Lue keskustelun säännöt.
Miehen 16-vuotias poika ilmestyi ovelle
08.10.2014 |
Ollaan naimisissa, meillä on kaksi tyttöä. Ikinä ei sanallakaan mies ole vihjannut että hänellä jo ennestään lapsi! Järkytys oli suuri kun menin avaamaan ja ovella täydellinen miehen kopio! En osannut tyrmistykseltäni muuta kuin pyytää pojan sisään. Selvisi että mies on asunut pojan äidin kanssa perheenä, he erosivat pojan ollessa kolmen. Minulle uskotteli esikoisemme olevan ensimmäinen lapsi! Nyt olen miehen kanssa riidellyt kolme päivää, en voi hyväksyä salailua, ja näin isossa asiassa! Mies ei ole pitänyt poikaan mitään yhteyttä kolmeentoista vuoteen, poika itse oli halunnut etsiä isänsä. Mitä nyt teen, koko elämäni tuntuu olevan yhtä suurta valhetta!
Kommentit (149)
No hei. Jos toinen on valehdellut sulle AINA itsestään. Se on aika ala-arvoista kohtelua, ja vielä noin isosta asiasta. Ymmärrän sen, että joskus asiat mutkistuvat eikä varsinkaan miehillä ole kapasiteettia niitä selvittää kuin pakenemalla. Mutta anteeksiantamatonta on jos ei nyt ota vastuuta ja kohtaa asioita. Tuollainen mies ei ole koskaan vaikeuksien tullen luotettava. Lapsensa hylkääminen on tapa reagoida, samalla tavalla muutkin epämiellyttävät asiat voi yrittää lakaista pois näkyvistä ottamatta niistä vastuuta. En viitsi avautua tämän enempää, mutta tunsin tuollaisen ihmisen. Ja kyllä, niitä täysin käsittämättömiä, vuosia jatkuneita valheita kertyi sitten muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 16- vuotias lapsi, jonka isä on ollut teillä tietämättömillä viimeiset 13 vuotta. Viime viikonloppuna lapseni oli ekaa kertaa kaverin isovanhempien luona 500 km päässä meidän kotikaupungista. Sieltä palattuaan on vaikuttanut tyytyväiseltä ja onnelliselta. Voisko...
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:03"][quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 13:47"] [quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 13:35"] Oikeastaan ei tuo ole millään lailla ap:n asia. Se on tapahtunut ennen suhdetta, ja siinä ei ole mitään rikollista. Jos koittaisit leikkiä aikuista ja oppia hyväksymään tuo tosiasiana. [/quote] Tajusitko jo lukea yltä, että jos avioehtoa ei ole, on tuo vähintään taloudellisessa mielessä erittäinkin paljon ap:n asia. [/quote] Ei oikeastaan ole. Luontainen ahneutesi luultavasti estää sinua ymmärtämästä miksi. [/quote] Nimenomaan ei ole luontaista ahneutta, jos kerran ei ole avioehtoa. Olettaen, että yllätyslapsen vanhempi on se köyhempi osapuoli. Ja liittoon menty ilman avioehtoa.
[/quote]
Hohhoijaa, lapset perii isänsä, ei aviopuoliso, ei edes ex. Eli ei ole rahalliseltakaan kannalta ap:n asia, paitsi jos sattuu niin rahalle perso ihminen että on pakko ruveta kikkailemaan omaisuuden luovutuksilla ettei vaan mene osakaan perinnöstä tälle uudelle henkilölle.
Tämä on sitä ahneutta. Toisaalta niin pientä perintöä ei kuulemma olekaan, etteikö joku siitä saisi riidan aikaiseksi.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 16:22"]
Äskeistä viestiä kirjoittaessani jouduin ihan hirveän vihan valtaan. Miksi minun pitää yrittää opettaa aikuiselle miehelle miten omaa lasta kohdellaan? Ellei mies sen vertaa tajua, voiko häneen luottaa muissakaan asioissa? Tällä hetkellä en luota. En ollenkaan. En voi mitenkään kuvitella tilannetta jossa hylkäisin lapseni, sellainen ajatus ei vain ole mahdollinen! Olen aina pitänyt parisuhdettamme hyvänä ja lämpimänä, mutta nyt olo on jotenkin turvaton. En voi mitään sille että tunnen inhoa miestäni kohtaan tällä hetkellä. -ap
[/quote]
Sinä ja miehesi olette eri ihmisiä. Jos sinä et voi hylätä lastasi, miksi oletat, ettei kukaan muukaan voi niin tehdä?
