Miksi monelle lasten harrastukset ovat tärkeämpiä kuin omat harrastukset?

Vanhemmat voivat harrastaa sittten kun lapset vähän kasvavat. Jos sitä ei tajua niin ei ole kypsä vanhemmaksi. Muutenkin ihmetyttää monien vanhempitne itsekkyys.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:39"]No omassa lapsuudessa lapsia ei kuskattu yhtä paljon, koska tuolloin asuminen ei ollut niin keskittynyt kaupunkeihin kuin nyt on. JOten lapset pääsivät harrastuksiin itse kulkemalla, koska asuttiin pienemmissä kunnissa. Tuolloinkaan kenenkään vanhemmat eivät harrastaneet ihmeemmin vaan tekivät kotitöitä ja töitä.

Jossain maalla on nykyäänehkä lapsilla tilaa harrastaa ilman seuroja, mutta mielestäni kaupungissa on mahdottomuus harrastaa jos ei kuulu ryhmään. Ei siihen ole kaupungissa tiloja ja mahdollisuuksia.

En ymmärrä, miksi jotkut valittavat toisten lasten harrastamsesta alvariinsa. Kukaan harrastava ei yleensä valita siitä, että toisten lapset eivät harrasta tai omienkaan harrastamisesta. Jos omat lapset eivät ole yhtä ahkeria tai sitoutuneita tai itse ei ole tarpeeksi ahkera viemään tai liian köyhä maksamaan, nin ei se ole kenenkään vika ja harrastaa voi myös edullisesti esim. postimerkkejä.

Itse mieluummin katselen lapsia, joilla on kuri, mikä lähes aina harrastavilla lapsilla on. On kovaa työtä mennä harrastuksiin kun on päivän kuunnellut koulussa ohjeita. Vaihtoehto on räkiä, paskoa ja velttoilla ja lorvia jossakin. Koska vanhemmat, jotka eivät kuljeta harrastuksiin, harvemmin tykkäävät siitäkään että lapset ovat sisällä. Monesti tällaisilla vanhemmilla on minimalistinen koti, jossa ei ole tekemistä.
[/quote]
Päinvastoin... laiskat vanhemmat ostavat nurkat täyteen tavaraa siinä toivossa, että muksut keksii itse jotain tekemistä, ettei vanhempien vaan tarvitse... lasten hoito ja kasvatus ulkoistetaan pleikalle ja xboxille...

Vanhemmat ovat päättäneet hankkia lapsia, joten tavallaan lasten tarpeet menevät vanhempien tarpeiden ohi. Toki joku kohtuus tässäkin. Meillä on sen ikäiset lapset, että harrastuksia heillä ei vielä ole, mutta en ole kuitenkaan valmis luopumaan omasta harrastamisestani täysin lasten hyväksi. Kun se aika tulee, täytyy miettiä hyvät ratkaisut koko perheen kannalta.

Kaverilla on 1 neljäsluokkalainen lapsi ja tämä äiti valittaa joka käänteessä sitä,kun kaikki vapaa-aika menee lapsen taitoluisteluharrastukseen ja oheislajeihin. Myös työaikaa joutuu käyttämään luistelun eri tapahtumien järkkäämiseen, harkkoja on melkein joka päivä ja joskus kahdet päivässä. Ja kun lapsella on kuukauden mittainen tauko harkoista niin äiti on aivan paniikissa kun lapselle pitää itse keksiä joka päivälle jotain tekemistä, lapsi ei itse osaa keksiä mitään tai osaa olla hetkeäkään yksin, ei esim. pysty olemaan kotona kauppareissunkaan ajan yksin. Mitä ihailtavaa tässä on? Lapsi sysätään harrastukseen että joku keksii sille tekemistä ja lapsen kanssa vietetty aika on äidin sanoin "kauhean rankkaa" Mitään omaa elämää ei ole, edes kirjaa ei ehdi kuulemma lukea.

T

Meistä, joiden lapset saavat harrastaa niin että vanhemmat tukevat heitä siinä ja mahdollistavat ylipäänsä sen harrastamisen, on ollut koti jossa lapsi on periaatteessa saanut harrastaa, mut käytännössä siihen ei ole ollut mahdollisuuksia. Minun vanhempani ovat omalle lapsuuskylälleni tyypillisiä vanhempia, jotka ostivat halvan talon keskeltä korpea "että saavat olla rauhassa". Auto oli, se oli pelkästään isän käytössä, ja isä, joka sitten oikeastaan ei ihan niin rauhassa halunnut ollakaan, oli kaiken vapaa-aikansa jossain muualla sen auton kanssa. Äiti ja lapset kökkivät siellä keskellä ei mitään, eikä varsinkaan talvipakkasilla ollut mitään tekemistä. Totta kai sieltä sai ihan milloin tahansa lähteä pyöräilemään nelostien reunaa ihan vaikka minne huvitti, mut käytännössä se oli paitsi tosi hankalaa myös hengenvaarallista, koska rekkaliikennettä oli paljon.

