Antti Kaikkonen ja Satu Taiveaho saivat pienen sijaislapsen,

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:12"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:06"]Kyllä lapsen sukupuolen saa kertoa. Saa kertoa myös nimen ja laittaa vaikkapa sukunimen näkyviin oveen. Ei tämä nyt niin salaperäistä ole. Lapset elävät perheissä lapsina eikä piiloteltavina olioina. Ja kyllä se vaan niin on, että perheenjäseniä ovat. Useimmat sijoitetut lapset sanovat sijaisvanhempia isäksi ja äidiksi. Ja on se vaan niinkin, että mitä kauemmin lapset ovat sijoitettuina olleet sitä epätodennäköisemmin koskaan palaavat biovanhemmille. Lapsistahan tässä on kyse eikä vanhepien oikeuksista. Lapsen täytyy saada kiintyä ja juurtua.
[/quote]Hienoa.[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:59"]

Meillä on vauvana tullut sijoitettu lapsi. Tulee olemaan kaikella todennäköisyydellä aikuiseksi. Ja vielä sen jälkeenkin on meidän lapsemme. Kyllä hän on meidän ihan oma lapsemme ja tulee sellaisena pysymään. Tuntee kyllä biovanhempansakin. Kahdet vanhemmat ei ole mikään ongelma. Sijoitettu lasta saa ja täytyy rakastaa. Saa ja täytyy pitää perheenjäsenenä. Saa ja täytyy pitää omana lapsena, omana sisarena, oman suvun jäsenenä. Ja samalla huolehtia, että lapsi saa pitää myös biologisen sukunsa ja olla osa sitä.

[/quote]Kauniisti kerrottu. Tulee lämmin olo tällaisesta.
[/quote]Mikähän ihme tässäkin on alapeukkujen arvoista? Joskus olisi oikeasti mielenkiintoista jos tietäisi motiiveja niihin.
[/quote]

Tuo täytyy pitää sitä ja tätä. Lapsi ei ole oma eikä siksi muutu. Juridinen tosiasia. Eikä ole oikein kiva meitä elämäntapasijareita kohtaan noin väittää. Meitä on monia, jotka autamme ja tuemme kaiken ikäisiä lapsia lyhyissä että pitkissä huoltojaksoissa. Minun ei TARVITSE pitää sijaisia ominani. Teen silti hyvin arvokasta työtä mmm. mielenterveysongelmaisten teinien kanssa.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 21:19"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:12"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:06"]Kyllä lapsen sukupuolen saa kertoa. Saa kertoa myös nimen ja laittaa vaikkapa sukunimen näkyviin oveen. Ei tämä nyt niin salaperäistä ole. Lapset elävät perheissä lapsina eikä piiloteltavina olioina. Ja kyllä se vaan niin on, että perheenjäseniä ovat. Useimmat sijoitetut lapset sanovat sijaisvanhempia isäksi ja äidiksi. Ja on se vaan niinkin, että mitä kauemmin lapset ovat sijoitettuina olleet sitä epätodennäköisemmin koskaan palaavat biovanhemmille. Lapsistahan tässä on kyse eikä vanhepien oikeuksista. Lapsen täytyy saada kiintyä ja juurtua.
[/quote]Hienoa.[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:59"]

Meillä on vauvana tullut sijoitettu lapsi. Tulee olemaan kaikella todennäköisyydellä aikuiseksi. Ja vielä sen jälkeenkin on meidän lapsemme. Kyllä hän on meidän ihan oma lapsemme ja tulee sellaisena pysymään. Tuntee kyllä biovanhempansakin. Kahdet vanhemmat ei ole mikään ongelma. Sijoitettu lasta saa ja täytyy rakastaa. Saa ja täytyy pitää perheenjäsenenä. Saa ja täytyy pitää omana lapsena, omana sisarena, oman suvun jäsenenä. Ja samalla huolehtia, että lapsi saa pitää myös biologisen sukunsa ja olla osa sitä.

[/quote]Kauniisti kerrottu. Tulee lämmin olo tällaisesta.
[/quote]Mikähän ihme tässäkin on alapeukkujen arvoista? Joskus olisi oikeasti mielenkiintoista jos tietäisi motiiveja niihin.
[/quote]

Tuo täytyy pitää sitä ja tätä. Lapsi ei ole oma eikä siksi muutu. Juridinen tosiasia. Eikä ole oikein kiva meitä elämäntapasijareita kohtaan noin väittää. Meitä on monia, jotka autamme ja tuemme kaiken ikäisiä lapsia lyhyissä että pitkissä huoltojaksoissa. Minun ei TARVITSE pitää sijaisia ominani. Teen silti hyvin arvokasta työtä mmm. mielenterveysongelmaisten teinien kanssa.
[/quote]

Meitä sijareita on moneksi. Toiset rakastavat sijoitettuja lapsiaan ja toiset tekevät hommaa vain työkseen. Itse kuulun ensin mainittuihin.

