Mies suuttui totaalisesti. Nyt suhde kriisissä
Olen joskus suuttuessani sanonut, että etsin itselleni kämpän niin ei tarvitse katsella tuollaista. Jokainenhan tietää, että suuttuessaan voi sanoa asioita, joita ei oikeastaan tarkoita, eikös vaan? Eilen meillä oli riitaa miehen käyttäytymisestä ja hän provosoi minua, jolloin sanoin, että olen jo katsellut asuntoja itselleni niin pääsen pois täältä, hän voi pitää talon. Nukuin olohuoneen sohvalla. Nyt herätessäni mies oli pois (yleensä vielä kotitöissä) ja pöydällä lappu, että hän tulee takaisin kun olen löytänyt sen asunnon ja poistunut täältä. Ei vastaa puheluihin tai WhatsAppeihin. Voi että, jokainen ymmärtää että suutuspäissään voi sanoa tyhmiä asioita.
Kommentit (364)
Näyttää ihan siltä, kun en vonkaa miestä kotiin, vaikka on ollut koko viikon poissa, että hän on hävinnyt kiristystemppuilun.
Nyt sitten helpottaa, kun huomasin, että elämä jatkuu ilman uhmaikäistä aikuistakin.
Tällä tavalla eteenpäin. Jo helpottaa mukavasti. Kotijoukot on rauhallisia.
Toivon, että uhmaikäinen ei tulisi kotiin.
En ole ikinä itse kyllä riidan yhteydessä uhannut miestäni jättää tai hän minua. Emmekä ole kyllä koskaan ole sanoneet mitään oikeasti "julmaa" toisillemme. Ehkä suhde ei ole kovin hyvä, jos riitely on tuollaista?
Minä kyllä ymmärrän, että suuttuessa saattaa sanoa asioita joita ei tarkoita. Jos on henkisesti tosi paha olo niin helposti sitä vaan ajattelee että no.. riidellään sitten kunnolla jos kerran riidellään ja siinä vaiheessa ei välttämättä enää kiinnosta mitä sanoo, jos taustalla itsellä on kuitenkin se luotto siihen että riidan allakin on se rakkaus tallessa ja liitto säilyy.
Iän myötä tulee usein lisää itsehillintää. Mutta erolla uhkailu on silti perseestä.
Eli jos riidat menee tuon tyyppiseksi, niin minusta nämä ihmiset eivät kuulu yhteen. Molemmilla on silloin liikaa käsittelemättömiä asioita ja toisesta ei oikeasti välitä, jos on valmis sanomaan hirveitä asioita tai uhkailemaan jättämisellä (edes pahimman tunnekuohun vallassa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen mieli on ailahtelevainen.
mies53v
Ja sinä olet lapsellinen noin vanhaksi äijäksi.
Nuorekas. Pusu sulle..
Jos nainen vois olla päivän aviomiehenä, niin se olisi taatusti avartava ja opettava kokemus kuinka hormonitoiminta ohjaa naisen käytöstä.
mies53v
Vanhat ukkelit: MIEHET eivät IKINÄ draamaile tai mene tunteittensa mukaan, vaan AINA on KYLMÄ JÄRKI mukana!
Minä, historianharrastaja: *lyön ukkeleille eteen metrisen pinon maailmanhistoriakirjoja, päällimmäisenä kokoelma syitä, jotka johtivat molempiin maailmansotiin*
Katoamistemppuilijan viesti lienee tämä.
Jos minua ei hyssytellä ja anota kotiin, ei mun tartte huolehtia perheestäni, vaan lennän vapaana kuin taivaan lintu.
Ok. Sopii mulle.
Mutta älä raukkis ryömi tänne enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki taas moralisoimassa, mutta todellisuudessa jokaisen jokainen nainen tätä jollain tapaa tekee...
Sori, mutta minä en. Kaikki naiset eivät ole "jokainen" nainen.
Ihan perus PMS-oireilua...
Entäs sitten me, joilla ei ole koskaan ollut PMS-oireita? Mä olen kohta 45-vuotias, menkat ovat olleet 12-vuotiaasta lähtien, enkä ole ikinä kokenut edes pienenpientä kramppia tai "tunteiden ailahtelua".
(Niin, ja mikäs sitten on syynä miesten jokapäiväiseen oireiluun ja ailahteluun, jota näkee jo ihan autolla ajaessa - harvempi nainen sortuu vaarallisiin ohituksiin, road rageen ja muuhun hengenvaaralliseen pelleilyyn? Meinaan, että suurimmalla osalla miehistä ei ole menkkoja, joita voisi syyttää kaikenlaisesta idiotismista...)
Ole ja elä kuten mitään ei olisi tapahtunut, Ap.
