Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää miehen välttelevää kiintymystyyliä ja vetäytymistä!
30.08.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta ja suhdetta on takana vuoden päivät. Pääasiassa meillä menee hyvin, on puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta ym., mutta kiintymystyylit ovat törmäyskurssilla. Luulen, että miehellä on välttelevä kiintymystyyli ja mulla puolestaan ristiriitainen. Ristiriitatilanteissa tämä näkyy selkeimmin, mies on pari kertaa ottanut isosti oma tilaa jättäen mut ahdistumaan ja miettimään suhteen tulevaisuutta. Ollaan jälkeenpäin jonkin verran juteltu tästä ja olen kertonut, miksi tuollainen ghostaaminen tuntuu musta hylkäämiseltä ja pahalta, vaikka mies itse kokisi sen olevan vain tervettä hapen ottoa.
Noh, nyt olemme oppineet toisistamme lisää, mutta edelleen mua vaivaa tietynlainen välinpitämättömän oloinen käytös miehen puolelta. Ja en ole varma, onko syynä se, että mies ei vaan tajua että kaipaisin enemmän huomiota ja yhteistä tekemistä, vai että tajuaa, muttei jostain syystä sitä kykene antamaan, vai eikö vaan ole kiinnostunut noita mulle antamaan. Alkuaikoina mies järjesti treffejä, osti lahjoja ja halusi nähdä usein viikon aikana. Tietysti on luonnollista, että alkuhuuman deittailuvaihe loppuu jossain vaiheessa ja en kaipaa unelmatreffejä saati lahjoja, mutta sitä kaipaan, että mies haluaisi oma-aloitteisesti viettää aikaa kanssani!
Nykyään minä olen se, joka kyselee viikon suunnitelmia, milloin ehdittäisiin nähdä, mitä meinaat tehdä viikonloppuna, mentäisiinkö paikkaan x tai y. Mies voi olla myös monta päivää laittamatta mitään viestiä jos hänellä on omia menoja. Ollaan puhuttu, että omaa aikaa pitää olla ja saa sanoa, jos kaipaa sitä, ja emme keskimäärin näekään kuin muutaman kerran viikossa, lähinnä iltaisin töiden jälkeen jos menen miehen luo.
Mies on joskus sanonut, että hänestä tuntuu riittämättömältä ja se ilmeisesti voi aiheuttaa tuota käytöstä. Mutta en tiedä mitä niin mahdotonta olen häneltä vaatinut, paitsi sen että haluaisi olla kanssani, viettää aikaa ja jutella, mitä normaaliin parisuhteeseen kuuluu...?
Onko kellään kokemuksia tällaisista miehistä tai tilanteista? Pitäisikö olla itse ehdottamatta mitään ja katsoa kauanko menee, vai ottaa lempeämpi ja ymmärtäväisempi kanta?
Kommentit (640)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin aika pitkästi joo, mutta ajattelin että parempi avata tilannetta kunnolla. Toivottavasti joku jaksaa lukea ainakin suurin piirtein :)
AP
Mies kohtelee sinua kuin itsestään selvyyttä. Kiintymyssuhteista en tiedä, mutta neuvoisin ottamaan itse vähän tilaa, ole vähän vähemmän innokas, odota miehen aloitteita.
Ei se siitä mihinkään muutu jos mies ei itse halua muuttua. Toista et voi muuttaa.
Ei tuo minusta kuulosta välttelevältä, jos kuitenkin olette yhdessä noinkin usein. Sinä sen sijaan saatat olla ristiriitaisesti kiintynyt, ja se voi aiheuttaa ongelmia.
Mitä tapahtuu jos jätät aloitteiden tekemisen välillä miehen vastuulle? Kehität itsellesi omaa tekemistä jos hänestä ei kuulu. Et siis vain jää odottamaan ehdottaako mies jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen samassa tilanteessa, hieman eri mausteilla.
