Lue keskustelun säännöt.
Miksi monelle lasten harrastukset ovat tärkeämpiä kuin omat harrastukset?
02.10.2014 |
En tajua mikdi pieniä lapsia käytetään harrastuksissa joihin menee niin paljon aikaa, ettei vanhemmat ehdi harrastaa. On vanhemmillakin oikeus omaan aikaan ja harrastuksiin! Lapset voivat harrastaa enemmän sitten kun osaavat itse hoitaa matkat jne.!
Kommentit (47)
Mulla ja miehellä on harrastuksesksi hankittu remppakohde 20km kaupungista, eli tämä meidän koti.
Lapsi käy 2 iltana viikossa harrastamassa pari tuntia kerrallaan matkoineen ja muun ajan saa nauttia meidän aikuisten harrastustuksesta täällä kotona. Nyt se on ekaluokkalainen ja veikkaan että parin vuoden kuluttua alkaa nuohota kavereiden kanssa nuo nyt vapaat illat.... ihan hyvä että tottuu harrastamaankin niin ei kaiket illat mene jatkossa kavereiden kanssa kynsilakan väristä puhuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8-vuotias lapseni on yksinäinen vapaa-ajallaan. Harrastuksistaan hän on löytänyt samanhenkistä seuraa. Kyllä vaan kuskaan häntä mielelläni kolme kerta viikossa toiselle puolelle kaupunkia, vaikka pari omaa urheilukertaani jäisikin välistä.
No monet harrastukset nyt vain ovat sellaisia että niissä tarvitaan myös vanhempia. Meillä kolmen lapsen lätkäharrastus on koko perheen juttu ja nyt panostetaan täysillä siihen. Tulee vielä aika kun ehdin käymään jumpissa yllin kyllin, niin ja ehdin mä lenkillä poikien harkkojen aikaa..
Nojaa - pientä lasta ei nyt oikein voi yksinkään jättää, joten eiköhän tuo ole aika sama, onko sen kanssa harrastamassa vai kotona. Mukavinta on tietenkin harrastaa yhdessä.
Ja muutenkin, monet taidot kannattaa hankkia jo nuorena. Minun motoriset taidot ei enää siitä kärsi, että juoksen enemmän työn-kodin-lasten harrastusten välillä kuin pururadalla.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 21:41"]
8-vuotias lapseni on yksinäinen vapaa-ajallaan. Harrastuksistaan hän on löytänyt samanhenkistä seuraa. Kyllä vaan kuskaan häntä mielelläni kolme kerta viikossa toiselle puolelle kaupunkia, vaikka pari omaa urheilukertaani jäisikin välistä.
[/quote]Juuri tahan! Lapsen etu oman edelle...niin se vain on. Tottakai aidit ja isat saavat harrastaa, mutta mielestani lapsi menee edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestä tätä nykyistä "lapsen ehdoilla" -vanhemmuussuuntausta. Minusta lapsen asema on vanhempien alapuolella. Lapset eivät päätä, mitä kaupasta ostetaan, ja harrstuksiin pääsee, jos voi itse mennä tai vanhemmat ehtivät kuskaamaan.
Mä olen ihmetellyt tätä myös, aikuiset seuraavat lasten harrastuksia vaikka eikö sen kuuluisi olla toisinpäin? Oli miten oli, tämä tuntuu tällä hetkellä nurinkuriselta kun aikuiset taputtavat yleisössä ihaillen. Meillä hiihdetään ja pelataan kaukalopalloa talvisin, kesäisin pelataan jalkapalloa, rantalentistä, tennistä ja sulkapalloa aikuisporukalla. Lapsia on usein joukkueellinen mukana ja usein saavat omat pelit käyntiin tai menevät jonnekin leikkimään. Lopuksi voidaan pelata porukalla tai jos on vähän saapunut paikalle jostain syystä. Tämä porukka lähti alunperin työpaikan ja naapuruston ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 21:57"]
En kestä tätä nykyistä "lapsen ehdoilla" -vanhemmuussuuntausta. Minusta lapsen asema on vanhempien alapuolella. Lapset eivät päätä, mitä kaupasta ostetaan, ja harrstuksiin pääsee, jos voi itse mennä tai vanhemmat ehtivät kuskaamaan.
[/quote]
Ei lasten ehdoilla vaan lapset ensin. Kyllä me vanhemmat olemme lapsia varten. Eivät lapset vanhempia varten! Lapset eivät päätä mitä kaupasta ostetaan, eivätkä välttämättä pienet tarvitse harrastuksia, mutta jos harrastukselle on tilausta esim. kaverit, pitäisi kyllä mennä vanhempien harrastusten edelle.
OT:Kyllä meillä on aina saanut osan kauppaostoksista päättää. Jos lapset on halunneet porkkanoita, niin aina olen sillon porkkanoita ostanut.
