotakin. Pelkistä esteettisistä syistä eivät varmasti tee mitään mutta jos on vakavia terveydellisiä uhkia niin sitten toimivat.
Tottakai ikäviä seurauksia synnytyksestä nuo sinulle ap varmasti!
Kun emättimen aukko on monta senttiä repsallaan niin kyse ei ole esteettisestä haitasta vaan fyysisestä. Miten esim yhdyntä onnistuu kun suuaukko aivan repsallaan? Ja sisuskaluilla ei ole tukea. Repsallaan olevaa aukkoa ei jumppa korjaa.
Ja aloittajan kohdalla lapsen koko on kyllä tiedetty ja on tahallaan kerrottu kilo vähemmän. Näin tehdään tahallaan jotta saadaan revittyä alakautta, edes lapsen etu ei paina. Eikä ajatella ollenkaan sitä miten vauriot vaikuttavat naiseen, hänen mieleensä ja ttäten lapsisuhteeseen, siihen kuinka hyvä äiti pystyy olemaan puhumattakaan parisuhteesta.
Minun papereihin on muutettu 3.asteen repeämä 2.asteen repeämäksi ja kolme tuntia kestänyt ponnistusvaihe 15 minuutiksi ja aivan velttona syntynyt lapsi sai 8 pistettä.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista on myös se että sen jälkeen kun sain lapsen ei lääkäreitä kiinnosta myöskään perussairauksieni hoito. Ennen raskautta ja raskauden aikana kyllä oltiin niin kiinnostuneita perussairauksien hoitotasapainosta ja lääkityksien toimivuudesta mutta nykyään asenne on lähinnä evvk.
Minulla on täysin päinvastainen kokemus tästä. Hoitoa tarjottiin niin nopeasti, etten ehtinyt edes ajatella, mitä ihmettä tapahtui.
Minulla todettiin raskausdiabetes, joka ei sitten synnärillä kadonnutkaan taivaan tuuliin vaan sokerit jäi huitelemaan korkealle. Välittömästi lähetettiin synnytystä seuraavana päivänä diabeteshoitajan ja -lääkärin pakeille, josta sain (vähän turhan hätäisen) diagnoosin, lähetteen oman paikkakunnan diabeteslääkärille lisätutkimuksiin ja vielä uudet lääkkeet kouraan. Jo ennen synnytystä heräteltiin mittaamaan sokereita ja sama jatkui synnärillä hoitajien toimesta, että hätistelivät jatkuvasti mittaamaan ja ottamaan lääkkeet (insuliinit ja verenohennuslääkkeen).
Kun kotiuduin, tuli kutsu paikkakunnan diabeteshoitajalle, jossa olin jo raskausaikanakin käynyt, ja siellä sitten kävin 1-3 kuukauden välein tilannekatsauksessa ja aina sai soittaa, jos tuli kysyttävää. Lisätutkimuksissa kylläkin selvisi, että hätäinen diagnoosi (1. tyypin diabetes) oli väärä, mutta että jonkinsortin diabeetikko kuitenkin olen (määrittämätön). Sopivaa lääkitystä ei ehditty löytää ennen uutta raskautta, joten olen taas insuliinilla raskausajan ja sitten tämän jälkeen vissiin tulee tabletit. Ruokavaliohoito ei ihan riittänyt, eikä varsinkaan nyt kun raskaushormonit nostaa sokerit kattoon ja insuliiniresistenssi on niin järkyttävä, että piikkiä saa pukata piikin perään ja silti meinaa kivuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalintahan tässä on se, että jos saat synnyttäessä hirveät repeämät, arvet, jatkuvat tuskat ja repeät kaikkiin ilmansuuntiin niin, että suunnilleen päätä kääntämällä jo tulee tavaraa housuun kaikista aukoista, niin se on vaan voi voi, mitäs läksit :) Sellaista se synnytys ja naisena elo on! MUTTA! Mutta, jos samat vammat tulevat onnettomuudessa, ne korjataan. Koska eihän loukkaantunutta potilasta voi lähettää kotiin berberi levinneenä kuin neljäntuulenhattu, että voi voi, mitäs läksit :)
Jopa minä lapsettomana ymmärrän, että tämähän on aivan sairasta!
Vakava aihe, mutta hajosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma hemoglobiini oli synnytyksen jälkeen 70, mutta neuvolassa sitä ei seurattu lainkaan eikä ensimmäistäkään verokoetta otettu. Siinä sitten aneemisena palelin koko kesän ja ihmettelin, että mistä mahtaa johtua.
Jep tämäkin...hemoglobiinin tarkistaminen nyt olisi myös ihan jees, jos oireita ilmenee. Tästä olisi hyvä kysyä neuvolan suunnalta ihan rutiinina. Ap.
Minulla ei oltu synnärillä tarkistettu hemoglobiinia. Neuvolaan oli toimitettu papereissa tietoa, ettei tarvitse tarkistaa sitä.