Ei se mies voi itselleen mitään. Kiintymyssuhteet ja niiden aiheuttama käytös istuu tiukassa ja kukaan ei ulkoapäin voi saada muutosta aikaan. Todennäköisesti hän tekee parhaansa. Ja ei, en tiedä mitä tehdä. Kai lähin, mitä voi tehdä, on miettiä, että riittääkö tämä minulle. Tämä on se, mitä saan, riittääkö se. Voinko olla tyytyväinen tässä tilanteessa, tällä tavalla? Jos haluan jatkaa suhdetta, miten voisin helpottaa omaa oloani niinä hetkinä, kun mies vetäytyy?
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo minusta kuulosta välttelevältä, jos kuitenkin olette yhdessä noinkin usein. Sinä sen sijaan saatat olla ristiriitaisesti kiintynyt, ja se voi aiheuttaa ongelmia.
Mitä tapahtuu jos jätät aloitteiden tekemisen välillä miehen vastuulle? Kehität itsellesi omaa tekemistä jos hänestä ei kuulu. Et siis vain jää odottamaan ehdottaako mies jotain.
Hei sulla ei ole minkäänlaista oikeutta tulla tänne mitätöimään toisen ihmisen kokemusta. Kai ap itse tietää parhaiten, että mikä hänen ja hänen suhteensa todellisuus on?! Hus nyt pois viisastelemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuminen ei auta jos teot ei vastaa puheita. Jos koet että olet ollut liian innokas niin voit vähentää omia aloitteita ja katsoa aktivoituuko mies. Mutta jos ei aktivoidu, niin sitten otat itseäsi niskasta kiinni ja eroat.
Itse olin samassa tilanteessa, minä yleensä otin yhteyttä ja nähtiin muutaman kerran viikossa, mutta mies ei ollut aktiivinen. Sitten päätin kokeilla on onko miehellä oma-aloitteista kiinnostusta ollenkaan ja vähensin yhteydenottoja, mutta olin niin riippuvainen ja rakkauden nälkäinen että en lopettanut kokonaan. Tulos, ero muutaman kuukauden päästä kun sain selville että hän oli nähnyt toista selkäni takana vaikka oltiin sovittu että ei nähdä muita.
Tulet kaipaamaan häntä mutta älä anna kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa jos hän ei ala osoittaa kiinnostusta.
No eroa, jos on vuoden jälkeen jo tuollaista. Ei toista voi väkisin yrittää muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole miehelle tärkeä muuhun kuin pussien tyhjentämiseen. Jätä sika.
M45
Olin nuorempana tuollaisessa suhteessa. Mies oli just tollanen, tosin saattoi ihan laittaa puhelimen kiinni ja ghostaamisia oli useampia tosi tökeröitä. Hän oli myös somessa kehunut suhteen alkuaikoina jotain toista naista kauniiksi. Olin niin nuori silloin joten katselin tuota menoa ihan liian kauan, useamman vuoden. Lopulta en enää kestänyt. Mies vaan sanoi ettei halua erota mutta lopulta oli niin etäinen ja vaikea että ei sellainen toimi. Vieritti eron tekemisen vastuunkin minulle. Todellinen vätys. Välttelevä kiintymyssuhde, joo, epäilin jopa skitsoidista pers.häiriötä koska oli niin ameebamainen. Mutta häneltä sai nyhdettyä vain selityksen eron jälkeen että häntä ei kiinnosta enää. Elämäni pahiten hukkaan menneitä vuosia.
Sinuna ehkä alkaisin harkitsemaan eroa.. Vaikka oletkin 30. Itse olen nykyään nimittäin ihan erilaisessa suhteessa ja tosi onnellinen. Mieheni ei käyttäydy ollenkaan noin, ja oman ajan tarpeenkin ilmaisee paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut samassa tilanteessa. Viiden vuoden suhde jossa välillä oli on/offia mutta aina palattiin uudelleen yhteen kunnes nyt se suhde on päättynyt kokonaan. Muutamia ajatuksia tästä suhteesta:
Parhaiten meillä meni silloin kun en vaatinut mieheltä yhtään mitään. Jos vaikka kysyin että milloin nähdään ensi viikolla ja mies vastasi siihen vaikka et Ok, nähdään mutta lukitsematta tai ehdottamatta mitään aikaa niin annoin asian olla. Parin päivän päästä mies itse palasi asiaan ja sopi ajan. Muutenkin tällä käyttäytymisellä mies ikään kuin tuli lähemmäs ja suhteemme voi ihan ok. Nämä ajanjaksot kesti max puoli vuotta kunnes sattui jotain joka sai minut kysymään lisätietoa (lue vaatimaan mieheltä sitoutumista johonkin asiaan) ja mies vetäytyi taas. Ja ajan kans tämä ei muuttunut vaan oli ihan selkeästi miehen tapa reagoida asioihin. Eli jos yhtään haistoi että minulla jonkinlaisia vaateita yhdessäololle niin hävisi kuvioista.
