Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun puolisolla ei ole lainkaan käytöstapoja?
29.09.2014 |
Mieheni on junteimmin käyttäytyvä ihminen, jonka olen koskaan tavannut ja kadun sitä, että menin hänen kanssaan naimisiin. Hän mm. laskelmoi, onko rahallisesti hyötyä siitä, että menee tapaamaan iäkkäitä sukulaisia ja tarjosi rahaa siitä heille, kun laittavat ruoat mentyämme heille kylään. Minulle kyseessä ovat isovanhempani ja he ovat minulle todella läheisiä. Mies myös puhuu, että haluaa tavata omia iäkkäitä sukulaisiaan vain perinnönkiilto silmissä. :(
Lisäksi mieheni kielloistani huolimatta heittelee autosta roskia ulos ja viedessään roskat hän heittelee lajittelemani (pahvit, energiajae, sekajäte, paperi) roskat samaan jäteastiaan (yleensä energiajätteeseen). Hän on tehnyt tuota monesti ja on valehdellut heittäneensä ne erillisiin astioihin, kunnes olen itse vienyt samana päivänä roskia ja huomannut, että ne onkin taas viskattu samaan astiaan.
Taannoin hän vitsinä laittoi hampurilaisketjun cocismukin auton katolle lähdettyämme ajamaan ja yhtäkkiä painoi kaasun pohjaan ja jarrutti heti perään äkisti, sillä hän halusi, että pahvimuki lentää pysäyksen voimasta pois katolta. Säikähdin itse moista äkkijarrutusta ja tavarat lentelivät myös auton sisällä. Olin todella vihainen hänelle, mutta hän vain naureskeli.
Hän myös halveksii iäkkäitä ihmisiä ja toisaalta hänen mielestään jopa yli kolmekymppiset ovat vanhoja. Kuulemma pitäisi olla naisen ja miehenkin mielellään alle 25, jotta olisi vielä nuori. Haluaisin erota hänestä, mutta meillä on lapsia. :/ Hän opettaa typeriä käyttäytymismallejaan myös lapsille ja kieltää minua korjaamasta niitä fiksummiksi.
Hän on sinänsä erittäin koulutettu, mutta käytöstapoja tai sydämensivistystä ei ole. Hänen vanhempansa ovat jotenkin outoja myös, sillä mentyämme anoppilaan kylään, hänen isänsä ei aina katso silmiin tai tervehdi takaisin, kun tervehdin häntä. Hänen äitinsä myös synkin ilmein "murjottaa" ja kun syömme, hän ei tule samaan pöytään syömään, vaan jostain kumman syystä syö aina myöhemmin. Miksi?!? Olen kysynyt, mutta en ole saanut järkeviä selityksiä.
Ainakaan normaali puhe tai huomauttaminen eivät auta mieheni käytökseen. Mieheni myös laistaa suihkussakäynnistä ja hänen mielestään se on normaalia. Itse olen elänyt luulossa, että suihkussa käydään joka päivä. :S Voiko hänenkaltaistaan enää oikein muuttaa fiksummaksi mitenkään? Apua!
Kommentit (62)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:02"]
Miesvihan lietsontaan liittynee tämäkin avaus, taas kerran :)
[/quote]
Ei liity miesvihan lietsontaan. Tiettävästi miehet eivät yleensä ihan tuollaisia ole? Jopa exäni ja lisäksi sukulaismiehet ovat olleet huomattavasti fiksumpia. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkuhuomiona vain sellainen, että anopin ruokailu erikseen on vanhan kansan parissa täysin normaalia. Entiselle emännälle on kunnia-asia valmistaa ruoka ja sitten viettää itse ruokailuhetki itsekseen toisessa huoneessa, eli yleensä keittiössä. Emäntä syö tällöin itse myöhemmin.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 15:51"]
Hauska heppu :'D etenkin tuo pahvimukin lennätys. Taidat olla itse tosikko
[/quote]
Aluksi tuntui tosiaan tuollainen outo huumori raikkaan piristävältä, mutta se leipäännyttää aika nopeasti. En ole tosikko, mutta kyllä käytöstavat pitäisi sentään olla. T. Ap
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:02"]
Miesvihan lietsontaan liittynee tämäkin avaus, taas kerran :)
[/quote]
Ei liity miesvihan lietsontaan. Tiettävästi miehet eivät yleensä ihan tuollaisia ole? Jopa exäni ja lisäksi sukulaismiehet ovat olleet huomattavasti fiksumpia. T. Ap
[/quote]
Tuolle miesviha-huutelijalle sana "yksilö" on tuntematon käsite...
