Raivoavasta jäähyttäjä-äidistä empaattiseksi kasvattajaksi: mistä aloitan?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 18:26"]Voisiko sinua auttaa, jos yrittäisit kiukun alkaessa vaikka laskea kymmeneen ja rauhoittaa sillä tavoin itsesi ensin? Sen jälkeen osaisit ehkä toimia harkitsevammin. Perustelu ja asioiden selittäminen on tärkeää ja entistä parempi idea, jos olet kerran jo todennut ne hyödylliseksi.
[/quote]
Ehkä tämä hyvinkin perinteinen keino voisi toimia, kiitos! Tilanteiden purkaminen vitsailemalla ei enää toimi ja lapsi tuntuu kaipaavan "tunnekasvatusta" ja ohjausta sirkustemppujen sijaan. Olenkin huomannut olevani itse hyvin epäkypsä tunteiden tunnistamisen ja hallitsemisen osalta.
Vaikeinta lapsen kanssa on viime aikoina ollut oikeastaan kaikki, joten siksi tuntuu että asioiden on muututtava. Lähteminen, ristiriidat toisten lasten kanssa, kauppareissut ym. ovat vaikeimpia. Lapsi on 4.5-vuotias. Tuntuu, että hän on jatkuvasti pahalla päällä eikä mikään onnistu. Jäähyt suututtavat entisestään, ja joskus lapsi on ääneen ihmetellyt että miksi hänen oli pakko mennä tekemään kielletty asia ja joutua jäähylle. Eli jäähyttäminen provosoi entisestään vastustamaan äitiä eikä lapsi hillitse itseään yhtään.
Uhkailu, lahjonta ja kiristys ei ole koskaan toiminut tähän lapseen ja muiden on vaikea uskoa sitä. Tyttö on hyvin omaehtoinen, älykäs ja itsenäinen. Valitettavasti myös äkkipikainen.

Joo, ei ton ikäisen kanssa enää kannata pyrkiä pois hankalista tilanteista huumorin avulla -ainakaan aina. Pienemmillä sellainen "harhautus" voi toimia, mutta ton ikäinen kaipaa ihan oikeasti keskustelua ja tietoa siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja miksi on näin. Pienemmillä järkeily ei usein auta, koska kielelliset taidotkaan ei ole vielä niin kehittyneitä, että pystyisivät vastaanottamaan selityksiä. Mun mielestä olet jo hyvällä tiellä, kun mietit näitä juttuja!

t. Kymmeneen laskemista ehdottanut

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 18:38"]Mene itse pois tilanteesta, jossa raivo alkaa nousta. Käy omassa makuuhuoneessasi puremassa tyynyä ja tule takaisin aikuisena. Jos sorrut ylilyöntiin ja huomaat taas huutavasi tai uhkailevasi, peru sanasi ja pyydä anteeksi lapselta. Sano, että olit aika kohtuuton, aloitetaanko alusta.

Olen mennyt itse saman polun läpi. Huusin kolmelle lapselleni, että nämä ovat ihan mahdottomia, en jaksa enää Olkaa hilja, olkaa hiljaa! Kamalaa... Ainoa vanhempi, johon turvata ja tämä huutaa, että ei jaksa huolehtia! Aloitin ihan oikeasti noista em. konsteista. Lopulta pääsin lasten kanssa helliin ja läheisin väleihin. Aikuisen anteeksipyyntö on mahdollinen ja hyvä oppia. Lapsista kasvoi maailman kivoimpia teinejä eikä heidän kanssaan ole koskaan tarvinnut enää hyppiä seinille. Minä se olin, joka hyppi seinille ja lapset sen myötä myös.

Nyt ovat jo nuoria aikuisia.
[/quote]Voi kiitos, viestisi sai kyyneleet silmiini. Toivoa on. Minäkin kerran katsoin tytärtäni oikein rankan päivän jälkeen ja tajusin, että hän on yksin tässä maailmassa jos me vanhemmat emme häntä hyväksy ja rakasta. Jos mulla menisi asiat ristiin miehen kanssa niin voisin lähteä, mutta lapsi ei voi tehdä niin.