En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta ihmettelen, miten lähes kaikki ovat valmiita hutkimaan ennen kuin on edes tutkittu. Nyt jos ap on aikuinen, niin hän rauhoittuu ja keskustelee sitten miehensä kanssa asian halki. Emme tiedä, mitkä syyt ajoivat miehen ja poijan äidin eroon toisistaan. Ja voiko edes mitään syyllistä osoittaa. AP:ta ei kenties lohduta yhtään se, että hänen miehensä ei ole ainutlaatuinen tässä suhteessa. Olin kuitenkin kuvitellut, että nykyään ollaan jo niin kehittyneitä, että menneisyydestäkin voidaan puhua kiihkottomasti. Todetaan vain asiallisesti, että olen aikaisemmin elänyt suhteessa toisen naisen kanssa ja meillä on yhteinen lapsi.
On vaikea sanoa, onko isä hylännyt poikansa vai onko pojan äiti syystä tai toisesta ajanut miehen pois kotoa ja kieltänyt pitämästä yhteyttä lapseensa. Kas kun ne naisetkaan eivät aina ole niin puhtoisia pulmusia kuin haluttaisiin uskoa. Tämä juttu on siinä mielessä kiintoisa, että elän vähän samantapaista vaihetta kuin se poikakin, vaikka ikää minulla on aika paljon enemmän. Minun isäni on jo kuollut, mutta olen ottanut yhteyttä isäni leskeen kirjallisesti ja odottelen nyt, vastaako hän ja jos vastaa, niin mitä. Onko isäni kertonut, mitä hänen nuoruudessaan tapahtui? Minun tapauksessani syy hylkäämiseen ei ollut isässä, vaan äidissä, joka kielsi isääni tapaamasta lastaan. Vain kerran isä sai nähdä lapsensa.
AP, nyt vain rauhallisesti keskustelemaan. Syyttelyllä ei päästä puusta pitkään. Se mikä on tapahtunut, sitä ei saa tapahtumattomaksi eli asiat on hyväksyttävä sellaisena kuin ne ovat. Onhan se loppujen lopuksi ihanaa, että pikkutytöt ovat saaneet isoveljen ja poika kaksi pikkusiskoa. Toivotaan että heidän välilleen syntyy aito sisaruussuhde. Se olisi antoisaa heille kaikille. Ja samalla toivotaan, että myös aikuiset pääsevät sopimukseen ja lakkaavat syyttelemästä toisiaan. Poika voi rikastuttaa myös aikuisten elämää, jos aikuiset vain haluavat sallia sen. Toivon teille kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 11:35"]
Ja elarien maksamisesta et ollut ollenkaan tietoinen?
[/quote]
kerron sulle salaisuuden: Kaikki naiset eivät välttämättä pyydä elareita. Itsekkin tunnen yhden, joka oli liian ylpeä vaatimaan lapsen isää sellaiseen elämään, johon hän ei kertakaikkiaan halunnut.
anteeksi ohis
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 12:15"]
En kyllä ymmärrä sitä, että koko entinen elämä pitäisi tilittää uudelle puolisolle.
Jokaisella on täysi oikeus yksityiseen. Ei kahdesta ihmisestä tule yksi, vaikka puolisoita ollaankin.
[/quote]
Tuollaisessa parisuhteessa kaikki muukin petollisuus on helppoa myöhemminkin! Avoimuus, rehellisyys ja asioiden kertominen, myös menneisyyden, on hyvän parisuhteen a ja o. Toinen joko hyväksyy tai hylkää, ja jos hyväksyy, siitä voi alkaa uuden elämän, vaikka olisi pahpinkin tyrinyt, ja saa rinalleen kumppanin, joka tukee ja ymmärtää. Valheiden verkossa tulee useimmiten ennen pitkää tosi tukala olo ja solmut senkuin kirstyvät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 16:37"]
Mulla on 16- vuotias lapsi, jonka isä on ollut teillä tietämättömillä viimeiset 13 vuotta. Viime viikonloppuna lapseni oli ekaa kertaa kaverin isovanhempien luona 500 km päässä meidän kotikaupungista. Sieltä palattuaan on vaikuttanut tyytyväiseltä ja onnelliselta. Voisko...