Ero tilanteessasi on iso askel, mutta ajattele elämääsi esim. 15 vuoden päähän. Tulisitko katumaan sitä, että olit tämän miehen kanssa nuo kaikki vuodet? Vaikuttaa siltä, että teillä ei ole oikeastaan mitään muuta yhdistävää kuin lapset. Älä tuhlaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:13"]
Pikkuhuomiona vain sellainen, että anopin ruokailu erikseen on vanhan kansan parissa täysin normaalia. Entiselle emännälle on kunnia-asia valmistaa ruoka ja sitten viettää itse ruokailuhetki itsekseen toisessa huoneessa, eli yleensä keittiössä. Emäntä syö tällöin itse myöhemmin.
[/quote]
Mihin tämä perustuu? Tai siis mikä logiikka siinä on? Mielestäni se on vain epäkohteliasta. Tosin mietin itsekseni, että se saattaa olla myös jonkinlainen tapa sieltä päin Suomea, mistä hän on kotoisin (siis pohjoisesta). Anoppini on vähän päälle kuusissakymmenissä -- ei sitä vanhempi. T. Ap
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:13"]
Pikkuhuomiona vain sellainen, että anopin ruokailu erikseen on vanhan kansan parissa täysin normaalia. Entiselle emännälle on kunnia-asia valmistaa ruoka ja sitten viettää itse ruokailuhetki itsekseen toisessa huoneessa, eli yleensä keittiössä. Emäntä syö tällöin itse myöhemmin.
[/quote]
Okei, millä vuosisadalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kaikki saamme sellaisen miehen jonka ansaitsemme.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:23"]
Me kaikki saamme sellaisen miehen jonka ansaitsemme.
[/quote]
Ei kai nyt sentään. Vai oletko lestadiolainen/uskovainen. Kyllähän ihmissuhteissa on kyse vapaasta tahdosta ja ihminen on erehtyväinen. Entä jos hyvä, lempeä ihminen saa vaikkapa väkivaltaisen pahoinpitelijän puolisokseen -- onko hän ansainnut sen? Mielestäni ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:17"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:13"]
Pikkuhuomiona vain sellainen, että anopin ruokailu erikseen on vanhan kansan parissa täysin normaalia. Entiselle emännälle on kunnia-asia valmistaa ruoka ja sitten viettää itse ruokailuhetki itsekseen toisessa huoneessa, eli yleensä keittiössä. Emäntä syö tällöin itse myöhemmin.
[/quote]
Mihin tämä perustuu? Tai siis mikä logiikka siinä on? Mielestäni se on vain epäkohteliasta. Tosin mietin itsekseni, että se saattaa olla myös jonkinlainen tapa sieltä päin Suomea, mistä hän on kotoisin (siis pohjoisesta). Anoppini on vähän päälle kuusissakymmenissä -- ei sitä vanhempi. T. Ap
[/quote]
Ei kuusikymppinen ole mikään vanhan kansan ihminen, kuusikymppinen ja vähän päälle on syntynyt 1950-luvun alussa ja elänyt nuoruuden 60-70-luvulla. Silloinhan se tasa-arvo kukoisti. Taita apoika olla tullut omituisiin vanhempiinsa ja vielä kasvanut sellaisissa ympyröissä. Et varmaan toivo ap omille lapsillesi samanlaista persoonaa.
