Kaksiosaiset sukunimet kaksiosaisen etunimen kanssa.

Minä olen myös törmännyt näihin. Pirkko-Liisa Kehränen-Andersson, Laura-Mariia Virtanen-Mattson

Miksi nämä naiset aina säilyttävät sen oman ihan tavallisen sukunimensä, jos heillä on jo ennestään väliviiva nimi?

Luultavasti siksi, että ovat vähän wanabe fiinejä......:=)

Ehkä ne ovat vielä olleet teinejä mennessään naimisiin ja halunneet säilyttää oman isinsä sukunimen?

Hankalat varmaan käytössä, mutta kuulostavat aina tosi persoonallisilta ja mielenkiintoisilta. Tykkään siis, mutta ihmettelen, miten he itse jaksavat olla jotain Marjatta-Tuulikki Raitavaara-Aholantorppia.

Minusta on kamalaa kun on noin pitkä nimi, usein vielä moni noista käyttää koko rimpsua kun vastaa esim. puhelimeen: "Eeva-Tellervo Koivisto-Ahtisaari".

Lisäksi olen miettinyt kuinka usein tila loppunee joistain lomakkeista kun kirjoittavat koko rimpsua niihin... Samoin myös sähköposteissa ei ole kiva kirjoittaa noin pitkää rimpsua väliviivoineen sun muineen, pitää oikein keskittyä että menee oikein, vert. vaikka "sonja.lumme" tmv.

Minusta se antaa ihmisestä tärkeilevän mielikuvan. Aika usein nämä henkilöt sitten tavatessa ovat enemmänkin harmaita hiirulaisia kuin vaikuttavia persoonia. Ehkä se nimi kompensoi heidän persoonaansa.

Minusta se kertoo kierosta isäsuhteesta. Isi on pikkutytön tärkein mies...ja se isin nimi pitää säilyttää vielä miehenkin rinnalla vaikka väkisin.

Minulle tulee vain erikoisuuden tavoitteluyritys mieleen motiiviksi. Ja hankalan luulisi tosiaan sellaisen nimirimpsun olevan. Mutta jokainenpa saa tehdä nimensä kanssa kuten itse tahtoo. Ei vaan minulle anna kovin fiksua kuvaa ihmisestä joka mokoman on halunnut.

Tekisi ina mieli kysyä sellaiselta henkilöltä, että MIKSI?