Miten nykyajan äidit on niin avuttomia ja " rasittuneita" ?

Helppohan se on apua pyytää jos on keltä pyytää.





10

valittaja äidit joilla huomaa olevan ongelmia jo yhdenkin lapsen kanssa. Miksi niiden pitää sitten hankkia niitä lisää? Ja se sama valitus rankkuudesta jatkuu... blaa, blaa

ja ketkä " teiniäitejä" tai muuten vain huonon itsetunnon omaavia kun pitää omalla erinomaisuudellaan kehuskella !

lastenhoito apua jos ei jaksa? Tai vaikka siivousapua kerran viikossa? Ei tarvitse äidin olla kireänä. Luulisi miehnkin jo suostuvan jos vaimon elämä siitä helppottuu.

vaativan vauvan. Minä voin sitten tulla selittään sulle kuinka säälittävä olet kun olet hankkinut lapsia enemmän kuin jaksat itse hoitaa =D

Vierailija:

valittaja äidit joilla huomaa olevan ongelmia jo yhdenkin lapsen kanssa. Miksi niiden pitää sitten hankkia niitä lisää? Ja se sama valitus rankkuudesta jatkuu... blaa, blaa

Ap. Olen kanssasi samaa mieltä.



Lisäksi syy väsymiseen on se että pitää ajatella muutakin kuin sitä omaa napaa.



Ensisynnyttäjien ikä on noussut. Naiset ovat tottuneet ennen lasta siihen että omat menot ovat ykköasia, harrastukset, kaverit yms. Sitten saadaan lapsi ja huomataan ettei se meneminen ole enää niin helppoa. Lapsi pitää laittaa ykkössijalle ja ne jotka eivät sitä tee uupuvat. Ovat tottuneet menoon minulle kaikki nyt heti. Kyllä siinä mieli järkkyy, tulee masennus ja muuta vähemmän toivottua.



Nykyäideillä on oikeasti helppoa mitä menneisiin sukupolviin tulee.

yleinen käsitys ole, että teini äidit ei pärjää?

Tiedän monia vanhempia naisia, jotka ovat niin katkeria, kun koko elämä meni työtä tehdessä ja nyt kituuttavat minimieläkkeellä. Ovat sitten niitä kiukkuisia vanhoja akkoja, jotka koko ajan valittavat miten laiskoja nykyäidit ovat, vaikka elämä on niin helppoa; kevyt työ, päiväkodit lapsille, kotona kodinkoneet ja vielä mieskin, joka tekee kotitöitä. Ja samalla muistelevat miten kovaa elämä ennen oli.



Ja tosiaan mitä se lastenhoito ennen oli? Oman äitini kertomaa: lapset jäivät aamulla nukkumaan, kun vanhemmat menivät navettaan, ovi vaan lukkoon, etteivät karkaa. Ikinä ei mun äitini (70-luvulla) esim. leikkinyt tai askarrellut kanssani, enimmäkseen leikin yksinäni, jos ei kaveria ollut. En käynyt kerhoissa tai muskareissa, ei äidillä ollut aikaa mua sinne kuskata. Tavat ja vaatimukset ovat nykyään vähän erilaiset kuin vuosikymmeniä sitten.

tietäisi todella kuinka raskasta se on. En näin ollen jaksa liikaa miettiä miksi joku pitää kotiäitiyttä raskaan ja joku toinen taas lomailuna.



Oman äitiyteni olen kokenut lähinnä kuin ap tai 2. Meillä on kaksi lasta, 1v5kk kehitysvammainen esikoinen joka ei vielä kävele, seiso tai edes konttaa sekä 2kk terve vauva. Etukäteen kuulin jokapuolelta varoittelua kuinka raskasta meillä tulee olemaan kahden kävelytaidottoman vaippaikäisen kanssa kun normaaleihin kotihommiin yhdistyy vielä esikoisen vaatimat kuntoutukset.



Vielä tänäpäivänä uskalla sanoa etten koe kotiäitiyttä raskaana vaan pikemminkin lomailuna =) Toki tulee hetkiä kun on kädet täynnä hommia, mutta jotenkin sitä vaan saa asiat sujumaan. Ja ne mitä ei saa tehtyä, jättää tekemättä. Nämä kotona lasten kanssa vieteyt ajat ovat kuitenkin niin lyhyitä etten jaksa tuhlata niitä turhasta valittamiseen. Toki valittaisin jos minulla olisi siihen jotain syytä, mutta meillä on rauhalliset ja helpot lapset niin mikä tässä on ollessa. Olen varma että kun aikanani töihin palaan, muuttuu elo raskaammaksi ja väsymys painaa useammin.



En sano olevani millään lailla parempi äiti, monissa asioissa olen aivan kädetön. Ja ymmärrän toki että jollain muulla on kotona huomattavasti raskaampaa ja siksi jokaisella on oikeus valittaa silloin kun siltä tuntuu. Mutta peräänkuuluttaisin myös oikeutta olla valittamatta. Sitä että voin pää pystyssä sanoa viihtyväni lasten kanssa kotona ja nauttivani kotiäitiydestä, ilman että siitä teilataan.

On se kumma, ettei näe omaa nenuaan pidemmälle. Ootteko ikinä nähneet tai kuulleet miesten morkkaavan toisiaan vastaanvanlaisista asioista?

H Ö P Ö HÖPÖ!!



Melkein tunnen kiukun kihisevän päässäni...miten tässä ketjussa on noin monta ymmärtämätöntä?!



