Opettajat lyövät pöytään pysäyttävän listan: tämä kaikki meni pieleen Suomen kouluissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat on ihme valittajia.

Lähes kaikilla aloilla joutuu venymään perustyön ulkopuolelle.

Lehtijutussa ope valitti, että puolet lomasta menee toipumiseen ja toinen puoli tulevasta murehtimiseen.

Onko se työn vika, jos sitä murehtii vai ihan sen tekijän itsensä vika, jos ei osaa palautua rankasta työstä?

Millä muulla ammattiryhmällä työtunti kestää 45 minuuttia ja työpäivän pituus on 7 tuntia - välitunit. ja palkallista lomaa on lähes neljä kuukautta vuodessa? On se ihan hirveää ja uuvuttaa. Jaxuhalit.

Jaxuhalit kaikille, joissa sinun on jaksettava riippumatta siitä, miten edellinen yö meni täydellä panostuksella, huomioita erityistarpeet ja pidettävä kieli keskellä suuta, ettet sano ikävästi, kun 30 teinin laumassa osa vetää showta.

Yksi ja sama opeko täällä meuhuaa?

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuutta ajatellen ihmisten olisi todella syytä valmistautua ryhmätyöskentelyyn, olla oma-aloitteinen jne. eikä vain totella hiljaisuudessa. Mutta kun tiede-puoli on puutteellinen, tämä tuottaa vaikeuksia; ei se pumpulissa pitäminenkään toisaalta auta, ongelmat vain siirtyvät, ja vaikeutuvat!

Niin olisi. Nyt oppilaat ovat passiivisia, ryhmätyöskentelyssä mennään lukiossakin mistä aita on matalin ja copy paste vinkuu kun tekstiä kopioidaan omaan nimiin. Perusasiat on hukassa. Silloin ryhmätyöt eivät toimi. Pienikin yhdessä tekeminen vie valtavasti aikaa. Jos ryhmissä tehdään, 30% aiheista ehditään lukuvuodessa.

Opettajien moraali on rappiolla. Katsotaan kiusaamista sormien läpi ja kolmasosa ikäluokasta syrjäytyy.

Vierailija kirjoitti:

Opettajien moraali on rappiolla. Katsotaan kiusaamista sormien läpi ja kolmasosa ikäluokasta syrjäytyy.

Joo kukaan ei enää tänä päivänä tee mitään ilmaiseksi. Näin se ikävä kyllä menee. Opettajien palkka on korkeintaan keskitasoista, jopa alle keskitason. Halvalla ei saa mitään hyvää.  Opettajaksi ei enää ryhdy kukaan järkevä tyyppi, eikä monella ole varaa edes ryhtyä opettajan töihin, koska palkat ovat nousseet niin, ettei opettajan palkalla enää kunnolla selviä nousevista asumis ym. kustannuksista. 

Suomessa on kaksi yliarvostettua ja ylipalkattua ammattiryhmää, jotka kokevat sisimmässään etteivät normaalien ihmisten elämän realiteetit koske heitä. Opettajat ja papisto. Elitistisiä ja hemmoteltuja syöttiläitä molemmat ryhmät, nämä lisäksi halveksuvat tavallista kansaa sydämensä pohjasta. Nauravat heille, köyhille ja vähäosaisille, oman eliittikuplansa sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Opettajien moraali on rappiolla. Katsotaan kiusaamista sormien läpi ja kolmasosa ikäluokasta syrjäytyy.

Onko koulukiusaaminen siis opettajien syytä? Vanhemmilla ei ole mitään kasvatusvastuuta asiassa? Opettajien pitäisi sii ratkista jälleen tämäkin ongelma? Eipä ole aikaakaan kun kiusaamista tapahtui vapaa-ajalla viikonloppuna. Oltiin erittäin naamakurtussa siitä, kun vastattiin, että koululle ei kuulu vapaa-ajantapahtumat ja voitte aina tehdä poliisille rikosilmoituksen. Vanhempien mielestä siis koulun olisi pitänyt hoitaa harrastuksten yhteydessä sattunut kiusaamistilanne.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on 3 erityislasta jolla kahdella ongelmia koulussa. Se palaverien määrä on ihan järkyttävä myös meidän vanhempien mielestä. Pahimmillaan kokouksiin on velvoitettu 13 ihmistä joka on aivan liikaa. Näissä huomaa miten moni suorastaan kävelee opettajan yli, vaaditaan kokeilemaan vielä sitä ja tätä, opettajan työmäärä lisääntyy jatkuvasti. Kokouksia pidetään keskellä päivää, opettaja on pois opetuksesta.

