Joskus, niin kuin nyt, vihaan aikuista lastani
Päihteidenkäyttäjät eivät perusta läheisistään eivätkä tunne empatiaa.
Huolesta sekaisin ja vihainen, myös itselleni, kun en osaa olla huolehtimatta
Kertokaa kaikkia hyviä ja ihania asioita mitä voisin tänään miettiä ja tehdä, oon ihan hajalla
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Oon todella pahoillani puolestasi. Työskentelin itse hetken päihdekuntoutujien kanssa, ja otin loparit 1,5 vuoden päästä, koska en enää jaksanut.
En väitä silti että tiedän mitä käyt läpi, sinä olet hänen äitinsä, minä olen ollut vain hoitaja. Mitä muita päihteidenkäyttäjien vanhempia näin, raastoi se heidän huolensa ja väsymyksensä, sekä turhautuminen. Eikä loppua näkynyt. Aina uusi toivo, joka kohta lopahti. Taas uudelleen, ja uudelleen. Sama toivo ja sitten karvas pettymys.
En haluaisi kuulostaa kyyniseltä, anteeksi, tarkoitukseni oli jotenkin lohduttaa, mutten varmaan onnistunut..
Tee jotain mukavaa. Ja mikäli uskot johonkin korkeampaan, usko, että asiat ovat Hänen käsissään, eikä mikään ole korkeimmalle mahdotonta.
❤️
Olen ihan lopussa, Kaikkea muutakin lisäksi. Sain onneksi lapsen kiinni ja tilanne oli se mitä arvelinkin eli saanut vähän rahaa ja käyttänyt kaiken huumeisiinl ap
Ihan sama. En mieti enää, ei koskaan aikuiseksi kasvanut. Näsäviisas kaikkitietävä tyyppi, vanhapoika. Ei mulle anna mitään iloo.
Päihdeongelmat juontavat juurensa huonoon lapsuuteen ja traumoihin, tukahdutettuihin tunteisiin