Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin mieheni sanoista!
07.10.2014 |
Hänellä oli taas yksi niistä illoista kun valitti kaikesta. Siis ihan asiasta aina seuraavaan. Ja häntä ei tarvitse provosoida mitenkään, riittää että on paikalla ja hiljaa. No, näitä kaikkia en edes viitsi luetella mutta....
koululaiset tekivät läksyjä keittiössä, minulla oli puoltoista vuotias sylissä. Mies itse halusi laittaa lapsille iltapalaa ja oli laittanut uunin väärään kohtaan jolloin ei lämmittänytkään leipiä niin nopeasti. Sanoi siinä sitten raivona kaikkien lasten kuullen että ei tämäkään olisi näin vaikeaa jos sinä rakas irmeli kulta olisit käyttänyt ehkäisyä!
Hetken vaan tuijotin ja sitten alkoi kyyneleet valua. En itkenyt ääneen mutta huomasi kyllä. Lapset olivat ihan hiljaa. Ymmärtävät jo tällaisen kommentin. Ei mieheltäni mitään Anteeksi pyyntöä, edes lapsilta. Varmaan miettivät nytkin että ketä isä ei halunnut.
Tämä oli niin suuri loukkaus koko perheelle. Ja kun lapset on tehty yhdessä. Ja suunnittelimme yhdessä lapsiluvun. Se varmaan on sitten tässä.
En tiedä voinko koskaan unohtaa tuota loukkausta.
Kommentit (94)
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:04"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 08:40"]
Eikö teillä muilla siis ikinä kotona vitsailla? Meillä kyllä on varmaan kumpikin vanhempi sanonut sata kertaa, että ehkäisy olisi helpottanut elämää nou end! Ja vielä lasten kuullen, mutta eivätpä ole lapset ainakaan näkyvästi loukkaantuneet, tosin tulee niiltäkin usein melko ivallista settiä vanhemmistaan, mutta huumorina me tätä kuitenkin pidetään. Jollain tavalla tuntuu ihan sairaalta, että ei voi sanoa ajatuksiaan ääneen kun perhe pillahtaa itkuun! Ainakaan meidän perheessä ei ole ikinä ollut täydellistä idylliä, jossa kaikki ovat aina onnellisia kaikkiin tilanteisiin. Aina jollakulla mättää ja sen saa ilmaista kyllä, tosin itse pidän rajan siinä, että huutaminen ja kiusaamiseksi tarkoitettu vittuilu on kielletty. Mutta jos nyt esim. haikailisi onnistuneemman ehkäisyn perään, siitä tuskin kukaan nostaisi kulmakarvaakaan, koska kaikki ymmärtävät kyllä miksi lapset aika usein käyvät vanhempien hermoille (lapset myös tajuavat, ettei heidän huoltamisensa ole aina helppoa ja kivaa!).
[/quote]
Ei se ole huumoria, että sanoo että parempi, jos et olisi syntynytkään. Kyllä ne teidän lapset sen tajuaa ja loukkaantuu ja isona miettii, miksi he olivat vanhemmilleen vitsi ja virhe.
Mitä jos sinun vanhempasi sanoisivat ja vitasilisivat sinusta.."heh. Virhe oli tuo lapsi saada ja vielä nyt saadaan kestää noita sen lapsia. Olisivat kaikki saaneet jäädä syntymättä. Harmittaa kun ei tehty ajoissa aborttia. Tuollainen typerys tuli, ketä ei kyllä jaksaisi yhtään." "pysyisi nyt edes poissa meidän silmistä, kun tuollainen tuli maailmaan saatettua... harmillista kun sitä ei voi enää perua" heh, se oli vitsi, hehheh" " eihän pikkukultu vitsistä nyt voi loukkaantua...eikö sulla ole huumorintajua?"
Typerää käytöstä. Huumoria se ei ole. Se on toisten ivaamista, halveksuntaa ja kiusaamista. Ne ovat kaukana huumorista.
[/quote]
Et tainnut ihan ymmärtää. On eri asia sanoa, että ehkäisy olisi ollut hyvä idea ja luottaa siihen, että perhe kyllä tajuaa kyseisessä tilanteessa, että todellakin lapset ovat aika vaivalloisia ja sen voi sanoa ääneenkin. Jos perheen ilmapiiri on niin tulehtunut, että vilpitön huomio saa lapset masentumaan ja äidin itkemään, itse lähtisin kävelemään ihan saman tien. Voiko tuommoisessa perheessä puhua mistään?