Tämä 13 hengen rykmentti on oikeastaan aika kuvaava. On psykologia, lääkäriä ja sosiaalitointi. Kaikki nämä voitaisiin hoitaa sillä, että kukin taho kirjaa havaintonsa ja suosituksensa, mikä on lapsen etu.

Olen säälinyt lasteni opettajaa kun muuta paikkaa ei lapselleni ole ollut, pakko ollut olla isossa luokassa. Ihan älyttömän työn on tehnyt ja parhaansa, jopa liikaa. Tuollainen empaattinen opettaja varmasti kuormittuu älyttömästi haastavista lapsista, halua olisi auttaa mutta kädet riitä.

Enitin opettajia kuormittaa nimenomaan tämä, että työt hoidetaan huolella - siten kun resurssit riittävät - mutta sekään ei riitä. On tultu maailmaan, jossa opettajan ammattitaito kyseenlaistetaan ja sitä sanellaan kouluterveydenhuollon toimesta ja pyydetään sitä sun tätä kuperkeikkatemppua vielä.

Joten kyllä me vanhemmat oikeasti ymmärretään ja haluttaisiin muutosta. Vanhempana olen joutunut puolustelemaan opettajaa, vaatimaan ettei opettajalta vaadita kohtuuttomia, jopa kieltämään lapsen asioihin puuttumisen eräiden henkilöiden kohdalla. Pahimpina aikoina pidin lasta kotona että opettaja saa huokaista.

Valitettavasti opettajan työssä itse olen törmännyt enempi vastustukseen, jos lapselle ehdotetaan esim pienryhmää. Tosin Helsingissäkin tämä jää toissijaisemaannasemaan, koska lähikouluperiaatteella ei enää erillisiä alueellisia ryhmiä muodosteta jatkossa, näin olen ymmärtänyt viime aikaisesta viestinnästä kaupungin puolelta.

Eikä kyse ole mitenkään erityisen hankalasta lapsesta vaan lapsesta joka kaipaa enemmän aikuisen tukea mitä yksi opettaja 25 oppilaan ryhmässä voi antaa. Pettymyksensietonyky on vielä heikko ja tunteiden säätelyssä vielä opittavaa.

Ja 25 oppilaan ryhmät on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Isommat ryhmät ovat jo tätä päivää.

Jaksamista teidän perheelle, nuorena aikuisena kyllä sitten sulautuvat yhteiskuntaan :)

Kiitos sinulle :)

Myönnän kyllä että itsekkin vastustin ongelmien tullessa pienryhmää mutta vain siksi kun se on toteutettu huonosti, ongelmat oli tiedossa. Eli tavallaan kahdesta pahasta piti valita pienempi paha.

Ja olen samaa mieltä tuosta ”rykmentistä”. Se säätämisen määrä kun paikalla yritetään saada vanhemmat, opettaja, erityisopettaja, kuraattori, rehtori, psykologi, terveydenhoitaja, lääkäri, perhetyöntekijä tai joku vastaava…

Nämä kokoukset on sekavia ja yleensä äänessä on ne jotka eivät ole lasta edes tavanneet, opettaja jätetään sivuun kun ongelmista puhutaan mutta ratkaisuihin velvoitetaan melkein yksin.

Olen aloittanut tälläisen yhden vanhemman ”sodan” tätä kaikkea vastaan. Nykyään en anna lupaa kuin muutamalle osallistua kokouksiin. Nyt ne saadaan järjestettyä nopeammin ja asiat etenee kun ei ole säätämistä ja vatvomista.

Myös asiallinen palaute toisen lapsen polille auttoi samaan asioihin vauhtia mutta vaati kyllä valtavan pohjatyön ja mainitsemalla sana potilasasiamies. Vanhempana hyvin turhauttavaa kun ajallisesti poli on meihin käyttänyt aikaa tunteja mutta mitään ei vaan tapahdu. Sielläkin menee aika vaan kokouksiin ja ketju katkeaa siihen. Äärimmäisen tehotonta touhua.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on kaksi yliarvostettua ja ylipalkattua ammattiryhmää, jotka kokevat sisimmässään etteivät normaalien ihmisten elämän realiteetit koske heitä. Opettajat ja papisto. Elitistisiä ja hemmoteltuja syöttiläitä molemmat ryhmät, nämä lisäksi halveksuvat tavallista kansaa sydämensä pohjasta. Nauravat heille, köyhille ja vähäosaisille, oman eliittikuplansa sisällä.

