Lue keskustelun säännöt.
Miehen 16-vuotias poika ilmestyi ovelle
08.10.2014 |
Ollaan naimisissa, meillä on kaksi tyttöä. Ikinä ei sanallakaan mies ole vihjannut että hänellä jo ennestään lapsi! Järkytys oli suuri kun menin avaamaan ja ovella täydellinen miehen kopio! En osannut tyrmistykseltäni muuta kuin pyytää pojan sisään. Selvisi että mies on asunut pojan äidin kanssa perheenä, he erosivat pojan ollessa kolmen. Minulle uskotteli esikoisemme olevan ensimmäinen lapsi! Nyt olen miehen kanssa riidellyt kolme päivää, en voi hyväksyä salailua, ja näin isossa asiassa! Mies ei ole pitänyt poikaan mitään yhteyttä kolmeentoista vuoteen, poika itse oli halunnut etsiä isänsä. Mitä nyt teen, koko elämäni tuntuu olevan yhtä suurta valhetta!
Kommentit (149)
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:58"]
nro:69
Kyllä jokainen kunnollinen isä lapseensa tapaamisoikeuden saa,JOS itse vaan haluaa.
Sitä ei lapsen äiti pysty estämään.
[/quote]
Herätys tähän maailmaan! Kyllä pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 13:15"]
Törkeä mies ja isä! :(
Ole sinä ap nyt normaali ja järkevä aikuinen ja järkytyksestä huolimatta muista ettei ole pojan vika että hän on olemassa.
Hän tosiaan on sinun lastesi velipuoli ja siitä ei nyt pääse yli eikä ympäri.
Puhu miehelle ja yritä saada hänet ymmärtämään ettei voi poikaa toista kertaa hylätä sillä 16v. on kuitenkin vielä niin herkässä iässä että 2. hylkäys voi olla todella tuhoisaa.
Poika ei tarvitse äitipuolta mutta hän tarvitsee ystävän/tukijan joka auttaa ja ISÄN + siskopuolet elämäänsä ja se ystävä/tukija voit olla sinä.
[/quote]
Viisaan neuvoja!
Itselleni tuli noista lapsista mieleen heti, että kun he näkivät toisensa ja tajusivat, että ovat sisaruksia keskenään, se oli heille kuin lottovoitto, sekä yllätys että ilo. Poika ajatteli varmasti heti, että voi, miten ihania pikkusiskoja hänellä onkaan! Ja tytöt, että ihana, heillä on tuollainen isoveli!
Ap, tue sinä viisaana äitinä tuota sisaryhteyttä, vaikka pojan isä olisikin hylännyt pojan, on nyt sekaisin asian tultua julki ja kykenemätön käsittelemään hylkäämistään. Pojan vika se ei ole, että on syntynyt, joten häntä kohtaan sinulla ei tarvitse olla mitään kaunaa tai negatiivisia tunteita. Jos mies ei kykene kertomaan asioista, voithan kysyä pojalta ja ottaa vaikka pojan äitiin yhteyttä, niin hän varmasti avaa nuo salaisuudet, jotka varmasti nyt vaivaavat sinua. Koska pojan äiti ei ole ollut sinua kohtaan lainkaan vihamielinen ja uhkaava tms, ei sinullakaan ole syytä sellaiseen käytökseen tai asenteisiin häntä kohtaan.
Onhan mahdollista, että tuo nainen on esim lähtenyt toisen miehen mukaan ja miehesi kärsinyt siitä niin, että hylännyt pojankin tuon uuden miehen vastuulle. Siksi kannattaa käsitellä myös miestä lempeästi ja pyrkiä selvittämään tuo tragedia. Saatraa ola, että juuri sinä olet se viisas nainen, joka saa jälleen kaikki hyväle mallille, poika ja isä löytävät toisensa, sisarukset toisensa ja sinun ja miehesi väliltä poistuu asia, joka on aivan varmasti ollut kuin kiviriippa miehesi harteilla, ja nyt sinä saatat auttaa häntä vapautumisessa!
Hei oikeesti mammat. Ootteko siis tosissanne? Jos jollekin ihmiselle oikeasti kävisi jotain noin mullistavaa elämässä, jotain noin henkilökohtaista, niin tulisiko hän ENSIMMÄISENÄ yksityiskohtaisesti selostamaan asiaa tuntikaupalla AV:lle? Ja te kommentoitte suu vaahdossa kilpaa ruutujenne ääressä kun elämässä ei ole enää mitään muuta sisältöä... Päivän paras provo ja taas on mammoilla pikkarit märkänä innostuksesta. Mutta mars, mars, nyt niitten perheittenne luokse! Kulkematta lähtöruudun, ei kun jääkaapin kautta.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 11:34"]Älä ainakaan syyllistä poikaa. Mielestäni sinun tulisi ottaa poika vastaan hyvin ja kohdella häntä kohteliaasti. Hän ei kuitenkaan ole syyllinen isänsä tekosiin. Miehen laittaisin selittämään miksi on hyljännyt lapsensa.
