Lue keskustelun säännöt.
Mitä olet oppinut seuratessasi tuttujen lapsiperhe-elämää?
07.10.2014 |
Mä oon ainakin oppinut sen, että kannattaa olla tyytyväinen tähän yhteen lapseen. Meidän elämässä on moni asia paremmin kuin useampilapsisilla perheillä.
Ja sen olen oppinut, että vaikka vauvan kanssa voi olla rankkaa ja väsyttävää, niin silti häntä voi rakastaa täysillä ja hän voi olla maailman suloisin otus. :-)
Kommentit (195)
Että joidenkuiden kyvyt eivät riitä kerrassaan mihinkään muuhun kuin äitinä olemiseen (ja siihenkin aika huonosti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Lapsille ei auta huutaa. En oo koskaan ollutkaan mitenkään huutavaa tyyppiä, mutta kun muutamassa lähiperheessä korotetaan sitä ääntä ihan liian helposti, on se varmistanut että on tuu koskaan olemaankaan kovin kovaääninen komentaja. Sitten huudetaan kaikki kilpaa kun lapset on vain oppinut sen huutamisen. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
-Uhkailu, mutta sitten uhkausta ei toteuteta kuitenkaan. "Nyt jos et tottele niin karkkipäivä on peruttu!!" Sitten tunnin päästä lapsi alkaa vikistä sitä karkkipäiväkarkkia, äiti ei jaksa kuunnella vinkumista ja antaa karkit. Kohtapa lapsi ei kuule enää mitään näitä äidin uhkailuja kun tietää ettei se niitä toteuta kuitenkaan.
-Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Valitettavan paljon oon nähny näitä äitejä jotka on ihan kuitti ja terapian tarpeessa, mutta ei silti tee asialle mitään vaan painaa eteenpäin itku silmässä. Siitä kärsii koko perhe!
-TV:n katsomisen rajoitus. Lapsille on oikeasti omat lastenohjelmansa, muuta ei tarvitse katsoa. (Lue: esim. Putous)
-Selkeät säännöt lapsille jo pienestä pitäen, eikä sellaista "hei voisitko Pirkko-Anneli nyt millään laittaa ne sukat? Voisitko, viitsisitkö millään, kiltti rakas mussukka laittaisitko nyt?"
Tässähän näitä muutama. Toki osahan nyt on sellaisia itsestään selviä asioita, mutta kun on seurannut lähiperheiden toimintaa niin kiinnittää jotenkin vielä enemmän huomiota ettei itse toimi mitenkään niin.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:29"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 01:03"]
Että lapsettomuus on ehdottomasti minulle paras valinta. Ei kiinnosta yhtään tuollainen touhu.
[/quote]
Mikä siinä on edes pointtina? Ymmärrän kyllä, miksi joku haluaa vaikkapa lemmikkieläimen, mutta että lapsen vielä? Paljon enemmän vaivaa ja elämänmittainen taakka. Olen koettanut kysellä ja havainnoida, mikä järki tuossa kaikessa on, mutta minusta tuo vaikuttaa vain ihan mielipuoliselta puuhalta.
[/quote]
Joo, niin miunkin mielestä. Samalla tavalla mielipuoliselta vaikuttavat mm. koulunkäynti, opiskelu, työelämä, parisuhde, asunnon ostaminen ja harrastaminen. Paikallaan makaaminen lattialla taitaakin olla ainoa asia, joka ei vaikuta mielipuoliselta. Ruuanlaittokin on hieman psykoottista.
[/quote]
Minä ymmärrän kyllä kyllä kaikki mainitsemasi asiat (no, työelämän tietyt piirteet välillä...) mutta en tuota lapsiperhe-elämän viehätystä. Ei se vain tunnu mitekään hauskalta. Huolta ja stressiä ja hankaluuksia vain.
[/quote]
Ei tunnu? Onko itselläsi siis lapsia? Aiemmasta viestistäsi käsitin, ettei ole.
Mulla taas käy sääliksi aina niitä yksilapsisia perheitä. Lapsilukua ei viitsi edes sivuta puheissa, kun aina epäilee vähän, että ehkä eivät vain ole saaneet enempää. Sisarellani on yksi lapsi, ja syynä vaikea raskaus ja synnytys, vaikka hän kovin olisi halunnut suuren perheen, ehkä tämä on se syy miksi alitajuisesti aina ajattelen muidenkin kohdalla, että jotain ikävää on takana.
Itse en osannut kuvitellakaan, että lapsia olisi vain yksi. On mahtavaa, kun heillä on aina leikit meneillään ja puuhaavat yhdessä. Yksinäistä olisi yhden lapsen elämä, ei vanhempi voi toisen lapsen seuraa korvata. Ja jos aina pitää mennä leikkikavereille tai pyytää kavereita, kyllä sekin vanhempia työllistää.
Minulle työterveyslääkäri sanoi ensimmäisen lapseni jälkeen, että jos hän saa sanoa, niin kannattaa hankkia useampi lapsi, sillä rakkaus vain kasvaa, vaikka sitä pelkää ettei seuraavaa voi rakastaa yhtä paljon.