Oneksesi opettajisto lähtee tästä ylipalkatusta työstä muualle. Itkupotkuraivariksesi jää siis enää papisto.

Säälittää fiksujen lasten puolesta kun kaikki mahdolliset häiriötekijät on tuotu koulunkäyntiin. Ei ihme että lasten koulumenestys huononee. Tarkkisluokat takaisin, kielitaidottomille omat ryhmät jossa panostetaan kielitaidon oppimiseen. Antakaa lapsille mahdollisuus opiskelurauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen koulujärjestelmä ja koululaitos ovat syvemmässä kriisissä kuin koulun ulkopuoliset edes uskaltavat ajatella. Opetushallitus, opetusministeriö, päättäjät ja oaj eivät halua sitä nähdä ja hyväksyä. Uusi kokemusperäinen ops on ollut alusta asti toivoton. Se ei toimi. Oppilaiden tietämys mistään on nolla. He eivät tiedä enää mitään mistään. Yhtään mitään. Yläkoululaiset eivät osaa mitata kotitaloudessa yksinkertaisia ainesosia, englannin vahvoja verbejä, missä jokin valtio sijaitsee. Eikä heitä kiinnosta tietää. Heitä kiinnostaa vain puhelin ja some. Romahdus on täydellinen. Tätä on jatkunut pitkään, nyt tämän tason alapuolelle jos mennään, yläkouluun tulee lukutaidottomia. Opettajat näkevät tämän, mutta heitä ei kuunnella. Pidetään kauniita puheita ilmiöoppimisesta. Kokeneet opettajat tiesivät ilmiöopsin tullessa, että huonosti käy. Kävi.

Juuri näin. Tilanne kouluissa on järkyttävä, mutta sitä ei oteta tosissaan. Osa opettajista on ihan lopussa. Kohta alalle ei enää hakeudu fiksuja nuoria, kuten aikaisemmin, ja koulut täyttyvät epäpätevistä opettajista, jotka yrittävät pyörittää tuota kaaosta siinä epäonnistuen. Tätäkö tässä tosiaan toivotaan?

Suomessa on totuttu siihen, että opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja sivistyneitä. Joillekin tulee ihan puskista, kun muutaman vuosikymmenen päästä pätevä opettajakunta on Suomessa enää vain historiaa. t: nuori opettaja, joka vaihtoi alaa ja pelastautui, kun siihen oli mahdollisuus

Jos Suomesta ei saa päteviä opettajia lapsille niin sitten niitä tuodaan Suomeen muualta. Näin toimitaan jo esimerkiksi lääkärien ja sairaanhoitajien kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on kaksi yliarvostettua ja ylipalkattua ammattiryhmää, jotka kokevat sisimmässään etteivät normaalien ihmisten elämän realiteetit koske heitä. Opettajat ja papisto. Elitistisiä ja hemmoteltuja syöttiläitä molemmat ryhmät, nämä lisäksi halveksuvat tavallista kansaa sydämensä pohjasta. Nauravat heille, köyhille ja vähäosaisille, oman eliittikuplansa sisällä.

Oneksesi opettajisto lähtee tästä ylipalkatusta työstä muualle. Itkupotkuraivariksesi jää siis enää papisto.

Tervemenoa, ei tule ikävä. Itse olette soppanne keittänyt. Toivottavasti papisto liittyy joukkonne, ei tule ikävä heitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen koulujärjestelmä ja koululaitos ovat syvemmässä kriisissä kuin koulun ulkopuoliset edes uskaltavat ajatella. Opetushallitus, opetusministeriö, päättäjät ja oaj eivät halua sitä nähdä ja hyväksyä. Uusi kokemusperäinen ops on ollut alusta asti toivoton. Se ei toimi. Oppilaiden tietämys mistään on nolla. He eivät tiedä enää mitään mistään. Yhtään mitään. Yläkoululaiset eivät osaa mitata kotitaloudessa yksinkertaisia ainesosia, englannin vahvoja verbejä, missä jokin valtio sijaitsee. Eikä heitä kiinnosta tietää. Heitä kiinnostaa vain puhelin ja some. Romahdus on täydellinen. Tätä on jatkunut pitkään, nyt tämän tason alapuolelle jos mennään, yläkouluun tulee lukutaidottomia. Opettajat näkevät tämän, mutta heitä ei kuunnella. Pidetään kauniita puheita ilmiöoppimisesta. Kokeneet opettajat tiesivät ilmiöopsin tullessa, että huonosti käy. Kävi.

