Uusperheen lapset eriarvoisessa asemassa (isovanhemmat, raha-asiat)

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:56"]

Hei!

Meillä ei ole miehen kanssa yhteistä lasta.

Tuo on ihan totta, isovanhemmat päättävät. Oma äitini on sellainen, että antaa toiselle vaikka takin päältään. Kun poika muutti meille, niin on tarjonnut myös hoitoapua ja ehdottanut, että poikakin voisi tulla yökylään jne. Toisilla on laajempi sydän kuin toisilla.

ap

[/quote]

Kärjistetysti sanoen sun äiti tässä kyllä on voittaja! Siis kuulostaa ihan uskomattoman upealta ihmiseltä. Täytyypä muistaa jos joskus olen samassa tilanteessa. Joskus ei vain tule ajatelleeksi asioita riittävän monelta kantilta.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:40"]

Hei!

Nyt tulikin mielenkiintoinen tilanne.

Mieheni lapsi muutti meille asumaan. Aiemmin asuimme mies, minä ja minun lapseni.

Oma äitini, joka on pienen eläkkeen omaava ihminen maksaa omille lapsilleni kuukausirahaa joka kk. Kun miehen lapsi muutti meille, niin hän halusi alkaa maksamaan myös miehen pojalle saman summan.

Mieheni perhe on varakas. Tänään mieheni äiti soitteli ja pyysi oman lapsenlapsensa hetua, jotta voi avata pojalla tilin, jonne alkaa sitten laittamaan rahaa.

Olen ihan vahvasti sitä mieltä, että isovanhemmat saavat tukea omaa lastenlastaan, niin halutessaan. Toisaalta en voi olla ajattelematta, että eikös miehen vanhemmat nyt laita MEIDÄN perheen lapset eriarvoiseen asemaan? Me olemme miehen PERHE, mutta sitä isovanhemmat eivät pidä ilmeisesti perheenä?

Mitä mieltä olette? Haluaisin ihan rakentavaa kommenttia, jotta oppisin ymmärtämään tämänkin asian :)

[/quote]

Valitan ap, kyllä sä tässä ihan selkeesti yrität kalastella sellaista mielipidettä, että miehen varakkaat vanhemmat ovat pahiksia, kun eivät ole avanneet tiliä sinun lapsillesi. Rivien välistä lukee yllättävän paljon, kun on taitamaton kirjoittaja ;)

Kehskelet samalla itseäsi ja omaa, pienen eläkkeen omaavaa äitiäsi, kuin on niin tasapuolinen ja blaa, blaa, blaa..

Miehesi vanhemmat haluavat tukea omaa lapsenlastaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, pitävätkö he teitä perheenä vai ei. Ja totta mooses teidän lapset on eriarvoisessa asemassa. Eihän sun lapsesi ole miehesi vanhemmille mitään sukua. Sun lapsillasi on omat isovanhempansa ja niin se pitää ollakin.

Vaikka kuinka hurskasteltaisiin, niin kyllä totuus on, että veri on vettä sakeampaa ja se oma on aina tärkein ja rakkain. 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 15:20"]

Minä kannatan kyllä edelleen sitä, että samassa taloudessa kaikilla on sama elintaso. Jos on kaksi yh:ta, joilla kummallakin lapsi ja joilla on hyvin erilainen elintaso, onko ok, että yhteisessäkin taloudessa erilainen elintaso jatkuu? Minusta ei olisi ok, että paremmin tienaava ostelee omalle lapselleen kaikenlaista ja matkustelee ja syö paremmin kuin se huonommin tienaava ja hänen lapsensa. Vaikka varsinaisesti ei toisen lapseen ole elatusvelvollisuutta, niin kyllä joku kohtuus ja maalaisjärki pitää olla.

[/quote]

Perheen sisällä kaikki tapahtuu tasapuolisesti, mutta lisäksi on exät, sukulaiset, tuttavat yms. ei voida olettaa, että kaikki perheen ulkopuolella toimii "samoin". Miten sitten perinnöt? pitääkö ulkopuolisten testamentata omaisuutensa tasapuolisesti omille lapsenlapsille ja uusioperheen lapsille?

sivu/2/

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:40"]

Hei!