Jokainen tekee virheitä, mutta tästä tilanteesta et voi muita syyttää kuin itseäsi. Katsoit ihan liian isoja juttuja suhteen alkuvaiheessa läpi sormien ja pistit itsesi kamalaan tilanteeseen. Kukaan muu ei siis myöskään voi sinua tästä "pelastaa" kuin sinä itse. Miehesi on mitä on, ei hän tule täysin tuosta muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 15:55"]
Av-mamma itkee omia valintojaan. Syytät kaikista asioista aina muita?
[/quote]
Itken valintojani kyllä, mutta en toki syytä muita. Oma vikanihan se tilanne on -- tein väärän tilannearvion alunperinkin, enkä muuttanut sitä ajoissa. Olin itse liian jääräpäinen ja epärealistisen optimistinen. Mutta aikamoisen dilemman edessä olen nyt, kun tajusin, että tässähän täytyy varmaankin kohta erota. Mies ei nimittäin näytä muutoksen merkkejä, vaikka olisi vain ihan käyttäytymisnormeista ja asenteista kyse. T. Ap
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:26"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:17"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:13"]
Pikkuhuomiona vain sellainen, että anopin ruokailu erikseen on vanhan kansan parissa täysin normaalia. Entiselle emännälle on kunnia-asia valmistaa ruoka ja sitten viettää itse ruokailuhetki itsekseen toisessa huoneessa, eli yleensä keittiössä. Emäntä syö tällöin itse myöhemmin.
[/quote]
Mihin tämä perustuu? Tai siis mikä logiikka siinä on? Mielestäni se on vain epäkohteliasta. Tosin mietin itsekseni, että se saattaa olla myös jonkinlainen tapa sieltä päin Suomea, mistä hän on kotoisin (siis pohjoisesta). Anoppini on vähän päälle kuusissakymmenissä -- ei sitä vanhempi. T. Ap
[/quote]
Ei kuusikymppinen ole mikään vanhan kansan ihminen, kuusikymppinen ja vähän päälle on syntynyt 1950-luvun alussa ja elänyt nuoruuden 60-70-luvulla. Silloinhan se tasa-arvo kukoisti. Taita apoika olla tullut omituisiin vanhempiinsa ja vielä kasvanut sellaisissa ympyröissä. Et varmaan toivo ap omille lapsillesi samanlaista persoonaa.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Mielestäni hänen ikäisensä Suomessa/länsimaissa ovat yleensä nuorekkaita ja avarakatseisia sekä heillä on tietty sivistystaso. Mutta aivan kuin anoppini edustaisikin jotain paljon vanhempaa perinnettä ja muutenkin hän on ikäistään huomattavasti vanhemman näköinen ja oloinen. Itselläni on kaksi tätiä vähän päälle kuusissakymmenissä ja he ovat nuorekkaita, tyylikkäitä, elämäniloisia, avoimia ja moderneja ja heillä on ihan ok yleissivistys.
Anoppini on sen sijaan harmaantunut, ei käy vuosikausiin kampaajalla, pitää hiukset likaisena roikkona ja kulkee vanhoissa, kuluneissa vaatteissa (rahasta ei ole oikeasti se kiinni) sekä on antanut vartalonsa täysin repsahtaa jo kauan sitten. Lisäksi hän ei huolehdi hammashygieniasta, vaan suussaan on tekohampaat. Anoppini näyttää ihan suotta paljon ikäistään vanhemmalta (monet 80-vuotiaat ja jopa vanhemmat ovat samanoloisia ulkonäöltään). Appeni on huomattavasti pirteämpi, mutta hänkin on jotenkin ikäistään vanhemman oloinen sekä ulkoiselta olemukseltaan että asenteiltaankin.
En nyt tässä ole mitenkään superpinnallinen, mutta mun mielestäni anoppini suotta laiminlyö itseään ja hän on muutenkin jotenkin juuttunut joihinkin ikivanhoihin asenteisiin. Pelkään tosiaan, että mieheni kautta ne periytyvät lapsillemmekin. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun arki astuu tuvan ovesta sisään, muuttuu originelli mulkvistiksi! Taisit olla aika kokematon seurusteluaikaan?