Ja kyllä, on minullekin joskus äiti sanonut suorat sanat, mutta ymmärrän kyllä mistä ne kumpuavat ja että asioissa on aina monta puolta. Toisaalta meidän suku on suorasanaista porukkaa ja siihen on kaikki tottuneet, että ikävätkin asiat sanotaan ääneen. Ei silti tarkoita, etteikö lapset olisi rakkaita ja se on kyllä tehty heille selväksi. He myös käyttäytyvät hyvin ja auttavat kotona paljon verrattuna moniin kavereihinsa, ehkä juuri siksi, että tajuavat ajatella asioita muidenkin kuin omasta vinkkelistään. Eivätkä ole mitään kiltteyteen sairastuneita, vaan sanoisin, että pelkästään todellisuudentajuisia.
Ja jos vanhempi tosiaan huutaa lapselle, että toivoisi, että tämä ei olisi syntynytkään, se johtuu mielestäni juuri ummehtuneesta viestintäkulttuurista perheen sisällä. Kaunat joutuvat hautumaan räjähtämispisteeseen asti kun ihmiset eivät uskalla sanoa omia tunteitaan ääneen, kun marttyyri rankaisee itkulla ja lapset ovat ikävistä asioista vaikenemisen takia aivan yliherkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:14"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 08:40"]
Eikö teillä muilla siis ikinä kotona vitsailla? Meillä kyllä on varmaan kumpikin vanhempi sanonut sata kertaa, että ehkäisy olisi helpottanut elämää nou end! Ja vielä lasten kuullen, mutta eivätpä ole lapset ainakaan näkyvästi loukkaantuneet, tosin tulee niiltäkin usein melko ivallista settiä vanhemmistaan, mutta huumorina me tätä kuitenkin pidetään. Jollain tavalla tuntuu ihan sairaalta, että ei voi sanoa ajatuksiaan ääneen kun perhe pillahtaa itkuun! Ainakaan meidän perheessä ei ole ikinä ollut täydellistä idylliä, jossa kaikki ovat aina onnellisia kaikkiin tilanteisiin. Aina jollakulla mättää ja sen saa ilmaista kyllä, tosin itse pidän rajan siinä, että huutaminen ja kiusaamiseksi tarkoitettu vittuilu on kielletty. Mutta jos nyt esim. haikailisi onnistuneemman ehkäisyn perään, siitä tuskin kukaan nostaisi kulmakarvaakaan, koska kaikki ymmärtävät kyllä miksi lapset aika usein käyvät vanhempien hermoille (lapset myös tajuavat, ettei heidän huoltamisensa ole aina helppoa ja kivaa!).
[/quote]
Joo, meillä kans varsinkin isä vitsaili kotona paljon. Ivasi toisia - ihan vain vitsinä. Eihän sitä lapsena/nuorena osannut osoittaa, miten se oikeasti loukkasi ja ahdistikin. Nyt sitten terapiassa puran noita juttuja, jotka ovat todella voimakkaasti vaikuttaneet persoonaani ja itsetuntooni.
[/quote]
Jatkan vielä sen verran, että sellainen vaikutus tällä lapsuuden kommunikointitavalla on ollut, että sarkastisuus on kuulunut minunkin puhetapaani. Aika paljon olen sillä ihmisiä karkoittanutkin, kun kaikki eivät ymmärrä tuollaista leikillään pilkkaavaa puhetapaa, pientä kiusoittelua. Nyt olen ymmärtänyt, että tuokin on isän peruja ja pyrin oppimaan itse pois tuosta. Onneksi minulla ei ole lapsia, jotka voisin pilata :/
Törkeä kommentti, mutta mitä ihmeen marttyyrimeininkiä tämä on että itketään vaan hiljaa itsekseen ja sitten surkutellaan kohtaloaan av-palstalla? Kyllä kai minä olisin viimeistään kahden kesken miehelle sanonut että mikä ihmeen kommentti se tuo oli, ja vieläpä lasten kuullen? Että eikö nyt ollut niin, että jokaikinen näistä murusista on yhdessä rakkaudella hankittu, ja että onko miehen itsensä mielestä soveliasta mennä laukomaan ihan mitä sylki suuhun tuo? Kai se nyt pitää miehen kanssa ensin asiasta keskustella että mikä nyt oikein mättää eikä arvuutella asiaa keskustelupalstalla?
