Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä olet oppinut seuratessasi tuttujen lapsiperhe-elämää?
07.10.2014 |
Mä oon ainakin oppinut sen, että kannattaa olla tyytyväinen tähän yhteen lapseen. Meidän elämässä on moni asia paremmin kuin useampilapsisilla perheillä.
Ja sen olen oppinut, että vaikka vauvan kanssa voi olla rankkaa ja väsyttävää, niin silti häntä voi rakastaa täysillä ja hän voi olla maailman suloisin otus. :-)
Kommentit (195)
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 00:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:07"]
Itse melkein pyörryin, kun lapseni ensimmäisen kerran sanoi äti, jouduin pitämään kiinni seinästä ettei tunnereaktio saanut minua kaatumaan, et vela tule ikinä tuntemaan mitään sellaista.
[/quote]
Entä sitten? Eipä tuossa ole mitään tuntemisen arvoista. Pelkkä tunne muiden joukossa. Ehkä sopii jollekulle, jonka mielestä todella voimakkaat tunnekokemukset ovat erityisen hienoja.
[/quote]
Huoh, et vaan ymmärrä.
Kun lapsesi katsoo sinuun on ihan kuin olisit saanut uuden sydämen, kuin olisi uudestisyntynyt.
Mutta miten selität sokealle (velalle) miltä näyttää yötaivas? Et mitenkään, teillä veloilla on kivisydämet, jotka vain oma lapsi voi saada sykkimään, siltä se tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:33"][quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:21"][quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 01:03"]
Että lapsettomuus on ehdottomasti minulle paras valinta. Ei kiinnosta yhtään tuollainen touhu.
[/quote]
Mikä siinä on edes pointtina? Ymmärrän kyllä, miksi joku haluaa vaikkapa lemmikkieläimen, mutta että lapsen vielä? Paljon enemmän vaivaa ja elämänmittainen taakka. Olen koettanut kysellä ja havainnoida, mikä järki tuossa kaikessa on, mutta minusta tuo vaikuttaa vain ihan mielipuoliselta puuhalta.
[/quote]
No täältä saat vastauksen joka ei varmasti miellytä kun olet vapaaehtoisesti ilman lapsia mutta koeta edes ymmärtää :D
Ensinnäkin se ei ole elämänmittainen taakka vaan palkinto, kun saat katsoa lapsesi kasvavan aikuiseksi , kun tunnet jonkun niin että olrt hänen pienen jalkojen tömähdykset tuntenut massussasi ja katsot kun hän sitten kasvaa aikuiseksi, se on rakkaus jota et muualla tule kokemaan. Ketään miestä/naista tai lemmikkiä et rakasta niinkuin omaa lastasi.
Vaikka et lapseltasi saisi mitään takaisin, tai välit katkeaisivat vanhempana olet silti koska vaan valmis ottamaan luodin hänen puolestaan ja puolustamaan kuin leijonanaaras poikasiaan.
Ja vaikka välillä olisi vaikeaa, se on kaikki sen arvoista.
rakkaus, suvunjatkamisvietti, äitiys siinäpä ne pointit.
[/quote]
No enpä kyllä allekirjoittaisi. Terveisin huumeista kärähtäneen, naista hakanneen koulukiusaaja äiti.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:07"][quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 20:48"]
Näin minäkin luulin elämäni ensimmäiset 33 vuotta, kunnes sain lapsen. En olisi ikinä voinut kuvitella, kuinka paljon voi rakastaa ja haluta juuri tätä! Ei tunnu missään se, kun pomo kehuu ja tarjoaa parempaa pestiä. Eikä se, kun näkee auringon ensimmäiset säteet vuoren huipulta. Tai kun pötköttelee paratiisisaaren rantahietikolla, imee mojitoja Riossa tai tanssii itsensä hikeen Lontoon klubeilla. 33 vuotta huikeita kokemuksia, ja jokainen niistä kalpenee sen rinnalla, kun oma lapsi halaa ja rutistaa pienillä pehmoisilla käsillään <3
[/quote]
Näin juuri, velat eivät vaan tule ikinä ymmärtämään kaikkea sitä maagista mitä tuntee, kun saa lapsen, ja kun lapsi aivan rakastaa vanhempiaan.
