Järkytyin mieheni sanoista!
Hänellä oli taas yksi niistä illoista kun valitti kaikesta. Siis ihan asiasta aina seuraavaan. Ja häntä ei tarvitse provosoida mitenkään, riittää että on paikalla ja hiljaa. No, näitä kaikkia en edes viitsi luetella mutta....
koululaiset tekivät läksyjä keittiössä, minulla oli puoltoista vuotias sylissä. Mies itse halusi laittaa lapsille iltapalaa ja oli laittanut uunin väärään kohtaan jolloin ei lämmittänytkään leipiä niin nopeasti. Sanoi siinä sitten raivona kaikkien lasten kuullen että ei tämäkään olisi näin vaikeaa jos sinä rakas irmeli kulta olisit käyttänyt ehkäisyä!
Hetken vaan tuijotin ja sitten alkoi kyyneleet valua. En itkenyt ääneen mutta huomasi kyllä. Lapset olivat ihan hiljaa. Ymmärtävät jo tällaisen kommentin. Ei mieheltäni mitään Anteeksi pyyntöä, edes lapsilta. Varmaan miettivät nytkin että ketä isä ei halunnut.
Tämä oli niin suuri loukkaus koko perheelle. Ja kun lapset on tehty yhdessä. Ja suunnittelimme yhdessä lapsiluvun. Se varmaan on sitten tässä.
En tiedä voinko koskaan unohtaa tuota loukkausta.
Kommentit (94)
No vaan on se mukavaa että osasin piristää sinun päivääsi tolkuttoman hauskalla tekstilläni! Toivottavasti se naurattaa sinua vielä ensiviikollakin. Ap.
Tuohan on ihan raivohullu. Kuka siellä on nyt lähdössä ja mihin? Onko teillä paikkaa minne lähteä?
Kiitoksia paljon kaikille jotka ovat tukensa antaneet. Ja pahoittelut kirjoitusvirheistä, kännykällä tosiaan saa sekavaakin tekstiä aikaan. Tänä iltana kehittyi kunnon riita. Sanoin ettei tämä ole ohi ennen kunnon keskustelua ja lapsille pitää olla anteeksipyyntö. Ei tule. Ikinä. Olemme pilanneet hänen elämänsä ja samalla paukahti huoneen ovenkahva vaatekaapin ovesta läpi. Silloin minä pelästyin ja raivostuin ja sanoin että huomenna joko sinä lähdet tai minä ja lapset. Kuulema ihan sama. Että tässä sitä ollaan. Ap.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 17:18"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 08:40"]
Eikö teillä muilla siis ikinä kotona vitsailla? Meillä kyllä on varmaan kumpikin vanhempi sanonut sata kertaa, että ehkäisy olisi helpottanut elämää nou end! Ja vielä lasten kuullen, mutta eivätpä ole lapset ainakaan näkyvästi loukkaantuneet, tosin tulee niiltäkin usein melko ivallista settiä vanhemmistaan, mutta huumorina me tätä kuitenkin pidetään.
[/quote]
Äiti lapselle: Ois kyllä pitänyt käyttää ehkäisyä, niin ei suakaan tarttis kuskata harjoituksiin. Vitsi vitsi.
Lapsi aikuisena äidille: Voi vitsi kun oisit kuollut siihen rintasyöpääs, niin ei tarttis suakaan käydä katsomassa. Vitsi vitsi. Heheh.
Suomalaisissa kodeissa ollaan niin hirveän hauskoja ja vitsikkäitä, että yhä useampi teini ja nuori aikuinen tarvitsee mielenterveyspalveluja ja yhä useampi vanheneva isä ja äiti miettii miksei lapset käy koskaan kylässä.
[/quote]
Suomalaisissa perheissä kyllä oikeasti ollaan aika tosikkoja. Itse olen nainut britin ja täytyy kyllä sanoa, että miehen suku ja tuttavat vääntävät sellaista huumoria, että suomalaismammat varmaan kuolisivat järkytyksestä niille sijoilleen. Silti ihmiset ovat perustyytyväisiä, ei-masentuneita, pärjäävät elämässään ja nauravat paljon. Silti olen kuullut mm. Lucy-tyttöä puhuteltavan säännöllisesti Luciferiksi (isänsä suusta, ja ihan pokkana) ja kuolemantapauksistakin on aina löytynyt jotain hauskaa. Luulen, että tällainen suomalainen yltiövarovainen puhetyyli tuottaa juuri herkkiä masentujia, joiden itsetunto menee loppuiäksi jos joku kerran tölväisee vähän ikävämmin. Koulussa ja työpaikallakin valitetaan heti kiusaamisesta jos näiden hienohelmojen kanssa uskaltaa joku olla eri mieltä.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 17:18"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 08:40"]
Eikö teillä muilla siis ikinä kotona vitsailla? Meillä kyllä on varmaan kumpikin vanhempi sanonut sata kertaa, että ehkäisy olisi helpottanut elämää nou end! Ja vielä lasten kuullen, mutta eivätpä ole lapset ainakaan näkyvästi loukkaantuneet, tosin tulee niiltäkin usein melko ivallista settiä vanhemmistaan, mutta huumorina me tätä kuitenkin pidetään.