Ota lapsi mukaan askareisiisi enemmän. Menkää samaan suuntaan sen sijaan, että olette napit vastakkain. Laittakaa ruuat. tiskit, pyykit yhdessä. kerätkää kaupassa tavarat yhdessä. Tee lähtemisestä helppoa, etsi vaatteet valmiiksi pinoon. Kiitä onnistumisesta, älä huomauta ns. epäonnistumisesta. Varaa yhteistä aikaa ihan pelkän kivan äärellä ilman että vilkuilet olkasi yli tai puhut puhelimessa: lue iltasadut, pelatkaa lautapeli, käykää metsässä kävelyllä ja kahvilassa jätskillä.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 18:58"]Ota lapsi mukaan askareisiisi enemmän. Menkää samaan suuntaan sen sijaan, että olette napit vastakkain. Laittakaa ruuat. tiskit, pyykit yhdessä. kerätkää kaupassa tavarat yhdessä. Tee lähtemisestä helppoa, etsi vaatteet valmiiksi pinoon. Kiitä onnistumisesta, älä huomauta ns. epäonnistumisesta. Varaa yhteistä aikaa ihan pelkän kivan äärellä ilman että vilkuilet olkasi yli tai puhut puhelimessa: lue iltasadut, pelatkaa lautapeli, käykää metsässä kävelyllä ja kahvilassa jätskillä.
[/quote]
Tämä oli hyvä, mutta: tilanne on ollut niin tulehtunut, ettei lapsi ole suostunut kotitöihin ollenkaan, ja metsä/jätskireissut on aina jollain tavalla päättyneet raivoamiseen. Pelien pelaaminen ei ole onnistunut, koska lapsi alkaa huutaa jos peli menee huonosti. Kaipaan aikaa, jolloin yhdessä oleminen ja tekeminen onnistui. Ihan tavallinen arki.

Ehkä lapsella sitten on jo niin heikko käsitys itsestään, että kriittisenä arvelee kuitenkin epäonnistuvansa (luultavasti saanut sellaista palautetta ihan liikaa). Pelit eivät suju, pinna ei riitä. On varmaan aikamoinen työmaa saada itseluottamusta takaisin, mutta kyllä se sieltä löytyy onnistuminen ja kehu kerrallaan.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 19:16"]Ehkä lapsella sitten on jo niin heikko käsitys itsestään, että kriittisenä arvelee kuitenkin epäonnistuvansa (luultavasti saanut sellaista palautetta ihan liikaa). Pelit eivät suju, pinna ei riitä. On varmaan aikamoinen työmaa saada itseluottamusta takaisin, mutta kyllä se sieltä löytyy onnistuminen ja kehu kerrallaan.
[/quote]
Joo, tuntuu että olemme jossain pahan olon kierteessä eikä kurinpitotoimista varsinkaan ole mitään apua. Meillä sujui kaikki hyvin siihen asti, kunnes me vanhemmat väsyimme raskaassa elämäntilanteessa ja jäähyt, huutaminen ja hermojen menettäminen tulivat kuvioihin. Lapsi on varmaan saanut näistä todella ikävän käsityksen itsestään :/

Up

Kiitokset muuten vielä todella asiallisista vastauksista. - ap

Hei mäkin kamppailen saman asian kanssa, saa laittaa lisää vinkkejä jos joltakulta löytyy!!

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 19:10"]Ap tässä päivittämässä tilannetta: jo muutamassa päivässä elämä on muuttunut paremmaksi meillä. Lapsen kiukut ja murheet on saatu käsiteltyä aktiivisen kuuntelun (Gordonin käsite) avulla. Monista asioista olemme puhuneet vielä jälkikäteen ja lapsi on halunnut kuunnella minua. Lapsi on alkanut avautua itsekin, siis saattaa suuttuessaan hermostua ja vaikka juosta karkuun, mutta voi myöhemmin kertoa syyn (toisin kuin aiemmin). En ole huutanut lapselle, mutta joissain tilanteissa olen saanut tosissaan hillitä itseni. Olemme halailleet ja pussailleet paljon, ennen lapsi ei halunnut läheisyyttä mutta nyt on jopa pyytänyt sitä.
Työsarkaa on vielä, mutta muutos tähän mennessä on ollut merkittävä. Toivon todella, että tämä on käännekohta perheessämme. Ei siis enää rangaistuksia, huutoa tai uhkailua.
[/quote]