[/quote]
Huono. Huono yritys. Koita esiintyä uskottavammin, jos kaipaat tylsään elämääsi piristystä toisten ketjuilla ratsastamisen muodossa.
Hyi hitto. Ei voi muuta sanoa.
Itse tuossa tilanteessa olisin aivan kauhuissani. Ihan kuin olisi jakanut elämänsä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Heittäisin miehen kyllä pihalle välittömästi. Tuo kuulostaa niin pelottavalta. Kyllä, miehet ovat juroja plaa plaa, mutta miten kukaan voi teeskennellä olevansa lapseton koko avioelämän. Kun saa niitä toivottuja ja rakastettuja lapsia, miten omatunto voi olla soimaamatta, kun tietää hylänneensä jo yhden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei oikein onnistunut. Olis pitäny miettiä paremmin ja keskittyä. Kunhan vaan naputtelin aikani kuluksi ja omaksi iloksi. Muutrn: mä ole käynyt vain vakoilemassa biologista äitiäni.
Miehen työ on jälkeläisten siittäminen. Naisen työ on jälkeläisistä huolehtiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan törkeä mies, tuli huono olo pojan puolesta joka minulle tuntematon, tunnen suunnatonta empatiaa. Miehesi on oikea isän kuvatus, miten voit luottaa noin epärehelliseen tyyppiin. Itse en jaksaisi. Oma lapsi ja jättää kertomatta sen vaimolle, ihan kuin joku roska vaan, häpeäisi muttei taida osata.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 13:02"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 11:32"]
Jätä se sika tai anna anteeksi
[/quote]
Olen samaa mieltä kanssasi, lusikat jakoon vain. Jääköön elämään sen poikansa kanssa. Mistä sitä tietää, vaikka noita ennen sinua eletystä elämästä syntyneitä jälkeläisiä olisi enemmänkin. Pidät huolen siitä, että saat tuntuvan rahallisen korvauksen tuollaisesta salailusta.
[/quote]
Mitä sitten, vaikka olis kymmenen lasta ennen nykyistä puolisoa? Mitä ne nykyiselle kuuluu? Rahallinen korvaus?? :):)
[/quote]
Viimeistään miehen kuoltua tulee totuus ilmi ja perinnönjako voikin olla sitten katkera paikka, kun osille tulijoita onkin enemmän. Tällaisessa tilanteessa kannattaisikin ennakoida asioita siten, että omaisuutta siirretään miehen vielä eläessä esim. vaimon nimiin ja tämän kuoltua lapset saavat perinnön. Mutta miehen aiemmista suhteista syntyneet jäävät rannalle ruikuttamaan. Näinhän teki mm. Kari Tapio.
[/quote]
Pakko sanoa, mut multa menis kunnioitus mieheen jos tuo alkais ehdotella jotain tuollaista omaisuuden siirtämistä mun nimiin ettei hänen aiemmasta suhteesta oleva tyttärensä saisi perintöä. Ei normaali isä tuollaista tee vaan kohtelee kaikkia lapsiaan tasapuolisesti. Tuntisin kyllä epäonnistuneeni miesvalinnassa totaalisesti. Enkä ottais sitä omaisuutta nimiini, en. Ihan tasan yhtä oikeutettu se lapsi on isänsä perintöön kuin nuo meidän yhteiset. Hyi helvetti, kuinka ahneita jotkut on, siinä ei edes omat lapset merkkaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet on sikoja. Niin kuin tietysti ne naiset jotka vierottaa lapset isästään, nekin on sikoja. Koska en itse ole sika, on suorastaan mahdotonta ymmärtää niitä.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:33"]
Mun mies on "hylännyt" lapsensa, koska lapsen äiti näin tahtoi. Mä toivon että meillä on joskus edessä tuo ap:n tilanne, että lapsi ilmestyy oven taakse. Tilanne on tietenkin eri kuin ap:lla kun tiedän lapsesta. Mutta meidän lapset eivät tiedä. En silti ihan ymmärrä ap:n huolta omista lapsistaan. Hehän ovat vielä pieniä ja heille voi asian selittää lapsen tasoisesti. Ei niille lapsille tarvi hylkäämisestä puhua. Ei heille tästä mitään pelkoja tule, olen varma.
