Päinvastainen arvomaailma perheen sisällä

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen elämänmeno tuntuu olevan juuri tätä, ei kyetä ymmärtämään toisten ihmisten ajatuksia ja toimintaan liittyi se sitten koronaan, seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin, ilmastoasioihin jne. Jos et toimi samoin tai ajattele samoin, olet ahdasmielinen/rajoittunut/tuhoat ympäristöä/foliohattuinen/lammas jne. Koskee siis molemmin puolin. Nykyään tuntuu melkein, että suvaitsevaiseksi itsensä näkevät ihmiset ovat niitä pahimpia. Eivät kykene ymmärtämään, että muutos vaatii aikaa, eikä sitä voi pakottaa. Eikä sitä, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla.

En kyllä esimerkiksi itse halua olla missään tekemisissä eläintenrääkkääjien tai naistenvihaajien kanssa. Ehkä olen suvaitsematon, mutta nämä ovat minulle arvoja mistä en jousta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?

Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap

Jää sitten. Olet vähemmistö, joten et voi alkaa määräilemään mistä muut puhuvat. Ei vaikka mieli tekisi. Perheen piirissä et voi ilmiantaa ja poistattaa keskusteluja, kuten palstoilla olet tottunut.

Sitten on varmaan kaikille parasta, että jään jatkossa kotiin. Tilanne on silti surullinen, sillä onhan kyseessä kuitenkin perheeni. AP

Sinun tilanteessasi jäisin kotiin.

Mutta kuinka on mahdollista, että olette eri mieltä ihan kaikesta? Siis pukeutumisesta, loman vietosta, ruoanlaitosta, asumisesta, työstä, käsitöistä, liikunnasta, eläimistä, lapsista, terveydenhoidosta, vanhusten hoivasta, abortista, uskonnosta, yksilön vapaudesta, siivoamisesta, pyykinpesusta, pyhien vietosta, taiteesta, musiikista, elokuvista...?

Jos tosiaan yksimielisyyttä ei löytyisi mistään, jäisin varmaan kotiin.

Emme ole eri mieltä ihan kaikesta. Listaltasi löytyi paljon asioita mistä puhumisesta ei varmastikaan tulisi riitaa. Kyse on myös asenteista, myös minun asenteestasi. En voi sietää sitä miten yksinäiseksi tunnen oloni perheessäni. Toivoisinkin, että erimielisyydet liittyisivät vaikka siivoamiseen, koska se ei tunnu itselleni niin tärkeältä. Erimielisyydet liittyvät vahvasti minulle tärkeisiin asioihin, eikä perheelläni ole pienintäkään hinkua ymmärtää niitä. Kadehdin aina lapsia keiden vanhemmat tukevat lapsiaan myös tilanteissa, missä lapsen päätös ei noudata ensisijaisesti vanhemman toivetta. 

Minäkin olin tällainen mustavalkoinen ihminen nuorena. Koko sukuni oli kategorisesti täysin vastakkaista mieltä asioista, joista paasasin. Minun onnekseni niistä ei tehty taisteluja, vaan jotenkin sovin kuitenkin seuraan ja aina joku (mummo, äiti) jaksoi tulla lohduttelemaan ja sovittiin asioita. Nyt kun mietin, niin taisin olla oikeinkin rasittava. Harmi, jos sinun täytyy näiden asioiden takia erota perheestäsi. Esim. ilmastokysymykset eivät ole lähellekään niin tärkeitä, kuin se, että sinulla säilyy suhde sukuusi. Parin vuoden päästä mielipiteesi ovat muuttuneet kuitenkin. Ymmärrän, jos sinulla on esim. homoseksuaaleja ystäviä jolloin sinua loukkaa henkilökohtaisesti perheesi kielenkäyttö...

Asiat eivät ole mustavalkoisia läheskään aina. Niistä voi aina löytää vaikka kuinka monta puolta. Kunhan tulee vähän ikää lisää, niin huomaat sen itsekin.

