Miten nykyajan äidit on niin avuttomia ja " rasittuneita" ?
Uudessa Kaks plussassa oli juttua kahden lapsen kotiäidin " rankasta arjesta" . Lapset siis perusterveitä yms yms. Päivitteli sitä, että miten etukäteen hirvitti kahden lapsen kanssa pärjääminen, hirveät kotityömäärät yms...Siis hä????
En itse ole mikään kotitalousihme, löytyy koulutusta ja työkokemustakin vuosikymmenen verran. EN ole mikään " emotyyppi" . Omia lapsia on kuitenkin kolme ja lisäksi miehen ed. liiton kaksi lasta ovat meillä 50% ajasta. Ja mielestäni tässä ei ole mitään rankkaa, siis jotain kummallista rankkaa. En myöskään pidä itseäni mitenkään sankarillisena tms, vaikka hoidankin kotona kaikkia kolmea alle 3-vuotiasta sekä vielä miehen kaksi lasta kuormittavat joka toinen viikkoa pyykkikoria yms vaativat hoitoa ja palveluja. Joten hiukan naurattaa se, että mikä hitto siinä kahden lapsen hoitamisessa, normaalissa olemisessa, voi olla jotenkin niin järisyttävää, että on enemmän normaalia päivitellä asian " rankkuutta" kuin sanoa pärjäävänsä ihan hyvin.
Jos sanoo pärjäävänsä ihan ok tai sanoo, ettei ole edes rankkaa, ni silloin pidetään jotenkin outona. Kukin tavallaan yms, mutta ihmetyttää kyllä.
Kommentit (66)
Kuvittele ero:
a: Olet kotona kahden vaippaikäisen kanssa. Kodinkoneet pelaa, mutta olet yksin lasten kanssa liki koko ajan, ja yksin teet kotityöt. Ei ehkä fyysisesti raskasta, mutta henkisesti.
b: Asut suuressa maatalossa. Apunasi ja seuranasi on useampi polvi naisia, nuoria ja vanhoja. Teette kaiken yhdessä. Vesi pitää kantaa taloon ja ruumiillista työtä on paljon, mutta esim. pyykkipaljulla saa samalla höpöttää toisten naisten kanssa ja joku nuorempi likka katselee niitä vaippaikäisiäsi siinä samalla.
Get my point? Ihmiset ovat liian eristäytyneitä. Ei se ole hyvä. Ihminen on laumaeläin.
Nykyajan lapset ovat lellittyjä ja heistä kasvaa avuttomia aikuisia.
Teeppä vielä raskasta kolmivuorotyötä siihen päälle. Lisäksi kuskaa toista lasta pari kertaa viikossa terapioihin. ittellä kaksi alle 3v. lasta ja nuo edellämainitut asiat. Töistä on vapaa viikonloppu kerran kuukaudessa. Kyllä se vaan pakkaa väsyttämään!!!
En tajua, että mikä siinä niin rasittaa. Itse olen ollut töissä ja kotona ja jopa kummassakin yhtä aikaa ( siis ollut kotona ja tehnyt töitä miehen tullessa kotiin) eikä sekään niin rankkaa ollut. Toki kaikki sairaudet yms on eri asia, mutta eiväthän kaikki lapset ole vakavasti sairaita, onneksi. Ja joku kaksi lasta nyt ei ole mitenkään hirveä määrä. Suurimpia valittajia ovat juuri yhden ja kahden lapsen äidit, on niin paljon kotitöitä yms....Kolmen, neljän ja viiden lapsen äidit yms taitavat jaksaa paremmin.
Nykyään ei voi vain olla ja elellä kaikessa rauhassa. On kaikenlaista, jossa pitää olla mukana, johon pitää mennä, josta pitää tietää, jossa on osallisena tai sivullisena. Harva voi elää rauhallisessa pesässä, hyräillen ja leppoisasti askareitaan suorittaen. Kotonakaan ei voi usein edes olla, kun pitää mennä töihin. On se raskasta, kun elämässä vaaditaan kaikenlaista. Jos ei ulkopuolelta tule niitä vaatimuksia tarpeeksi, niin sitten tulee sisältä päin. Elämän on oltava korkealuokkaista ja laadukasta.
Lapset olivat vauva ja 2,5-vuotias. Mielestäni on outoa. Kivahan se on, jos tekee ruoat, mutta kai se äiti ehtisi ne itsekin tehdä. Onhan mies päivät töissä.
Kuten pitkään taustalla piilenyt masennus/perheongelmat jne. Laman aikana kasvoi vino pino ahdistuneita ihmisiä erojen ja rahaongelmien keskellä. Ei voi olettaa, että tuollaisesta yhteiskunta selviäisi ilman mitään jälkiseuraamuksia.
Meillä on kaksi pientä lasta ja kotona ovat. Minusta tää on ollut LOMAA entiseen työtahtiin ja vaatimustasoon verrattuna ja olen oikeasti levännyt!
Lapset ihan tavallisia, tänäänkin räkätaudissa, öitä on valvottu hampaiden ja mahakipujen sun muun merkeissä, erilaista kremppaa ja allergiaa löytyy, mutta silti.