Itse melkein pyörryin, kun lapseni ensimmäisen kerran sanoi äti, jouduin pitämään kiinni seinästä ettei tunnereaktio saanut minua kaatumaan, et vela tule ikinä tuntemaan mitään sellaista.
[/quote][quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 00:57"][quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 00:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:07"]
Itse melkein pyörryin, kun lapseni ensimmäisen kerran sanoi äti, jouduin pitämään kiinni seinästä ettei tunnereaktio saanut minua kaatumaan, et vela tule ikinä tuntemaan mitään sellaista.
[/quote]
Entä sitten? Eipä tuossa ole mitään tuntemisen arvoista. Pelkkä tunne muiden joukossa. Ehkä sopii jollekulle, jonka mielestä todella voimakkaat tunnekokemukset ovat erityisen hienoja.
[/quote]
Huoh, et vaan ymmärrä.
Kun lapsesi katsoo sinuun on ihan kuin olisit saanut uuden sydämen, kuin olisi uudestisyntynyt.
Mutta miten selität sokealle (velalle) miltä näyttää yötaivas? Et mitenkään, teillä veloilla on kivisydämet, jotka vain oma lapsi voi saada sykkimään, siltä se tuntuu.
[/quote]
Heh, olipas naurettava provo :D Vai että oikein kivisydämet, huh huh
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:07"][quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 20:48"]
Näin minäkin luulin elämäni ensimmäiset 33 vuotta, kunnes sain lapsen. En olisi ikinä voinut kuvitella, kuinka paljon voi rakastaa ja haluta juuri tätä! Ei tunnu missään se, kun pomo kehuu ja tarjoaa parempaa pestiä. Eikä se, kun näkee auringon ensimmäiset säteet vuoren huipulta. Tai kun pötköttelee paratiisisaaren rantahietikolla, imee mojitoja Riossa tai tanssii itsensä hikeen Lontoon klubeilla. 33 vuotta huikeita kokemuksia, ja jokainen niistä kalpenee sen rinnalla, kun oma lapsi halaa ja rutistaa pienillä pehmoisilla käsillään <3
[/quote]
Näin juuri, velat eivät vaan tule ikinä ymmärtämään kaikkea sitä maagista mitä tuntee, kun saa lapsen, ja kun lapsi aivan rakastaa vanhempiaan.
Itse melkein pyörryin, kun lapseni ensimmäisen kerran sanoi äti, jouduin pitämään kiinni seinästä ettei tunnereaktio saanut minua kaatumaan, et vela tule ikinä tuntemaan mitään sellaista.
[/quote][quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 00:57"][quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 00:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:07"]
Itse melkein pyörryin, kun lapseni ensimmäisen kerran sanoi äti, jouduin pitämään kiinni seinästä ettei tunnereaktio saanut minua kaatumaan, et vela tule ikinä tuntemaan mitään sellaista.
[/quote]
Entä sitten? Eipä tuossa ole mitään tuntemisen arvoista. Pelkkä tunne muiden joukossa. Ehkä sopii jollekulle, jonka mielestä todella voimakkaat tunnekokemukset ovat erityisen hienoja.
[/quote]
Huoh, et vaan ymmärrä.
Kun lapsesi katsoo sinuun on ihan kuin olisit saanut uuden sydämen, kuin olisi uudestisyntynyt.
Mutta miten selität sokealle (velalle) miltä näyttää yötaivas? Et mitenkään, teillä veloilla on kivisydämet, jotka vain oma lapsi voi saada sykkimään, siltä se tuntuu.
[/quote]
Heh, olipas naurettava provo :D Vai että oikein kivisydämet, huh huh
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 00:57"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 00:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:07"]
Itse melkein pyörryin, kun lapseni ensimmäisen kerran sanoi äti, jouduin pitämään kiinni seinästä ettei tunnereaktio saanut minua kaatumaan, et vela tule ikinä tuntemaan mitään sellaista.
[/quote]
Entä sitten? Eipä tuossa ole mitään tuntemisen arvoista. Pelkkä tunne muiden joukossa. Ehkä sopii jollekulle, jonka mielestä todella voimakkaat tunnekokemukset ovat erityisen hienoja.