Edelleenkin, Pojan etu on kaikista tärkein. Ei se, saako Satu palkallista äityslomaa tai saako Antti hehkuttaa onnellisen isän tuntojaan facebookissa. Miksi ei saisi? Lapsi, pieni poika saa rakkautta ja hyvän kodin. Onnea ja Jumalan siunausta heille kaikille. Miksi, voi miksi, maailmassa on näin paljon ilkeitä ihmisiä, jotka ajattelevat kaikesta vain pahaa? Ei poika ole heille vaalivauvana tilattu vaan jonkin kamalan tragedian kautta vanhemmitta jääneen pojan pelastamista sijaiskotikierteeltä. Pienenä sijoitettu on kuin oma lapsi ja saa saman tilan sydämessä kuin oma, itse synnytetty lapsi saa. Uskokaa pois. Jos ette ukso, katsokaa yksivuotiaan, pienen, viattoman lapsen kasvoja. Lapsen etu on tärkein. Luulen,että ilkeät kommentit johtuvat siitä että moni tahottamasti lapseton ei pystyisi samaan kuin Antti ja Satu-huolehtimaan ja rakastamaan toisen siittämästä ja toisen äidin synnyttämästä lapsesta ja siksi siirtävät omia negatiivisia asenteitaan tähän suuren onnen kokeneen pariskuntaan.

Satulle ja Antille ja Pienelle Pojalle kaikkea hyvää!

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:54"]Luulisi että lehdessä olleiden lasten pahoinpitelyjen, raiskausten, hengiltä kiduttamisten jälkeen kaikki olisivat vain ONNELLISIA tuon pienen poikavauvan puolesta!! En tajua teitä naisia, eikö tässä ole pääasia se että tuon Pienen Ihmisen elämä on ehkä pelastettu, vaikka miltä kamalalta tragedialta?! Pienet lapset, heidän pitäisi päästä heti rakastavaan, hellään ja tasapainoiseen normaaliin perheeseen, eikä ikinä laitokseen. Miten ihmeessä tämä asia on niin vaikea käsittää? Okei, Antti törppöili muttei sentään ole tunnettu murhaaja eikä pedofiili eikä Satukaan mikään alkoholisti eikä muutenkaan millään mittarilla ostarin WT-mamma. Miksi se onni, että Poika on päässyt häntä rakastavien vanhempien käsiin, on jotenkin TEILTÄ pois?!

Ihan hulluja naisia tääll. Ja olevinaan vielä äitejä.
[/quote]

Oikeasti on niin monia tilanteita, missä lapsia sijotetaan, että sinuna pitäisin pienempää meteliä. Sinunkin lasten elämä voidaan joskus "pelastaa", jos sairastut tai kohtaat tragedian tai lapsesi sairastuu. Ikävää tehdä kovin kärkkäitä olettamuksia perustuen tuuleen. Hyvä, että pojasta huolehditaan, koska hänen vanhempansa eivät syystä tai toisesta kykene juuri nyt hänestä huolehtimaan. Toivottavasti heitä voidaan auttaa ja lapsi pääsee takaisin kotiin niin kuin kuuluukin. Siihen sijoitus kuitenkin ensisijaisesti pyrkii.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:20"]Edelleenkin, Pojan etu on kaikista tärkein. Ei se, saako Satu palkallista äityslomaa tai saako Antti hehkuttaa onnellisen isän tuntojaan facebookissa. Miksi ei saisi? Lapsi, pieni poika saa rakkautta ja hyvän kodin. Onnea ja Jumalan siunausta heille kaikille. Miksi, voi miksi, maailmassa on näin paljon ilkeitä ihmisiä, jotka ajattelevat kaikesta vain pahaa? Ei poika ole heille vaalivauvana tilattu vaan jonkin kamalan tragedian kautta vanhemmitta jääneen pojan pelastamista sijaiskotikierteeltä. Pienenä sijoitettu on kuin oma lapsi ja saa saman tilan sydämessä kuin oma, itse synnytetty lapsi saa. Uskokaa pois. Jos ette ukso, katsokaa yksivuotiaan, pienen, viattoman lapsen kasvoja. Lapsen etu on tärkein. Luulen,että ilkeät kommentit johtuvat siitä että moni tahottamasti lapseton ei pystyisi samaan kuin Antti ja Satu-huolehtimaan ja rakastamaan toisen siittämästä ja toisen äidin synnyttämästä lapsesta ja siksi siirtävät omia negatiivisia asenteitaan tähän suuren onnen kokeneen pariskuntaan.

Satulle ja Antille ja Pienelle Pojalle kaikkea hyvää!