Kuulostaa ihanalta! :) Mitähän ap:lle nyt kuuluu?

http://attachmentparenting.org/blog/2014/10/02/12-alternatives-to-spanking-and-timeout

Ap törmäsi ihan sattumalta tällaiseen linkkiin. Siinä siis annetaan juurikin niitä kaipaamiani vaihtoehtoja jäähylle (tai kuritusväkivallalle, mihin asti meillä ei ole sentään päädytty). Laitoin linkin keskustelun seuraajia varten tähän :)

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:48"]Ihana ketju ja tosiaan onneksi todella paljon asiallista kommentointia.

Tunnistan ap:n ongelman myös itsessäni ja suurin ongelma on yllätyksenä tulevat tilanteet. Osaan ennakoida jo vaikeita tilanteita ja niissä pidän itseni kurissa ja aikuisena, mutta se että lapsi (myös 4,5v.) yhtäkkiä kieltäytyy vaikka laittamasta takkia päälle yllättää ja tunnen kun punainen usva nousee silmieni eteen. Silloin tulee karjaistua, varsinkin kun on itse väsynyt tai nälkäinen. Ja nämä on niitä tilanteita vaikka päiväkodin eteisessä kun tuntee itsensä maailman huonoimmaksi äidiksi. Kuopus makaa lattialla ja karjuu, itsellä tuskanhiki päällä kun toisen muksun hoitopaikka menee kohta kiinni ja ollaan myöhässä, päiväkodin täti seisoo ja tuijottaa ja antaa vähän ymmärtää että hänelläkin olisi tässä jo menoa. Yritä siinä sitten hellitellä karjuvaa ja potkivaa lasta joka ei edes kuule/kuuntele mitä yrität sanoa, siinä tunteiden sanoittaminen ei auta. Tälläisissä tilanteissa on vaikea myöskään kävellä pois rauhoittamaan omaa kiukkua ja näihin olisi kiva jos jollakin on hyviä neuvoja!

 
[/quote]

Jos päiväkoti on oikeasti menossa kiinni ja on kiire, mä neuvoisin toteamaan asian lapselle päättäväisesti ja sitten nappaamaan lapsen vaikka kainaloon, jos ei itse lähde kotiin. Tuossa tilanteessa ei tosiaan ole aikaa käydä itse rauhoittumassa tai jäädä selittämään asiaa lapselle, jos viesti ei mene nopeasti perille. Muissa tilanteissa voi sitten toimia "paremmin" :).

T. Lastentarhanope

Oksettavaa lässytystä. Ei ne lapset kurinpidosta rikki mene. Jos aina peruu samantien ja syyttää itseään ylilyönnistä, kun suuttuu niin lapsi oppii korkeintaan, että hölmöillä saa. Siitä suuttua ei. Poliisit ei peru puheitaan ja aikuisena hölmöilystä saa sanktion. Vähän isompia jäähyjä.
Ei kaikki lapset hyödy mistään lepsuilusta. En toki kannusta fyysiseen väkivaltaan, mutta ei se ainainen kannustaminenkaan toimi. Lapset oppii äkkiä käyttämään hyväkseen lepsuilua.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 12:15"]Järjestä lapsesi kanssa yhteistä aikaa. Tehkää yhdessä asioita ja anna hänelle koko huomiosi. Sovi vaikka itsesi kanssa, ettet selaile puhelinta tai tietokonetta, kun lapsi on hereillä. Tehkää paperi, jossa on vaikkapa 7 kohtaa ja joka kerta kun päivä on mennyt hyvin, saa yhden tarran. Kun tarroja on 7, niin teette jotain mistä lapsi tykkää (uiminen tms). Anna aikaa, kiinnostusta ja keskustele lapsesi kanssa. Sitten tulee mieleen vielä, että etsi kirjastosta satukirjoja jotka käsittelevät teille haastavia tilanteita. Lukekaa yhdessä ja keskustelkaa niistä tilanteista ja miettikää miten asiat teillä ovat ja kuinka eri tilanteita voisi helpottaa.

