Lue keskustelun säännöt.
Kuka muu vihaa työtään niin paljon, että koko sunnuntai on yhtä **tutusta?
29.08.2021 |
Rahatilanne ei anna periksi lopettaa, enkä ole toistaiseksi saanut muuta työtä, josta tienaisin edes saman kuin nykyisestä. Miten jaksaa?
Kommentit (60)
En tosiaankaan vihaa työtäni, vaan pidän siitä. Olen tehnyt sitä pitkään ja tykkään siitä edelleen. Silti sunnuntait ovat aina olleet ihan kamalia. Tuntuu, että viikonloppu on vain pe-ilta ja lauantai. Sunnuntaina kun herää, niin todellisuus tärähtää taas eteen että kohta on mentävä töihin ja koko päivä on jotenkin ahdistava ja pilalla. Näin on ollut aina, jo kouluajoista lähtien, sama tunne sunnuntaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa työtäni mutta voin antaa ilmaisen vinkin. Ota maanantait vapaaksi tai tee osa-aikaa etänä.
Suurimmassa osassa työpaikoista kaikki haluavat lyhentää tai ottaa vapaaksi perjantaipäiviä, ja yleensä pomo on tosi tyytyväinen jos joku haluaakin lyhentää maanantain. Toki riippuu työnkuvasta, mutta kannattaa aikakin kysyä.
Tämä on minun osaltani kasvattanut huimasti viihtymistäni töissä. Maanantaisin vien lapset hoitoon ja saattelen kouluun, teen muutaman tunnin etätöitä ja pyörähdän kaupungilla hoitamassa asioita. Ihana, seesteinen alku viikolle, ja tärkeää yleiselle jaksamiselleni. Ei enää harmita sunnuntaisin.
Oletko idiootti vai vittuiletko tahallasi?
En ole idiootti. Ehdotan laskemaan, paljonko jää tappiolle työajan lyhentämisestä kun laskee joustavan hoitorahan ja veroprogression yhteisvaikutuksen.
No ensinnäkin A) Suurta osaa töistä ei voi tehdä etätöinä, esim minä en ole koskaan vielä tehnyt työtä jota olisi voinut etänä tehdä. B) Ei monessakaan työpaikassa ole mahdollisuutta valita työvuorojaan, että tuolloin voin tulla töihin, mutta tuolloin en halua.
Aloittaja todennäköisesti tekee nimenomaan töitä, jossa omat vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Siksi se työ ja oravanpyörä alkaakin ketuttamaan.Varmastikaan kaikkia töitä ei voi tehdä etänä eivätkä kaikki järjestelyt toimi kaikkien kohdalla.
Mutta osittaista hoitovapaata tulee työnantajan antaa siihen saakka, kunnes lapsen toinen kouluvuosi päättyy, ja siihen saa myös rahallista tukea.
Joten minä kyllä neuvoisin ap:tä ensisijaisesti selvittämään osittaisen hoitovapaan mahdollisuudet, etenkin kun hänen unelmansa on kehittää kevytyrittäjyyttä. En tunne niin hyvin yrityskuvioita, mutta mahdollisesti ap voisi saada siltäkin momentilta jonkinlaista tukea, jos hän lisäisi yrittäjyyteen käyttämäänsä aikaa. Ainakin työnkuva muuttuisi mielekkäämpään suuntaan.
Ja jos maanantait ahdistavat, niin totta kai kannattaa ensisijaisesti pyrkiä sijoittamaan sitä mielekkäämpää tekemistä (eli yrittäjyyttä) maanantaille. Koko viikko saa paremman startin.
T. Se idiootiksi haukuttu.
Minusta se oli ihan hyvä vinkki mutta kaikki ei tietenkään sovi kaikille, niin kuin nyt nämä älähtivät joilla on rahallisesti jo tiukkaa ilman työajan leikkaamista tai ei paljoakaan mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä.