 
[/quote]

OI MIKSI näille naiveille akoille ei mene päähän, että täälä kritisoidaan sitä, että pariskunta käyttäytyy kuin vanhemmat! He eivät ole tuon pienen pojan vanhemmat. Lapsi ei jää heille.
He vain huolehtivat lapsesta jonkin aikaa. Lapsi pyritään AINA palauttamaan vanhemmilleen, sijoitus ei ole adoptio! Adoptiolasta rakastaa ihan kuin omaa, sijoituslasta ei kannata, koska siinä hommassa tulee vain sieluun pirstaleita.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 21:26"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 21:19"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:12"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:06"]Kyllä lapsen sukupuolen saa kertoa. Saa kertoa myös nimen ja laittaa vaikkapa sukunimen näkyviin oveen. Ei tämä nyt niin salaperäistä ole. Lapset elävät perheissä lapsina eikä piiloteltavina olioina. Ja kyllä se vaan niin on, että perheenjäseniä ovat. Useimmat sijoitetut lapset sanovat sijaisvanhempia isäksi ja äidiksi. Ja on se vaan niinkin, että mitä kauemmin lapset ovat sijoitettuina olleet sitä epätodennäköisemmin koskaan palaavat biovanhemmille. Lapsistahan tässä on kyse eikä vanhepien oikeuksista. Lapsen täytyy saada kiintyä ja juurtua.
[/quote]Hienoa.[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:59"]

Meillä on vauvana tullut sijoitettu lapsi. Tulee olemaan kaikella todennäköisyydellä aikuiseksi. Ja vielä sen jälkeenkin on meidän lapsemme. Kyllä hän on meidän ihan oma lapsemme ja tulee sellaisena pysymään. Tuntee kyllä biovanhempansakin. Kahdet vanhemmat ei ole mikään ongelma. Sijoitettu lasta saa ja täytyy rakastaa. Saa ja täytyy pitää perheenjäsenenä. Saa ja täytyy pitää omana lapsena, omana sisarena, oman suvun jäsenenä. Ja samalla huolehtia, että lapsi saa pitää myös biologisen sukunsa ja olla osa sitä.

[/quote]Kauniisti kerrottu. Tulee lämmin olo tällaisesta.
[/quote]Mikähän ihme tässäkin on alapeukkujen arvoista? Joskus olisi oikeasti mielenkiintoista jos tietäisi motiiveja niihin.
[/quote]

Tuo täytyy pitää sitä ja tätä. Lapsi ei ole oma eikä siksi muutu. Juridinen tosiasia. Eikä ole oikein kiva meitä elämäntapasijareita kohtaan noin väittää. Meitä on monia, jotka autamme ja tuemme kaiken ikäisiä lapsia lyhyissä että pitkissä huoltojaksoissa. Minun ei TARVITSE pitää sijaisia ominani. Teen silti hyvin arvokasta työtä mmm. mielenterveysongelmaisten teinien kanssa.
[/quote]

Meitä sijareita on moneksi. Toiset rakastavat sijoitettuja lapsiaan ja toiset tekevät hommaa vain työkseen. Itse kuulun ensin mainittuihin.
[/quote]

Lasta voi rakastaa kovasti vaikkei olekaan oma. Enhän väittänyt, etten olisi jokaista rakastanut ja kiintynyt. Rakastan minä sisarusteni lapsiakin. En silti kuten omiani. Eikä minun tarvitsekaan. Montako sijaista sinulla on urasi aikana ollut ja kuinka pitkiä sijoituksia

Joku ammatillisuus tuossakin työssä on pakko olla eihän sitä luopumista muuten kestäisi. Tottakai lapseen saa ja pitääkin kiintyä mutta muistaa se että luopumisen aika voi olla lähellä, vuoden tai viiden vuoden kuluttua. En kyllä sitä ymmärrä jos joku rikos oli se mikä tahansa estää adoption niin miten se ei vaikuta sijaisvanhemmuuteen. Luulisi että vaaditaan täyttä rehellisyyttä ilman mitään sotkuja, kuitenkin vaativa ammatti.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:12"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:06"]Kyllä lapsen sukupuolen saa kertoa. Saa kertoa myös nimen ja laittaa vaikkapa sukunimen näkyviin oveen. Ei tämä nyt niin salaperäistä ole. Lapset elävät perheissä lapsina eikä piiloteltavina olioina. Ja kyllä se vaan niin on, että perheenjäseniä ovat. Useimmat sijoitetut lapset sanovat sijaisvanhempia isäksi ja äidiksi. Ja on se vaan niinkin, että mitä kauemmin lapset ovat sijoitettuina olleet sitä epätodennäköisemmin koskaan palaavat biovanhemmille. Lapsistahan tässä on kyse eikä vanhepien oikeuksista. Lapsen täytyy saada kiintyä ja juurtua. [/quote]Hienoa.[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:59"] Meillä on vauvana tullut sijoitettu lapsi. Tulee olemaan kaikella todennäköisyydellä aikuiseksi. Ja vielä sen jälkeenkin on meidän lapsemme. Kyllä hän on meidän ihan oma lapsemme ja tulee sellaisena pysymään. Tuntee kyllä biovanhempansakin. Kahdet vanhemmat ei ole mikään ongelma. Sijoitettu lasta saa ja täytyy rakastaa. Saa ja täytyy pitää perheenjäsenenä. Saa ja täytyy pitää omana lapsena, omana sisarena, oman suvun jäsenenä. Ja samalla huolehtia, että lapsi saa pitää myös biologisen sukunsa ja olla osa sitä. [/quote]Kauniisti kerrottu. Tulee lämmin olo tällaisesta. [/quote]Mikähän ihme tässäkin on alapeukkujen arvoista? Joskus olisi oikeasti mielenkiintoista jos tietäisi motiiveja niihin. [/quote] Tuo täytyy pitää sitä ja tätä. Lapsi ei ole oma eikä siksi muutu. Juridinen tosiasia. Eikä ole oikein kiva meitä elämäntapasijareita kohtaan noin väittää. Meitä on monia, jotka autamme ja tuemme kaiken ikäisiä lapsia lyhyissä että pitkissä huoltojaksoissa. Minun ei TARVITSE pitää sijaisia ominani. Teen silti hyvin arvokasta työtä mmm. mielenterveysongelmaisten teinien kanssa.