[/quote]
Äiti lapselle: Ois kyllä pitänyt käyttää ehkäisyä, niin ei suakaan tarttis kuskata harjoituksiin. Vitsi vitsi.
Lapsi aikuisena äidille: Voi vitsi kun oisit kuollut siihen rintasyöpääs, niin ei tarttis suakaan käydä katsomassa. Vitsi vitsi. Heheh.
Suomalaisissa kodeissa ollaan niin hirveän hauskoja ja vitsikkäitä, että yhä useampi teini ja nuori aikuinen tarvitsee mielenterveyspalveluja ja yhä useampi vanheneva isä ja äiti miettii miksei lapset käy koskaan kylässä.
[/quote]
Suomalaisissa perheissä kyllä oikeasti ollaan aika tosikkoja. Itse olen nainut britin ja täytyy kyllä sanoa, että miehen suku ja tuttavat vääntävät sellaista huumoria, että suomalaismammat varmaan kuolisivat järkytyksestä niille sijoilleen. Silti ihmiset ovat perustyytyväisiä, ei-masentuneita, pärjäävät elämässään ja nauravat paljon. Silti olen kuullut mm. Lucy-tyttöä puhuteltavan säännöllisesti Luciferiksi (isänsä suusta, ja ihan pokkana) ja kuolemantapauksistakin on aina löytynyt jotain hauskaa. Luulen, että tällainen suomalainen yltiövarovainen puhetyyli tuottaa juuri herkkiä masentujia, joiden itsetunto menee loppuiäksi jos joku kerran tölväisee vähän ikävämmin. Koulussa ja työpaikallakin valitetaan heti kiusaamisesta jos näiden hienohelmojen kanssa uskaltaa joku olla eri mieltä.
[/quote]
Olen samaa mieltä, että roisi huumori voi opettaa ottamaan elämän noin yleisestiottaen pilke silmäkulmassa. Minunkin mielestäni in ihan hyvä oppia jo lapsena hieman ironiaa -ei kaikkea tarvitse ottaa niin hiton vakavasti! Tähän tarvitaan kuitenkin rinnalle sellaista rakkaudellista vallattomuutta tai muuta hellyyttä runsaasti. Eli jokaisella perheenjäsenellä pitää olla vahva itsetunto eikä epäilystä siitä etteikö häntä rakasteta.
Ap:n tapaushan on ihan eri. Mies oli totinen ja jopa vihainen. Perheessä ei ilmeisesti ole huumorin kulttuuria ennestään.
Voimia ap:lle. Onko teillä mahdollisuuksia/ haluja mennä juttelemaan jonkun kanssa. Miehelläsi taitaa olla enemmänkin turhaumia...
Jatkanpa kun ei uni tule. Eli kun yritin puhua eilisestä niin sillä vaan napsahti. Omaisuutta rikkoontui. Ovenkahva ja vaatekaapin ovessa reikä.Silloin tosiaan raivo nousi ja kuten täällä joku ehdotti, niin sanoin että olisi ollut parempi kun äitisi olisi jättänyt sinut tekemättä. Mies huusi minulle että miten voit olla noin lapsellinen! Ja vastasin että niinhän itsekkin sanoit omille lapsillesi eilen. Meni ihan hiljaiseksi. Ap.
:D
Näin niitä miehiä saa pinteeseen, kun ei osata ehkäisyä. Tolkuttoman hauska avaus, surkeasta perheestä. Sorry, ei myötätuntoa.
Minneppä tässä menisi. Odotan vain että mies lähtisi. Lähin turvakoti on yli sadan kilometrin päässä. Olo on odottava mutta toisaalta ihan turta. Ei oikeastaan tunnu mikään miltään. Ap.
Olen pahoillani puolestasi ap. Seurasin ketjua jo eilen, mutta silti yllätyin tuosta eilisestä riidastanne, miten välinpitämätön mies on. Ehdotan seuraavaa: Sano miehelle, että tiedät kyllä tuosta käytöksestä, että hänellä on jotain sydämellään. Kehota kaikessa rauhallisuudessa ja tyyneydessä tunnustamaan suhteensa, jotta voitte alkaa jotenkin aikuismaisesti hoitaa käytännön asioita. Sanot vain, että erosta ei tarvitse tehdä mitään sirkusta. Mutta vaikka hän haluaa loukata SINUA, ei hänellä silti ole oikeutta lapsia loukata. Selitä hänelle, että SINÄ (miehesi mukaan) olet vastuussa hänen elämänsä pilaamisesta, ei lapset, jotka eivät ole voineet olemassaoloonsa vaikuttaa. Tuntuu varmasti paskalta ajatella ottavansa vastuuta tuollaisista syytöksistä, mutta suosittelen nyt hiukan vahinkojen minimoimista juuri lasten ja isän tulevaa suhdetta ajatelle. Sinä aikuisena pärjäät kyllä kaikenlaisten syytöksien kanssa. Ja olen täysin varma, kaiken kertomasi perusteella, että miehellä on jotakin tunnustettavaa. Voimia.