[/quote]
Huoh, et vaan ymmärrä.
Kun lapsesi katsoo sinuun on ihan kuin olisit saanut uuden sydämen, kuin olisi uudestisyntynyt.
Mutta miten selität sokealle (velalle) miltä näyttää yötaivas? Et mitenkään, teillä veloilla on kivisydämet, jotka vain oma lapsi voi saada sykkimään, siltä se tuntuu.
[/quote]
Kyllä minä ymmärrän ihan hyvin, mitä tarkoitat. Sinusta tuo tunnekokemus on valtavan suuri ja hieno. Epäiilemättä koet asian juuri noin kuin kerrot. Minun kannaltani sillä ei kuitenkaan mitään merkitystä. En arvosta pyörtymisen partaalle ajavia tunnekokemuksia ylipäätään, vaan pidän sellaisia lähinnä epämiellyttävinä ja itselleni todella vieraina. En ole myöskään millään lailla kiinnostunut kokemaan tätä äidinrakkautta, ihan niin kuin en ole kiinnostunut kokemaan LSD-trippejä tai toisen naisen romanttista rakkauttakaan.
On kivaa, että sinä olet saanut vanhemmuudesta hyvät kiksit, mutta älä odota muiden olevan kanssasi samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 01:06"]
Kyllä minä ymmärrän ihan hyvin, mitä tarkoitat. Sinusta tuo tunnekokemus on valtavan suuri ja hieno. Epäiilemättä koet asian juuri noin kuin kerrot. Minun kannaltani sillä ei kuitenkaan mitään merkitystä. En arvosta pyörtymisen partaalle ajavia tunnekokemuksia ylipäätään, vaan pidän sellaisia lähinnä epämiellyttävinä ja itselleni todella vieraina. En ole myöskään millään lailla kiinnostunut kokemaan tätä äidinrakkautta, ihan niin kuin en ole kiinnostunut kokemaan LSD-trippejä tai toisen naisen romanttista rakkauttakaan.
On kivaa, että sinä olet saanut vanhemmuudesta hyvät kiksit, mutta älä odota muiden olevan kanssasi samaa mieltä.
[/quote]
Mutta jokaisella normaalilla vanhemmalla on nuo onnentunteet, ihan jokaisella, mitä se kertoo ;)
Niinpä, jos tekisit lapsen niin sinäkin ikään kuin heräisit eloon, katuisit vain sitä ettet aikaisemmin saanut lasta.
Tätä on äitiys, 100%.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 01:15"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 01:06"]
Kyllä minä ymmärrän ihan hyvin, mitä tarkoitat. Sinusta tuo tunnekokemus on valtavan suuri ja hieno. Epäiilemättä koet asian juuri noin kuin kerrot. Minun kannaltani sillä ei kuitenkaan mitään merkitystä. En arvosta pyörtymisen partaalle ajavia tunnekokemuksia ylipäätään, vaan pidän sellaisia lähinnä epämiellyttävinä ja itselleni todella vieraina. En ole myöskään millään lailla kiinnostunut kokemaan tätä äidinrakkautta, ihan niin kuin en ole kiinnostunut kokemaan LSD-trippejä tai toisen naisen romanttista rakkauttakaan.
On kivaa, että sinä olet saanut vanhemmuudesta hyvät kiksit, mutta älä odota muiden olevan kanssasi samaa mieltä.
[/quote]
Mutta jokaisella normaalilla vanhemmalla on nuo onnentunteet, ihan jokaisella, mitä se kertoo ;)
Niinpä, jos tekisit lapsen niin sinäkin ikään kuin heräisit eloon, katuisit vain sitä ettet aikaisemmin saanut lasta.
Tätä on äitiys, 100%.