[/quote] Turhaa, sanon minä.
Alapeukku!
Onpas ihana ja fiksu ap, kirjoituksiasi on oikein ilo lukea kun ajattelet niin hyvin. En osaa tähän tässä vaiheessa mitään muuta lisätä. Aika näyttää, löytyykö miehestäsi miestä. Te muut, sinä ja lapset, voitte kuitenkin olla hyvissä väleissä keskenänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:33"]
Mun mies on "hylännyt" lapsensa, koska lapsen äiti näin tahtoi. Mä toivon että meillä on joskus edessä tuo ap:n tilanne, että lapsi ilmestyy oven taakse. Tilanne on tietenkin eri kuin ap:lla kun tiedän lapsesta. Mutta meidän lapset eivät tiedä. En silti ihan ymmärrä ap:n huolta omista lapsistaan. Hehän ovat vielä pieniä ja heille voi asian selittää lapsen tasoisesti. Ei niille lapsille tarvi hylkäämisestä puhua. Ei heille tästä mitään pelkoja tule, olen varma.
[/quote]
Hehhehheheh. Nimenomaan miehet hylkäävät lapsiaan ihan silkasta kunnioituksesta lapsen äitiä kohtaan. Raadollisempi näkökulma on että sunkin miehes on HYLÄNNYT lapsensa. Ei "hylännyt". Koska hän itse ei kykene ottamaan vastuuta hänen omasta isyydestään. Tiedätkö, että avioerotapauksissakin äiti on vastuussa äitiydestään, isä isyydestään? Eivät ne kietoudu sen toisen vanhemman tahtoon. Jos jättää vanhemmuutensa hoitamatta se on ihan 100% oma vika ja siitä on 100% vastuussa. Lapsensa edessä. Isyydestään on vastuussa nimenomaan lapselle, ei exälle. Ja ihminen on mitä tekonsa ovat. Jos hylkää lapsensa, on lapsensa hylkääjä.
Minä laittaisin varmaan ukaasin, että ukko alkaa hoitaa niitä isän velvollisuuksia kaikille lapsilleen tai lähtee nuoremmatkin lapset! En ymmärrä äijiä, joille entinen elämä on jotain joka vain "sotkee" asiat. Ei mitään vastuunkantokykyä ja aika iso riski, että jos josku päättää ottaa uuden emännän jää sitten taas nämä nuoremmatkin lapset. Eli elämä on jotain millainen sen pitää olla, vaimo ja perhe, mutta tunteet eivät ole oikeita, isällisiä tunteita lapsia kohtaan vaan ainoastaan omistussuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 23:32"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 23:18"]
Miehen työ on jälkeläisten siittäminen. Naisen työ on jälkeläisistä huolehtiminen.
[/quote]
Miehen työ on kehittyneemmissä kulttuureissa- jopa eläinkunnassa- turvata naisen talous sekä pitää muutenkin huolta, jotta nainen voi keskittyä huolehtimaan jälkeläisten tapeista.
[/quote]
Eläinkunnassa (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) uros ei ole missään tekemisissä siittämisen jälkeen naaraan kanssa.
[/quote]
No sittenhän sua ei haittaakaan, jos rahatalous kuljetetaan naisten kautta, ja herrat sitten kulkevat vapaasti renkipoikina siitoshommissaan ja elättävät itsensä kädestä suuhun talosta toiseen kulkiessaan?
Ohis, mutta tietääkö joku voinko hankkia virkatodistuksen brasilialaisesta isästäni, joka muutti pois Suomesta 90-luvun alussa? Onko syntyperällä ja Suomessa asutun ajan pituudella merkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:48"]
En viitsi tänne yksityiskohtia kertoa eikä teidän mielipiteillä ole väliä, koska ette voi tietää taustoja. Mieheni tekemiset eivät olleet viestini pääpointti, jos se ei teille lukemalla tullut selväksi! Kuten joku muukin kirjoitti aiemmin, niin valitettavasti osa "hylkäämisistä" johtuu lapsen äidistä. Oli se teidän mielestänne hyvä syy tai ei. Itse olen nähnyt kuinka kipeä asia voi miehelle olla, kun ei saa mahdollisuutta olla mukana lapsensa elämässä. Kun lapsen äiti tekee asian mahdottomaksi...
t. 66
[/quote]
Joskus tuntuu, että näin se minunkin lapseni isä jossain selittelee tapaamattomuuttaan. Totuus vaan on, että mies ei osaa ottaa minkäänlaista vastuuta alkoholisminsa ja luonnevikojensa takia. Pahoinpitelytuomion jälkeen lastensuojelu ilmoitti aika selkeästi, ettei isää tarvitse meidän kulmilla näkyä, tai... miettikäähän mikä sen "tain" jälkeen tuleekaan. Enkä antaisi kyllä itsekään pikkulasta miehelle ilman valvottua tapaamista. Mutta nyksät, joita on ollut monta, kaiketi uskovat että eksähän se siellä ilkeilee.