Juuri näin. Tilanne kouluissa on järkyttävä, mutta sitä ei oteta tosissaan. Osa opettajista on ihan lopussa. Kohta alalle ei enää hakeudu fiksuja nuoria, kuten aikaisemmin, ja koulut täyttyvät epäpätevistä opettajista, jotka yrittävät pyörittää tuota kaaosta siinä epäonnistuen. Tätäkö tässä tosiaan toivotaan?

Suomessa on totuttu siihen, että opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja sivistyneitä. Joillekin tulee ihan puskista, kun muutaman vuosikymmenen päästä pätevä opettajakunta on Suomessa enää vain historiaa. t: nuori opettaja, joka vaihtoi alaa ja pelastautui, kun siihen oli mahdollisuus

Jos Suomesta ei saa päteviä opettajia lapsille niin sitten niitä tuodaan Suomeen muualta. Näin toimitaan jo esimerkiksi lääkärien ja sairaanhoitajien kohdalla.

Joo tuodaan Virosta opettajia. Heidän silmille ei hypitä ja koulussa pidetään kuria.

Onneksi kävin kouluni 80-90 -luvulla, kunntasoryhmätkin matikassa oli olemassa. Pääsiin tasoiseeni ryhmään, hyviin enkä kyllästynyt enää oppitunneilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen koulujärjestelmä ja koululaitos ovat syvemmässä kriisissä kuin koulun ulkopuoliset edes uskaltavat ajatella. Opetushallitus, opetusministeriö, päättäjät ja oaj eivät halua sitä nähdä ja hyväksyä. Uusi kokemusperäinen ops on ollut alusta asti toivoton. Se ei toimi. Oppilaiden tietämys mistään on nolla. He eivät tiedä enää mitään mistään. Yhtään mitään. Yläkoululaiset eivät osaa mitata kotitaloudessa yksinkertaisia ainesosia, englannin vahvoja verbejä, missä jokin valtio sijaitsee. Eikä heitä kiinnosta tietää. Heitä kiinnostaa vain puhelin ja some. Romahdus on täydellinen. Tätä on jatkunut pitkään, nyt tämän tason alapuolelle jos mennään, yläkouluun tulee lukutaidottomia. Opettajat näkevät tämän, mutta heitä ei kuunnella. Pidetään kauniita puheita ilmiöoppimisesta. Kokeneet opettajat tiesivät ilmiöopsin tullessa, että huonosti käy. Kävi.

Juuri näin. Tilanne kouluissa on järkyttävä, mutta sitä ei oteta tosissaan. Osa opettajista on ihan lopussa. Kohta alalle ei enää hakeudu fiksuja nuoria, kuten aikaisemmin, ja koulut täyttyvät epäpätevistä opettajista, jotka yrittävät pyörittää tuota kaaosta siinä epäonnistuen. Tätäkö tässä tosiaan toivotaan?

Suomessa on totuttu siihen, että opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja sivistyneitä. Joillekin tulee ihan puskista, kun muutaman vuosikymmenen päästä pätevä opettajakunta on Suomessa enää vain historiaa. t: nuori opettaja, joka vaihtoi alaa ja pelastautui, kun siihen oli mahdollisuus

Jos Suomesta ei saa päteviä opettajia lapsille niin sitten niitä tuodaan Suomeen muualta. Näin toimitaan jo esimerkiksi lääkärien ja sairaanhoitajien kohdalla.

Joo tuodaan Virosta opettajia. Heidän silmille ei hypitä ja koulussa pidetään kuria.

Ei tuo ole kansallisuudesta riippuvainen , vaan lainsäädännöstä.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, sielläkin palaveri- ja hankekulttuuri. Omassa toimistotyössä noin 50 % menee hukkaan turhiin palavereihin osallistumalla, kun voisi tehdä töitä. Hankkeita on jatkuvasti menossa huima määrä. Niiden tarkoitus on se että näyttäisi siltä kuin tehtäisiin paljon, vaikka ne ovat vain turhaa pyörittelyä, kuten palaveritkin. Töissä on usein kiire, koska pitää saada oikeat työt tehtyä siinä ajassa mikä näiltä turhuuksilta jää.