yksi hyvä vinkki vilkkaan lapsen kanssa on myös lukea netistä löytyvä adhd-liiton julkaisu. Olisiko ollut joku "toimiva arki" tyylinen. Siinä on erilaisia vinkkejä arjen hallintaan ja ne toimivat ihan "tavallisilla" lapsillakin.
t. Toimintaterapeutti

[/quote]
Kiitos vastauksesta, kirjoja lapsi rakastaakin kun olemme aina lukeneet paljon. Päivänettilakko on paikallaan molemmille vanhemmille, samalla saataisiin lapsen ruutuaikaa vähennettyä.
Joku kysyi aiemmin omasta jaksamisestani; en ole tosiaan ehtinyt huolehtimaan itsestäni ja hyvää oloa tuovat jutut (esim. liikunta) ovat jääneet. Myös perheen yhteiset, kivat tekemiset ovat loppuneet kun jossain välissä ne kävivät liian raskaiksi ja hermostuttaviksi, kun lapsi haastoi riitaa toisten lasten kanssa jne. Uiminen, eväsretket ja HopLop ovat kyllä lapsen mieleen. Tuntuu kuin koko perheellä olisi joku "masennus". Eli tässäkin asiassa on kyllä korjattavaa.
[/quote] Adhd lapsen äitinä voin sanoa ettei mikään kasvatus tapa muuttanut lasta. Itsetuhoisuus, jatkuva raivoaminen ja nimenomaan yhteisten reissujen pilaaminen ei ollut huomionpuutetta tai negatiivisen palautteen ansiota. Kun tilanne on noin hankala, kun teillä niin en usko, että jäähyt tai sinun väsymyksesi on siihen syy. Menkää perheneuvolaan arvioimaan tilannetta uudelleen ennemmin, kun, että syyllistät itseäsi täällä.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 20:08"]Oksettavaa lässytystä. Ei ne lapset kurinpidosta rikki mene. Jos aina peruu samantien ja syyttää itseään ylilyönnistä, kun suuttuu niin lapsi oppii korkeintaan, että hölmöillä saa. Siitä suuttua ei. Poliisit ei peru puheitaan ja aikuisena hölmöilystä saa sanktion. Vähän isompia jäähyjä.
Ei kaikki lapset hyödy mistään lepsuilusta. En toki kannusta fyysiseen väkivaltaan, mutta ei se ainainen kannustaminenkaan toimi. Lapset oppii äkkiä käyttämään hyväkseen lepsuilua.
[/quote]
Et ehkä lukenut viestejäni kunnolla; meillä ei ole lässytetty vaan nimenomaan pidetty "kovaa kuria". Tulokset puhuvat puolestaan. Empatia ja ohjaamalla kasvattaminen ei tarkoita sitä, että huonoa käytöstä olisi hyväksyttävä.
Poliisi-vertaus ontuu, koska aikuiset mm. ajavat ylinopeutta ja puhuvat puhelimessa autoillessa sanktioista välittämättä. Emme me ole lapsiamme parempia näissä asioissa. Lisäksi; poliisi ei laita sinua jäähylle lapsillesi huutamisesta. Puolisosi ei tukista sinua, jos jätät tiskit pöydälle.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 20:08"]Oksettavaa lässytystä. Ei ne lapset kurinpidosta rikki mene. Jos aina peruu samantien ja syyttää itseään ylilyönnistä, kun suuttuu niin lapsi oppii korkeintaan, että hölmöillä saa. Siitä suuttua ei. Poliisit ei peru puheitaan ja aikuisena hölmöilystä saa sanktion. Vähän isompia jäähyjä.
Ei kaikki lapset hyödy mistään lepsuilusta. En toki kannusta fyysiseen väkivaltaan, mutta ei se ainainen kannustaminenkaan toimi. Lapset oppii äkkiä käyttämään hyväkseen lepsuilua.
[/quote]
Häivy pilaamasta tätä ihanaa ja asiallista ketjua.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 20:28"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 20:08"]Oksettavaa lässytystä. Ei ne lapset kurinpidosta rikki mene. Jos aina peruu samantien ja syyttää itseään ylilyönnistä, kun suuttuu niin lapsi oppii korkeintaan, että hölmöillä saa. Siitä suuttua ei. Poliisit ei peru puheitaan ja aikuisena hölmöilystä saa sanktion. Vähän isompia jäähyjä.
Ei kaikki lapset hyödy mistään lepsuilusta. En toki kannusta fyysiseen väkivaltaan, mutta ei se ainainen kannustaminenkaan toimi. Lapset oppii äkkiä käyttämään hyväkseen lepsuilua.
[/quote]
Et ehkä lukenut viestejäni kunnolla; meillä ei ole lässytetty vaan nimenomaan pidetty "kovaa kuria". Tulokset puhuvat puolestaan. Empatia ja ohjaamalla kasvattaminen ei tarkoita sitä, että huonoa käytöstä olisi hyväksyttävä.
Poliisi-vertaus ontuu, koska aikuiset mm. ajavat ylinopeutta ja puhuvat puhelimessa autoillessa sanktioista välittämättä. Emme me ole lapsiamme parempia näissä asioissa. Lisäksi; poliisi ei laita sinua jäähylle lapsillesi huutamisesta. Puolisosi ei tukista sinua, jos jätät tiskit pöydälle.
[/quote] oletko ap? En puhunut sinulle vaan näille mulle lässyttäjille.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 20:15"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 12:15"]Järjestä lapsesi kanssa yhteistä aikaa. Tehkää yhdessä asioita ja anna hänelle koko huomiosi. Sovi vaikka itsesi kanssa, ettet selaile puhelinta tai tietokonetta, kun lapsi on hereillä. Tehkää paperi, jossa on vaikkapa 7 kohtaa ja joka kerta kun päivä on mennyt hyvin, saa yhden tarran. Kun tarroja on 7, niin teette jotain mistä lapsi tykkää (uiminen tms). Anna aikaa, kiinnostusta ja keskustele lapsesi kanssa. Sitten tulee mieleen vielä, että etsi kirjastosta satukirjoja jotka käsittelevät teille haastavia tilanteita. Lukekaa yhdessä ja keskustelkaa niistä tilanteista ja miettikää miten asiat teillä ovat ja kuinka eri tilanteita voisi helpottaa.