[/quote]

Nimenomaan. Sinä et pidä heitä ominasi. et rakasta kuten omiasi. et tarjoa lapselle sellaista tunnesidettä, mitä hän tarvitsee. Sinä teet työtä. Rahan takia. Onneksi tämä,pieni poika pääsi perheeseen Rakkauden takia. Sen vuoksi ,että hänelle halutaan olla hyviä vanhempia ja luultavasti myös eletään hänen ehdoillaan. Ei sen vuoksi että hänen asumisellaan maksetaan laskuja.  On hienoa että on sijaiskoteja , joihin lapsi otetaan hetkeksi, kun tarve vaatii. Mutta mahdollisesti pitkässä sijoituksessa on lottovoitto, jos sijaisvanhemmat haluavat ottaa lapsen "omakseen" rakastaakseen häntä.

Olen todella onnellinen näiden tuntemattomien ihmisten puolesta, että saavat kotiinsa lapsen jolle antaa rakkautta. Aikaa. Turvallisen elämän. Ja onnellinen pojan puolesta , että hän saa tällaisen kodin. Hänen elämässään on tapahtunut jokin tragedia, mutta näin hän saa varmasti paljon tasapainoisemmin ja paremman elämän kuin biologisten vanhempiensa luona. Vaikka muuttaisikin joskus takaisin. Silti.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:20"]

Edelleenkin, Pojan etu on kaikista tärkein. Ei se, saako Satu palkallista äityslomaa tai saako Antti hehkuttaa onnellisen isän tuntojaan facebookissa. Miksi ei saisi? Lapsi, pieni poika saa rakkautta ja hyvän kodin. Onnea ja Jumalan siunausta heille kaikille. Miksi, voi miksi, maailmassa on näin paljon ilkeitä ihmisiä, jotka ajattelevat kaikesta vain pahaa? Ei poika ole heille vaalivauvana tilattu vaan jonkin kamalan tragedian kautta vanhemmitta jääneen pojan pelastamista sijaiskotikierteeltä. Pienenä sijoitettu on kuin oma lapsi ja saa saman tilan sydämessä kuin oma, itse synnytetty lapsi saa. Uskokaa pois. Jos ette ukso, katsokaa yksivuotiaan, pienen, viattoman lapsen kasvoja. Lapsen etu on tärkein. Luulen,että ilkeät kommentit johtuvat siitä että moni tahottamasti lapseton ei pystyisi samaan kuin Antti ja Satu-huolehtimaan ja rakastamaan toisen siittämästä ja toisen äidin synnyttämästä lapsesta ja siksi siirtävät omia negatiivisia asenteitaan tähän suuren onnen kokeneen pariskuntaan.

Satulle ja Antille ja Pienelle Pojalle kaikkea hyvää!

[/quote]

Lapsen etu on se, että sijaisvanhemmat pitävät välit biovanhempiin ja lapsen muuhun sukuun hyvinä. Sen voi aloittaa sillä ettei hehkuta liikaa sitä kuinka ME nyt saimme kauan kaivatun lapsen itsellemme. Samaan aikaan kun ne vanhemmat ja muu lähipiiri on sen lapsen menettäneet. Onhan tuo nyt aika tylyä sitä lapsen biosukua kohtaan. Lisäksi kannattaa muistaa että he eivät saaneet lasta itselleen vaan lapsen huolehdittavakseen. Ja koska vanhemmat on ns. julkkiksia olis lapsen edun mukaista että hänestä kerrotaan julkisuuteen mahdollisimman vähän. Lyhyt asiallinen tiedote, ei liikoja hehkutuksia. Se olisi ollut lapsen edun mukaista. Eikä se oikeasti olisi vähentänyt sitä onnea pätkääkään.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:34"]Joillekin lapsettomuus on elämän suurin suru. Te joilla on lapsia tai joille lapsettomuus ei ole murhe eikä mikään, ettekö ymmärrä että kaikki eivät ole samanlaisia, kuinka voitte lyödä lyötyä?

Ja siitä että adoptiovanhemmat/sijaisvanhemmat tulevat ikuisesti olemaan lapsettomia - mitä se vanhemmuus on? Pelkkää biologiaa? Siittämistä, hedelmöitymistä,synnyttämistä?

Vai voiko olla psykologisesti vanhempi? Kysykäpä adoptilapsilta tai useilta sijaisperhessä kasvaneilta kuka/ketkä ovat hänen vanhempansa. Useimmiten he jotka ovat lapsen kasvattaneet ja saaneet lasta rakastaa.