Jos mies jää sille tielleen, niin etsi uusi,parempi. Laitat vaan erohakemuksen menemään, sanotaan nyt vaikka parin kuukauden kuluttua. Sun ei ole pakko, eikä kannata lähteä yhtään mihinkään.
No? Mikä on tilanne? Kuka lähtenyt, kuka jäännyt? Onko kissa nostettu pöydälle? Vai onko kaikki tunteet padottu odottamaan seuraavaa holtitonta ulostuloa? Jäämme jännityksellä odottamaan.
Katoamistemput on niin last season.
Kun näitä on katsonut vuositolkulla, tuli se piste, ettei enää jaksa murehtia hänestä.
Kun on noin välinpitämätön kotijoukoista, saa mennäkin menojaan.
Ei nimittäin piintyneitä tapoja niin vain voi muuttaa.
Nyt vaan häntä pystyyn ja uudet tuulet puhaltaa.
Kyllä mies paikkansa löytää, vaikka aiemmin säälin häntä näissä esiteinitempuissaan.
Aikansa kun harrastelee katoamista perheeltä, joskus on se viimeinen kerta.
Ja se on nyt.
Tosi nastaa katsoa kerrankin, kauanko menee, kun mies tulee häntä koipien välissä puolestaan anomaan kotiin pääsyä.
Eihän tollasta kakaraa kukaan jaksa.
Kerran voi vielä lipsahtaa tyhmyyksiä, mutta ilmeisesti olet oikein harrastanut tuota lapsellista uhkailua?
Kumpi on perheessä vastuuntuntoinen, hän joka jättää perheensä vai hän, joka jää kinastelusta huolimatta hoitamaan perhettä?
Äijä sai hyvän syyn lähteä vieraisiin, ei mitään kiirettä takaisin. Tai ehkä sillä oli jo toinen nainen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen mieli on ailahtelevainen.
mies53v
Ja sinä olet lapsellinen noin vanhaksi äijäksi.
Nuorekas. Pusu sulle..
Jos nainen vois olla päivän aviomiehenä, niin se olisi taatusti avartava ja opettava kokemus kuinka hormonitoiminta ohjaa naisen käytöstä.
mies53v
Vanhat ukkelit: MIEHET eivät IKINÄ draamaile tai mene tunteittensa mukaan, vaan AINA on KYLMÄ JÄRKI mukana!
Minä, historianharrastaja: *lyön ukkeleille eteen metrisen pinon maailmanhistoriakirjoja, päällimmäisenä kokoelma syitä, jotka johtivat molempiin maailmansotiin*
Jep. Ketkä draamailee humalassa yöllä nakkikioskijonossa? Ja jostain pikkuasiasta. Ketkä draamailee jos pyytää siivoamaan jälkensä? Ketkä tykkää perustaa mopokerhoja ja ratsastaa niillä auringolaskuun silleen drammmmaattisesti? Ketkä tekee jostain painonnostostakin spektaakkelin ja draaman arghha hrrrrruorra huutoineen jne.
Noloin tietämäni draamaqueen on yksi skinipoika, joka puukotti miestä bussissa sen takia, että 'se oli mennyt istumaan mun paikalle'. Yhyyyhhyyh.
En minä enää mitään kuvittele sellaista, että miehestä olisi yhteiselämään, kun on viikon omilla teillään.
Ei kannata surra, huokailla perään, mitäs läks.
Koko ajan ap jatkaa täällä tuota tosi lapsellista meuhkaamistaan ja ylimielinen asenne oikein huokuu.
Varmasti olisit ensimmäisenä ottamassa miehen takaisin jos tulisi vain. Sinä itsehän tänne paniikkialoituksenkin teit, jossa voivoikunentarkoittanutollenkaan...
Säälittävää. Varmaan vain Siperia opettaa. Nimittäin sinua, ap.
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan ap jatkaa täällä tuota tosi lapsellista meuhkaamistaan ja ylimielinen asenne oikein huokuu.
Varmasti olisit ensimmäisenä ottamassa miehen takaisin jos tulisi vain. Sinä itsehän tänne paniikkialoituksenkin teit, jossa voivoikunentarkoittanutollenkaan...
Säälittävää. Varmaan vain Siperia opettaa. Nimittäin sinua, ap.
Nythä huomasin muistellessa katoamistemppupuolisoni kertomuksia:
Isänsä teki samoin.
Edellisen puolisonsa jätti pariksi päiväksi heikolla hetkellä, kun puoliso oli pyörätuolissa.Se oli säännöllistä.
Kiristystä selkeästi tuommonen katoilu.
Hyvät ihmiset ottakaa ennen yhteenmuuttoa selvää toisen menneisyydestä.