Miten nykyajan äidit on niin avuttomia ja " rasittuneita" ?
Uudessa Kaks plussassa oli juttua kahden lapsen kotiäidin " rankasta arjesta" . Lapset siis perusterveitä yms yms. Päivitteli sitä, että miten etukäteen hirvitti kahden lapsen kanssa pärjääminen, hirveät kotityömäärät yms...Siis hä????
En itse ole mikään kotitalousihme, löytyy koulutusta ja työkokemustakin vuosikymmenen verran. EN ole mikään " emotyyppi" . Omia lapsia on kuitenkin kolme ja lisäksi miehen ed. liiton kaksi lasta ovat meillä 50% ajasta. Ja mielestäni tässä ei ole mitään rankkaa, siis jotain kummallista rankkaa. En myöskään pidä itseäni mitenkään sankarillisena tms, vaikka hoidankin kotona kaikkia kolmea alle 3-vuotiasta sekä vielä miehen kaksi lasta kuormittavat joka toinen viikkoa pyykkikoria yms vaativat hoitoa ja palveluja. Joten hiukan naurattaa se, että mikä hitto siinä kahden lapsen hoitamisessa, normaalissa olemisessa, voi olla jotenkin niin järisyttävää, että on enemmän normaalia päivitellä asian " rankkuutta" kuin sanoa pärjäävänsä ihan hyvin.
Jos sanoo pärjäävänsä ihan ok tai sanoo, ettei ole edes rankkaa, ni silloin pidetään jotenkin outona. Kukin tavallaan yms, mutta ihmetyttää kyllä.
Kommentit (66)
ja osa äideistä on ollut hyvinkin väsyneitä. Ei väsymys ja uupuminen ole aikasidonnaista. Ehkä tämä on vain asia josta nykyään puhutaan, kirjoitetaan lehtiin ja nettiin.
Mistäs tiedät?
Että et ole helpommalla päässyt...vaan koet saman asian vaan helpompana? Huomaatko, että koko ajan alleviivaat sitä, että olet parempi kuin " rasittuneet ja avuttomat" äidit?
10
taidat olla lääketieteellinen ihme. Ilmottaudu ihmeessä äkkiä tutkimuskohteeksi ;)
Normaali ihminen uupuu ja pahimmassa tapauksessa sekoaa jos ei saa nukkua. Kidutuskeinonakin sellaista käytetään.
10 pistettä ja papukaijamerkki otsaan sulle.
t. 2 lapsen väsynyt äiti
elämistä ja uskallan sen myöntää ja sillä sipuli. Ihmiset ja tilanteet on erilaisia. Annetaan kaikkien kukkien kukkia!
Ei mulla ole tarvetta tästä kinata.
Tsemppiä vaan sitten! Kyllähän ne lapset äkkiä kasvavat ja sitten voidaan muistella tätä aikaa kaiholla.
ei tää nyt ihan ylitsepääsemätöntä ole ja varmaan tuhat kertaa rankempaa voisi olla sairaudet ym ym mutta kyllä mä jokatapauksessa oon ihan vitun poikki yhdeksän aikaan illalla kun nuorimmaisen oon saanu nukkumaan ja töissä käyvän miehen pitäis pistää esikoinen mutta lojuu sohvalla ja naputtaa konetta ja lapsi roikkuu mun puntissa mitä on tehny koko päivän ja leikkimään leikkimään leikkimään soi korvissa ja on se kumma että se töissä käyvä mies ei edelleenkään toistuvasta rutiinista huolimatta ota sitä lasta ja käytä pesulla ja pisulla ja vie nukkumaan ennenkun minä siitä sanon viidettä kertaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh
...kyllä vanhat mummot sanovat, että " ei siihen aikaan lapsia juuri hoidettu, ei ollut aikaa" . Yksikin maatalon emäntä sanoi, että lapset olivat leikkikehässä (kun hän oli lypsyllä jne.)niin kauan kunnes kiipesivät sieltä yli.
10
Yleistät ihan kaikki ihmiset samaan kastiin.
Mietipä ap sitä, miksi sodissa osa sotilaista selviää ihan mainiosti ja toinen " samassa juoksuhaudassa" vammautuu henkisesti loppuelämäkseen. Ihan samanlaisessa tilanteessahan nuo molemmat ovat olleet _ulkoisesti_.
Juuri yhtä yleistävää on tuo tyhjänpäiväinen jorinasi:
minä, minä ja minä.
Olet kyllä jopa AV:n mittapuun mukaan todella lapsellinen ihminen.
Uskon että suurimmalla osalla kyse on juuri henkisestä kantista. Yhden tai kahden lapsen kanssa arki on kuitenkin aika helppo organisoida sujuvaksi ellei ole jokin erityistilanne kyseessä.
Se on sääli, että kotiäiteys on toisille niin tärkeä juttu, etteivät he osaa hyväksyä muita ratkaisuja lainkaan. He ovat liian ankaria itselleen ja pitävät kotona olemista arvona sinänsä. Vaikka tosiasiassa äiti pinna kireällä 24h ei välttämättä ole lapsen kannalta se paras vaihtoehto.