Etätyössä on ollut se hyvä puoli, että on näiden turhien palaverien aikana voinut tehdä töitä ja kuunnella toisella korvalla millaista scheissea siellä jauhetaan. Nyt kun palataan toimistolle, edellytetään kuulemma että yhteisiin palavereihin osallistutaan fyysisesti. Läppäriä ei tietenkään saa vilkuilla. Eli työt on taas tehtävä sitten tauoilla ja iltaisin kotona, kun työaika menee pulpetissa istumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulmasta kerron yhden pienen seikan, jota jossain jo sivuttiin:

-jatkuvien tutkimusten ja kyselyiden tulva on aivan uskomaton.

Pahimpana viikkona olisi kolme eri kyselyä tai tutkimusta täytätettävänä. Yleensä sivistysjohtaja, rehtori tai jokin ylempi taho kertoo, että tähän pitää vastata. Sitten päälle gradun ja väikkäriaineistojen kerääjät.

Siispä nuoret käyttää oppitunnista 15-45 min kyselystä riippuen vastailuun, jos vastauslinkit toimii. Välillä ei ja sitten otetaan taas uusiksi.

Pahimpina viikkoina on voinut olla 3 kyselyä teetätettävinä, alkaen kompostoinnista, toisen kotimaisen kielen oppimiseen, urasuunnitelmiin, oppilaitosten markkinoinnin tunnettavuuteen, murrosiän kasvuun, päihteiden käyttöön jne. jne. jne.

Tuohon varmaan syynä helppous. Ennen piti kyselylomakkeet suunnitella ja painaa ja postittaa ja pistää palautuskuoret tai vastaavat mukaan. Nyt vaan latelee kysymyksiä Google Formsiin tai vastaavaan ja pyytää kouluja vastaamaan.

Kyllä niitä kyselyjä tulee muillekin työpaikoille. Ihan liian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on kaksi yliarvostettua ja ylipalkattua ammattiryhmää, jotka kokevat sisimmässään etteivät normaalien ihmisten elämän realiteetit koske heitä. Opettajat ja papisto. Elitistisiä ja hemmoteltuja syöttiläitä molemmat ryhmät, nämä lisäksi halveksuvat tavallista kansaa sydämensä pohjasta. Nauravat heille, köyhille ja vähäosaisille, oman eliittikuplansa sisällä.

Oneksesi opettajisto lähtee tästä ylipalkatusta työstä muualle. Itkupotkuraivariksesi jää siis enää papisto.

Tervemenoa, ei tule ikävä. Itse olette soppanne keittänyt. Toivottavasti papisto liittyy joukkonne, ei tule ikävä heitäkään.

Kun ei olla. Opettajat eivät määrää, mitä koulussa opiskellaan. Ne on annettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on 3 erityislasta jolla kahdella ongelmia koulussa. Se palaverien määrä on ihan järkyttävä myös meidän vanhempien mielestä. Pahimmillaan kokouksiin on velvoitettu 13 ihmistä joka on aivan liikaa. Näissä huomaa miten moni suorastaan kävelee opettajan yli, vaaditaan kokeilemaan vielä sitä ja tätä, opettajan työmäärä lisääntyy jatkuvasti. Kokouksia pidetään keskellä päivää, opettaja on pois opetuksesta.

Tämä 13 hengen rykmentti on oikeastaan aika kuvaava. On psykologia, lääkäriä ja sosiaalitointi. Kaikki nämä voitaisiin hoitaa sillä, että kukin taho kirjaa havaintonsa ja suosituksensa, mikä on lapsen etu.

Olen säälinyt lasteni opettajaa kun muuta paikkaa ei lapselleni ole ollut, pakko ollut olla isossa luokassa. Ihan älyttömän työn on tehnyt ja parhaansa, jopa liikaa. Tuollainen empaattinen opettaja varmasti kuormittuu älyttömästi haastavista lapsista, halua olisi auttaa mutta kädet riitä.

Enitin opettajia kuormittaa nimenomaan tämä, että työt hoidetaan huolella - siten kun resurssit riittävät - mutta sekään ei riitä. On tultu maailmaan, jossa opettajan ammattitaito kyseenlaistetaan ja sitä sanellaan kouluterveydenhuollon toimesta ja pyydetään sitä sun tätä kuperkeikkatemppua vielä.