[/quote]
Mikä pakko se oli hylätä. Kyllä mun veljen exäkin ehdotteli uuden miehen löytäessään, että veljeni ei enää tarvis lastaan nähdä. He kun haluavat ydinperheen kolmestaan + ne yhteiset tulevat lapset. Veljeni ei tuohon suostunut, ei vaikka se tarkoitti riitaa ja oikeudenkäyntiä. Veli sai tapaamiset ja yhteishuoltajuuden, joista on pitänyt kiinni ja exäkin on tajunnut, ettei sitä kivaa ydinperhettä saa. Veljeni ja lapsensa välit on hyvät ja lämpimät. Kyllä tässä hommassa pitää isänkin pitää puolensa, eikä vaan oman mukavuuden nimissä luovuttaa ja hylätä lastaan. Mutta helpompaahan se on hanskat lyödä tiskiin, saa vielä sympatiaa naisilta kun on niin väärinkohdeltu.
Voi, mun kävi niin surku tätä poikaa jonka isä on hylännyt. =(
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 23:18"]
Miehen työ on jälkeläisten siittäminen. Naisen työ on jälkeläisistä huolehtiminen.
[/quote]
Miehen työ on kehittyneemmissä kulttuureissa- jopa eläinkunnassa- turvata naisen talous sekä pitää muutenkin huolta, jotta nainen voi keskittyä huolehtimaan jälkeläisten tapeista. Tietenkin on aina idiootteja joiden ymmärrys ei tähän riitä. Heidän jälkeläisensä saavatkin sitten heikommat eväät elämälleen kun väsynyt yh yksin hoitaa sekä ansiotyön että kotityön. Kiitos naisten huomattavasti miehiä paremman kapasiteetin, jälkeläiset voivat äitinsä ansiosta kuitenkin saada hyvätkin eväät. Ja kasvaa paljon paremmaksi ihmiseksi kuin kehittymätön isänsä. Ihmisen kasvu on niin hidasta ja haavoittuvaista, että sen optimaaliseen suojelemiseen tarvitaan vielä isovanhemmatkin. Se mitä äitikään ei voi korvata on lapsen suru ja menetetyt voimavarat ala-arvoisen siittäjä- isän tähden.
Tietenkin kannattaa kikkailla ja ottaa se omaisuus nimiin ja sit heittää mies pihalle. Hän ei saa mitään. Itse voi sit tehdä testamentin jolla antaa kaikille tasapuolisesti.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 23:18"]
Miehen työ on jälkeläisten siittäminen. Naisen työ on jälkeläisistä huolehtiminen.
[/quote]
Miehen työ on kehittyneemmissä kulttuureissa- jopa eläinkunnassa- turvata naisen talous sekä pitää muutenkin huolta, jotta nainen voi keskittyä huolehtimaan jälkeläisten tapeista.
[/quote]
Eläinkunnassa (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) uros ei ole missään tekemisissä siittämisen jälkeen naaraan kanssa.
Äskeistä viestiä kirjoittaessani jouduin ihan hirveän vihan valtaan. Miksi minun pitää yrittää opettaa aikuiselle miehelle miten omaa lasta kohdellaan? Ellei mies sen vertaa tajua, voiko häneen luottaa muissakaan asioissa? Tällä hetkellä en luota. En ollenkaan. En voi mitenkään kuvitella tilannetta jossa hylkäisin lapseni, sellainen ajatus ei vain ole mahdollinen! Olen aina pitänyt parisuhdettamme hyvänä ja lämpimänä, mutta nyt olo on jotenkin turvaton. En voi mitään sille että tunnen inhoa miestäni kohtaan tällä hetkellä. -ap