Äitini hoiti neljä lasta yksin, eikä meillä ollut edes mukavuuksia silloin. Anoppi samaten, kolme vuoden välein tullutta lasta ja maatalon.
silittää pikkuhousut, imettää 8 kuukautta, toimia kuin kello, antaa lapselle koko ajan jotai erityisiä virikkeitä yms. Kai siinä stressaantuu, jos ei ole päässä enää maalaisjärkeä ollenkaan. Lapsille suunnitellaan päiväkotiura jonnekin espanjankieliselle linjalle yms ja jos lapsi onkin heikkolahjainen tai muuten valtavirrasta poikkeava, ni se on maailmanloppu. Höllätkää pipojanne ja ottakaa rennosti. Lapsia on hoidettu iät ja ajat ja normaaleja ihmisiä heistä on kasvanut vähemmälläkin preppaamisella. Kyllä lapsi löytää oman tiensä, kunhan peruasiat on kunnossa.
Ihmettelystänne paistaa läpi sellainen, että ajattelette olevanne ahkerampia ja positiivisempia ajatteljoita kuin nämä väsyneet ja avuttomat äidit. Kuin väsymys olisi laiskuutta tai vain huonoa asennoitumista?!
Miettikääpä nyt. Ihmisillä on monenlaista asiaa taustalla usein jo ennen kuin lapsia perheseen syntyy. Kaikenlaista pientä ja suurta asiaa ja kun pieniä lapsia syntyy perheeseen ja äiti sanoo, että on väsynyt, se on vain se jäävuoren huippu (eikä koko väsymysken syy).
Näitä voi olla vaikea joidenkin ymmärtää.
10
että ihmiset ovat yksilöllisiä. Kukaan teistä ei tiedä miten miten raskasta kenenkin elämä on. Töissä voi mennä päin peetä ja kotona mies voi lorvailla. Silti pitäisi ihmisen olla kuin kone ja jaksaa marisematta arjen pyöritystä ja uhmaikäisiä kakaroita 24/7.
Etteköhän lopeta jo.
valittaa kahden lapsen hoidon rankkuutta kuin pitää sitä helppona ja hauskana toimintana. Tämän huomaa ihmisten puheista joka paikassa.
Olen vain oikeasti ällistynyt siitä, että joku pitää tätä työläänä.
Minullekin jankattiin sitä peikkoa toisen lapsen tuomasta helvetistä niin, että tää todellisuus on niihin uhkakuviin verrattuna ihan naurettavaa!
12
mutta taidanpa mennä kirjastoon lukemaan. niin huvitti tuo että mies tekee ruuat illalla valmiiksi!!!! :) mitä tämä äiti sitten tekee päivisin??? Kun vielä on niin hurjan rankkaa??? Mulla on vajaa 2v ja puol vuotias kotona, mies rakentaa, mä ehdin aivan hyvin tekemään ruokaa, jopa leipomaan kun siltä tuntuu, enkä tunne että nyt olisi mitenkään erityisen rankkaa!! Varsinkin kun vauva on jo noi iso (:)) eikä mikään vastasyntynyt. Hoh hoh...
Onneksi omassa lähipiirissä osataan ymmärtää muitakin kuin OMIA tilanteita.
Minulle taas työn ja kodin yhdistäminen on helppoa, siis nautin työstäni ja aikuiskontakteista ja lasten kanssa kotona voin sitten relata, nauttia yhdessäolosta. Sen sijaan olen huono kotiäiti, stressaannun tekemättömistä töistä ja siivoamisesta, lisäksi taloudellinen tilanne ahdistaisi, jos jäisin kotihoidontuelle. Minulla on viisi lasta, kaikki rakkaita, mutta ymmärrän hyvin niitä, jotka kahdenkin kanssa kotona stressaantuvat.
että jos yrittää sanoa, että ei ole väsynyt, uupunut ja vittuuntunut, kaikki luulevat, että vain valehtelee ja oikeasti elää jossain kotihelvetissä!
t. 12
Vierailija:
Olen vain oikeasti ällistynyt siitä, että joku pitää tätä työläänä.Minullekin jankattiin sitä peikkoa toisen lapsen tuomasta helvetistä niin, että tää todellisuus on niihin uhkakuviin verrattuna ihan naurettavaa!
12
Juurihan tuossa sanot, että pidät itseäsi parempana!! Jos oikeasti on ihminen _ällistynyt_ siitä, että joku toinen kokee samankaltaisen asian (jossa toisn on ziljoona muuttuvaa osaa eri henkilöiden kohdalla) erilaisena kuin hän....jo on ymmärtämättömyyden huippu! Toisin sanoen, ihmettelet sitä, miksi kaikki eivät koe lastenhoitoa helppona?
Jos sinä oletkin päässyt helpolla, älä tuomitse niitä, joilla ei yhtä hyvä tuuri käynyt.
10/14
Vierailija:
Lapsen sairaus ja jatkuva lapsen menettämisen pelko sairauden vuoksi kylläkin on henkisesti rankkaa, mutta muuten kyllä meillä menee ihan mukavasti. Sairaalassakaan sitä ei oikein tahdota uskoa, jatkuvasti tyrkytetään intervallihoitopaikkaa lapselle...