yksi hyvä vinkki vilkkaan lapsen kanssa on myös lukea netistä löytyvä adhd-liiton julkaisu. Olisiko ollut joku "toimiva arki" tyylinen. Siinä on erilaisia vinkkejä arjen hallintaan ja ne toimivat ihan "tavallisilla" lapsillakin.
t. Toimintaterapeutti

[/quote]
Kiitos vastauksesta, kirjoja lapsi rakastaakin kun olemme aina lukeneet paljon. Päivänettilakko on paikallaan molemmille vanhemmille, samalla saataisiin lapsen ruutuaikaa vähennettyä.
Joku kysyi aiemmin omasta jaksamisestani; en ole tosiaan ehtinyt huolehtimaan itsestäni ja hyvää oloa tuovat jutut (esim. liikunta) ovat jääneet. Myös perheen yhteiset, kivat tekemiset ovat loppuneet kun jossain välissä ne kävivät liian raskaiksi ja hermostuttaviksi, kun lapsi haastoi riitaa toisten lasten kanssa jne. Uiminen, eväsretket ja HopLop ovat kyllä lapsen mieleen. Tuntuu kuin koko perheellä olisi joku "masennus". Eli tässäkin asiassa on kyllä korjattavaa.
[/quote] Adhd lapsen äitinä voin sanoa ettei mikään kasvatus tapa muuttanut lasta. Itsetuhoisuus, jatkuva raivoaminen ja nimenomaan yhteisten reissujen pilaaminen ei ollut huomionpuutetta tai negatiivisen palautteen ansiota. Kun tilanne on noin hankala, kun teillä niin en usko, että jäähyt tai sinun väsymyksesi on siihen syy. Menkää perheneuvolaan arvioimaan tilannetta uudelleen ennemmin, kun, että syyllistät itseäsi täällä.
[/quote] mistä alapeukku? Siitäkö, kun en osaa ottaa täällä olevien mammojen neuvoja pelastuksena elämään? Siperia opettaa niinkun sanotaan. Olen ilmeisesti ainoa joka lukee apn kommentit ajatuksella. Lapsen käytös ei ole normaalia enkä usko sen johtuvan mistään apn teoista ja ikääkin on senverran ettei voida verrata lasta ennen ja jälkeen sanktio ajan, koska tuossa iässä uhma pahenee tavallisillakin lapsilla, mutta erityislapsesta tuli 4-5v pitelemätön