Oikeassa oli: kun kuopus syntyi, istuin vauva sylissä nojatuolissa imettämässä usein, ja joka kerran mietin, että tämän onnellisempi ei enää voi mitenkään olla.
Minusta perhe-elämä on mahtavaa, enkä keksi yhtään asiaa, mistä olisin joutunut luopumaan lasten takia. Meitähän on kaksi vanhempaa, jos toinen haluaa käydä kavereiden kanssa jossain, toinen on kotona, sama koskee harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:41"][quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:33"]
rakkaus, suvunjatkamisvietti, äitiys siinäpä ne pointit.
[/quote]
Rakkautta saa muualtakin, suvunjatkamisviettiä ei ole olemassa ja äitiys... Niin, mikä sen äitiyden pointti on? On kehäpäätelmä sanoa, että haluaa olla äiti, koska silloin saa olla äiti. Ja isällä ei varmaan ole perheessä mitään virkaa?
[/quote]
Lapsettomana sä et sitä ymmärrä. Ei ole olemassa samanlaista kuin äidinrakkaus lastaan kohtaan, vai pitäisikö sanoa vanhempien rakkaus. :) Äitiyden pointti on pitää jälkeläisistään huolta, se on arvokas tehtävä, ainakin minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että lapsia tulee hankkia vasta sitten, kun taloudellinen tilanne on riittävän vakaa (molemmillla työt, hieman tai mielellään vähän enemmän säästöjä jne.). Lisäksi lapsia tulee hankkia vain sen verran kun talous kestää. Ei pienituloisen pariskunnan kannata tehdä kolmea lasta.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:38"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:41"][quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:33"] rakkaus, suvunjatkamisvietti, äitiys siinäpä ne pointit. [/quote] Rakkautta saa muualtakin, suvunjatkamisviettiä ei ole olemassa ja äitiys... Niin, mikä sen äitiyden pointti on? On kehäpäätelmä sanoa, että haluaa olla äiti, koska silloin saa olla äiti. Ja isällä ei varmaan ole perheessä mitään virkaa? [/quote] Lapsettomana sä et sitä ymmärrä. Ei ole olemassa samanlaista kuin äidinrakkaus lastaan kohtaan, vai pitäisikö sanoa vanhempien rakkaus. :)
[/quote]
Omituinen perustelu. Ei ole myöskään samanlaista rakkautta kuin veljen rakkaus sisartaan kohtaan tai naisen romanttinen rakkaus toista naista kohtaan. Heterot ja he, joilla on vain samaa sukupuolta olevia sisaruksia eivät kuitenkaan yleensä katso jäävänsä mistään paitsi. Jonkin tunteen ainutlaatuisuus ei ole vielä syy tavoitella sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että monissa perheissä ei osata, jakseta tai tajuta arvostaa lapsia ja elämää lasten kanssa tarpeeksi. Se tekee surulliseksi.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:29"]
No ainakin sen että vapaan kasvatuksen tulos on järkyttävää. Ovat ylpeitä kun nelivuotias osaa näyttää keskaria tai sanoa että isi haisee paskalta. Luoja kuinka säälittää niitä lapsia ja niiden tulevaisuus.
[/quote]
Tunteeko joku todella tuollaisia? Tuntuu niin ei tosilta kaikki jutut vapaasta kasvatuksesta. En ole ketään tavannut jolla olisi vapaa kasvatus. Ja on todella vaikea kuvitella tuollaista tilannetta todellisuuteen.
[/quote]
Siis joo, mulla on eräs tuttu, joka aina kertoo kuinka hauskaa on kun Raija-Petteri 4v huutaa vittua ja saatanaa ja näyttää keskaria. Tästä postaa kuvan nettiin tekstillä "isi poika selvästi :))!" Lisäksi kyseinen tyyppi kertoo aina omista lapsistaan tavalla "saatanan kakarat taas..."
Jep, mother of the year.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:51"]
Että monissa perheissä ei osata, jakseta tai tajuta arvostaa lapsia ja elämää lasten kanssa tarpeeksi. Se tekee surulliseksi.
[/quote]
Voi, samaan asiaan olen kiinnittänyt huomiota! Tuntuu että lapsia tehdään, mutta sitten niiden kanssa ei vietetä aikaa eikä arvosteta sitä lapsuutta vaan lapsen täytyy olla niin kovin äkkiä jo iso. Toki itsenäisyyttä pitää opettaa, mutta kyllä sen vanhemman täytyy olla läsnä. Aika usein olen huomannut että äiti ajaa itsensä aivan loppuun kun pitää olla se tehomutsi. Pitää olla ura, pitää käydä salilla, pitää olla hieno, remontoitu ja siisti koti, pitää järjestää hienot synttärit ja hienoja illanistujaisia, pitää olla omaa aikaa ja lapsilla pitää olla harrastuksia jnejne. Tärkeämpää minusta kuin sivistävä harrastus 4-vuotiaalle, olisi istua sen kanssa lattialla ja leikkiä niillä legoilla, yhdessä.