Itseäni on aina ahdistanut sunnuntait. Joskus se alkaa jo lauantai-iltana, tulee tunne että nyt viikonloppu oli jo tässä, koska sunnuntaina pitää valmistautua alkavaan viikkoon. Ehkä sitä voisi yrittää laittaa asiat mahdollisimman pitkälle valmiiksi jo perjantaina. Hyvä vinkki myös keksiä maanantaille ekstrakivaa tekemistä ja jos vaan on mahdollista, niin tekee vaikka sitten lyhyemmän päivän...
Itsestäni on alkanut tuntumaan siltä, miten se perjantai ehkä onkin päivistä paras, vaikka se työpäivä vielä onkin. Viikonloppu vasta edessä. Lauantai-iltana jo ahdistaa, että seuraava päivä on se sunnuntai.
Olin töissä perjantai-illan, lauantaiaamun ja sunnuntaiaamun. Siinähän se vkl meni. Harvoin on vapaata viikonloppua. Joskus kyllä töissä vituttaa, mutta tehtävä se silti on.
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan vihaa työtäni, vaan pidän siitä. Olen tehnyt sitä pitkään ja tykkään siitä edelleen. Silti sunnuntait ovat aina olleet ihan kamalia. Tuntuu, että viikonloppu on vain pe-ilta ja lauantai. Sunnuntaina kun herää, niin todellisuus tärähtää taas eteen että kohta on mentävä töihin ja koko päivä on jotenkin ahdistava ja pilalla. Näin on ollut aina, jo kouluajoista lähtien, sama tunne sunnuntaisin.
Jep. Oikeasti ihan paras aika viikonlopusta on se aika perjantaina töiden jälkeen sekä lauantai aamu ja päivä. Lauantain piemenevinä tunteina alkaa jo tuntumaan se sunnuntain raskaus, ellei sitten ole jotain erityistä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt enää kun olen valtiolla. Ei tämäkään mikä lepokoti ole - ei tosiaan. Kun olin yksityisellä, niin su ahdisti niin paljon, etten ennen aamu klo 4 saanut unta. Siitä se on sitten "hyvä" aloittaa työviikko kaaoksessa enemmän tai vähemmän vihaisten asiakkaiden kanssa.
ICT-ala
Työn lopettaminen. Ei ollut muuta keinoa. Nyt taivaanrannanmaalailen työmarkkinatuella ja elämä hymyilee. En koskaan enää tule tekemään palkkatöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, kuinka joidenkin mielestä sunnuntai on paras päivä. Kuulemma niin rento päivä ja saa vaan olla kotona.
Miksi lauantaina ei saa olla kotona, pakkoko sitä on viipottaa silloinkaan menoissa? Ja mitä rentouteen tulee, en allekirjoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista riippumattomuutta odottelen minäkin enkä ole sunnuntaisin onnellisimmillani todellakaan.
Ahne ei ole ikinä onnellinen
Itse en vihaa työtäni, mutta kyllä sunnuntaisin silti vähän aina ahdistaa. Vapaalla on kuitenkin paljon kivempaa kuin töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnustan.
Odotan Sanna Marinin 6 tuntista tai nelipäiväistä työviikkoa. Olisin NIIN onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mua taas vatuttaa joka maanantai tavata työpaikalla esimiehiä ja kollegoja joita ei kiinnosta työnteko lainkaan.
Jos viittaat minuun, voin kertoa etten ole tuollainen. Pidän tunteeni omana tietonani ja hoidan työni hyvin, paikkaan myös muita ja autan tarvittaessa. Yhtään päivää en ole tämän vuoden puolella saikuttanut, saati tullut myöhässä tms.
Ap
en viitannut vaan ihan omaan työpaikkaan. olisi kiva nähdä sitä intohimon pilkettä edes vähän miksi raahaa itsensä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paloin loppuun jo yläasteella tämän tunteen vuoksi, mutta sitä pidettin masennuksena - ja sitä se varmasti loppuvaiheessa olikin. Inhosin sitä, että pitää lähteä kouluun. Lukion jätin kesken uuden uupumuksen vuoksi, joka oli jo niin rajua, että meinasin teilata itseni.