[/quote]
Niin, kuten sanoin en kaipaa tuollaisia tunteita millään tavalla. En eteenkään, kun niiden kylkiäisenä tulee niinkin valtava taakka kuin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 01:15"][quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 01:06"]
Kyllä minä ymmärrän ihan hyvin, mitä tarkoitat. Sinusta tuo tunnekokemus on valtavan suuri ja hieno. Epäiilemättä koet asian juuri noin kuin kerrot. Minun kannaltani sillä ei kuitenkaan mitään merkitystä. En arvosta pyörtymisen partaalle ajavia tunnekokemuksia ylipäätään, vaan pidän sellaisia lähinnä epämiellyttävinä ja itselleni todella vieraina. En ole myöskään millään lailla kiinnostunut kokemaan tätä äidinrakkautta, ihan niin kuin en ole kiinnostunut kokemaan LSD-trippejä tai toisen naisen romanttista rakkauttakaan.
On kivaa, että sinä olet saanut vanhemmuudesta hyvät kiksit, mutta älä odota muiden olevan kanssasi samaa mieltä.
[/quote]
Mutta jokaisella normaalilla vanhemmalla on nuo onnentunteet, ihan jokaisella, mitä se kertoo ;)
Niinpä, jos tekisit lapsen niin sinäkin ikään kuin heräisit eloon, katuisit vain sitä ettet aikaisemmin saanut lasta.
Tätä on äitiys, 100%.
[/quote]
Heh, puhu vain omasta puolestasi.
Ehkä äitiyttä kuvaa se, että olen viettänyt vauvan kanssa viiden tunnin yön heräten kerran tunnissa ja olen aivan kuoleman väsynyt ja kyllästynyt. Mutta kun vauva ryömii katsomaan minua silmiin ja nauraa leveästi kaksihampaisella suullaan oikeasti vaiva tuntuu mitättömältä.
Äitiys on minulle sekä kaikkein parasta että pahinta. Ja hyvän ja huonon suhde riippuu lapsesta, vanhemmasta ja vaatimustasosta. Eli ei voi kyllä varauksetta suositella kaikille.
Mitä olen muilta oppinut. Että näen muiden kasvatusvirheet metrin päähän, joten muutkin näkevät minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoisia vastauksia. Itse ajattelin joskus, että yksi lapsi on ihan hyvä. Muutaman vuoden päästä tuli kuitenkin tehtyä toinen, ja näin jälkikäteen tulee ajateltua, että hyvä että tuli toinenkin. Ajattelin, että tässä on nämä lapset nyt, ei enempää, nämä riittävät. Odotan nyt iltatähteä. Elämää on tässä välissä tullut elettyä, aiemmat lapset ovat jo sen verran suurempia, että elämä on 'helppoa'. Lasten koulu, harrastukset, kaksi uravanhempaa, omat harrastukset ja menot, olen elänyt sellaista elämää, jota haluankin elää, vaikkakin on ollut vaikeita hetkiä, erosin aiemmasta miehestäni. Nyt kun aloin tuota aloituksen kysymystä miettimään, olen oppinut muilta vanhemmilta sen ja etenkin kyllä itseltäni sen, että jos ei uskalla elää oman näköistä elämää siten kuin itse haluaa, ollaan ongelmissa. Sillä ei ole väliä onko yksi lapsi, kaksi lasta vai enemmän vai lapsia ollenkaan, mutta jos ei itse ole onnellinen, se huokuu kyllä muille ihmisille, ja sitä on paha katsoa.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 17:54"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:38"]
Omituinen perustelu. Ei ole myöskään samanlaista rakkautta kuin veljen rakkaus sisartaan kohtaan tai naisen romanttinen rakkaus toista naista kohtaan. Heterot ja he, joilla on vain samaa sukupuolta olevia sisaruksia eivät kuitenkaan yleensä katso jäävänsä mistään paitsi. Jonkin tunteen ainutlaatuisuus ei ole vielä syy tavoitella sitä.
[/quote]
NO me äidit ollaan oltu lapsettomia. Meillä on ollut lemmikkejä, on siskoja ja veljiä, on ollut puolisoitakin. Itselläni on ollut sekä mies- että naispuolisoita. Rakastan myös useampa harrastuksiani ja ystäviänikin rakastan.
Ja silti voin sanoa oikein hyvin, että maailmassa mikään ei ole perustavanlaatuisesti rakkaampaa kuin omat lapset. Se vaan on jotain niin erilaista, että sitä ei tiedä ellei sitä koe. Ja se on sen kaiken tuskan ja vaivan arvoista.