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:19"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:14"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 08:40"]
Eikö teillä muilla siis ikinä kotona vitsailla? Meillä kyllä on varmaan kumpikin vanhempi sanonut sata kertaa, että ehkäisy olisi helpottanut elämää nou end! Ja vielä lasten kuullen, mutta eivätpä ole lapset ainakaan näkyvästi loukkaantuneet, tosin tulee niiltäkin usein melko ivallista settiä vanhemmistaan, mutta huumorina me tätä kuitenkin pidetään. Jollain tavalla tuntuu ihan sairaalta, että ei voi sanoa ajatuksiaan ääneen kun perhe pillahtaa itkuun! Ainakaan meidän perheessä ei ole ikinä ollut täydellistä idylliä, jossa kaikki ovat aina onnellisia kaikkiin tilanteisiin. Aina jollakulla mättää ja sen saa ilmaista kyllä, tosin itse pidän rajan siinä, että huutaminen ja kiusaamiseksi tarkoitettu vittuilu on kielletty. Mutta jos nyt esim. haikailisi onnistuneemman ehkäisyn perään, siitä tuskin kukaan nostaisi kulmakarvaakaan, koska kaikki ymmärtävät kyllä miksi lapset aika usein käyvät vanhempien hermoille (lapset myös tajuavat, ettei heidän huoltamisensa ole aina helppoa ja kivaa!).
[/quote]
Joo, meillä kans varsinkin isä vitsaili kotona paljon. Ivasi toisia - ihan vain vitsinä. Eihän sitä lapsena/nuorena osannut osoittaa, miten se oikeasti loukkasi ja ahdistikin. Nyt sitten terapiassa puran noita juttuja, jotka ovat todella voimakkaasti vaikuttaneet persoonaani ja itsetuntooni.
[/quote]
Jatkan vielä sen verran, että sellainen vaikutus tällä lapsuuden kommunikointitavalla on ollut, että sarkastisuus on kuulunut minunkin puhetapaani. Aika paljon olen sillä ihmisiä karkoittanutkin, kun kaikki eivät ymmärrä tuollaista leikillään pilkkaavaa puhetapaa, pientä kiusoittelua. Nyt olen ymmärtänyt, että tuokin on isän peruja ja pyrin oppimaan itse pois tuosta. Onneksi minulla ei ole lapsia, jotka voisin pilata :/
[/quote]
Etkö oikeasti ole oppinut mitään muuta kommunikointityyliä kuin isäsi? Rehellisessä kodissa kasvaneena itse ainakin opin jo kotona monta tyyliä ilmaista turhautumista, enkä tosiaan käyttäisi pahinta sarkasmia kuin ihan parhaiden ja luotetuimpien ihmisten seurassa jos tiedän, että he tajuavat sitä. Tosin eihän tuo ap:n kuvaama tilanne mitään sarkasmia ollut. Oli vaan kommentti, jonka mies olisi varmaan halunnut sanoa jo vuosia sitten, ja ainakin koko päivän oli tunne kuplinut sisällä kun kerran oli huonolla tuulella koko päivän.
Normaaliälyinen lapsi oppii kyllä keskustelemaan eri rekistereissä jos perheessä on turvallinen ilmapiiri, jossa ikävätkin asiat voi tuoda julki rehellisesti. Silloin ei ole edes tarvetta ilkeyteen eikä aggressioon, koska asiat otetaan asioina, ja tunteet tunteina eikä henkilökohtaisina loukkauksina. Pitäiskö mieheltä vaan kysyä, että miltä siitä tuntuu, ja mikä saisi tunteet vähän paremmiksi? Ja mitä sitoutuminen perheeseen hänelle merkitsee ja haluaisiko/tarvitsisiko hän jotain apua tai virkistystä? Ei kukaan aina jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet (miehet) on huonoja tunnistamaan omia tunteitaan. Olisko miehellä ollut tosi paska/stressaantunut olo ja sitten se purkautui näin? Joka tapauksessa tosi tökerö kommentti, josta kannattaa puhua asiallisesti. Sano ap, että kommentti loukkasi ja et suostu kuuntelemaan tuollasta. Eroa en nyt yhden loukkauksen takia miettisi, mutta jos alkaa jatkuvasti toistua tuollainen äksyily, niin pariterapiaan mars!
Olen pahoillani lastesi puolesta, todella ikävää kuulla tuollainen kommentti. Pystyn hyvin samaistumaan, itse olen kuullut saman kommentin 2-3 kertaa, olin silloin ala-asteella ja yläasteellakin, kun äiti on suutuspäissään tiuskaissut, että olisi sutkin pitäny jättää tekemättä.
Tuntui todella, todella pahalta. En usko, että sitä tosissaan tarkoitti, mutta niin pienenä se oli kamalaa kuulla. Nyt olen 20v ja olen äidin kanssa todella hyvissä väleissä, mutta kyllähän tuo kommentti joskus tulee mieleen. Ikinä en anteeksipyyntöä ole saanut, uskon, että sillä olisin päässyt asian yli. Joten, anteeksipyyntö mieheltäsi lapsillenne todella voi auttaa!