Ihmiset voivat näköjään olla järkyttävän julmia ja eläytymiskyky nolla jos ei omakohtaista kokemusta ole.
[/quote]

Adoptiovanhemmat ovat täysin eri asia kuin sijaisvanhemmat. Tyhmempikin tämän tietää. Adoptiovanhemmat ovat vanhempia, heillä on lapsi. Sijaisvanhemmilla ei ole. Tätä myöten argumenttisi on arvoton.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 21:26"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 21:19"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:12"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:06"]Kyllä lapsen sukupuolen saa kertoa. Saa kertoa myös nimen ja laittaa vaikkapa sukunimen näkyviin oveen. Ei tämä nyt niin salaperäistä ole. Lapset elävät perheissä lapsina eikä piiloteltavina olioina. Ja kyllä se vaan niin on, että perheenjäseniä ovat. Useimmat sijoitetut lapset sanovat sijaisvanhempia isäksi ja äidiksi. Ja on se vaan niinkin, että mitä kauemmin lapset ovat sijoitettuina olleet sitä epätodennäköisemmin koskaan palaavat biovanhemmille. Lapsistahan tässä on kyse eikä vanhepien oikeuksista. Lapsen täytyy saada kiintyä ja juurtua.
[/quote]Hienoa.[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:59"]

Meillä on vauvana tullut sijoitettu lapsi. Tulee olemaan kaikella todennäköisyydellä aikuiseksi. Ja vielä sen jälkeenkin on meidän lapsemme. Kyllä hän on meidän ihan oma lapsemme ja tulee sellaisena pysymään. Tuntee kyllä biovanhempansakin. Kahdet vanhemmat ei ole mikään ongelma. Sijoitettu lasta saa ja täytyy rakastaa. Saa ja täytyy pitää perheenjäsenenä. Saa ja täytyy pitää omana lapsena, omana sisarena, oman suvun jäsenenä. Ja samalla huolehtia, että lapsi saa pitää myös biologisen sukunsa ja olla osa sitä.

[/quote]Kauniisti kerrottu. Tulee lämmin olo tällaisesta.
[/quote]Mikähän ihme tässäkin on alapeukkujen arvoista? Joskus olisi oikeasti mielenkiintoista jos tietäisi motiiveja niihin.
[/quote]

Tuo täytyy pitää sitä ja tätä. Lapsi ei ole oma eikä siksi muutu. Juridinen tosiasia. Eikä ole oikein kiva meitä elämäntapasijareita kohtaan noin väittää. Meitä on monia, jotka autamme ja tuemme kaiken ikäisiä lapsia lyhyissä että pitkissä huoltojaksoissa. Minun ei TARVITSE pitää sijaisia ominani. Teen silti hyvin arvokasta työtä mmm. mielenterveysongelmaisten teinien kanssa.
[/quote]

Meitä sijareita on moneksi. Toiset rakastavat sijoitettuja lapsiaan ja toiset tekevät hommaa vain työkseen. Itse kuulun ensin mainittuihin.
[/quote]

Lasta voi rakastaa kovasti vaikkei olekaan oma. Enhän väittänyt, etten olisi jokaista rakastanut ja kiintynyt. Rakastan minä sisarusteni lapsiakin. En silti kuten omiani. Eikä minun tarvitsekaan. Montako sijaista sinulla on urasi aikana ollut ja kuinka pitkiä sijoituksia
[/quote]

Sijaisia lapseni eivät ole. Eivät edes sijaislapsia. Meillä on pitkä sijoitus vauvasta aikuisuuteen. Älä kysy mistä tiedän. Minä vaan tiedän. Mitään sarjatyötä en halua tehdä enkä kehua sijoitettujen lasten määrällä.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:12"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:06"]Kyllä lapsen sukupuolen saa kertoa. Saa kertoa myös nimen ja laittaa vaikkapa sukunimen näkyviin oveen. Ei tämä nyt niin salaperäistä ole. Lapset elävät perheissä lapsina eikä piiloteltavina olioina. Ja kyllä se vaan niin on, että perheenjäseniä ovat. Useimmat sijoitetut lapset sanovat sijaisvanhempia isäksi ja äidiksi. Ja on se vaan niinkin, että mitä kauemmin lapset ovat sijoitettuina olleet sitä epätodennäköisemmin koskaan palaavat biovanhemmille. Lapsistahan tässä on kyse eikä vanhepien oikeuksista. Lapsen täytyy saada kiintyä ja juurtua. [/quote]Hienoa.[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:59"] Meillä on vauvana tullut sijoitettu lapsi. Tulee olemaan kaikella todennäköisyydellä aikuiseksi. Ja vielä sen jälkeenkin on meidän lapsemme. Kyllä hän on meidän ihan oma lapsemme ja tulee sellaisena pysymään. Tuntee kyllä biovanhempansakin. Kahdet vanhemmat ei ole mikään ongelma. Sijoitettu lasta saa ja täytyy rakastaa. Saa ja täytyy pitää perheenjäsenenä. Saa ja täytyy pitää omana lapsena, omana sisarena, oman suvun jäsenenä. Ja samalla huolehtia, että lapsi saa pitää myös biologisen sukunsa ja olla osa sitä. [/quote]Kauniisti kerrottu. Tulee lämmin olo tällaisesta. [/quote]Mikähän ihme tässäkin on alapeukkujen arvoista? Joskus olisi oikeasti mielenkiintoista jos tietäisi motiiveja niihin. [/quote] Tuo täytyy pitää sitä ja tätä. Lapsi ei ole oma eikä siksi muutu. Juridinen tosiasia. Eikä ole oikein kiva meitä elämäntapasijareita kohtaan noin väittää. Meitä on monia, jotka autamme ja tuemme kaiken ikäisiä lapsia lyhyissä että pitkissä huoltojaksoissa. Minun ei TARVITSE pitää sijaisia ominani. Teen silti hyvin arvokasta työtä mmm. mielenterveysongelmaisten teinien kanssa.