Useampi vuosi synnytyksen jälkeen löytyi paha anemia ja tilanne ei ole edelleenkään korjaantunut rautalisillä, vaikka tämä lapsi on jo koululainen.
Anemiasi ei ilmeisesti liity yhtään mitenkään synnytykseen.
Kyllä liittyy. Anemia ja raudanpuutteen yleisin syy on raskaudet, synnytykset sekä imetys. Joten johtui juuri tästä. Asian on diagnosoinut ihan lääkäri, mutta valitettavasti viive oli aika hirveä. Myös oireet, mm. väsymys.
Mutta toki palstalääkäri osaa pelkän tekstin perusteella tietää paremmin. Varsinkin, kun on kyse jostain naisten tai äitien vaivasta, niin ratkaisu on tosi helppo: EI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on sellaisia seurattavia asioita kuten laskeuma. Sitä seurataan, samoin ilmeisesti repeämät eivät ole normista "poikkeavia". Jos virtsaaminen tai ulostaminen vaikeutuu huomattavasti pidemmällä juoksulla niin varmasti sitten tekevät jotakin. Pelkistä esteettisistä syistä eivät varmasti tee mitään mutta jos on vakavia terveydellisiä uhkia niin sitten toimivat.
Tottakai ikäviä seurauksia synnytyksestä nuo sinulle ap varmasti!
Kun emättimen aukko on monta senttiä repsallaan niin kyse ei ole esteettisestä haitasta vaan fyysisestä. Miten esim yhdyntä onnistuu kun suuaukko aivan repsallaan? Ja sisuskaluilla ei ole tukea. Repsallaan olevaa aukkoa ei jumppa korjaa.
Ja aloittajan kohdalla lapsen koko on kyllä tiedetty ja on tahallaan kerrottu kilo vähemmän. Näin tehdään tahallaan jotta saadaan revittyä alakautta, edes lapsen etu ei paina. Eikä ajatella ollenkaan sitä miten vauriot vaikuttavat naiseen, hänen mieleensä ja ttäten lapsisuhteeseen, siihen kuinka hyvä äiti pystyy olemaan puhumattakaan parisuhteesta.
Minun papereihin on muutettu 3.asteen repeämä 2.asteen repeämäksi ja kolme tuntia kestänyt ponnistusvaihe 15 minuutiksi ja aivan velttona syntynyt lapsi sai 8 pistettä.
Minulla on myös tuollainen repsottava alapää. Eikä tosiaan ole vain esteettinen, vaan esim. pyörällä ajaminen on mahdotonta, koska limakalvot tursuvat ulkopuolelle suojaamattomaksi. Toki pyöräily ei ole mikään ihmisoikeus, mutta täällä Helsingissä sitä tuputetaan koko ajan ja kunnon ihmiset pyöräilevät. Luulisi, että äitien perseet vihreät hoitaisi myös pyöräilykuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Lihava äiti tuottaa jättiläisvauvan ja repeää. Älä ole lihava.
Lihava äiti voi saada myös pienen vauvan. Iso vauva voi syntyä kelle vaan. Asia on se että iso vauva pitää syntyä suoraan sektiolla. Se että tarkkaillaen ettei mene liian isoksi tarkoittaa suomeksi että katotaan kuinka isoksi kehdataan tälle naiselle päästää. Ei mitään inhimillisyyttä. Ei ihne että eroja tulee niin paljon kun naisesta ei välitetä yhtään vaikka sektio on turvallinen rutiinileikkaus.
Kaveri aneli pääsyä sektioon kun lapsi oli iso, ei annettu kun sektio on stanasta ja nainen joutuu lähinnä hlvettiin..Sitten kun lapsi ei mahtunut edes laskeutumaan lantiossa alkanut alatiesynnytys muuttui sektioksi. Leikkaussaliin kärrätessä kätilö oli lohduttanut että sektio on rutiinileikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainahan voi mennä yksityiselle gynekologille, jolla on paremmin aikaa tutkia.599
Niinhän sitä voi. Meillä vain on julkinen terveydenhuolto, joka vastaa pitkälti esimerkiksi synnytysten kustannuksista. Asettaa ihmiset kyllä aika eri arvoiseen asemaan jos synnytyksessä tulevat vauriot pitäisi käydä korjauttamassa omaan piikkiin yksityisellä lääkäriasemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on sellaisia seurattavia asioita kuten laskeuma. Sitä seurataan, samoin ilmeisesti repeämät eivät ole normista "poikkeavia". Jos virtsaaminen tai ulostaminen vaikeutuu huomattavasti pidemmällä juoksulla niin varmasti sitten tekevät jotakin. Pelkistä esteettisistä syistä eivät varmasti tee mitään mutta jos on vakavia terveydellisiä uhkia niin sitten toimivat.
Tottakai ikäviä seurauksia synnytyksestä nuo sinulle ap varmasti!
