Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joskus, niin kuin nyt, vihaan aikuista lastani
29.08.2021 |
Päihteidenkäyttäjät eivät perusta läheisistään eivätkä tunne empatiaa.
Huolesta sekaisin ja vihainen, myös itselleni, kun en osaa olla huolehtimatta
Kertokaa kaikkia hyviä ja ihania asioita mitä voisin tänään miettiä ja tehdä, oon ihan hajalla
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne. Vaikeinta on epätietoisuus, kun ei voi luottaa.
En ymmärrä miksei voi vastata puhelimeen että tietäisin edes, että on hengissä. Sekaisin varmasti on, mutta sehän ei ole uutta. Päässä kauhukuvat kaikesta pahasta mitä on voinut tapahtua
Minä sitten taas näen sen niin päin kun on hiljaista kaikki on hyvin. Yleensä kun asiat on huonosti siitä kuulee kyllä.
Tää on totta, parasta mitä voit tehdä on päättää, että murehdit vasta sitten kun on oikeasti jotain aihetta. Nimittäin muuten sulla on ihan koko ajan jonku verran aihetta😔 ei varmasti ole helppoa, mutta ainut mahdollisuus jolla et sairastu itse huolesta. Entisenä käyttäjänä ainut mitä todella kadun on huoli jota aiheutin etenkin vanhemmille. Toisaalta he kasvoivat vieläkin ihanammiksi ihmisiksi, kun joutuivat kohtaamaan pahimman pelkonsa ja päästämään irti yrityksestä hallita elämää. Niin ja muuten, ongelmakäyttäjänä usein selvänä ollessa puhelin ahdistaa liikaa, ei uskalla kohdata ihmisiä ja vastata. Todennäköisesti kaikki on hyvin kun et kuule mitään, tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsepä kasvatit. Ole nyt sitten tyytyväinen. Lapsesi se on tässä joka kärsii virheidesi takia.
Kasvatukseni laadusta en tunne huonoa omaatuntoa, siinä ei ole moitteen sijaa. Huolehdittu ja valistettu on ja ihan normaalit käytösmallit saatu molemmilta vanhemmilta. ap
No mikäs sitten meni vikaan? Jotenkin itsekästä tuollainen, että lapsi kärsii päihdeongelmaa ja vanhempi suree, koska rakastaa lastaan silti. Kärsisit ennemmin miettiessäsi, miksi epäonnistuit.
Ole jo hiljaa, oot nöyryyttänyt ittes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne. Vaikeinta on epätietoisuus, kun ei voi luottaa.
En ymmärrä miksei voi vastata puhelimeen että tietäisin edes, että on hengissä. Sekaisin varmasti on, mutta sehän ei ole uutta. Päässä kauhukuvat kaikesta pahasta mitä on voinut tapahtua
Minä sitten taas näen sen niin päin kun on hiljaista kaikki on hyvin. Yleensä kun asiat on huonosti siitä kuulee kyllä.
Meillä on toisin päin. Pari vuotta sitten katosi linjoilta joulun aikaan viikoksi, ei mitään yhteyttä ja olin itse satojen kilometrien päässä. Siitä viikosta parin tonnin pikavipit sitten
Tonni olisi jäänyt ottamatta, jos olisi vastannut puhelimeen?
Oon todella pahoillani puolestasi. Työskentelin itse hetken päihdekuntoutujien kanssa, ja otin loparit 1,5 vuoden päästä, koska en enää jaksanut.
En väitä silti että tiedän mitä käyt läpi, sinä olet hänen äitinsä, minä olen ollut vain hoitaja. Mitä muita päihteidenkäyttäjien vanhempia näin, raastoi se heidän huolensa ja väsymyksensä, sekä turhautuminen. Eikä loppua näkynyt. Aina uusi toivo, joka kohta lopahti. Taas uudelleen, ja uudelleen. Sama toivo ja sitten karvas pettymys.
En haluaisi kuulostaa kyyniseltä, anteeksi, tarkoitukseni oli jotenkin lohduttaa, mutten varmaan onnistunut..
Tee jotain mukavaa. Ja mikäli uskot johonkin korkeampaan, usko, että asiat ovat Hänen käsissään, eikä mikään ole korkeimmalle mahdotonta.
❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaaminen ei auta lastasi millään tapaa. Jos minun äitini tai isäni vihaisi minua tuolla tavalla koska on ongelmia, niin toivoisin että katkaisisi välit. Tuommoinen vihaaminen saa sen käyttäytymään vain entistä huonommin.
On normaalia olla vihainen.