Kärvin itse lapsena siitä tylsyydestä ja yksinäisyydestä, pitkistä pimeistä illoista ja siitä ettei päässyt liikkumaan mihinkään eikä harrastamaan mitään, enkä halua omille lapsilleni samanlaista elämää. Ei se lapsen elämä ole mitään "sitten kun" - elämää, joka alkaa oikeasti vasta kun lapsesta on kasvanut oikea ihminen eli aikuinen. Kaikki se, mikä lapsen liikkumiseen ja terveyteen sekä muuhun hyvinvointiin panostaa, on tärkeää juuri sinä hetkenä.

Me olemme valinneet asuinpaikan niin, että lapsilla on kavereita, koulu on lähellä ja lapsilla on mahdollisuus kulkea itsenäisestä ja turvallisesti suurimman osan vuotta. Meillä oli runsaasti aikaa miettiä, haluammeko lapsia vai emme, ja lapset ovat meille kaikkein tärkeimpiä. Se aika jolloin lapset ovat pieniä ja tarvitsevat aikuisen tukea, on tosi lyhyt kun sitä vertaa ihmisen koko elämään. 

Koska saan enemmän iloa lasten harrastuksista kuin omistani, niin hassulta kun se kuulostaakin. Ja olen kolme lasta hommannut, olen velvollinen tarjoamaan heille perusedellytykset joihin harrastusten katson kuuluvan. Lisäksi olen valinnut asuinpaikan niin ettei ole julkista liikennettä juurikaan, lasten ei tarvitse kärsiä siitä, siksi kuskaamme miehen kanssa.

Yhdelle lapsista harrastukset ovat ykkösjuttu, häntä kuskataan sitten jatkuvasti. Yhdelle ne eivät ole kovin tärkeitä, häntä kuskataan 1-2 kertaa viikossa. Yksi päätti pitää taukoa kaikista harrastuksista, sekin on ok.

Sekä minulla että miehellä on yksi vakituinen harrastusilta viikossa, muuten mennään sitten lasten ehdoilla, ärsytti se sinua tai ei :-) (mummohymiö)

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:29"]Ärsyttävintä on, kun vanhemmat hehkuttavat Fb:ssa lastensa harrastuksista. Meidän pojan joukkue voitti jne. Täytyy olla tosi pihalla normaalista elämästä, jos oikeasti luulee että toisia kiinnostaa.
[/quote]
Koko feissi on turha. Ketä kiinnostaa muiden lapset, työpaikat, lemmikit, lomareissut, raskaudet, harrastukset, uusi sisustus, candi crashin levelit, kihlaantumiset, puolison saavutukset jne.
Miksi sinne kirjoitetaan mitään, kun muita ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä heidän ystäviensä elämässä tapahtuu asiossa, jotka ovat tärkeitä heille?