[/quote]

Mitä hirveitä sanavalintoja.

elämäntapasijari( eli rahan takia)

ei tarvitse ( eli et haluaisikaan, omat paljon tärkeämpiä)

työ( onneksi tämä  poika sai perheen)

l

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 21:39"]

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 21:26"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 21:19"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:12"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:06"]Kyllä lapsen sukupuolen saa kertoa. Saa kertoa myös nimen ja laittaa vaikkapa sukunimen näkyviin oveen. Ei tämä nyt niin salaperäistä ole. Lapset elävät perheissä lapsina eikä piiloteltavina olioina. Ja kyllä se vaan niin on, että perheenjäseniä ovat. Useimmat sijoitetut lapset sanovat sijaisvanhempia isäksi ja äidiksi. Ja on se vaan niinkin, että mitä kauemmin lapset ovat sijoitettuina olleet sitä epätodennäköisemmin koskaan palaavat biovanhemmille. Lapsistahan tässä on kyse eikä vanhepien oikeuksista. Lapsen täytyy saada kiintyä ja juurtua. [/quote]Hienoa.[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:59"] Meillä on vauvana tullut sijoitettu lapsi. Tulee olemaan kaikella todennäköisyydellä aikuiseksi. Ja vielä sen jälkeenkin on meidän lapsemme. Kyllä hän on meidän ihan oma lapsemme ja tulee sellaisena pysymään. Tuntee kyllä biovanhempansakin. Kahdet vanhemmat ei ole mikään ongelma. Sijoitettu lasta saa ja täytyy rakastaa. Saa ja täytyy pitää perheenjäsenenä. Saa ja täytyy pitää omana lapsena, omana sisarena, oman suvun jäsenenä. Ja samalla huolehtia, että lapsi saa pitää myös biologisen sukunsa ja olla osa sitä. [/quote]Kauniisti kerrottu. Tulee lämmin olo tällaisesta. [/quote]Mikähän ihme tässäkin on alapeukkujen arvoista? Joskus olisi oikeasti mielenkiintoista jos tietäisi motiiveja niihin. [/quote] Tuo täytyy pitää sitä ja tätä. Lapsi ei ole oma eikä siksi muutu. Juridinen tosiasia. Eikä ole oikein kiva meitä elämäntapasijareita kohtaan noin väittää. Meitä on monia, jotka autamme ja tuemme kaiken ikäisiä lapsia lyhyissä että pitkissä huoltojaksoissa. Minun ei TARVITSE pitää sijaisia ominani. Teen silti hyvin arvokasta työtä mmm. mielenterveysongelmaisten teinien kanssa. [/quote] Meitä sijareita on moneksi. Toiset rakastavat sijoitettuja lapsiaan ja toiset tekevät hommaa vain työkseen. Itse kuulun ensin mainittuihin. [/quote] Lasta voi rakastaa kovasti vaikkei olekaan oma. Enhän väittänyt, etten olisi jokaista rakastanut ja kiintynyt. Rakastan minä sisarusteni lapsiakin. En silti kuten omiani. Eikä minun tarvitsekaan. Montako sijaista sinulla on urasi aikana ollut ja kuinka pitkiä sijoituksia

[/quote]

lisää hirveitä sanavalintoja. 

Urasi aikana ( työ, työ, työ)

sijaista( kyseessä on lapsi)

Taidat olla koppavia ihminen. Sääliksi käy luonasi asuvia lapsia, joilla voisi olla toisenkinlaiset sijaisvanhemmat:(