Joo niin on, mutta jos on niin vihainen että ei pysty muuta kuin tiuskimaan tai huutamaan ihmiselle jolla on valmiiksi vaikeaa niin silloin on parempi katkaista välit. Ei kukaan halua olla päihdeongelmainen, ja se ongelma vaan pahenee jos sitä yrittää ratkoa raivoamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaaminen ei auta lastasi millään tapaa. Jos minun äitini tai isäni vihaisi minua tuolla tavalla koska on ongelmia, niin toivoisin että katkaisisi välit. Tuommoinen vihaaminen saa sen käyttäytymään vain entistä huonommin.
Rakkaus ja viha kulkee käsi kädessä. Viha tulee, kun ei voi auttaa lastaan.
Viha on luonnollinen tunne. On vahingollista mennä sanomaan päihdekäyttäjän vanhemmalle, että rakkaus pelastaa ja tunteita ei saa käyttää.
Toivottavasti sinun kohdalle ei koskaan tule kokemusta, missä sinä joudut miettimään onko lapsesi hengissä, kun päihdemaailma on vienyt mukanaan.
Voisiko olla niin, että lastasi rakastat, mutta toimintaansa vihaat. Ehkä voisi olla hyvä kohdentaa tunteet... oikeisiin kohteisiin.
Olet varmasti puhunut lapsellesi ja kertonut miten hänen toimintansa sinuun vaikuttaa. Näin tekemällä olet kaiken mahdollisen jo tehnyt. Itse olen vastaavahkossa tilanteessa ottanut huomattavaa etäisyyttä ihmiseen, joka aiheutti minussa huolta ja tuskaa. Voisi olla hyvä yrittää keskittyä myös omaan hyvinvointiin ja sitä myötä elämään.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole helppoa. Omaa lasta vanhempi rakastaa ja kärsii niin kovasti hänen takiaan. Voimia.
Ohis… ei kaikki vanhemmat rakasta lapsiaan, ei todellakaan. Esim narsistivanhemmat vihaa lapsiaan ja yrittää tehdä kaikkensa tuhotakseen lastensa elämän.
Tuo on typerä ”äitimyytti” että aina rakastaisi lastaan. Ei pidä paikkaansa luonnevikaisilla.
T. Narsistin lapsi
Joillakin vanhemmilla vallitseva tunne on välinpitämättömyys tai kylmyys. Lapsi pysyy aina ei-toivottuna. Sekin on vaikeaa.
Kiitos AV palsta, jälleen kerran vahvisti päätöstäni siitä, että lapsia en ikimaailmassa tee tähän maailmaan kärsimään ja aiheuttamaan kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaaminen ei auta lastasi millään tapaa. Jos minun äitini tai isäni vihaisi minua tuolla tavalla koska on ongelmia, niin toivoisin että katkaisisi välit. Tuommoinen vihaaminen saa sen käyttäytymään vain entistä huonommin.
On normaalia olla vihainen.
Joo niin on, mutta jos on niin vihainen että ei pysty muuta kuin tiuskimaan tai huutamaan ihmiselle jolla on valmiiksi vaikeaa niin silloin on parempi katkaista välit. Ei kukaan halua olla päihdeongelmainen, ja se ongelma vaan pahenee jos sitä yrittää ratkoa raivoamalla.
Eihän vihaaminen tarkoita tiuskimista tai huutamista. Vihaaminen tarkoittaa sitä, että höyry nousee korvista, eikä halua tilanteen olevan se, mikä on. Se on sisäinen tunne, eikä sillä ole mitään tekemistä raivoamisen kanssa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsepä kasvatit. Ole nyt sitten tyytyväinen. Lapsesi se on tässä joka kärsii virheidesi takia.
Kasvatukseni laadusta en tunne huonoa omaatuntoa, siinä ei ole moitteen sijaa. Huolehdittu ja valistettu on ja ihan normaalit käytösmallit saatu molemmilta vanhemmilta. ap
No mikäs sitten meni vikaan? Jotenkin itsekästä tuollainen, että lapsi kärsii päihdeongelmaa ja vanhempi suree, koska rakastaa lastaan silti. Kärsisit ennemmin miettiessäsi, miksi epäonnistuit.
Lopeta nyt, kun et tiedä tästäkään tapauksesta mitään taustoja. Mun kaverilla on hyvä koti ja vanhemmat, eikä pienintäkään viitettä päihdeongelmasta, kunnes 34-vuotiaana joutui pahaan onnettomuuteen mistä aiheutui työkyvyn menetys ja pahat krooniset kivut. Tästä lähti hänellä luisu joka johti päihdeongelmaan.
Voimia, Ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivotko salaa, että hän kuolisi niin piina tavallaan loppuisi? Sekin on ymmärrettävää.
Mielestäni on vähän turhaa takertua tuohon Ap:n käyttämään viha-sanaan. Epäilen, että kyseessä on enemmänkin se oma voimattomuus yhdistettynä siihen loputtomaan huoleen ja murheeseen, joka välillä purkautuu ulos rajuna suuttumuksen tunteena kun se läheinen vaan itsekkäästi muista piittamatta jatkaa sekoiluaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoilu auttaa. On parempi jättää elämä Herran haltuun niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.