Sen olen huomannut, että lapset eivät pääsääntöisesti ole vaikeita tai hankalia. Heille ei vain keksitä riittävästi virikkeitä.
Monet tuttavani eivät ulkoile lasten kanssa riittävästi, ei käydä leikkipuistossa eikä leikitä kotona vanhempien kanssa, heille ei lueta yms. Lapset katsoo päivästä toiseen leffoja, monilla pienilläkin lapsilla on tabletit ja kun lapsi itkee heille lyödään äidin yläpuhelin käteen että pelaappas tuosta jotain peliä.
Olen käyttänyt välillä tuttujen lapsia esim leikkipuistossa, 1-2h. Illalla vanhemmilta tullut viestiä, että kylläpäs lapsi nukahti nopeasti. Niin, miksiköhän.
Sitten ihmetellään miksi lapsien nukuttaminen on niin vaikeeta ja miksi lapset on muutenkin niin vaikeita.
Ymmärrän että ei sitä joka ikinen päivä jakseta leikkipuistoon raahautua. Mutta eikö ne leffankatselut voisi jättää esim sadepäiville??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:29"]
No ainakin sen että vapaan kasvatuksen tulos on järkyttävää. Ovat ylpeitä kun nelivuotias osaa näyttää keskaria tai sanoa että isi haisee paskalta. Luoja kuinka säälittää niitä lapsia ja niiden tulevaisuus.
[/quote]
Tunteeko joku todella tuollaisia? Tuntuu niin ei tosilta kaikki jutut vapaasta kasvatuksesta. En ole ketään tavannut jolla olisi vapaa kasvatus. Ja on todella vaikea kuvitella tuollaista tilannetta todellisuuteen.
[/quote]
Siis joo, mulla on eräs tuttu, joka aina kertoo kuinka hauskaa on kun Raija-Petteri 4v huutaa vittua ja saatanaa ja näyttää keskaria. Tästä postaa kuvan nettiin tekstillä "isi poika selvästi :))!" Lisäksi kyseinen tyyppi kertoo aina omista lapsistaan tavalla "saatanan kakarat taas..."
Jep, mother of the year.
[/quote]
Itse asiassa olen myös kuullut eräästä äidistä (tunnen etäisesti, mutta hänen elämästään olen kuullut lähinnä äidiltäni), joka harrastaa tuon tyylisiä juttuja. Lapsia neljä, viides tulossa. Äidillä ei minkäänlaista elämänhallintaa ja naureskelee lastensa törkyjutuille.
että jos on 5vkoa vanha vauva, sen 2v isoveljen voi tuupata edelleen päiväkotiin kun vauvan kanssa on rankkaa.
sama tyyppi kommentoi mulle, kun joskus valitin kolmannen vauvan huutaessa allergioitaan, että olisit miettinyt että miksi teitte kolmannen kun et jaksa muitakaan.
teki mieli kyllä itse sanoa että jos oot esikoisenkin tuupannut 1vnä päiväkotiin, älä tee lisää lapsia. tiedän tasan, että niillä on vaan yhdestä autosta laina ja asuvat markkinahintaa edullisemmassa vuokra-asunnossa.. että ei ollut edes rahallisesti pakko mennä sinne töihin.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:15"]
Ei tunnu? Onko itselläsi siis lapsia? Aiemmasta viestistäsi käsitin, ettei ole.
[/quote]
Ei ole lapsia.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 01:03"]
Että lapsettomuus on ehdottomasti minulle paras valinta. Ei kiinnosta yhtään tuollainen touhu.
[/quote]
Olipas kammottava viesti. Puistattaa.
Isojen perheiden Äidit ovat onnellisempia, vaikka elämä on todella työntäyteistä,eikä vapaa aikaa juuri ole. Missä on aarteesi siellä on sydämesi.VL perheiden onni tulee Uskosta ja Syntien anteeksi uskomisesta.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 01:03"]
Että lapsettomuus on ehdottomasti minulle paras valinta. Ei kiinnosta yhtään tuollainen touhu.
[/quote]
Olipas kammottava viesti. Puistattaa.
[/quote]
Mitäs kammottavaa viestissäni oli?
Onko siusta kammottavaa myös se, ettei halua poliisiksi tai omakotiasujaksi?
Ehkä puistatus johtuu vain kylmyydestä. Laita villasukat jalkaan. :)
Minulla on kokemusta lapsettomuudesta selä nyt perhe-elämästä. Minulle perhe-elämä on tuottanut enemmän sisältöä ja onnellisuutta elämään, toki se on vienyt rahaa enemmän, joskus hermojakin, mutta koen olevani kaikin puolin äitinä enemmän onnellinen kuin silloin kun lapsia ei vielä perheessämme ollut. Toki onnellisuutta voi saada muillakin tavoin, mä puhunkin VAIN ja AINOASTAAN omasta kokemuksta ja tuntemuksesta.
Sen olen oppinut muiden perheitä katsomalla, että joaksien kannattaisi keskittää kaikki tarmonsa oman perheen perheen hyvinvointiin ja jättää toisten murheet huolehtimatta eikä yrittää elää toisten elämää.