En tiedä, mutta minusta tuo ap:n miehen kommentti ei ollut mitenkään kamala. Mä olisin ottanut sen vain sarkastisena komenttina jonka toinen sylkäisee yleisen vitutuksen vallitessa. Mä olisin saataanut jopa naurahtaa siihen ja heittää takaisin jotakin nasevaa.
Ehkä teillä muutenkin on paljon sanomattomia toiveita/asioita/kaunoja, joista olisi pitänyt puhua joajat sitten.
Itse en vois kuvitellakaan nyyhkyttäväni hiljaa jostakin mitä mieheni on minulle sanonut. Olisit vaatinut selityksen napakasti heti!
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 18:44"]
Niinpä! Joskus täytyy miettiä että minkä ikäiset tänne vastaa. Mutta onneksi on myös asiallisia vastauksia! Monikaan ei varmaan oikeasti voi käsittää sitä tunnetta minkä tuon asian kuuleminen aiheuttaa. Ja se, mitä lapset sitten miettivät. En usko että hän pyytää anteeksi lapsilta eikä minulta. Ilmeisesti halusi todella loukata meitä. Vaan voi minullakin kestää aikansa antaa anteeksi. Ja voiko sitä siltikään koskaan unohtaa? Ap.
[/quote]
Mitäpä jos nyt kuitenkin yrittäisit ymmärtää sen toisen osapuolen eli miehesikin tunteen asiayhteydessä. Sinulle tuli tunne, kyllä. Kyynelehdit miehesi nähden mutta oliko tuo oikea hetki kommunikoida asiaa auki? Ei välttämättä. Jos sinusta tuntuu pahalta, voit ottaa asian puheeksi rauhallisesti. Ja voit ottaa järjenkin käteen. Kyllä niitä pahoja tunteita tulee, mutta tuo tunne syntyi sinun päässäsi. Miehesi ei sitä sinne laittanut, enkä usko että hänen viestinsä oli sinulle että "olet syypää vaimo ja kärsin tähtesi enkä välitä lapsista". Miehen viesti on voinut olla vaikkapa, että "kyllä nyt vituttaakin! Nyt minulla on tunne, että olisipa yksi lapsi vähemmän, että suoriutuisin arjesta paremmin näillä voimilla, vaikken sitä tarkoitakaan." Se, mikä viesti oikeasti on ollut, on teidän tehtävä selvittää. Turha arvailla ja spekuloida netissä.
Häiritsee ap:n kirjoitustyyli: "Anteeksi pyyntö", se on anteeksipyyntö ihan pienellä alkukirjaimella :) Mutta joo törkeää mieheltä, kaikki sympatiat ap:lle.
Tuollaista möläytystä en itse voisi enkä tahtoisikaan unohtaa, enhän sanoisi noin itsekään omalle lapselleni!
Miestä tuntuu ahdistavan arki, jos voileipien tekemisen lomassa tuollaisen ''päästää''. Ensinnäkin, miehesi ei sanonut sitä ''vahingossa''. Mikä voi olla varmempi tapa murtaa lapsen itsetunto kun kuulla ettei ole toivottu, ettei sinua haluta. Sinun rakkautesi toki ''lieventää'' tuommoisia sanoja, muttei pelasta kaikkea. En itse kuuntelisi tuollaista koskaan kumppaniltani, olisin itse tilanteessa nostanut sellaisen kahakan, ja suunnilleen viskannut miehen ovesta ulos. Näyttänyt lapsille ettei, se mitä isä juuri sanoi, ole ollenkaan totta. Olen välittömästi pahoillani miehestäsi. Anteeksi pyynnön pitäisi tulla heti, jos kyseessä olisi umpiväsyneenä tehty ''möläytys''. ''Ei isi tarkoittanut'' olisi voinut myös pelastaa tilanteen. Järkytyin, vaikken teitä tunnekkaan. Mikäli oma puolisoni päästelisi tulevaisuudessa vastaavaa, jättäisin saman tien. Lapset on viattomia ja rakkaita, ja varmasti toivottuja. Tuollainen isän ajottainenkin möläyttely voi murtaa lapsen itsetunnon mistä myöhemmin voi koitua koko elämän läpi kestäviä ongelmia. Voimia
Joillakin on tapana vitsailla tuohon tyyliin, niin omituiselta kuin se kuulostaakin eikä lasten korville sellainen kuulu. Oma äitini tapasi aina todeta että lapset ovat jumalan lahja mutta mitä pahaa minä olen tehnyt. Tiesin että se on vitsi joten ei musertanut muttei tehnyt hyvääkään.