Minun aikuinen lapsi ei vastaa koskaan mihinkään yhteydenottoihin. Koskaan en ole vihannut häntä , mutta en enää rakastakaan, säälin. Ei käytä oäihteitä.
Vierailija kirjoitti:
Minun aikuinen lapsi ei vastaa koskaan mihinkään yhteydenottoihin. Koskaan en ole vihannut häntä , mutta en enää rakastakaan, säälin. Ei käytä oäihteitä.
Sellaista se on kun luulee olevansa maailman napa vain siksi, kun on porsinut yhden turhan ihmisen lisää tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun aikuinen lapsi ei vastaa koskaan mihinkään yhteydenottoihin. Koskaan en ole vihannut häntä , mutta en enää rakastakaan, säälin. Ei käytä oäihteitä.
Sellaista se on kun luulee olevansa maailman napa vain siksi, kun on porsinut yhden turhan ihmisen lisää tähän maailmaan.
Vakkaripoju taas syyttelemässä kaikkia muita paitsi itseään.
Vierailija kirjoitti:
Toivotko salaa, että hän kuolisi niin piina tavallaan loppuisi? Sekin on ymmärrettävää.
Kaikki tunteet on sallittuja. Se, että tuntee, ei tarkoita että asiaa haluaa. Hyvä, että tämä tuotiin esille.
Lapseni on päihdemaailmassa ja omat tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan. Rakkaus ja halu auttaa on päällimmäisenä, mutta päihdeihminen ei ole se, jonka tunsi ennen päihdekuvioita. Aikuista ihmistä ei myöskään voi auttaa vasten tahtoaan.
Se on raskasta omaisille. Olen tuntenut syvää rakkautta, toivoa, suuttumusta, vihaa, iloa ja niin syvää surua, että tuntuu kuin se tappaisi minut fyysisesti. Kiduttaen. Olen myös salaa keskellä pahinta tuskaa toivonut, että lapseni kuolisi, jotta tämä kaikki tuska loppuisi. Se vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin.
Läheisten syyttely on kuitenkin pahinta. Kasvatus ei ole mennyt pieleen läheskään kaikissa tarinoissa, vaan joskus vain ihminen ajautuu sellaiseen elämään. Läheisten syyttely pahentaa kaikkea tuskaa moninkertaisesti.
Tämä palsta on todella ilkeä useasti, kun ihminen toivoo saavansa jotain vastakaikua tuskalleen.
On helppo syytellä ja asettaa itsensä muiden yläpuolelle kunnes se kaikki tippuukin omalle kohdalle. Sitten se ei olekaan enää hauskaa pilkata toisia, kun alat itse elämään painajaista.
Voimia kaikille päihdeongelmaisten läheisille sekä niille, jotka yrittävät päästä kierteestä ulos.
Silloin kun on riippuvainen jostain, kuten alkoholista, huumeista, rahapeleistä, pahin virhe on sääliä ja mahdollistaa toiminnan jatkuminen. Rahat on loppu ja palataan kotiin krokotiilinkyyneleet silmäkulmissa, ja luvataan, että jos vielä kerran äiti annat rahaa, niin sitten mä en enää koskaan....- tämä on väärä tie.
Anna yhteystiedot sinne, missä ko. riippuvaisuutta hoidetaan ja sano, että otat avosylin vastaan, kun hän on terve taas. Addiktin tulee itse haluta muutosta ja itse tehdä parantumisensa eteen työtä, jotta homma toimii.
Oletteko katsoneet Dr Now'ta ja sairaalloisen lihavia ohjelmassa "My 600lb Life"?
Liikuntakyvytön läski makaa sängyssä ja perheenjäsenet tuo ruokaa sänkyyn ja hoitaa kaiken käskyjen mukaan, vaikka olisi selvät ruokavalio-ohjeet.
Usein Dr Now pitää näitä mahdollistajia yhtenä syynä epäonnistuneisiin laihdutuksiin.
Alaikäisen lapsen ollessa kyseessä, aina voi pyytää apua lastensuojelusta, kun omat keinot ei riitä.
Jos aikuinen lapsi tietää, että mamma korjaa kyllä sotkut, maksaa velat ja ottaa vaikka pikavippejä nimiinsä, että riippuvuudet saavat jatkua, silloin mamma voi syyttää vaan itseään.
Pahaltahan se tuntuu, ihan äärettömän pahalta käännyttää oma lapsi pois ovelta.
,
Alue: Aihe vapaa
No mikäs sitten meni vikaan? Jotenkin itsekästä tuollainen, että lapsi kärsii päihdeongelmaa ja vanhempi suree, koska rakastaa lastaan silti. Kärsisit ennemmin miettiessäsi, miksi epäonnistuit.