Mulla on harrastukset olleet aina hyvin omaehtoisia, eli ei mitään tiukkaa aikataulua vaativaa, jossain jumpissa olen käynyt, mutta niitä on tarjolla meillä päin niin paljon, että voi valita sopivan. Siksi on voinut lapsia kuskata aikataulutteihin harrastuksiin, mutta ei niitä älyttömästi ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 21:57"]
En kestä tätä nykyistä "lapsen ehdoilla" -vanhemmuussuuntausta. Minusta lapsen asema on vanhempien alapuolella. Lapset eivät päätä, mitä kaupasta ostetaan, ja harrstuksiin pääsee, jos voi itse mennä tai vanhemmat ehtivät kuskaamaan.
[/quote]
Lapsen ehdoilla ei tarkoita sitä, että lapsi päättää - vaan sitä, että vanhempi ottaa vastuun lapsesta. Kaupasta ostetaan terveellistä ruokaa - ei karkkia, vaikka lapsi sitä vatii. Lapsen kanssa ollaan niin pitkään, kunnes lapsi pärjää yksin - vaikka lapsi olisi eri mieltä. Lapsi viedään uimakouluun (laita tähän haluamasi harrastus) koska uimataito on on tärkeä asia. Tässä kaikessa aikuinen huomioi kuitenkin sen, ettei lapsi väsy/stressaannu liikaa.
Sinä et ole kenenkään yläpuolella - sinä olet vastuussa. Vastuu antaa sinulle oikeuden tehdä päätöksiä toisen puolesta, mutta näiden päätösten on oltava hyviä - koska sinulla on vastuu.
Jos haluat vain pomottaa, niin jätä lapset hankimatta.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:08"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 21:57"]
En kestä tätä nykyistä "lapsen ehdoilla" -vanhemmuussuuntausta. Minusta lapsen asema on vanhempien alapuolella. Lapset eivät päätä, mitä kaupasta ostetaan, ja harrstuksiin pääsee, jos voi itse mennä tai vanhemmat ehtivät kuskaamaan.
[/quote]
Ei lasten ehdoilla vaan lapset ensin. Kyllä me vanhemmat olemme lapsia varten. Eivät lapset vanhempia varten! Lapset eivät päätä mitä kaupasta ostetaan, eivätkä välttämättä pienet tarvitse harrastuksia, mutta jos harrastukselle on tilausta esim. kaverit, pitäisi kyllä mennä vanhempien harrastusten edelle.
[/quote]
Joo, tuota juuri en ymmärrä. Vielä 80- ja 90-luvuilla vanhemmat saattoivat hyvällä omallatunnolla sanoa, etteivät jaksa kuskata, ja siihen oli tyytyminen. Lapset saivat olla lapsia eikä mitään saatanan valmennettavia pikkupomoja. Onneksi sain elää oman lapsuuteni silloin! -6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos lapsi haluaa lopettaakin harrastuksen ja vanhempi on uhrannut siihen omat harrastuksensa? Olisiko kannustus harrastuksen jatkumiseen yhtä kova, jos vanhempi ei olisi sitoutunut? Missä vaiheessa lapsen harrastuksesta tulee vanhemman harrastus?
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:12"]
Sinä et ole kenenkään yläpuolella - sinä olet vastuussa. Vastuu antaa sinulle oikeuden tehdä päätöksiä toisen puolesta, mutta näiden päätösten on oltava hyviä - koska sinulla on vastuu.
[/quote]
Ihan samalla tavalla sillinkin kannettiin vastuuta. Koskaan ei puuttunut mitään tarpeellista, ja vanhemmat antoivat tilaa ja aikaa itsenäiseen leikkiin. Mutta lapset eivät tosiaan pompottaneet vahempia harrastuskuskeinaan eivätkä vastaavasti joutuneet toteuttamaan vanhempien unelmia urheilutähteydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin siitä, kun näen miten lapsi innostuu, pääsee kokeilemaan erilaisia juttuja ja löytämään omat kiinnostuksen kohteensa.
Tämä sama ilmiö uhrautumisesta lasten hyvinvoinnin eteen on nähtävissä nykyään lähes joka ikisessä perheen ratkaisussa. Asuinpaikka valitaan lapsen koulun ja kaveripiirin mukaan, aikataulut lapsen harrastusten mukaan, jopa vanhempien uravalintoihin vaikuttaa lapsen hyvinvointi tai sen optimointi. Täytyy silti aina muistaa, että lapsi ei ole sellaista uhrautumista pyytänyt ja todennäköisesti ei edes ymmärrä mitä kaikkea hänen hyvinvointinsa nimissä tehdään. Maailma on muuttunut.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:15"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:12"]
Sinä et ole kenenkään yläpuolella - sinä olet vastuussa. Vastuu antaa sinulle oikeuden tehdä päätöksiä toisen puolesta, mutta näiden päätösten on oltava hyviä - koska sinulla on vastuu.