Eli voinet saada suhteenne toimimaan jos saat pääsi siihen kuntoon että miehen etäällä olo on aidosti Ok ja annat hänelle tilaa lähentyä. Tämä aiheutti toki meidän suhteessa sen ettei mitään voinut suunnitella tulevaisuuteen ja suhteessa tehtiin ja nähtiin lähinnä miehen ehdoilla. Eli jos voit siihen sopeutua niin luulen että tilanteenne paranee.
Lisäksi tuo "tunnen riittämättömyyttä" valitus oli jatkuvaa. Jos olin käymässä kaupungilla ja pyysin häntä kahville eikä hän jaksanut/viitsinyt/ehtinyt tulla niin minun tunteille ei jäänyt mitään sijaa vaan sain aina tuon kuorman ottaa vastaa miten hänen olo on nyt riittämätön. Tämä johti siihen ettei viitsinyt enää oikein mitään ehdottaa koska mikään ei ollut ns. Pikkujuttu vaan kaikesta tuli isompi draama.
Vielä sen kommentoin että tämän suhteen jälkeen (päättymisestä nyt noin vuosi) en ole kyennyt toistaiseksi uuteen suhteeseen. Koen että toinen ihminen on niin raskas ottaa elämään että tuntuu ettei ikinä enää. Koen kyllä että tämä on trauma tästä suhteesta mutta en oo vielä jaksanut sitä kunnolla työstää pois.
Keittiöpsykologia leikin kyllä tässä, mutta mitä olen lukenut kiintymystyyleistä niin mielestäni miehellä on ihan selkeä välttelevä tyyli, perua lapsuudesta. Ollaan vähän näistä juteltu ja mies on tunnistanut itsensä tästä. Hänellä on mm. vaikea kestää omia tai muiden negatiivisia tunteita ja silloin tulee pakoreaktio.
En mielestäni ole mitenkään yli-innokas, en soittele tai viestittele jatkuvasti ja minulla on (onneksi) myös omia kavereita ja harrastuksia. Mutta siksi haluaisinkin priorisoida yhteistä aikaa, ettei menot menisi ristiin ja sitten huomataan, ettei olla nähty kunnolla useampaan viikkoon. Mies ei tunnu huolehtivan tuollaisista.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keittiöpsykologia leikin kyllä tässä, mutta mitä olen lukenut kiintymystyyleistä niin mielestäni miehellä on ihan selkeä välttelevä tyyli, perua lapsuudesta. Ollaan vähän näistä juteltu ja mies on tunnistanut itsensä tästä. Hänellä on mm. vaikea kestää omia tai muiden negatiivisia tunteita ja silloin tulee pakoreaktio.
En mielestäni ole mitenkään yli-innokas, en soittele tai viestittele jatkuvasti ja minulla on (onneksi) myös omia kavereita ja harrastuksia. Mutta siksi haluaisinkin priorisoida yhteistä aikaa, ettei menot menisi ristiin ja sitten huomataan, ettei olla nähty kunnolla useampaan viikkoon. Mies ei tunnu huolehtivan tuollaisista.
AP
Jätä hänet. Oikeasti.
Mies ei ole tottunut meuhkaamisen ja paikkojen hajottamiseen riidassa. Ihan ok vetäytyä pois kuin vetää turpaan tai hajottaa paikat.