Voimia sinulle ja lapsille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa, että isä voi sanoa noin lapsien kuullen :( jotain asioita vain _ei saa_ "lipsauttaa" vaikka kuinka ärsyttäisi. Tuli paha mieli lasten puolesta. Nuo sanat jättäisit arvet kehen tahansa - saati sitten lapseen, joka on vielä riippuvainen huoltajastaan, (toiseksi) lähimmäisestä aikuisestaan. :(
Kyllä täällä on ihan älyttömiä kommentteja suorastaan tyhmiä! Se on perhepalaverin paikka ja isukin sydämestä lähtevä pahoittelu ja anteeksipyyntö lapsille ja piste.
Joka tapauksessa ap voi kertoa miten suunniteltuja, toivottuja ja rakkaita lapset olivatt ja ovat edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä! Joskus täytyy miettiä että minkä ikäiset tänne vastaa. Mutta onneksi on myös asiallisia vastauksia! Monikaan ei varmaan oikeasti voi käsittää sitä tunnetta minkä tuon asian kuuleminen aiheuttaa. Ja se, mitä lapset sitten miettivät. En usko että hän pyytää anteeksi lapsilta eikä minulta. Ilmeisesti halusi todella loukata meitä. Vaan voi minullakin kestää aikansa antaa anteeksi. Ja voiko sitä siltikään koskaan unohtaa? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miestä hävettää toi sanominen niin paljon ettei pysty keskustella asiasta. En siis mitenkään vähättele tai puolustele mutta ei toi hiljaisuus asiasta välttämättä oo välinpitämättömyyttä.
Anteeksi voi aina antaa mutta luulisin, että miehesi joutuu vielä käsittelemään asian kun lapset isoja! Vanha sanalasku: minkä taakseen jättää sen edestään löytää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 13:54"]
No vaan on se mukavaa että osasin piristää sinun päivääsi tolkuttoman hauskalla tekstilläni! Toivottavasti se naurattaa sinua vielä ensiviikollakin. Ap.
[/quote]
Hyvin sanoit ap tuolle naurajalle!
Mielestäni sait myös miehesi ajattelemaan kun meni hiljaiseksi ed. viestissä. Kannattaisiko nyt olla ihan hiljaa, odottaa ja katsoa mitä hiljainen ajattelu saa miehen sanomaan. Älä ainakaan ala huutamaan vaan odota ihan tyynesti ja ole hyvä äiti lapsillesi sekä mahdollisimman normaali.
Toisekseen ethän sinä lastesi kanssa mihinkään lähde kodistanne! Eikä julmia puhuvan miehenkään tartte lähteä vaan pyytää anteeksi!
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:22"]
Törkeä kommentti, mutta mitä ihmeen marttyyrimeininkiä tämä on että itketään vaan hiljaa itsekseen ja sitten surkutellaan kohtaloaan av-palstalla? Kyllä kai minä olisin viimeistään kahden kesken miehelle sanonut että mikä ihmeen kommentti se tuo oli, ja vieläpä lasten kuullen? Että eikö nyt ollut niin, että jokaikinen näistä murusista on yhdessä rakkaudella hankittu, ja että onko miehen itsensä mielestä soveliasta mennä laukomaan ihan mitä sylki suuhun tuo? Kai se nyt pitää miehen kanssa ensin asiasta keskustella että mikä nyt oikein mättää eikä arvuutella asiaa keskustelupalstalla?
[/quote]
Täällä ehdotellaan jo avioeroa ihan tosissaan, ihan niin kuin kukaan nainen ei olisi ikinä päästänyt sammakoita suustaan. Törkeä kommentti ja satuttaa pitkään, mutta että perhe pitäisi hajottaa, lähettää erehtynyt isä rangaistuksena muualle tai muuttaa itse lasten kanssa. Seuraavaksi tapellaan lasten hoidosta, jos isä ei ota, on mulkku, jos ottaa niin on edelleen mulkku, jos vaatii yksinhuoltajuutta, on mulkku jne. Opetetaan lapsille anteeksiantamattomuutta ja vihanpitoa sekä nättinokkaisuutta.
Miten menee ap? Onko mies lähtenyt, tai sinä ja lapset? Voimia sinulle, miehesi paljastuikin aivan sekopääksi :( jos ei muuta paikkaa ole niin ehkä kannattaa sinne turvakotiin mennä, eihän vähän yli sata kilsaa ole kuin alle parin tunnin matka kuitenkaan...