Minä olin 3v. kotona ja sen jälkeen osa-aikatöissä. Olisi pitänyt mennä vähän aikaisemmin!
Lapset ovat rakkaita, toivottuja ja niitä on " vain" kaksi ja kyllä niitden perässä saa fyysisestikin kokoajan olla sekä univelka painaa kovasti mutta kaikkein rankinta kotiäitiys on mielestäni henkisesti. Itse olen ainakin yksinäinen ja elämänmuutos oli niin suuri.... Kaipaan töistä ainoastaan sitä sosiaalista verkostoa ja aikuisia ihmisiä! Ja myös omaa rauhaa edes vessa- ja kahvihetkiin...
Mä olen aika ajoin väsynyt aika ajoin suht jaksava kotiäiti. Mä luulen, että yhtään enempää ei ole väsyneitä mammoja kuin ennekään, ennen vain ei ollut lupa puhua ns. kielletyistä tunteita. Myytti hyvästä, jaksavasta madonnamaisesta äidistä oli rikkumaton. Ja sitten, älkää sellaisenaan uskoko edellisen sukupolven kertomia sankaritarinoita. Mulla on omasta lapsuudestani sellainen mielikuva, että äiti oli iloinen, ymmärtäväinen ja pirteä. Myöhemmin hän on kertonut, että oli kyllä myös väsynyt. Osa sitä paitsi unohtaa väsymyksensä. Mä taas en ymmärrä, mitä pahaa siinä on, jos joku sanoo olevansa väsynyt.
Mä olen iki aikaa sitten lakannut välittämästä, mitä jotkut mulle tuntemattomat ihmiset ajattelee mun sanomisista. Elämään kuuluu -ainakin suurimmalla osalla - eri sävyjä. Itse myös puhun noista sävyistä.
Vierailija:
...kyllä vanhat mummot sanovat, että " ei siihen aikaan lapsia juuri hoidettu, ei ollut aikaa" . Yksikin maatalon emäntä sanoi, että lapset olivat leikkikehässä (kun hän oli lypsyllä jne.)niin kauan kunnes kiipesivät sieltä yli.10
nyt tämä väsynyt äiti menee nukkumaan kun PITÄÄ TÖISSÄKIN KÄYDÄ!!!
En tajua miten jotkut ei tykkää Kingiksestä kun MUN mielestä se on niin HELVETIN HYVÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!
Vierailija:
Mietipä ap sitä, miksi sodissa osa sotilaista selviää ihan mainiosti ja toinen " samassa juoksuhaudassa" vammautuu henkisesti loppuelämäkseen. Ihan samanlaisessa tilanteessahan nuo molemmat ovat olleet _ulkoisesti_.
mutta olen huomannut että ihan oikeasti monet ovat avuttomia. Olen perhetyössä ja siellä tosiaankin huomaa, että useat äidit valittavat kuinka rankkaa lapsen/ kodin hoitaminen on. Monella heistä saattaa olla vielä mies joka osallistuu lapsenhoitoon kiitettävästi. Itse olen vauvasta asti hoitanut lapseni yksin ja kertaakaan en ole valittanut että raskasta olisi ollut. Itse olen pyytänyt sukulaisia katsomaan lastani, jos olen tarvinnut happea.. eli pitää muistaa pyytää apua jos voimavarat loppuu.
fyysisesti rankkaa juosta lasten perässä ja olla koko päivä jalkojen päällä. Sitä paitsi lapset ovat erilaisia - on hissukoita tyttöjä ja kaiken rikkovia poikia. Ja sitten kun noita toisiaan hutkivia poikia laitetaan 2, niin kyllä mulla ainakin meinaa välillä keinot ja voimat loppua. Juoksuttavat äitiä pahemman kerran :)
Mutta tätä ei kestä loputtomiin...
vauvasi heitteelle, tai sitten hän viihtyy muuallakin kuin äidin sylissä =o
Yritä ymmärtää ettei kaikki lapset ole samanlaisia kuin sinun nuppusi.
Minä en viitsi leipoa tai kokata jos(kun) vauva huutaa pää punaisena.
Hohhoijaa teidän tehoäitien kanssa.
Tulkaas vaikka lainaamaan meidän puolivuotiasta ja yrittäkää tehdä niitä kotitöitänne hänen kanssaan.
Vierailija:
mutta taidanpa mennä kirjastoon lukemaan. niin huvitti tuo että mies tekee ruuat illalla valmiiksi!!!! :) mitä tämä äiti sitten tekee päivisin??? Kun vielä on niin hurjan rankkaa??? Mulla on vajaa 2v ja puol vuotias kotona, mies rakentaa, mä ehdin aivan hyvin tekemään ruokaa, jopa leipomaan kun siltä tuntuu, enkä tunne että nyt olisi mitenkään erityisen rankkaa!! Varsinkin kun vauva on jo noi iso (:)) eikä mikään vastasyntynyt. Hoh hoh...
Siis kokemusta on molemmista ja lapset ovat olleet kotona silloin kun minäkin (äitiyslomalla ja lyhyitä aikoja kotihoidontuella), mutta päivähoidossa, kun olen työelämässä.