Näyttelijöiden kirjoja, osa x: Laura Malmivaara. Kertoo siitä, miten oli hiljaa, kun hänen miehensä joutui metoo-kohun keskelle

IL julkaisi otteita kirjasta, tässä yksi niistä:

Kun Atte nousi otsikoihin, ei sosiaalisessa mediassa mitään muuta ollutkaan. Aten työtavoista kertovaa lehtijuttua jaettiin yhtenä päivänä melkein sadan ystäväni toimesta. Luin jokaisesta jaosta kaikki kommentit. Kädet täristen otin niistä kuvakaappaukset. En tiedä miksi, ehkä halusin muistaa kaiken mitä tapahtui. Ajattelin, että haluaisin ehkä palata niihin sitten, kun en olisi yhtä poissa tolaltani. Istuin sängyn laidalla ja selailin uutisia, etusivuja, päivityksiä ja kuvia. Katsoin miestä, joka niissä oli. Vakavaa, pelokasta olemusta. Miestä, jota olin rakastanut kymmenen vuotta ja josta olin pyristellyt irti seuraavat kymmenen vuotta. Minun surusilmäinen, entinen aviomieheni. Lasteni isä. Nuoruudenrakkauteni. Pyörrytti ja oksetti, mutta jatkoin katsomista. Sadisti. Hullu. Vastenmielinen. Niin niissä luki. Ystävät, tutut ja puolitutut kirjoittivat tuntemuksiaan, mutta minä en pystynyt. Suunnittelin mielessäni vastauksia, ne olivat pitkiä ja provosoivia. Niissä oli käänteitä ja mustaa huumoria. Lauseet olivat ytimekkäitä ja raastavia. Niissä ei ollut hymiöitä tai keventäviä sydämiä. Kirjoitin päivitykset päässäni valmiiksi, mutta en koskaan julkaissut niitä.

kokemukseni tästä rouvasta on eri puolita Helsinkiä. Yhden kerran olen tämän Kolhon rouvan kohdannut Elixian kuntosalilla. Se oli hiljainen päivä. Kuntoilun jälkeen päätin mennä suihkuun ja saunaan. No saunaan päästyäni tämä iso ja suht roteva matami oli vetänyt itsensä siihen lauteille ja kun yritin heittää löylyä, niin se oikeesti veti ketareensa siihen eteen, jotta en saanut vettä kiukaalle heiettyä. Jätin Kolhon sitten yksin sinne levittelemään ja menin omaan kotiini saunaan.

Tämä jäänyt mieleen. On itseriittoinen, isoluinen ja Kolhontiellä näköinen muija.

Luin kirjan. Se on hyvin kirjoitettu, pohtiva, tunnelmia herättävä. Ei mässäile kohulla, vaan keskittyy kertojan tunteisiin ja perhe- ja ystävyyssuhteisiin tilanteen edetessä. Jää aika mitäänsanomattomaksi kuitenkin kirjallisesti, varmaan oli terapiakirja, ja siksi tarpeellinen. Hyvin tehty mutta melko kepeä.

Kertoo kirjassaan pettyneensä naisiin. No, tunne on varmasti molemminpuolinen, koska ei kertaakaan ilmaise järkyttyneensä Ylen kohujutun sisällöstä. Sopii Louhimiehelle, joka ensin esitti nöyrää poikaa, mutta sitten hyökkäsi paljastusjutun tekijöitä vastaan. Keskustelu siirtyi mukavasti sadistisista työtavoista ja improvisoiduista seksikohtauksista siihen, mitä kohusta on hänelle seurannut.

Täytyy vain ihailla Matleena Kuusniemeä ja muita Louhimiehen elokuvien henkisen ja fyysisen väkivallan uhreja siitä, että kertoivat julkisesti kokemastaan, vaikka helppoa se ei varmasti ollut. Malmivaara on taitava kirjoittaja, mutta hänen asennoitumisensa kohun aiheeseen - Louhimiehen harjoittamaan naisvihaan - oli pettymys.

Tuntematon ohjaaja – Elokuvatähdet kertovat Aku Louhimiehen poikkeuksellisesta vallankäytöstä: Hän alistaa ja nöyryyttää ihmisiä | Yle Uutiset | yle.fi

Ylen toimittajat eivät syyllistyneet rikokseen – syyttäjä lopetti Aku Louhimiehen tekemän rikosilmoituksen tutkinnan | Yle Uutiset | yle.fi

Aloitin lukemisen tänään ja vaikuttaa tosi hyvältä.

Syytettiin myös lasten itkettämisestä kuvauksissa. Ja kyse oli näiden kahden lapsista. Yleensä äiti puolustaa lapsiaan kaikessa, mutta tässä ei. Joten ystävien kohtelu johtui myös osin tästä. Ja ei tarvitse mollata lastensa isää, mutta silti voi olla ymmärtäväinen uhreja kohtaan. Mutta julkkisten kirjathan on bisnestä, yksi tapa tehdä rahaa muiden töiden ohella. En seuraa kauheasti kotimaista leffantekoa, mutta taitaa monella olla roolit kiven alla, joten vaihtoehtoja on kaivettava esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän kertoi asiasta? Juttu maksumuurin takana

Ei kertonut oikein mitään.