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 22:05"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:12"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:06"]Kyllä lapsen sukupuolen saa kertoa. Saa kertoa myös nimen ja laittaa vaikkapa sukunimen näkyviin oveen. Ei tämä nyt niin salaperäistä ole. Lapset elävät perheissä lapsina eikä piiloteltavina olioina. Ja kyllä se vaan niin on, että perheenjäseniä ovat. Useimmat sijoitetut lapset sanovat sijaisvanhempia isäksi ja äidiksi. Ja on se vaan niinkin, että mitä kauemmin lapset ovat sijoitettuina olleet sitä epätodennäköisemmin koskaan palaavat biovanhemmille. Lapsistahan tässä on kyse eikä vanhepien oikeuksista. Lapsen täytyy saada kiintyä ja juurtua. [/quote]Hienoa.[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:59"] Meillä on vauvana tullut sijoitettu lapsi. Tulee olemaan kaikella todennäköisyydellä aikuiseksi. Ja vielä sen jälkeenkin on meidän lapsemme. Kyllä hän on meidän ihan oma lapsemme ja tulee sellaisena pysymään. Tuntee kyllä biovanhempansakin. Kahdet vanhemmat ei ole mikään ongelma. Sijoitettu lasta saa ja täytyy rakastaa. Saa ja täytyy pitää perheenjäsenenä. Saa ja täytyy pitää omana lapsena, omana sisarena, oman suvun jäsenenä. Ja samalla huolehtia, että lapsi saa pitää myös biologisen sukunsa ja olla osa sitä. [/quote]Kauniisti kerrottu. Tulee lämmin olo tällaisesta. [/quote]Mikähän ihme tässäkin on alapeukkujen arvoista? Joskus olisi oikeasti mielenkiintoista jos tietäisi motiiveja niihin. [/quote] Tuo täytyy pitää sitä ja tätä. Lapsi ei ole oma eikä siksi muutu. Juridinen tosiasia. Eikä ole oikein kiva meitä elämäntapasijareita kohtaan noin väittää. Meitä on monia, jotka autamme ja tuemme kaiken ikäisiä lapsia lyhyissä että pitkissä huoltojaksoissa. Minun ei TARVITSE pitää sijaisia ominani. Teen silti hyvin arvokasta työtä mmm. mielenterveysongelmaisten teinien kanssa.

[/quote]

Mitä hirveitä sanavalintoja.

elämäntapasijari( eli rahan takia)

ei tarvitse ( eli et haluaisikaan, omat paljon tärkeämpiä)

työ( onneksi tämä  poika sai perheen)

l
[/quote]

Ja puhuu lapsista sijaisina.

Usein sijoitettu lapsi ja varsinkin vauvana sijoitettu jää sijaisperheeseen. Ei vauvoja enää vuoden päästä yleensä siirretä. Lapsen etu on tärkein. Kyllä ne lapset omia ovat. Ei muuten saa kotihoidontukea ja lapsilisän vain jos kunta suostuu. Mutta ei raha tässä ole niin tärkeä.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:26"][quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:20"]

Edelleenkin, Pojan etu on kaikista tärkein. Ei se, saako Satu palkallista äityslomaa tai saako Antti hehkuttaa onnellisen isän tuntojaan facebookissa. Miksi ei saisi? Lapsi, pieni poika saa rakkautta ja hyvän kodin. Onnea ja Jumalan siunausta heille kaikille. Miksi, voi miksi, maailmassa on näin paljon ilkeitä ihmisiä, jotka ajattelevat kaikesta vain pahaa? Ei poika ole heille vaalivauvana tilattu vaan jonkin kamalan tragedian kautta vanhemmitta jääneen pojan pelastamista sijaiskotikierteeltä. Pienenä sijoitettu on kuin oma lapsi ja saa saman tilan sydämessä kuin oma, itse synnytetty lapsi saa. Uskokaa pois. Jos ette ukso, katsokaa yksivuotiaan, pienen, viattoman lapsen kasvoja. Lapsen etu on tärkein. Luulen,että ilkeät kommentit johtuvat siitä että moni tahottamasti lapseton ei pystyisi samaan kuin Antti ja Satu-huolehtimaan ja rakastamaan toisen siittämästä ja toisen äidin synnyttämästä lapsesta ja siksi siirtävät omia negatiivisia asenteitaan tähän suuren onnen kokeneen pariskuntaan.

Satulle ja Antille ja Pienelle Pojalle kaikkea hyvää!

[/quote]

Lapsen etu on se, että sijaisvanhemmat pitävät välit biovanhempiin ja lapsen muuhun sukuun hyvinä. Sen voi aloittaa sillä ettei hehkuta liikaa sitä kuinka ME nyt saimme kauan kaivatun lapsen itsellemme. Samaan aikaan kun ne vanhemmat ja muu lähipiiri on sen lapsen menettäneet. Onhan tuo nyt aika tylyä sitä lapsen biosukua kohtaan. Lisäksi kannattaa muistaa että he eivät saaneet lasta itselleen vaan lapsen huolehdittavakseen. Ja koska vanhemmat on ns. julkkiksia olis lapsen edun mukaista että hänestä kerrotaan julkisuuteen mahdollisimman vähän. Lyhyt asiallinen tiedote, ei liikoja hehkutuksia. Se olisi ollut lapsen edun mukaista. Eikä se oikeasti olisi vähentänyt sitä onnea pätkääkään.
[/quote]

Lähipiirillä on mahdollisuus saada lapsi itselleen.

Sijaisvanhemmuus on hieno asia mutta onhan sijaisperheitä joissa lapset nähdään vain työnä josta maksetaan. Tässä tapauksessa nyt ei varmasti ole rahasta kyse vaikka eiköhän heillekin se palkkio makseta. Yleensä kai on tarkoitus että sijaislapset palaavat koteihinsa niiden oikeiden vanhempiensa luo jos tilanne salli ja asiat hyvin. Voihan se olla että lapsen äiti vaikka on sairastunut vakavasti ja hoito luovutettu muille. Jos näin on niin voi olla kuitenkin hyvin tuskainenkin olo oikealla äidillä ja entäs isovanhemmilla, ei sovi sitäkään puolta unohtaa. Toivokaamme että lapsi saa parhaan mahdollisen hoidon missä sitten onkaan, se on pääasia. Ja voi palata joskus ihan omaan kotiinsa jos siellä kaikki hyvin, sehän se olisi onnellisinta.