Nyt tulikin mielenkiintoinen tilanne.

Mieheni lapsi muutti meille asumaan. Aiemmin asuimme mies, minä ja minun lapseni.

Oma äitini, joka on pienen eläkkeen omaava ihminen maksaa omille lapsilleni kuukausirahaa joka kk. Kun miehen lapsi muutti meille, niin hän halusi alkaa maksamaan myös miehen pojalle saman summan.

Mieheni perhe on varakas. Tänään mieheni äiti soitteli ja pyysi oman lapsenlapsensa hetua, jotta voi avata pojalla tilin, jonne alkaa sitten laittamaan rahaa.

Olen ihan vahvasti sitä mieltä, että isovanhemmat saavat tukea omaa lastenlastaan, niin halutessaan. Toisaalta en voi olla ajattelematta, että eikös miehen vanhemmat nyt laita MEIDÄN perheen lapset eriarvoiseen asemaan? Me olemme miehen PERHE, mutta sitä isovanhemmat eivät pidä ilmeisesti perheenä?

Mitä mieltä olette? Haluaisin ihan rakentavaa kommenttia, jotta oppisin ymmärtämään tämänkin asian :)

[/quote]

Valitan ap, kyllä sä tässä ihan selkeesti yrität kalastella sellaista mielipidettä, että miehen varakkaat vanhemmat ovat pahiksia, kun eivät ole avanneet tiliä sinun lapsillesi. Rivien välistä lukee yllättävän paljon, kun on taitamaton kirjoittaja ;)

Kehskelet samalla itseäsi ja omaa, pienen eläkkeen omaavaa äitiäsi, kuin on niin tasapuolinen ja blaa, blaa, blaa..

Miehesi vanhemmat haluavat tukea omaa lapsenlastaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, pitävätkö he teitä perheenä vai ei. Ja totta mooses teidän lapset on eriarvoisessa asemassa. Eihän sun lapsesi ole miehesi vanhemmille mitään sukua. Sun lapsillasi on omat isovanhempansa ja niin se pitää ollakin.

Vaikka kuinka hurskasteltaisiin, niin kyllä totuus on, että veri on vettä sakeampaa ja se oma on aina tärkein ja rakkain. 

[/quote]

Ja niin sen kuuluu ollakin. Verisukulaiset säilyy verisukulaisina, mutta nämä uusiosukulaiset yleensä katoavat elämästä, kun erotaan. 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 15:20"]

Minä kannatan kyllä edelleen sitä, että samassa taloudessa kaikilla on sama elintaso. Jos on kaksi yh:ta, joilla kummallakin lapsi ja joilla on hyvin erilainen elintaso, onko ok, että yhteisessäkin taloudessa erilainen elintaso jatkuu? Minusta ei olisi ok, että paremmin tienaava ostelee omalle lapselleen kaikenlaista ja matkustelee ja syö paremmin kuin se huonommin tienaava ja hänen lapsensa. Vaikka varsinaisesti ei toisen lapseen ole elatusvelvollisuutta, niin kyllä joku kohtuus ja maalaisjärki pitää olla.

[/quote]

Perheen sisällä kaikki tapahtuu tasapuolisesti, mutta lisäksi on exät, sukulaiset, tuttavat yms. ei voida olettaa, että kaikki perheen ulkopuolella toimii "samoin". Miten sitten perinnöt? pitääkö ulkopuolisten testamentata omaisuutensa tasapuolisesti omille lapsenlapsille ja uusioperheen lapsille?

[/quote]

Ja joku aiemmin jo viittasikin kummeihin eli ihan ydinperheessäkin lapsilla voi olla erilaiset kummit. Toinen lapsi saa kummeiltaan niin aikaa kuin materiaakin, toinen ei saa juuri kumpaakaan. Ei tässä tosiaan sen ihmeellisemmästä asiasta ole kyse.