Minulla on sellainen ongelma, että trauman vuoksi minulle nousee pinnalle ristiriitainen, kun mies käyttäytyy välttelevästi. Tasaisessa elämässä olen täysin tasainen ja turvallisesti kiintynyt, kun minuun ollaan turvallisesti kiintyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten meillä meni silloin kun en vaatinut mieheltä yhtään mitään. Jos vaikka kysyin että milloin nähdään ensi viikolla ja mies vastasi siihen vaikka et Ok, nähdään mutta lukitsematta tai ehdottamatta mitään aikaa niin annoin asian olla. Parin päivän päästä mies itse palasi asiaan ja sopi ajan. Muutenkin tällä käyttäytymisellä mies ikään kuin tuli lähemmäs ja suhteemme voi ihan ok. Nämä ajanjaksot kesti max puoli vuotta kunnes sattui jotain joka sai minut kysymään lisätietoa (lue vaatimaan mieheltä sitoutumista johonkin asiaan) ja mies vetäytyi taas. Ja ajan kans tämä ei muuttunut vaan oli ihan selkeästi miehen tapa reagoida asioihin. Eli jos yhtään haistoi että minulla jonkinlaisia vaateita yhdessäololle niin hävisi kuvioista.
Meilläkin menee välillä oikein mukavasti ja on ihania viikkoja yhdessä, mutta se on totta, että silloin ollaan menty aika paljon ns. miehen ehdoilla ja tehty mitä hän haluaa. Meillä on kyllä paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteitakin, että itsekin olen tykännyt näistä. Mies on sosiaalinen, näkee kavereitaan ja harrastaa (korona-aikana nämä kaikki tosin jääneet vähemmälle) ja alussa tuli tosi mielellään mukaan tapaamaan munkin ystäviä, mutta nykyään nihkeilee jos jotain ehdotan. Ja just tuo on meilläkin, että jos puhutaan viikolla, että olis kiva tehdä jotain yhdessä viikonloppuna, niin mies myötäilee että "Mmm joo voishan sitä", mutta mitään konkreettisia suunnitelmia ei halua tehdä ja monesti jää sitten tekemiset väliin kokonaan kun en itse jaksa olla projektipäällikkönä.
AP
Itse olin päinvastaisessa tilanteessa. Olen nainen ja se, joka tarvitsee tilaa suhteessa tai ainakin joidenkin ihmisten kanssa, jos ovat todella intensiivisiä ja tahtovat että etenemisvauhti (minne?) on nopeaa niin joko alkaa ahdistamaan tai vaan tarvitsen omaa tilaa, jotta saan tehdä omia juttuja joita olen tehnyt jo ennen suhdetta. Pidän niiden omien juttujen tekemisestä. Viimeisin exä ei kyennyt olemaan yhtään yksin, tunsi ahdistusta yksinollessa ja mulle tuli siitä todella turvaton olo, ettei toinen osannut olla yhtään yksin; en nyt lähde erittelemään kuka on läheisriippuvainen, kuka välttelevä etc. Tärkeintä olisi tulla toimeen itsensä kanssa ja kunnioittaa toista ihmistä ja itseä, tottakai. Jos teillä ei synkkaa näkemisten saralla, niin etsi itsellesi sopivampi kumppani.
Älkää nyt jaksako jauhaa kiintymystyyleistä ja niiden kautta selitelkö miehen käytöstä parhain päin. Mitä väliä sillä on mikä miehen käytöksen aiheuttaa? Pääasia on se, että ap haluaa lisää läheisyyttä eikä mies sitä anna syystä tai toisesta. Johtopäätös: ette sovi toisillenne. Aika siirtyä seuraavaan.
Tää on kai naisille tyypillistä sietää kaikenlaista omituista perseilyä ja sitten selitellä sitä muille ja itselleen ties millä lapsuuden traumoilla. Hakekaan itsellenne sopiva kumppani älkääkä tyytykö vähempään.
Tässäkin kuviossa mies ilmeisesti saa ap:lta mitä haluaakin eli seksiä ja satunnaista seuraa ilman sen kummempia sitoumuksia, ja ap kuvittelee olevansa suhteessa miehen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Mäkään en jaksa lukea paria lausetta pidemmälle, mutta sen luin että olette olleet vasta vuoden yhdessä ja nyt jo olet tuossa tilanteessa ettet jaksa, joten JÄTÄ SE.