Joten kyllä me vanhemmat oikeasti ymmärretään ja haluttaisiin muutosta. Vanhempana olen joutunut puolustelemaan opettajaa, vaatimaan ettei opettajalta vaadita kohtuuttomia, jopa kieltämään lapsen asioihin puuttumisen eräiden henkilöiden kohdalla. Pahimpina aikoina pidin lasta kotona että opettaja saa huokaista.

Valitettavasti opettajan työssä itse olen törmännyt enempi vastustukseen, jos lapselle ehdotetaan esim pienryhmää. Tosin Helsingissäkin tämä jää toissijaisemaannasemaan, koska lähikouluperiaatteella ei enää erillisiä alueellisia ryhmiä muodosteta jatkossa, näin olen ymmärtänyt viime aikaisesta viestinnästä kaupungin puolelta.

Eikä kyse ole mitenkään erityisen hankalasta lapsesta vaan lapsesta joka kaipaa enemmän aikuisen tukea mitä yksi opettaja 25 oppilaan ryhmässä voi antaa. Pettymyksensietonyky on vielä heikko ja tunteiden säätelyssä vielä opittavaa.

Ja 25 oppilaan ryhmät on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Isommat ryhmät ovat jo tätä päivää.

Jaksamista teidän perheelle, nuorena aikuisena kyllä sitten sulautuvat yhteiskuntaan :)

Kiitos sinulle :)

Myönnän kyllä että itsekkin vastustin ongelmien tullessa pienryhmää mutta vain siksi kun se on toteutettu huonosti, ongelmat oli tiedossa. Eli tavallaan kahdesta pahasta piti valita pienempi paha.

Ja olen samaa mieltä tuosta ”rykmentistä”. Se säätämisen määrä kun paikalla yritetään saada vanhemmat, opettaja, erityisopettaja, kuraattori, rehtori, psykologi, terveydenhoitaja, lääkäri, perhetyöntekijä tai joku vastaava…

Nämä kokoukset on sekavia ja yleensä äänessä on ne jotka eivät ole lasta edes tavanneet, opettaja jätetään sivuun kun ongelmista puhutaan mutta ratkaisuihin velvoitetaan melkein yksin.

Olen aloittanut tälläisen yhden vanhemman ”sodan” tätä kaikkea vastaan. Nykyään en anna lupaa kuin muutamalle osallistua kokouksiin. Nyt ne saadaan järjestettyä nopeammin ja asiat etenee kun ei ole säätämistä ja vatvomista.

Myös asiallinen palaute toisen lapsen polille auttoi samaan asioihin vauhtia mutta vaati kyllä valtavan pohjatyön ja mainitsemalla sana potilasasiamies. Vanhempana hyvin turhauttavaa kun ajallisesti poli on meihin käyttänyt aikaa tunteja mutta mitään ei vaan tapahdu. Sielläkin menee aika vaan kokouksiin ja ketju katkeaa siihen. Äärimmäisen tehotonta touhua.

Minä olen kutsunut tuota rykmenttiä inkvisitioksi. Aivan sairaita tilaisuuksia. Huonosti voiva lapsi/nuori istutetaan keskelle aikuislaumaa. Koko lauma ruotii ja rääpii sitä lasta/nuorta. Asian keskipiste menee niin lukkoon, ettei enää kuule eikä ymmärrä mitään, saati että pystyisi jotain sanomaan.

Annoin vahvaa kritiikiä tästä nuorten psykanpolilla. On kuulema työtapa. Varmaan on joo, mutta erittäin pahaksi sille nuorelle ja ne opettajaraukat aikatauluineen… Opettajan tai minun kalenterillahan niissä ei ollut mitään väliä.

Taivaan kiitos nuoreni pääsi lopulta aikuisten puolelle, eikä siellä enää näitä inkvisitioita ole. Nuori ilmoitti jo alkuunsa, että sellaisin hän ei enää osallistu.

Vieläkö joku luulee että vain ne 45min tunnit on opettajan työtä? Kuinka pihalla ihminen voi olla opetustyöstä. Ihan sama kuin menisi kesäteatteriin katsomaan näytelmää ja luulisi että vain se esitys on ollut näyttelijöiden työpanos.