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:27"]
Jokainen tekee virheitä, mutta tästä tilanteesta et voi muita syyttää kuin itseäsi. Katsoit ihan liian isoja juttuja suhteen alkuvaiheessa läpi sormien ja pistit itsesi kamalaan tilanteeseen. Kukaan muu ei siis myöskään voi sinua tästä "pelastaa" kuin sinä itse. Miehesi on mitä on, ei hän tule täysin tuosta muuttumaan.
[/quote]
Täytynee tässä alkaa ainakin varmuuden vuoksi varmistella selustaansa, ts. täytyy katsella itselleen asuntoa jne. eron varalta. Yritän vielä, jos mieheni hieman pystyisi muuttumaan, mutta en tajua, että miten. Ehkä hänen täytyisi tavata hieman pirteämpiä ja hienostuneempia ihmisiä silläkin uhalla, että samalla nolaan itseni (sillä olen moisen kanssa naimisissa). Mutta eipä tässä kummemmin vaihtoehtoja ole, jos ei ala toiminta muuttua. T. Ap
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:38"]
Kun arki astuu tuvan ovesta sisään, muuttuu originelli mulkvistiksi! Taisit olla aika kokematon seurusteluaikaan?
[/quote]
Sen myönnän. Olin tosiaankin kokematon ja olen varmaankin itsekin vähän hömelö, kun en tajunnut tarpeeksi tarkkanäköisesti arvioida miestä sen osalta, että miten avioliitto todella sujuisi hänen kanssaan. Olen nyt kantapään kautta oppinut, mutta noloahan tämä on. :( T. Ap
Kuulostaa siltä, että miehesi on vielä aika pikkupoika. Jotkut saattavat vielä tuossa iässä aikuistua, jotkut eivät koskaan.
Kauanko olette olleet kimpassa? Minkä ikäisiä lapsenne ovat?
Olen itse vähän samantapaisen miehen kanssa. Hänen tapansa eivät ehkä ole noin räikeitä, mutta jotain infantiilia iloa hän aina ilmaisee, kun tekee jotain typerää tai sopimatonta tai kapinoi normeja vastaan. Uhmakkuus on yksi miehen pääpiirteistä. Alan olla jalka ovenraossa jo, ja kun meillä ei ole lapsia, mikään ei mua tässä suhteessa pidättele. Alkuaikoina oli hauskaa ja seksi pelitti, kai siksi juutuin tähän vajaaksi pariksi vuodeksi.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:27"]
Jokainen tekee virheitä, mutta tästä tilanteesta et voi muita syyttää kuin itseäsi. Katsoit ihan liian isoja juttuja suhteen alkuvaiheessa läpi sormien ja pistit itsesi kamalaan tilanteeseen. Kukaan muu ei siis myöskään voi sinua tästä "pelastaa" kuin sinä itse. Miehesi on mitä on, ei hän tule täysin tuosta muuttumaan.
[/quote]
Täytynee tässä alkaa ainakin varmuuden vuoksi varmistella selustaansa, ts. täytyy katsella itselleen asuntoa jne. eron varalta. Yritän vielä, jos mieheni hieman pystyisi muuttumaan, mutta en tajua, että miten. Ehkä hänen täytyisi tavata hieman pirteämpiä ja hienostuneempia ihmisiä silläkin uhalla, että samalla nolaan itseni (sillä olen moisen kanssa naimisissa). Mutta eipä tässä kummemmin vaihtoehtoja ole, jos ei ala toiminta muuttua. T. Ap
[/quote]
Kyllähän miehesi pystyy muuttumaan jos vain halua on. En nyt lähde edes arvailemaan mistä sitä halua hänelle löytyisi. Valitettava juttu sinulle ja lapsillesi tämä näin miehisestäkin näkökulmasta. Tai ehkä juuri nimenomaan miehisestä näkökulmasta valitettava. Meitä on valitettavasti moneen junaan.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäinen miehesi on?