Olen päälle 30v ja en koe olevani masentunut, en vain ymmärrä elämän tarkoitusta ja mistä ja miten ihmiset saavat onnellisuutta

Olen miettinyt samaa mutta olen pysähtynyt kuuntelemaan itseäni ja syvissä vesissä sitä on mentykin. On ollut kriisi itsestään, elämästä ja yhteiskunnan rakenteista, kaikesta mitä keksiä mahtaa. 

Mutta kannatti elää tänäänkin, olen todella hyvällä fiiliksellä, aurinko paistaa, kuuntelen menevää musiikkia ja tanssin mukana. Elämä on tänään ihanaa ja lapsen omaista, josta en ole yhtään harmissani. 

Elämää on kai elää tässä päivässä, luoden tänään huomiselle elämän merkityksellisyyttä. 

Eli tänään ei kannata pistää kaikkea likoon venäläiseen rulettiin vaan toimia niin, että parhaansa mukaan yrittää vaikuttaa myös hyvään huomiseen. 

Kun ymmärtää että ei ole mitään tarkoitusta niin elämä on paljon helpompaa.

Koen ettei elämälläni ole tarkoitusta tässä ajassa. Turhauttavaa. Kuolisinpa pois.

Vierailija kirjoitti:

Koen ettei elämälläni ole tarkoitusta tässä ajassa. Turhauttavaa. Kuolisinpa pois.

Sama. Ihan turhalta tuntuu kaikki.

Sama. En minäkään koe itseäni masentuneeksi. Jotain vain puuttuu, kait? Tai sitten en ole oivaltanut jotain vielä.

Muistan kun oli hieman alle 30 v ja ajattelin samoin. 

Vierailija kirjoitti:

Sama. En minäkään koe itseäni masentuneeksi. Jotain vain puuttuu, kait? Tai sitten en ole oivaltanut jotain vielä.

Minäkin haluaisin selvittää, mistä jotkut ihmiset saa sen "tyytyväisyyden" tai elämänilon. Kyllä mulle perhe ja kumppani tuo onnellisuutta, mutta silti joskus sisälläni on tyhjä olo. Ei voi olettaa että joku toinen ihminen kokonaan "korjaisi" sen. Ehkä se on sitten joku trauma lapsuudesta.

Tuntuu että aika moni ihminen jossain kohtaa pysähtyy ajattelemaan näin. Sen takia moni käy töissä ja tekee lapsia ja elää kiireistä elämää ettei kerkeä pysähtyä ajattelemaan tätä. 

Ei elämällä ole objektiivistä tarkoitusta. Se tarkoitus täytyy ihan itse luoda.

Ja onnellisuutta ei saada, sekin täytyy itse oivaltaa ja luoda...

Aikamme suurin ajattelija, Antti Holma sanoi kerran, että on paljon, mistä pitäisi olla kiitollinen, mutta aina ei jaksa. Olen samaa mieltä, että sellaista se on, ja turha siitä on potea huonoa omatuntoa.

90v tuttuni sanoi kerran "muistakaa olla kiitollinen pienistä asioista". Tuossa varmaan hänen pitkän iän salaisuus. Oli sellainen lapsenmielinen, keräili vielä vanhalla iällä pehmoleluja ja asui kotonaan. Kirjoitti kirjeitä ja teki ristikoita. ikinä ei vaikuttanut alakuloiselta tai masentuneelta.

Itse olen aika kiinnostunut muutamasta asiasta ja niissä kehittyminen tuo innostusta. En niinkään koe onnellisuutta tai edes merkitystä vaan eteenpäin menemisen halua saavutuksien ja kehittymisen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aika kiinnostunut muutamasta asiasta ja niissä kehittyminen tuo innostusta. En niinkään koe onnellisuutta tai edes merkitystä vaan eteenpäin menemisen halua saavutuksien ja kehittymisen kautta.

Makaat sitten jonain päivänä haudassa tyytyväisenä, kun elämän aikana kehityit muutamissa asioissa?

Miksi pitäisi hamuta onnea? Eikö ole ihan tarpeeksi mielenkiintoista kohdata elämässä mitä eteen tulee? 

Vierailija kirjoitti:

Kun ymmärtää että ei ole mitään tarkoitusta niin elämä on paljon helpompaa.

Onnellisuuteen ei tarvita mitään tarkoitusta. Elämä on iloa ja tanssia kun vain iloitsisimme ja tanssimisimme.

Perheestä se onni ja elämän tarkoitus tulee.

Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki; Jeesuksen Kristuksen sisäinen tuntemus.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi hamuta onnea? Eikö ole ihan tarpeeksi mielenkiintoista kohdata elämässä mitä eteen tulee? 

Niin, tätäkin olen miettinyt. Ja joskus jopa onnistunut elämään tässä ajatuksessa, että "katsellaan". Silti ne tyhjät hetket arjessa saa pohtimaan tätä. Itsensä kiireisenä pitäminen on oikeasti toimiva keino, ei ehdi ajatella sen syvempiä. Aikatauluttaa ja paahtaa menemään. Mutta siihen kiireeseenkin pitää löytää mielekkyys, itse olen vähän sellainen helpolla luovuttaja ja kiireen tekijöiden karsija jos ei oikeasti kiinnosta. Ja sitten onkin taas tyhjää aiiaa arjessa ja aikaa ajatella. Toisaalta uusien paikkojen näkeminen ja maailman tutkiminen on asia joka edes vähän kiinnostaa ja herättää tuntemuksia mutta tämän toteuttaminen taas vaatisi rahaa ja sen (paljon)rahan tekemiseen en löydä kiinnostusta.

Sama fiilis varsinkin työssäkäynnin osalta. Monesti mietin töihin mennessä, että tämäkö se elemän tarkoitus on. Olen käynyt töissä jo 27v ja ainakin 20v pitäis vielä jaksaa. 

Elämän tarkoitus on itsensä jatkuva vertaaminen muihin ihmisiin, some on tähän hommaan hyvä paikka. Muitakin on. Somessa mitään ei ole liioiteltu, manipuloitu eikä filtteröity, joten kokemasi huonommuuden tunne on aito.

Elämän tarkoitus taas on se, kun pystyt jollakin pikku saavutuksellasi tai hankinnalla, lyömään vastustajan saavutuksen tai hankinnan. Vastustajia ovat kaikki ne, jotka eivät ole sinä. Onnea matkaan.