Toisille ei ole olemassa "perhettä" kokonaisuutena, vaan ryhmä yksilöitä, joissa jokainen hoitakoon itsensä. Jos ei siihen kykene , niin sitten jää ilman. Toisille ihmisille perhe on osa heitä itseään, heille yhden perheenjäsenen puutos on koko perheen puutos.
Yksinvaltiaan on vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa auttaa muita. Miksi joku vie mielellään lapsensa autolla, eikä pakota polkemaan pyörällä räntäsateessa treeneihin.
Miksi aikuisen tarvitsisi enää edes harrastaa ja varsinkin jos se estää muiden harrastamisen? Suurin osa harrastuksista on muutenkin tehty lapsille. Aikuisten kuuluu siirtyä syrjään, kuten eläkeläiset siirtyvät syrjään työelämässä.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:29"]Ärsyttävintä on, kun vanhemmat hehkuttavat Fb:ssa lastensa harrastuksista. Meidän pojan joukkue voitti jne. Täytyy olla tosi pihalla normaalista elämästä, jos oikeasti luulee että toisia kiinnostaa. [/quote] Koko feissi on turha. Ketä kiinnostaa muiden lapset, työpaikat, lemmikit, lomareissut, raskaudet, harrastukset, uusi sisustus, candi crashin levelit, kihlaantumiset, puolison saavutukset jne. Miksi sinne kirjoitetaan mitään, kun muita ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä heidän ystäviensä elämässä tapahtuu asiossa, jotka ovat tärkeitä heille? Toisille ei ole olemassa "perhettä" kokonaisuutena, vaan ryhmä yksilöitä, joissa jokainen hoitakoon itsensä. Jos ei siihen kykene , niin sitten jää ilman. Toisille ihmisille perhe on osa heitä itseään, heille yhden perheenjäsenen puutos on koko perheen puutos. Yksinvaltiaan on vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa auttaa muita. Miksi joku vie mielellään lapsensa autolla, eikä pakota polkemaan pyörällä räntäsateessa treeneihin. Miksi aikuisen tarvitsisi enää edes harrastaa ja varsinkin jos se estää muiden harrastamisen? Suurin osa harrastuksista on muutenkin tehty lapsille. Aikuisten kuuluu siirtyä syrjään, kuten eläkeläiset siirtyvät syrjään työelämässä.

[/quote]

Sirry vain syrjään kaikessa rauhassa. Ymmärrä kuitenkin,että kaikkia ei uhrautuminen ja uhrautuminen kiinnosta.

Miksi et treenaa lapsen harrastusten aikaan...tätä en voi ymmärtää.[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 21:41"]

8-vuotias lapseni on yksinäinen vapaa-ajallaan. Harrastuksistaan hän on löytänyt samanhenkistä seuraa. Kyllä vaan kuskaan häntä mielelläni kolme kerta viikossa toiselle puolelle kaupunkia, vaikka pari omaa urheilukertaani jäisikin välistä.

[/quote]

P

Se on sellainen 5-6v omasta elämästä kun sen lapsen harrastaminen vaatii vanhemmankin panostusta.. jos tässä 80:seksi elelee, niin kuin todenäköistä on, niin ehdin mä tässä vielä harrastaa melkein 40 vuotta. Ja ennen lapsiakin oli aika monta vuosikymmentä.

No eivät ne tärkeämpiä ole. En suostu tinkimään omista treeneistäni enkä näe siihen tarvetta. Joskus joudun siirtämään omia treenejä tai jättämään väliin jos lapsella esim. kilpailut. Mutta niitäkin on muutamat vuodessa, tähän ei oma treeni kaadu.

Siinä mielessä lasten harrastukset menevät edelle, että heillä on vielä ns. kaikki auki niiden suhteen. Taipumusta on, taitoa on, kiinnostusta on, hyvää valmennusta on jne. Eli he voivat edetä omassa harrastuksessaan ja saada siitä hyötyä ja ehkä menestystäkin tulevaisuudessa.

Minun osaltani peli on menetetty, ja harrastan vain omaksi ilokseni. Kehityn kyllä mutta taipumuksia ei ole, ei mahdollisuuksia vaativaan harjoitteluun (kroppa ei kestä, aika ei riitä jne.), eikä päätäkään menestykseen niin ollen.

Lasten harrastukset ovat siis siinä mielessä arvokkaampia, että vastakkainasettelutilanteissa ne voittavat. Harvoin tätä kuitenkin sattuu. Lapset ovat harrastuksessa monta tuntia viikossa, silloin on erinomaista aikaa minulle myös harrastaa omia juttujani. Yleensä aina kaikissa lajeissa treenit ovat liikuntapaikoissa, se tarjoaa vanhemmillekin loistavan mahdollisuuden treenata. Kentän laidalla ei ole pakko seistä.