[/quote]
Ihan samalla tavalla sillinkin kannettiin vastuuta. Koskaan ei puuttunut mitään tarpeellista, ja vanhemmat antoivat tilaa ja aikaa itsenäiseen leikkiin. Mutta lapset eivät tosiaan pompottaneet vahempia harrastuskuskeinaan eivätkä vastaavasti joutuneet toteuttamaan vanhempien unelmia urheilutähteydestä.
[/quote]
Ja tämän takia sinä vikiset, etteivät muut saa harrastaa lasten kanssa? Itsenäinen leikki on lapsen tarve - sille on annettava aikaa. Vanhempien unelmien toteuttaminen ei ole lapsen tarve - jos harrastuksissa on kyse tästä, niin ollaan metsässä.
Kukaan ei kai ole vaatinut sinulta mitään - ap ainakin lähti vikisemään siitä, mitä muut perheet saa tehdä. Jos sinulle lapsen toiveiden huomioiminen on pomputtamista, niin se on sinun asenteesi. Minulle puolestani on selvää, että lasta tuetaan hankkimaan liikunnallisia ja sosiaalisia taitoja - joiden hankkimista voidaan sitten kutsua vaikka harrastamiseksi. Uimana opetallaan uimakoulussa, pyöräilemään omalla pihalla. Nähdäkseni molemmat ovat ihan hyödyllisiä taitoja, niihin menee aikaa ja ei - lapsi ei sitä vaadi - vaan minä edellytän lapselta (niin kuin hyviä käytöstapoja, pöytätarpoja jne.) Taitojen oppimisella taas ei ole mitään tekemistä tämän klassisen urheilutähteyden kanssa - lapsesta sellainen voi tulla - sinusta aivan varmasti ei tule - joten jos harrastamisssa attribuuttina on jokin tähteys, niin kaikki yli 20-vuotiaat, jotka eivät ole huipulla voisivat jo lopettaa.
Meillä aikuiset päättävät asiat, mutta lapsiltakin kysytään joskus mielipidettä. Monissa asioissa tosin lapset joutuvat tyytymään aikuisten päätökseen. Meillä on koko perheen yhteinen harrastus, laskettelu, joka on vanhempien halusta johtuva ja lapset on vain viety rinteeseen ja siitä ovat oppineet myös nauttimaan.
Meillä on kolme lasta ja lähes joka päivä jonkun lapsen harrastus. Kuskaan lapsia mielelläni liikuntaharrastuksiin, että lapset oppivat liikunnallisen elämäntavan. Itse en edes tykkää harrastaa mitään aikaan sidottua. Käyn lenkillä/fillaroimassa/uimassa lasten treenien aikana tai silloin, kun lasten isä kuskaa lapsia. Meillä kaikki lapset harrastavat eri lajeja ja mikään laji ei ole koko perheen elämä, mutta olen aina sanonut lapsille, että vähintään yksi liikuntaharrastus/lapsi, lajin saa valita itse.
Mun mielestä on hiukan omituista pitää lapsia arvoltaan alempana kuin aikuiset. Meillä on asioita, joita tehdään lasten takia (kuskaukset) ja asioita, joita tehdään aikuisten ehdoilla. Aikuiset silti päättävät asiat ja kantavat myös vastuun.
Ärsyttävintä on, kun vanhemmat hehkuttavat Fb:ssa lastensa harrastuksista. Meidän pojan joukkue voitti jne. Täytyy olla tosi pihalla normaalista elämästä, jos oikeasti luulee että toisia kiinnostaa.
Samaa mieltä ap:n kanssa. Hyvä juttu kun joku uskalsi avata suunsa.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 10:41"]
Meillä on 3 lasta ja mihinkään jokailtaiseen harrasturumbaan ei ole alettu. Harrastuksia on 2-3 iltana viikossa ja se riittää, vanhin menee omiinsa jo itse. Tämä riittää meille, meiltä ei ole tulossa uusia Selänteitä tai Kiira Korpia ja pystyn elämään tämän asian kanssa. Myös vanhemmat pystyvät harrastamaan ja paljon harrastetaan mm. golfia, laskettelua ym. koko perheen voimin.
[/quote]
mikä tässä aiheuttaa alapeukun? Olisiko se parempi että meillä mentäisiin kolmen lapsen kanssa tukka putkella joka ilta? Lpaset harrastivat pari vuotta sitten jalkapalloa ja harkkoja oli useat viikossa ja päälle viikonloppuisin turnauksia ja lopettivat omasta halustaan, koska eivät halua olla aina harkoissa. Olisiko siltikin pitänyt pakolla yrittää vääntää lapsista uusia Messejä? Ja kun toinen vanhemmista reissaa paljon työkseen, niin toinen olisi käytännössä koko ajan viemässä ja tuomassa jotan harkoista. Mikä järki siinä olisi?