[/quote]
Ehkä tuo tunne on sinulle kaiken vanhemmuuteen liittyvän tuskan ja vaivan arvoista. Minulle se ei ole.
[/quote]
Näin minäkin luulin elämäni ensimmäiset 33 vuotta, kunnes sain lapsen. En olisi ikinä voinut kuvitella, kuinka paljon voi rakastaa ja haluta juuri tätä! Ei tunnu missään se, kun pomo kehuu ja tarjoaa parempaa pestiä. Eikä se, kun näkee auringon ensimmäiset säteet vuoren huipulta. Tai kun pötköttelee paratiisisaaren rantahietikolla, imee mojitoja Riossa tai tanssii itsensä hikeen Lontoon klubeilla. 33 vuotta huikeita kokemuksia, ja jokainen niistä kalpenee sen rinnalla, kun oma lapsi halaa ja rutistaa pienillä pehmoisilla käsillään <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 20:48"]
Näin minäkin luulin elämäni ensimmäiset 33 vuotta, kunnes sain lapsen. En olisi ikinä voinut kuvitella, kuinka paljon voi rakastaa ja haluta juuri tätä! Ei tunnu missään se, kun pomo kehuu ja tarjoaa parempaa pestiä. Eikä se, kun näkee auringon ensimmäiset säteet vuoren huipulta. Tai kun pötköttelee paratiisisaaren rantahietikolla, imee mojitoja Riossa tai tanssii itsensä hikeen Lontoon klubeilla. 33 vuotta huikeita kokemuksia, ja jokainen niistä kalpenee sen rinnalla, kun oma lapsi halaa ja rutistaa pienillä pehmoisilla käsillään <3
[/quote]
Näin juuri, velat eivät vaan tule ikinä ymmärtämään kaikkea sitä maagista mitä tuntee, kun saa lapsen, ja kun lapsi aivan rakastaa vanhempiaan.
Itse melkein pyörryin, kun lapseni ensimmäisen kerran sanoi äti, jouduin pitämään kiinni seinästä ettei tunnereaktio saanut minua kaatumaan, et vela tule ikinä tuntemaan mitään sellaista.
Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä ole hyvä toiselle. Toinen kokee vaikkapa elämän yhden pienen kanssa älyttömän raskaaksi. Meillä on kaksi peräkanaa tullut ja tuntuu ihan helpolta ja luontevalta, halutaan lisääkin. Toisaalta en voisi kuvitella tekeväni lapsia usean vuoden ikäerolla, toiset kokee sen helpommaksi. Ja samoin esimerkiksi toisen mielestä korvikkeet on helpompia, toisen mielestä imettäminen jne. Pääasia että tietää omat rajansa ja elää niiden mukaan.
Olen myös oppinut että omaa turhautumista ei saa purkaa lapseen, ei saa laskeutua lapsen tasolle ja lähteä kinaamiseen mukaan. Ja rajoista pitää pitää kiinni, ei saa luovuttaa koska pitkällä juoksulla sillä tavalla ei koskaan pääse helpommalla - vaikka sillä sekunnilla siltä tuntuisikin. Ja yhtä tärkeää, kuin rajojen asettaminen, on positiivinen palaute.
Olen myös oppinut että jotkut äidit voivat olla tosi katkeria jostain asiasta mutta eivät näe omalla toiminnallaan pienintäkään osuutta siihen asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että yhtä pihalla ne on muutkin, jos ollaan mekin. Vanhemmiksi ei synnytä, se on rooli josta pitää ottaa vastuu.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:07"]
Itse melkein pyörryin, kun lapseni ensimmäisen kerran sanoi äti, jouduin pitämään kiinni seinästä ettei tunnereaktio saanut minua kaatumaan, et vela tule ikinä tuntemaan mitään sellaista.
[/quote]
Entä sitten? Eipä tuossa ole mitään tuntemisen arvoista. Pelkkä tunne muiden joukossa. Ehkä sopii jollekulle, jonka mielestä todella voimakkaat tunnekokemukset ovat erityisen hienoja.