Kun emättimen aukko on monta senttiä repsallaan niin kyse ei ole esteettisestä haitasta vaan fyysisestä. Miten esim yhdyntä onnistuu kun suuaukko aivan repsallaan? Ja sisuskaluilla ei ole tukea. Repsallaan olevaa aukkoa ei jumppa korjaa.
Ja aloittajan kohdalla lapsen koko on kyllä tiedetty ja on tahallaan kerrottu kilo vähemmän. Näin tehdään tahallaan jotta saadaan revittyä alakautta, edes lapsen etu ei paina. Eikä ajatella ollenkaan sitä miten vauriot vaikuttavat naiseen, hänen mieleensä ja ttäten lapsisuhteeseen, siihen kuinka hyvä äiti pystyy olemaan puhumattakaan parisuhteesta.
Minun papereihin on muutettu 3.asteen repeämä 2.asteen repeämäksi ja kolme tuntia kestänyt ponnistusvaihe 15 minuutiksi ja aivan velttona syntynyt lapsi sai 8 pistettä.Minulla on myös tuollainen repsottava alapää. Eikä tosiaan ole vain esteettinen, vaan esim. pyörällä ajaminen on mahdotonta, koska limakalvot tursuvat ulkopuolelle suojaamattomaksi. Toki pyöräily ei ole mikään ihmisoikeus, mutta täällä Helsingissä sitä tuputetaan koko ajan ja kunnon ihmiset pyöräilevät. Luulisi, että äitien perseet vihreät hoitaisi myös pyöräilykuntoon.
Helsinkiä ei nyt muutenkaan tunnu kiinnostavan lapsiperheen asiat, miksi siis synnyttäneiden äitien terveys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lasten tekeminen on valinta ja riskit on kyllä suomessa kaikilla synnyttäjillä tiedossa
Miten riskit voivat olla tiedossa? Ei missään kerrota että synnytysvammat jätetään lähes poikkeuksetta hoitamatta. Itselläni repesi tosiaan symfyysi ja on yli 10cm erkauma, ei toivoakaan että mitään hoidettaisi julkisella. Ystävällä ulosteenkarkailua vielä 8v synnytyksestä jossa lapsen päänahka irtosi kallosta imukupin voimasta ja äidillä 4. asteen repeämät.
Tulkitsenko nyt oikeen, sulla on siis symfuusi revennyt eli tepastelet lantio kahdessa osassa pitkin maailmaa ja se on lääkäreiden (ja muutaman kommentoijan) mielestä ok?
Syntymän jälkeen on työterveys huoltokin
Vierailija kirjoitti:
Oma hemoglobiini oli synnytyksen jälkeen 70, mutta neuvolassa sitä ei seurattu lainkaan eikä ensimmäistäkään verokoetta otettu. Siinä sitten aneemisena palelin koko kesän ja ihmettelin, että mistä mahtaa johtua.
Sama! Ei mitään seurantaa. Ja synnytyksen jälkeen kun menee lääkäriin minkä tahansa vaivan takia niin ei saa hoitoa koska on synnyttänyt, pieniä lapsia ja äiti.
Joo ei ole äidin koolla välttämättä mitään tekemistä syntyvän lapsen koon kanssa. Isoimmat tietämäni vauvat on saanut tuttava, joka on ihan normaali, hoikka nainen. Silti varsinkin yksi lapsista oli todella iso ja pitkä jo syntyessään. Tästä oli sovittu sektio, mutta kun synnytys lähtikin alkamaan jo ennen sovittua aikaa, oli synnärillä oltu ensin viemässä alakautta tekemään, kunnes oli sitten potilastiedoista viimein uskottu, että ei, sen kokoinen lapsi ei alakautta tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan voi mennä yksityiselle gynekologille, jolla on paremmin aikaa tutkia.599
Niinhän sitä voi. Meillä vain on julkinen terveydenhuolto, joka vastaa pitkälti esimerkiksi synnytysten kustannuksista. Asettaa ihmiset kyllä aika eri arvoiseen asemaan jos synnytyksessä tulevat vauriot pitäisi käydä korjauttamassa omaan piikkiin yksityisellä lääkäriasemalla.
Ja kun synnytyksessä ei paljoa äidin mielipidettä toimenpiteille kysytä. Mulla syntyi ensimmäinen imukupilla kun ponnistusvaihetta oli kestänyt reilu tunnin, minä olin loppu ja lapsi pinteessä. Aivan järjettömät tuhot se pikku pää sai aikaan siinä kun se vauhdilla kiskottiin ulos. Ja minä olin hoikka ja lapsi oli pieni, eli ei ole kiinni siitä että olisin syönyt lapsen liian lihavaksi.
Lopettakaa nyt tämä puhuminen uusista vernomaksajista. Kaikista ei tule veronmaksajia vaan monista pelkkiä kuluja yhteiskunnalle kehdosta hautaan asti. Joten puhutaan oikeilla nimikkeillä eli lapsista.