Itse jos mietin, niin helppo on heittää 20 tai 40 Euroa vaikka naapurin lapselle, mutta kun alkaa tulla isot summat kyseeseen, sitä tarkemmaksi tulee. Sitä jokainen voi miettiä kohdallaan, että vaikka vähävarainen antaisi sen 20 Euroa, niin ei se on silti paljon helpompaa kuin varakkaan antaa 500 Euroa. Raha on aina rahaa ja sillä on arvonsa. Ei se 500 Euroa ole varakkaalle pikkusumma, vaikka hänellä se raha olisikin toisin kuin vähävaraisella.

Eli minusta asiassa ei ole ongelmaa. Isot rahat halutaan aina miettiä vähän tarkemmin kuin roposet.

Kuvitellaan, että poikani menisi naimisiin, saisi vaimonsa kanssa lapsen ja minulle kehittyisi lämmin ja läheinen suhde omaan lapsenlapseeni vuosien saatossa, hoitamisen, hellimisen ja tietenkin myös lahjojen ja vaikkapa sen pankkitilinkin muodossa.

Sitten pojalleni tulisikin ero ja myöhemmin poikani menisi yhteen naisen kanssa, jolla olisi edellisestä liitostaan kaksi lasta.

Olisin kyllä ajatuksesta täysin järkyttynyt, että minun oletettaisi ottamaan nuo kaksi elämääni tupsahtanutta lasta, joihin minulla ei olisi mitään sellaista henkistä saati sukulaissuhdetta, huomioon samoin kuin oman rakkaan lapsenlapseni.

Menisi käsityskykyni yli.

Tietenkin pyrkisin pitämään heistä, kohtaamaan sydämellisesti ja ehkä muistamaan pienellä lahjalla syntymäpäivänä ja/tai jouluna, mutta mitenkään muuten ei.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 13:31"]

Hei!

Ap tässä.

Niin se on. Minun sukuni on vain "outoa" porukkaa. Lapseni synttäreillä (tätä en tajunnut siis ollenkaan), lapseni sai lahjaksi rahaa ja antoivat myös pojalle "lahjaksi" rahaa, vaikka ei siis todellakaan ollut hänen syntymäpäivänsä edes. 

[/quote]

tuo on jo hölmöä. Antakaa nyt sen synttärisankarin olla se sankari omana päivänään, ei muita silloin tarvitse lahjoa. Näin kasvatetaan juuri niitä lapsia, jotka haluavat kaiken tässä ja nyt :(

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 15:40"]

Kuvitellaan, että poikani menisi naimisiin, saisi vaimonsa kanssa lapsen ja minulle kehittyisi lämmin ja läheinen suhde omaan lapsenlapseeni vuosien saatossa, hoitamisen, hellimisen ja tietenkin myös lahjojen ja vaikkapa sen pankkitilinkin muodossa.

Sitten pojalleni tulisikin ero ja myöhemmin poikani menisi yhteen naisen kanssa, jolla olisi edellisestä liitostaan kaksi lasta.

Olisin kyllä ajatuksesta täysin järkyttynyt, että minun oletettaisi ottamaan nuo kaksi elämääni tupsahtanutta lasta, joihin minulla ei olisi mitään sellaista henkistä saati sukulaissuhdetta, huomioon samoin kuin oman rakkaan lapsenlapseni.

Menisi käsityskykyni yli.

Tietenkin pyrkisin pitämään heistä, kohtaamaan sydämellisesti ja ehkä muistamaan pienellä lahjalla syntymäpäivänä ja/tai jouluna, mutta mitenkään muuten ei.

[/quote]

Ja jos näihin lapsiin kiintyisitkin, et poikasi toisen eron jälkeen kuulisi heistä enää koskaan. Näin se vaan valitettavasti on, että uusiosukulaiset ovat elämässäsi vain sen hetken, kun verisukulaisesi kuuluu avioliiton kautta tähän uusiosukuun. Kun se yhteys katkeaa, katkeaa yhteys myös uusiosukulaisiin.