Kumpikohan siellä jää nyt kotiin lasta hoitamaan, olisi hauskaa tietää! Tuskin nyt hoitoon viedään siinä ei olisi mitään järkeä.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:26"][quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:20"] Edelleenkin, Pojan etu on kaikista tärkein. Ei se, saako Satu palkallista äityslomaa tai saako Antti hehkuttaa onnellisen isän tuntojaan facebookissa. Miksi ei saisi? Lapsi, pieni poika saa rakkautta ja hyvän kodin. Onnea ja Jumalan siunausta heille kaikille. Miksi, voi miksi, maailmassa on näin paljon ilkeitä ihmisiä, jotka ajattelevat kaikesta vain pahaa? Ei poika ole heille vaalivauvana tilattu vaan jonkin kamalan tragedian kautta vanhemmitta jääneen pojan pelastamista sijaiskotikierteeltä. Pienenä sijoitettu on kuin oma lapsi ja saa saman tilan sydämessä kuin oma, itse synnytetty lapsi saa. Uskokaa pois. Jos ette ukso, katsokaa yksivuotiaan, pienen, viattoman lapsen kasvoja. Lapsen etu on tärkein. Luulen,että ilkeät kommentit johtuvat siitä että moni tahottamasti lapseton ei pystyisi samaan kuin Antti ja Satu-huolehtimaan ja rakastamaan toisen siittämästä ja toisen äidin synnyttämästä lapsesta ja siksi siirtävät omia negatiivisia asenteitaan tähän suuren onnen kokeneen pariskuntaan.   Satulle ja Antille ja Pienelle Pojalle kaikkea hyvää!     [/quote] Lapsen etu on se, että sijaisvanhemmat pitävät välit biovanhempiin ja lapsen muuhun sukuun hyvinä. Sen voi aloittaa sillä ettei hehkuta liikaa sitä kuinka ME nyt saimme kauan kaivatun lapsen itsellemme. Samaan aikaan kun ne vanhemmat ja muu lähipiiri on sen lapsen menettäneet. Onhan tuo nyt aika tylyä sitä lapsen biosukua kohtaan. Lisäksi kannattaa muistaa että he eivät saaneet lasta itselleen vaan lapsen huolehdittavakseen. Ja koska vanhemmat on ns. julkkiksia olis lapsen edun mukaista että hänestä kerrotaan julkisuuteen mahdollisimman vähän. Lyhyt asiallinen tiedote, ei liikoja hehkutuksia. Se olisi ollut lapsen edun mukaista. Eikä se oikeasti olisi vähentänyt sitä onnea pätkääkään. [/quote] Lähipiirillä on mahdollisuus saada lapsi itselleen.

[/quote]

No ei ole, ei vaikka haluaisikin. Siksi tuollainen onnen hehkuttaminen voi olla kuin vääntäisi veistä lähipiirin haavassa. Varmasti suuri onni pariskunnalle, sitä en kiellä, mutta tuossa tilanteessa sen hehkuttaminen ei ole hyvä homma. Voi olla että lapsi tulee pysymään biosukunsa piirissä ja suhteet pysyvät hyvinä. Mutta tässä vaiheessa sitä ei kukaan vielä varmasti voi vannoa, moni sijoitettu lapsi on myös etääntynyt biosuvusta, mahdollisesti jopa välit kokonaan menneet. Jos heti sijoituksen alussa aletaan hehkuttaa kuinka me olemme nyt saaneet lapsen niin antaahan se tietyn signaalin biosuvulle. Lapsi on nyt siis sijaisvanhempien lapsi. Ja lisää varmasti pelkoa siitä, että välit viienevät ja ehkä katkeavat kokonaan. 

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 19:48"]

Olen itse huostaanotettu lapsi, nyt jo aikuinen ja omia lapsia. Musta on hirvittävän tärkeää että ihmiset ymmärtäisi että kukaan ei koskaan korvaa omia vanhempia ei vaikka vanhemmat olisi olleet epäkelpoja kasvattajana siitäkin huolimatta että sijoitus tapahtuu ihan pienenä. Samoin juuri se pitäisi ymmärtää että me sijoitetut lapset ei olla mitään heittopusseja että jee joku nyt saa meidät "omakseen" ja ainakin omalla kohdalla koko sijoitus yms oli aika tarumaattista ja se että siitä olisi kirjoitettu iltapäivä lehdissä ois ollu aika kauheaa. On se sijoituksen syy mikä vaan niin aina se sattuu myös niihin biovanhempiin ja jos sijarot on fiksuja ne osaa olla hionotunteisia, tehdä yhteistyötä sossun sekä biovanhempien kanssa sillä sehän on aina edellytys näissä sijoituksissa kumminkin.

[/quote]

Hyvin sanottu, että kyllä ne vanhemmat on aina vanhemmat. Eikä se mukavalta tunnu jos muut ihmiset arvostelevat.