AP, miten menee??
Minulla vähän vastaavia kokemuksia, mies sai välillä ihan kammottavia kohtauksia. Muutama vuosi sitten pistin kovan kovaa vastaan, ja sanoin että näin ei voi jatkua. Ei enää, kun meillä on 2 lasta. Ilmoitin, että joko mies hakee apua käytökseensä tai sitten alan harkita eroa. Mies meni lääkärille, paljastui vaikea masennus. Lääkkeet ja terapia on auttaneet miestä tosi paljon, ja meillä menee nykyään ihan hyvin.
Kaikki täällä huutelee, että miehelläsi on toinen. Ehkä sillä ei ole toista, ehkä se on sairas. Tai sitten joku muu salaisuus, joka painaa. :( Joka tapauksessa toivon, että saatte tilanteenne ratkaistua. Et ansaitse tuollaista kohtelua, eivätkä lapsesikaan.
Voimia Ap <3
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 00:21"]
Kiitoksia paljon kaikille jotka ovat tukensa antaneet. Ja pahoittelut kirjoitusvirheistä, kännykällä tosiaan saa sekavaakin tekstiä aikaan. Tänä iltana kehittyi kunnon riita. Sanoin ettei tämä ole ohi ennen kunnon keskustelua ja lapsille pitää olla anteeksipyyntö. Ei tule. Ikinä. Olemme pilanneet hänen elämänsä ja samalla paukahti huoneen ovenkahva vaatekaapin ovesta läpi. Silloin minä pelästyin ja raivostuin ja sanoin että huomenna joko sinä lähdet tai minä ja lapset. Kuulema ihan sama. Että tässä sitä ollaan. Ap.
[/quote]
Osuiko ja upposiko? Kannattaisiko kuitenkin jollain muulla tavalla lähestyä asia kuin hakemalla konfliktia tai pyrkimällä loukkaamaan? Muuten voi tosiaan viettää iltaa niitä eropapereita täytellessä?
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 17:18"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 08:40"]
Eikö teillä muilla siis ikinä kotona vitsailla? Meillä kyllä on varmaan kumpikin vanhempi sanonut sata kertaa, että ehkäisy olisi helpottanut elämää nou end! Ja vielä lasten kuullen, mutta eivätpä ole lapset ainakaan näkyvästi loukkaantuneet, tosin tulee niiltäkin usein melko ivallista settiä vanhemmistaan, mutta huumorina me tätä kuitenkin pidetään.
[/quote]
Äiti lapselle: Ois kyllä pitänyt käyttää ehkäisyä, niin ei suakaan tarttis kuskata harjoituksiin. Vitsi vitsi.
Lapsi aikuisena äidille: Voi vitsi kun oisit kuollut siihen rintasyöpääs, niin ei tarttis suakaan käydä katsomassa. Vitsi vitsi. Heheh.
Suomalaisissa kodeissa ollaan niin hirveän hauskoja ja vitsikkäitä, että yhä useampi teini ja nuori aikuinen tarvitsee mielenterveyspalveluja ja yhä useampi vanheneva isä ja äiti miettii miksei lapset käy koskaan kylässä.
[/quote]
Suomalaisissa perheissä kyllä oikeasti ollaan aika tosikkoja. Itse olen nainut britin ja täytyy kyllä sanoa, että miehen suku ja tuttavat vääntävät sellaista huumoria, että suomalaismammat varmaan kuolisivat järkytyksestä niille sijoilleen. Silti ihmiset ovat perustyytyväisiä, ei-masentuneita, pärjäävät elämässään ja nauravat paljon. Silti olen kuullut mm. Lucy-tyttöä puhuteltavan säännöllisesti Luciferiksi (isänsä suusta, ja ihan pokkana) ja kuolemantapauksistakin on aina löytynyt jotain hauskaa. Luulen, että tällainen suomalainen yltiövarovainen puhetyyli tuottaa juuri herkkiä masentujia, joiden itsetunto menee loppuiäksi jos joku kerran tölväisee vähän ikävämmin. Koulussa ja työpaikallakin valitetaan heti kiusaamisesta jos näiden hienohelmojen kanssa uskaltaa joku olla eri mieltä.
[/quote]
Täällä uhrius on hyve. Jos on "jättänyt sen sian" on suorastaan sankari ja pääsee ratsastamaan sillä uhriudellaan todella kauan. Kaikki eksät ovat narsisteja vähintään.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärtääkö tuon ikäiset lapset, mitä ehkäisy on?!