Täällä huudellaan paljon sen perään, etteivät naiset anna tavata lapsia. No, ei onnistuisi ainakaan meikäläisen miehen kohdalla jos erottaisiin. Pitäisi tasan tarkkaan huolen oikeudestaan tavata lasta. Eikä se selitä sitä, ettei aloittajan mies selkeästi itse ollut ilahtunut tapaamisesta vaan piti poikaa vain asioiden sotkijana! Minusta äkkiseltään vaikuttaa aloittajan ukko yhdeltä niistä miehistä, jotka voivat surutta leikkiä perhettä seuraavan kanssa ja unohtaa edellisen, totaalisesti. Eli täysin tunnevammainen ja itsekäs siinä suhteessa, perhettä osataan kyllä leikkiä, mutta kun se ei jostain syystä olekaan enää mielekästä, heitetään hanskat tiskiin ja lapset on ihan vain ylimääräinen painolasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 17:46"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:33"]
Mun mies on "hylännyt" lapsensa, koska lapsen äiti näin tahtoi. Mä toivon että meillä on joskus edessä tuo ap:n tilanne, että lapsi ilmestyy oven taakse. Tilanne on tietenkin eri kuin ap:lla kun tiedän lapsesta. Mutta meidän lapset eivät tiedä. En silti ihan ymmärrä ap:n huolta omista lapsistaan. Hehän ovat vielä pieniä ja heille voi asian selittää lapsen tasoisesti. Ei niille lapsille tarvi hylkäämisestä puhua. Ei heille tästä mitään pelkoja tule, olen varma.
[/quote]
Hehhehheheh. Nimenomaan miehet hylkäävät lapsiaan ihan silkasta kunnioituksesta lapsen äitiä kohtaan. Raadollisempi näkökulma on että sunkin miehes on HYLÄNNYT lapsensa. Ei "hylännyt". Koska hän itse ei kykene ottamaan vastuuta hänen omasta isyydestään. Tiedätkö, että avioerotapauksissakin äiti on vastuussa äitiydestään, isä isyydestään? Eivät ne kietoudu sen toisen vanhemman tahtoon. Jos jättää vanhemmuutensa hoitamatta se on ihan 100% oma vika ja siitä on 100% vastuussa. Lapsensa edessä. Isyydestään on vastuussa nimenomaan lapselle, ei exälle. Ja ihminen on mitä tekonsa ovat. Jos hylkää lapsensa, on lapsensa hylkääjä.
[/quote]
Niin hienosti kirjoitettu!!! todella näin. Ainoastaan "mies" voi selittää asian näin päin, että hylkäsin lapseni kun exä pyysi - "oikeasti en siis hylännyt vaan tein kaikille palveluksen" ja kas, voi nukkua yönsä hyvin.
Ap, saitko keskusteltua asiasta miehesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä odotellaan pojan vierailua, huomenillalla olisi tulossa pariksi päiväksi. Paljon on juteltu tässä välissä miehen kanssa, en silti vieläkään ymmärrä mikä ratkaisu lapsen hylkääminen ja perheeltä salaaminen oli. Mieskään ei osaa selittää. En nyt ehdi kirjoitella kauempaa, tytöt vaativat leipomaan kanssaan kakkua veljen vierailun kunniaksi. :) Kyllä mua silti ihan kamalasti jännittää, ei siitä mihinkään pääse. Toivottavasti kaikki menee hyvin. -ap
Miten parin päivän vierailu meni? Oletteko olleet yhteydessä pojan äidin kanssa?
Ap, tule vielä kertomaan miten tilanne etenee.
Minä en uskoisi, ettei miehesi vanhemmat tiedä pojasta. Vaikka olisi kuinka etäiset välit, niin kyllä varmasti on kertonut. Vai eikö ole kertonut olevansa naimisissa ja hänellä on kaksi tytärtä?
Minusta on myös ihmeellistä, ettei miehelläsi ole vanhoja ystäviä. Ollut kumminkin pojan äidin kanssa ainakin neljä vuotta, luultavasti pidempäänkin. Eikä tuolta ajalta ole yhtään ystävää, tuttua tai kaveria jäänyt.
Ihanaa, että ap olet ottanut pojan perheeseen, mutta kyllä mies on petturi.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 23:18"]Miehen työ on jälkeläisten siittäminen. Naisen työ on jälkeläisistä huolehtiminen.
[/quote]
Höpö höpö. Yksi sana sinulle: Pingviinit.