Klikkasin Hesarin jutun kiinnostuneena auki, mutta jutussa ei ollutkaan oikein mitään sisältöä. Monen muun tavoin minunkin reaktio oli sitten lopulta EVVK. Kirjaa en aio lukea, ei kiinnosta.

Sama täällä. Ei kiinnosta lukea muidenkaan näyttelijätyrkkyjen, kuten Peter Frantzenin kirjoja. Jos et saa muuten kustannussopimusta, niin suosittelen ryhtymään näyttelijäksi.

Laurasta ei tule itselleni mieleen kuin Levottomat - ilman vaatteita ei kovinkaan edustava.

Ketähän ne kirjan hahmot ovat. Atte on Aku, se nyt on selvää.

Pulska pöhöttynyt kiharatukkainen ohjaaja kenen kanssa pääjähenkilö panee? Tulee mieleen vain Mikko Kouki.

Kuka on tämä hyvä ystävätär, kuka ei suostu päähenkilölle edes moikkaa sanomaan kun kohu alkaa ja päähenkilö ei kykene, pysty, osaa lähteä siihen mukaan (ja joka on yksi kohun alulle panijoista). Tummahiuksinen, jolla samoja exiä kuin päähenkilöllä, "Attea" myöten. Matala tumma ääni.

Kyllä mä ymmärrän, se on kuitenkin yhteisten lasten isä. Täytyy joku raja vetää siihen millä tavalla asioita käsittelee (vaikka vihaisikin tyypin edustamia työtapoja ja muuta).

Kirjassa on kohtaus jossa "Atte" vaatii päähenkilöä toimimaan vaarallisesti, uhaten omaa ja lasten terveyttä vain että hän saa haluamansa. Tässä mielestäni kuvaantuu hyvin se että päähenkilö tajuaa millaista valtaa se on kohdistanut naiseen liiton aikana. Välillä itkuinen "rakastatko minua" ressukka mutta hyvinkin dominoiva sitten toisaalta.

Aloitin äsken enkä lukenut takakantta.Luulin että siinä teini pyytää äiskää ja iskää apuun vähän joka asiaan.Iskä lähtee heti apuun kun auto hajoaa ja sitten huutaa syömään ym.Aika hemmoiteltu penikka tää koiratyttö Laura

Aku on ihan sadisti.Pilasi Pilkkeen elämän.Kuvottava tapaus

Kuuntelin äänikirjan. 'Aku-jutun' osuus jäi siinä lopulta aika pieneksi, enkä oikeestaan ymmärtänyt mitä Malmivaara sen suhteen halusi sanoa. Ennemmin kirja oli keski-ikäisen naisen elämän kuvailua, ihan taitavaa sellaista. Suht hyvä kirjoittaja ja miellyttävä lukuääni, hän luki itse kirjansa.

En voi välttyä ajatukselta että Laura on jonkunsortin ”lentävä apina”. Kokee velvollisuudekseen asettua Akun puolelle mutta ei voi täysin dumata (ainakaan suoraan) syytöksiäkään. En ole lukenut kirjaa, muttä näitä hämärtäjiä ja selittelijöitähän on aina p”rsläpien ympärillä pyörinyt. Tai miksi noita rajattomia nyt haluaa kutsuakaan.

Mun on mahdoton kuvitella että olisi täysi hatusta vedetty nuo naisten syytökset. Laurana olisin pysynyt asiasta sivussa. Mutta nää on näitä nykyään niin tyypillisiä lojaliteettiristiriitoja, kun kaikkea pitäisi ymmärtää, paapoa ja puolustella. Minusta on käytöstä jota ei vaan voi suvaita eikä puolustella, vaikka olisi miten taiteilija”nero”.

Tästä minusta keississä oli kyse. Uutta aikaahan tämä toki on, kun ennen on purtu vaan hiljaa hammasta.

Siis miksi tämä kirja on kirjoitettu?ja miksi Lauran pitäisi ottaa kantaa ex miehensä tekoihin?

Juu, aivan turha kirja

Luin kirjan. Kiihotuin kohtauksesta, jossa päähenkilö lähti ohjaajan hotellihuoneeseen juopuneena ja altistui esiaviolliseen seksiin. Kohtaus päättyi siihen, kun päähenkilö kuivasi pyyhkeellä reisiään ja säntäsi ulos hotellihuoneesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lauralla on paniikki koska hänen näyttelemisensä on aina perustunut komeaan ulkonäköön joka nyt on rupsahtanut.

Mistä päin Suomea olet, kun sanot naista komeaksi?

No minä esim asun Helsingissä ja Laura on nimenomaan komea. Ei kaunis, mutta uljas ja näyttävä. Tai oli.

Uljas ja näyttävä nimenomaan. Näin hänet viimeksi vuonna 2013 joten en osaa sanoa, onko nykyään sitten eri näköinen.

Katriinaa ei päästetä kirjassa helpolla.

Selvisikö kellekään, miksi päähenkilö jätti säärikarvansa ajelematta?