Nyt olen työelämässä ja uupumuksen oireita on taas vaihteeksi ollut jo 3 vuotta. Hirveän hienoa. Mitä ihmettä tässä elämässä täytyy tehdä, ettei halua kuolla? Samaistun sunnuntaiahdistukseen. Silloin kun sattuu olemaan lomaa, itken viimeisellä lomaviikolla viimeiset vapaapäivät, kun ahdistaa mennä takaisin töihin. Ei tämä ole mielestäni minkäänlaista mielekästä elämää. Motivaationi ei riitä kouluttautumiseen - tai ylipäätään mihinkään.
On ollut tuo tilanne. Minulla oli kaupallinen koulutus ja ajauduin valtion virastoihin asiakaspalveluun. Vihasin sitä, en saanut parempaa. Alaa vaihtamalla onnistui saada parempaa. En voi kertoa mikä ala, kun en halua tulla tunnistetuksi. Voi olla yllättvää, mutta noissa suurin osa työkavereista oli kivoja, tietty oli ne ikävätkin, mutta asiakkaita en jaksanut. Osa asiakkaistakin oli ihan asiallisia ja jopa kivoja, mutta ei jaksa sellaista kun ensimmäinen asia mitä tehdään on huudetaan vaikka itse ei tiedä vielä mistä edes on kyse.
Sunnuntaina ei vituta kun siitä saa tuplapalkan ja töissä on rauhallisempaa. Tänään harmittaa kun on viikon ainoa vapaa ja pitää hoitaa asioita, eikä levolle ja palautumiselle jää juuri aikaa.
Muistan kyllä sunnuntaiahdistuksen ajalta jolloin mulla oli viikonloput vapaat, ja jo kouluajoilta. Itse työ ei ole koskaan rassannut, mutta välillä on ollut aika myrkyllisiä työyhteisöjä. Eivät kaikki nykyisetkään työkaverini ole mitään kullannuppuja, mutta vanhemmiten olen oppinut ottamaan etäisyyttä, en ota osaa draamailuun enkä päästä ketään ihon alle.
Vähemmän alkoa ja enemmän ulkoilua viikonloppuun niin su ei ahdista ainakaan niin paljon.
Työni on suht helppoa ja kevyttä, tosin ala ei kiinnosta pidemmän päälle...
Ainoa mitä inhoan työnteossa yleisesti on työpäivän kesto... Ei vain kiinnostaisi yhtään maatua täällä 8 tuntia viitenö päivänä viikossa :/
Tunnistan tuon tunteen. Itse työ ei mua ahdista, mutta ihmisten pahoinvointi on lisääntynyt niin, että asiakkaat on koko ajan hankalampia. Kaikki se paha olo purkautuu asiakaspalvelutilanteessa. Etenkin, jos asiat eivät mene täydellisesti. Haluaisin valita ihmiset, kenen kanssa olen tekemisissä.
Minusta se oli ihan hyvä vinkki mutta kaikki ei tietenkään sovi kaikille, niin kuin nyt nämä älähtivät joilla on rahallisesti jo tiukkaa ilman työajan leikkaamista tai ei paljoakaan mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä.
Itseäni on aina ahdistanut sunnuntait. Joskus se alkaa jo lauantai-iltana, tulee tunne että nyt viikonloppu oli jo tässä, koska sunnuntaina pitää valmistautua alkavaan viikkoon. Ehkä sitä voisi yrittää laittaa asiat mahdollisimman pitkälle valmiiksi jo perjantaina. Hyvä vinkki myös keksiä maanantaille ekstrakivaa tekemistä ja jos vaan on mahdollista, niin tekee vaikka sitten lyhyemmän päivän...