Onko miehesi koskaan lyönyt sinua? (tai muuta väkivaltaa)
Onko NYKYINEN miehesi lyönyt, tönäissyt tai jotain muuta vastaavaa? Oletko koskaan kertonut kenellekään?
Oma mieheni vuosi sitten joulun alla tönäisi mut lattialle kumoon ja sylkäisi naamalle. En ole koskaan kertonut kellekään. Yhdessä ollaan oltu 5 vuotta, tuo oli ainut väkivalta mitä meidän suhteessa on ollut.
Kommentit (74)
Ei koskaan ole käyttänyt väkivaltaa.
Sylkäisi naamaan? Ai kauhee, ei pitäis olla hauskaa mut jotenkin nauratti. Mietin laamaeläimiä :D
Ei ole koskaan ollut väkivaltainen.
Ei ole, paitsi luvallani (seksin yhteydessä), koska tykkään siitä.
Kuulostaa kamalalta. Aika kovaa saa kuitenkin tönäistä, että kaaatuu ja toi sylkäseminen...se vaan kertoo epäkunniotuksesta ja halveksunnasta
On. Hakannut silmän mustaksi ja tökkinyt ruuvilla, repinyt hiuksista, potkinut, kuristanut ja lyönyt remmillä. Olen monet kerrat meikkaillut jälkiä piiloon. Ja paennut turvakodille. Eronnutkin. Mutta annoin sitten vielä mahdollisuuden. Olen kokoajan varuillani, mutta kyllä hänkin on varautuneempi. Pelkää, että lähden turvakodille uudelleen ja sossut kimpussa ei ollut kiva juttu. Niistä päästiin niin ei haluta enää riskeerata
Ei todellakaan. Jäisi yhteen kertaan. En itsekään ole lyönyt.
Ei. Mies kiihtyy helposti ja usein nollasta sataan, on ollut kahakoissa muutaman kerran. Minulle on vahingossa vain aiheuttanut mustelmia pidettyään kiinni käsivarsistani leikillään. Kiltti mies.
Ei ole ja jos olisi, olisi kyllä siitä hetkestä EX.
Ei tuo ole. Mun miehet on kyllä aina olleet pienikokoisia, ja itse olen naiseksi vahva. Suhteen alussa pistän aina painiksi niiden kanssa, ja jatkan vain niiden kanssa, jotka pystyn voittamaan rehellisesti.
Joo, sävy oli vähän vitsaileva, mutta olen oikeasti tehnyt noin. Jo nuoresta asti olen jotenkin kammonnut ajatusta miehestä, joka olisi mua merkittävästi voimakaampi tai isompi.
Ap, kertomuksessasi oli sellaista nöyryytyksen makua. Jotenkin vähän suutuin sun puolesta. Sulla ei ole tuossa mitään hävettävää.
Joo, läpsäsisi naamaan sen jälkeen, kun olin yrittänyt vääntää sen nenän niskaan. Jätänkö sen sian? Ko. hässäkkä tapahtui vuonna -78.
Ei ole. Sen virheen kun tekis, ni sais lähteä saman tien.
Ei, ei kertaakaan. Suhteessamme ei ole fyysistä eikä henkistä väkivaltaa. Ollaan nyt oltu kahdeksan vuotta yhdessä. Ei juuri koskaan ole korottanut ääntäkään. Hävettää myöntää, että joskus sitä olen toivonut (äänen korottamista, vastaan sanomista), mutta näin parempi.
On, paljon. Mm. lyönyt, potkinut, kuristanut, repinyt hiuksista, heitellyt lattiaan ja seinään. Pitänyt väkisin asunnossa. Käyttänyt myös jonkunlaista henkistä väkivaltaa. Alistamista sekä henkisesti että fyysisesti.
Palstan mukaan olen toki läski, tyhmä akka joka ei ketään muuta saisi ja siksi on tällaisessa suhteessa. Mä olen perusnätti, hoikka ja pieni nainen. Mukava, monissa asioissa fiksu ja hauskaa seuraa.
Tässä suhteessa olen koska rakastan miestäni, vaikka tiedän että se tekee minusta jollain tavalla hullun. Mutta on meidän suhteessa paljon muutakin, ja tosi paljon hyvää. Eikä tuo väkivalta ole päivittäistä, eikä yleensä edes viikottaista. Joskus menee pitkäänkin ilman.
Ja kun kuitenkin kysytään, niin: ei, meillä ei ole lapsia, eikä tule. Jos olisi, ei tilanne olisi tällainen (=en olisi tämän miehen kanssa, en siis oleta että tämä muuttuisi jos olisi lapsia). Vaikka tämä ei minulle ole maailmanloppu, lapsille tahtoisin tarjota jptain aivan muuta. Jos siis lapsia tahtoisin.
On lyönyt, purrut, töninyt, repinyt hiuksista jne.
Se on aina hyvä sellaisten ihmisten huudella tätä: "En antaisi anteeksi jos löisi", "Jäisi lyöminen vain yhteen kertaan" jne., jotka eivät ole itse kokeneet.
Minäkin olin ennen samanlainen nainen, joka hoki, että: "En antaisi ikinä anteeksi jos mies löisi ja jättäisin heti". Kas kummaa, kun ensimmäinen kerta tuli niin anteeksi annoin ja vielä useammankin kerran. Oikeastaan pahoinpitelyt loppuivat vasta silloin kun soitin poliisit ja mies vietti yön putkassa, kävimme kuulusteluissa jne.
Nyt viimeisimmästä pahoinpitelystä on kaksi vuotta aikaa ja suhteemme voi hyvin, mutta vaikea tuosta kaikesta oli päästä yli. Hän mm. lopetti sen tolkuttoman alkoholinkäytön ettei vastaavia tilanteita pääsisi tapahtumaan. Tänä päivänä uskon rehellisesti ja aidosti siihen, että mieheni ei enää tekisi pahoinpitelisi minua. Tiedostan, että on harvinaista että hakkaava mies lopettaisi hakkaamisen, mutta luotan kyllä täysin että omalla kohdallani mieheni on lopettanut sen.