Tiesitkö, että ihan kunnollinen (jopa alle 29-vuotias), epäitsekäs, empaattinen, ahkera ihminen voi kokea lasten hoitamisen väsyttävänä? Ei ihminen automaattisesti ole itsekäs, tyhmä, laiska ja negatiivinen kokeakseen jonkun asian raskaana.



Etkö ymmärtänyt tuota 32:n sotilasvertausta ollenkaan?





10

Sä olet ilmiselvästi sellainen jolla ongelmia selvitä kotona.

Tosiasiahan on se että pienten lasten hoitaminen ON rankkaa. Sen huomaa etenkin jälkikäteen kun elämä alkaa ns normalisoitumaan lasten kasvettua kouluikään.



Ennen vanhaan naisilla vain oli suvun muut naiset tukena ja apuna. Nyt ollaan yksin. Yksikään tiskikone ei korvaa sitä toisen aikuisen läsnäoloa ja sitä kun toinen voi kantaa vauvaa kun käyt esim vessassa.

puhut asiaa. Olen kuullut monen päiväkodissa työskentelevän puhuneen vastaavista asioista!

Ymmärrän masennusta ja erilaisia tilanteita. En vain ymmärrä sitä, että nykyään valtaosa äideistä pitää normaalia kotielämää todella rankkana. EIköhän se kypsymisen paikka olisi nimenomaan näillä äideillä. Miksi on niin rankkaa? EI aina voi olla kyse jostain kliinisestä masennuksesta yms?



Mielestäni avaukseni oli ihan asiallinen. Saamani kritiikin logiikalla täällä ei voisi keskustella mistään tai olla eri mieltä, koska silloin on kypsymätön yms.

T: ap

Mitenhän " sallittua" se valittaminen oli sitten näille entisajan naisille, eipä silloin hyväksytty moista, että nainen olisi valittanut, että kun on rankkaa.

Minusta valittaminen on ihan hyväksyttyä, jos ei nyt tarvitsisi jatkuvaa olla. Nykyaikana äideille on taatusti enemmän elämää sen kodin ulkopuolellakin, ja sitä varmasti kotona lasten kanssa ollessa kaipailee jossakin määrin, on enemmän houkutuksia ja virikkeitä, ei ennen ollut sellaista eikä sitä osattu kaivata, tyydyttiin siihen elämään mitä oli.

Minusta on ihan hyvä, että näistä tunnoistaan naiset saavat nykypäivänä puhua, jatkuva ruikutus onkin sitten eri asia...



Itse kolmen lapsen kotiäiti, ja juu välillä on pirun rankkaa, ja välillä on niitä hetkiä, että menee kuin vettä vaan. (meidän lapset melkoisen vilkkaita) On päiviä jolloin saa kotityöt hyvin tehtyä ja vähän päälle ja sitten niitä päiviä, ettei kerkeä mihinkään, mutta sitä on elämä, onnen hippusia kaatosateessa ja ukkosmyrskyssä;)

ihmiset ihmettelevät miksi nykynaiset valittavat kaikesta. en tiedä unohtuuko lapsenhoidon rankkuus vanhetessa? Ja eiväthän kaikki naiset ole " kodinhengettäriä" .

Hän oli sotaorpo, eikä muutakaan sukua ollut. Hän oli väsynyt silloin ja sanoi sen silloin ja me lapset kyllä myös autettiin äitiä kodin töissä. (Isä ei tosiaankaan 60-70 -luvulla lastenhoitoon sekaantunut.)



Silti hän leikki meidän kanssamme, teki Helsingin-reissun kerran vuodessa, väänsi paperinukkeja ja oli muutenkin läsnä. En tajua, miten jaksoi, ehti ja pystyi. Itse en pysty samaan.



Olin maanantaina pitkästä aikaa töissä käymässä ja jouduin oikein tietoisesti miettimään, että muistan panna vessan oven perässäni kiinni... Ja kyllähän se iso mukillinen tuoretta kahvia yksin rauhassa juotuna oli IHANAA!



Viime viikolla mies oli työmatkalla ja minä olin puolivälistä viikkoa jo niin poikki, että kun lapset nukahtivat yksi iltapäivä autoon, ajoin oitis lähemmälle bussipysäkille ja istuin ihan hiljaa katse lasittuneena yksinäni 10 minuuttia, kun se takapenkin meuhka kerrankin loppui! Tuntui että vähitellen päästä vaimeni sellainen perussurina...





12

tai vähintään reilusti enempää kuin sossun tuilla saadaan, kotonakaan ei toisaalta jakseta olla, kotihoidontuet on liian pieniä yms yms. Valittajia me ollaan, siis tämä 25-45-vuotiaitten sukupolvi. Mihinkään ei olla tyytyväisiä eikä osata ajatella asioita positiivisesti missään tilanteessa. Aina hamutaan jotain muuta ja ollaan tyytymättömiä.

Taasen ap yleistät ja lähteesi on - Kaksplus ja mun naapuri -otanta, arvaan. Nykyään, nykyään...

Vierailija:

Ymmärrän masennusta ja erilaisia tilanteita. En vain ymmärrä sitä, että nykyään valtaosa äideistä pitää normaalia kotielämää todella rankkana. EIköhän se kypsymisen paikka olisi nimenomaan näillä äideillä. Miksi on niin rankkaa? EI aina voi olla kyse jostain kliinisestä masennuksesta yms?

T: ap