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 20:44"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 20:15"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 12:15"]Järjestä lapsesi kanssa yhteistä aikaa. Tehkää yhdessä asioita ja anna hänelle koko huomiosi. Sovi vaikka itsesi kanssa, ettet selaile puhelinta tai tietokonetta, kun lapsi on hereillä. Tehkää paperi, jossa on vaikkapa 7 kohtaa ja joka kerta kun päivä on mennyt hyvin, saa yhden tarran. Kun tarroja on 7, niin teette jotain mistä lapsi tykkää (uiminen tms). Anna aikaa, kiinnostusta ja keskustele lapsesi kanssa. Sitten tulee mieleen vielä, että etsi kirjastosta satukirjoja jotka käsittelevät teille haastavia tilanteita. Lukekaa yhdessä ja keskustelkaa niistä tilanteista ja miettikää miten asiat teillä ovat ja kuinka eri tilanteita voisi helpottaa.

yksi hyvä vinkki vilkkaan lapsen kanssa on myös lukea netistä löytyvä adhd-liiton julkaisu. Olisiko ollut joku "toimiva arki" tyylinen. Siinä on erilaisia vinkkejä arjen hallintaan ja ne toimivat ihan "tavallisilla" lapsillakin.
t. Toimintaterapeutti

[/quote]
Kiitos vastauksesta, kirjoja lapsi rakastaakin kun olemme aina lukeneet paljon. Päivänettilakko on paikallaan molemmille vanhemmille, samalla saataisiin lapsen ruutuaikaa vähennettyä.
Joku kysyi aiemmin omasta jaksamisestani; en ole tosiaan ehtinyt huolehtimaan itsestäni ja hyvää oloa tuovat jutut (esim. liikunta) ovat jääneet. Myös perheen yhteiset, kivat tekemiset ovat loppuneet kun jossain välissä ne kävivät liian raskaiksi ja hermostuttaviksi, kun lapsi haastoi riitaa toisten lasten kanssa jne. Uiminen, eväsretket ja HopLop ovat kyllä lapsen mieleen. Tuntuu kuin koko perheellä olisi joku "masennus". Eli tässäkin asiassa on kyllä korjattavaa.
[/quote] Adhd lapsen äitinä voin sanoa ettei mikään kasvatus tapa muuttanut lasta. Itsetuhoisuus, jatkuva raivoaminen ja nimenomaan yhteisten reissujen pilaaminen ei ollut huomionpuutetta tai negatiivisen palautteen ansiota. Kun tilanne on noin hankala, kun teillä niin en usko, että jäähyt tai sinun väsymyksesi on siihen syy. Menkää perheneuvolaan arvioimaan tilannetta uudelleen ennemmin, kun, että syyllistät itseäsi täällä.
[/quote] mistä alapeukku? Siitäkö, kun en osaa ottaa täällä olevien mammojen neuvoja pelastuksena elämään? Siperia opettaa niinkun sanotaan. Olen ilmeisesti ainoa joka lukee apn kommentit ajatuksella. Lapsen käytös ei ole normaalia enkä usko sen johtuvan mistään apn teoista ja ikääkin on senverran ettei voida verrata lasta ennen ja jälkeen sanktio ajan, koska tuossa iässä uhma pahenee tavallisillakin lapsilla, mutta erityislapsesta tuli 4-5v pitelemätön
[/quote]
Tällä lapsella ei ollut uhmaa 2-3-vuotiaana. Muutos alkoi samalla, kun elämässä tuli muita suuria muutoksia ja me vanhemmat väsyimme.
Kiitos kuitenkin, pidän perheneuvolaa myös yhtenä vaihtoehtona. Sitä ennen koetan kuitenkin hillitä itseni ja lopettaa jäähyt/huutamisen.