Mielestäni et voi vaatia miehesi äitiä antamaan lapsellesi rahaa/lahjoja tai odottas häneltä tällaista toimintaa, vain koska sinun äitisi näin tekee.

No kyllä ne verisukulaisetkin voi kadota eron myötä. Tätä te uusperheitä vastustavat ette ymmärrä. Elämä ei aina vain mene niin kuin etukäteen oli ajatellut. Tsemppiä teille kaikille vain kovasti.

En ymmärrä tätä keskustelun tasoa. Ap kysyi mielipiteitä. Ei ollut mielestäni vaatimassa mitään :).

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 15:53"]

En ymmärrä tätä keskustelun tasoa. Ap kysyi mielipiteitä. Ei ollut mielestäni vaatimassa mitään :).

[/quote]

Ja ap sai mielipiteitä. Minusta hänen äitinsä toimii tyhmästi, jos pienestä eläkkeestään antaa lapsenlapsilleen sekä tälle ap:n miehen lapselle viikkorahaa. Omat lapsenlapset vielä jotenkin ymmärtää, mutta ei tätä ap:n miehen lasta. Minusta ap:n pitäisi ennemmin auttaa pienituloista äitiään. Mitä tulee tämän pojan isovanhempiin, niin he toimivat ihan tavallisten isovanhempien tavoin. 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 15:53"]

En ymmärrä tätä keskustelun tasoa. Ap kysyi mielipiteitä. Ei ollut mielestäni vaatimassa mitään :).

[/quote]

Tämä ap:n lause se oli, joka aiheutti myrskyn, eikä ihme: "En voi olla ajattelematta, että eikös miehen vanhemmat nyt laita MEIDÄN perheen lapset eriarvoiseen asemaan? Me olemme miehen PERHE, mutta sitä isovanhemmat eivät pidä ilmeisesti perheenä?"

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 15:19"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 15:16"]

Asuin osan lapsuudestani uusperheessä. Sisarpuolieni isovanhemmat antoivat heille lahjoja ja rahaa, itse en saanut mitään. Tuntui pahalta ja ulkopuoliselta. En missään nimessä olettanut, että noiden isovanhempien olisi minulle mitään pitänyt antaa, kun emme olleet mitään verisukua toisillemme. Mutta omien vanhempieni olisi pitänyt jotenkin korvata asia.  Äitipuoleni vaan totesi, että sisarpuoleni nyt vaan saavat enemmän kaikkea kun isovanhemmat haluavat antaa. Vai niin. Ikinä en halua, että oma lapseni kärsisi moisesta. 

[/quote]

Mutta jos oma äitisi olisi antanut sinulle enemmän kuin muille lapsilleen, hän ei olisi ollut tasapuolinen lastensa suhteen. Toki äitisi ja isäsi olisi yhdessä pitänyt kompensoida tilannetta jotenkin, mutta oliko heillä varaa siihen? 

[/quote]

Uusperheeseen kuului siis minä, äitipuoli, isäni, ja sisarpuolet. Äidilläni ei ole muita lapsia. Minusta olisi ollut ihan tasa-arvoista, jos isäni (tai vaikka äitini) olisi korvannut asian ja antanut minulle saman verran kuin isovanhemmat antoivat sisarpuolille. Kyse ei ollut mistään suurista rahoista tai lahjoista, lähinnä muistaakseni karkeista ja kymmenistä euroista silloin tällöin. Varmasti olisi ollut siis varaa. Minulle kyse on lähinnä muodollisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tuo äitipuolen kommenttikin asiaan oli aika karu. Silloin lapsena vaan hyväksyin mukisematta asian, nyt aikuisena ja itse äitinä suhtaudun asiaan täysin eri tavoin ja raivostuttaa ajatella että ketään lapsi saa tuollaista kohtelua. Epätasa-arvoisuus näkyi perheessä myös muilla tavoin.