OT.. Kyllä mua kiinnostaa kaverin lapsen naperojoukkueessa tekemä maali paljon enemmän kuin kaverin pääseminen seuraavalle tasolle nettipelissä, tai se että on kiitollinen siitä että on perjantai. Tai se monesko kuppi kahvia tänään menee.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 10:25"][quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:29"]Ärsyttävintä on, kun vanhemmat hehkuttavat Fb:ssa lastensa harrastuksista. Meidän pojan joukkue voitti jne. Täytyy olla tosi pihalla normaalista elämästä, jos oikeasti luulee että toisia kiinnostaa. [/quote] Koko feissi on turha. Ketä kiinnostaa muiden lapset, työpaikat, lemmikit, lomareissut, raskaudet, harrastukset, uusi sisustus, candi crashin levelit, kihlaantumiset, puolison saavutukset jne. Miksi sinne kirjoitetaan mitään, kun muita ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä heidän ystäviensä elämässä tapahtuu asiossa, jotka ovat tärkeitä heille? Toisille ei ole olemassa "perhettä" kokonaisuutena, vaan ryhmä yksilöitä, joissa jokainen hoitakoon itsensä. Jos ei siihen kykene , niin sitten jää ilman. Toisille ihmisille perhe on osa heitä itseään, heille yhden perheenjäsenen puutos on koko perheen puutos. Yksinvaltiaan on vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa auttaa muita. Miksi joku vie mielellään lapsensa autolla, eikä pakota polkemaan pyörällä räntäsateessa treeneihin. Miksi aikuisen tarvitsisi enää edes harrastaa ja varsinkin jos se estää muiden harrastamisen? Suurin osa harrastuksista on muutenkin tehty lapsille. Aikuisten kuuluu siirtyä syrjään, kuten eläkeläiset siirtyvät syrjään työelämässä.

[/quote]

Sirry vain syrjään kaikessa rauhassa. Ymmärrä kuitenkin,että kaikkia ei uhrautuminen ja uhrautuminen kiinnosta.
[/quote]
Jos lasten auttaminen on sinulle uhrautumista, niin miksi hankit edes lapsia? Ole yksin, ei tarvitse miettiä koskaan muiden tarpeita. Otat ainoastaan vastuuta itsestäsi. Rahat, aika, voimat, kaikki pelkästään sinua varten.
Et tarvitse perhettä häiritsemään elämääsi. Sinunlaisille ihmisille riittävät ystävät, sellaiset jotka pitävät huolta itse itsestään.

Meillä on 3 lasta ja mihinkään jokailtaiseen harrasturumbaan ei ole alettu. Harrastuksia on 2-3 iltana viikossa ja se riittää, vanhin menee omiinsa jo itse. Tämä riittää meille, meiltä ei ole tulossa uusia Selänteitä tai Kiira Korpia ja pystyn elämään tämän asian kanssa. Myös vanhemmat pystyvät harrastamaan ja paljon harrastetaan mm. golfia, laskettelua ym. koko perheen voimin.

Suurin syy lienee se, että isolla osalla aikuisia ei ole mitään omaa harrastusta. Ainakaan sellaista, mikä todella kiinnostaisi ja johon haluttaisiin panostaa.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 21:57"]

En kestä tätä nykyistä "lapsen ehdoilla" -vanhemmuussuuntausta. Minusta lapsen asema on vanhempien alapuolella. Lapset eivät päätä, mitä kaupasta ostetaan, ja harrstuksiin pääsee, jos voi itse mennä tai vanhemmat ehtivät kuskaamaan. 

[/quote]

Minä olen elänyt tuollaisen lapsuuden ja voin sanoa, että meni aika pitkään, että opin arvostamaan itseäni. Vielä näin viiskymppisenä joskus tulee syvältä alemmuuskompleksi ja koen, että en ole tarpeeksi arvokas edes elämään ja pyydän anteeksi olemassaoloani.

Valintakysymys asua paikassa, josta käsin lapset ei omaehtoisesti voi kulkea harrastuksiin. Mutta ei mulle ole joku oma harrastus kovin tärkeä. Tiedän tosin vanhempia, jotka kyllä kuskaa kuumesairaita lapsiaan toiseen kaupunkiin tuttaville hoitoon, että vaan pääsee itse harrastamaan, sitä en todellakaan ymmärrä. Että joku juoksukoulu tai tanssitunti on tärkeämpi asia kuin oman sairaan lapsen hoito. Ja tässä tapauksessa sairaita lapsia oli kolme... Äiti ja isä harrastaa, lapset sairastakoon jonkun muun hoivissa.

Ei se ole mitään uhrautumista, musta on kivaa olla siellä pallokentän laidalla. Kiva katsoa kun lapsi kehittyy ja nauttii. Harmi ettei toisen lapsen soittotunnille pääse katselemaan, mutta sillä aikaa on kiva lenkkeillä koiran kanssa kaupungissa, saavat koirat vähän erilaista lenkkiä kun kotona maalla. Sen verran monta iltaa viikossa menee harrastuksissa, etten halua mitään omaa vakiharrastusta, kotona voin sitten lukea, lenkkeillä tai haravoida.

En oo vielä tajunnut uhrautuvani :)