Tässäkin huomaa ilmiön yksipuolisuuden. Itse pitää joustaa ja kestää vaikka mitä ja myydät omat arvonsa voidakseen olla perheensä kanssa, mistä puolestaan kukaan ei ole valmis laittamaan tikkuakaan ristiin sen yhden puolesta, että voisi kokea viihtyvänsä.

Mistä sinä tiedät, mitä kaikkea ap:n perheessä on tehty sen eteen, että hän kokisi viihtyvänsä? Ties vaikka on jo ostettu seitania joulupöytään ja kauramaitoa kahviin, kun hän tulee käymään. Sillehän ei sitten kukaan voi mitään, jos ap pahoittaa niin mielensä toisten lentomatkailusta, ettei mielipahaltaan kykene enää keskustelemaan ja olemaan kiinnostunut itse reissukohteesta ja siitä, mitä siellä on tehty, vaan jää mieluummin pois koko vierailulta.

Aika passiivis-aggressiivinen perhe, jos ensin ostavat seitania ja kauramaitoa ja sitten alkavat ilkeillä. Koska ap:n mukaan ongelmana on nimenomaan tuo ilkeily monen voimin yhtä vastaan.

Niin metsää vastaa, kuin sinne huutaa...

"Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin."

Minä ainakin luen tästä ap:n viestistä rivien välistä, että hän taitaa useimmiten olla se, jota vastaan muut joutuvat puolustautumaan. Ei ole normaalia keskusteluun osallistumista alkaa paasata lentomatkailun epäekologisuudesta, jos toiset kyselevät, miten meni Mikon ja Maijan Mallorcan matka.

Tässä taas ap. Tarkoitan boldatulla kohdalla sitä, että on vaikea ottaa osaa keskusteluun, kun monesti se pyörii sellaisten aiheiden ympärillä mistä itse en välitä. Saatetaan vaikka kaikkien viikonloppulomista Keski-Euroopassa ja istun hiljaa vieressä potien ilmastoahdistusta. Naurakaa tekin täällä vaan, olen siihen tottunut. Näitä tilanteita on hyvin paljon, ja otin osaa keskusteluun tai en, keskustelun lomasta saatetaan pilkallisesti sivaltaa jotain, että "Joo niin... paitsi Maija ku se on tollanen hysteerikko". Sama saattaa päteä homofobiseen pilkkaamiseen. 

Tuo boldattu kuulostaa jo vähän huolestuttavalta. Luultavasti vanhempasi ja muut sukulaiset ovat vielä vitsailulinjalla ja yrittävät vähätellä ehkä omaakin huoltaan. Mutta veikkaan, että ainakin äitisi on jo aidosti huolissaan, jos ilmastoahdistuksesi on päässyt noin pahaksi. Ehkä sinunkin pitäisi olla huolissaan siitä? Ehkä syy ei ihan kokonaan ole niissä muissa perheenjäsenissä, vaikka varmasti ovatkin olleet vähän loukkaavia.

Meilläkin on perheessä tällainen käenpoikanen. Hän on hyvin järkevä ja perinteinen ja kärsii usein selvästi kaoottisesta ja epäsovinnaisesta perheestään. Joskus äitinä olen vähän surullinen hänen puolestaan, koska meidän on vaikea ymmärtää tämän lapsen arvomaailmaa ja tavoitteita ja pelkään, että ne eivät tee häntä onnellisiksi. Pelkään myös, että hän ei tunne saavansa meistä sitä tukea, mitä tarvitsisi.

Ap tässä. Kyllä se onkin huolestuttavaa. Vaikka en pidä itseäni itsetuhoisena, minulla on kuitenkin välillä sellaisia ajatuksia. Koen tulevaisuuden kovin lohduttomana ja perheeni tietää sen. Sekin satuttaa, että silti heistä on kiva retostella edessäni kaikilla uusilla lomareissuilla ja haukkua "ituhippejä". 

Ehkä he eivät (vielä) ihan ymmärrä, miten ahdistavana koet sen. Heidän on varmasti vaikea uskoa, että joku oikeasti ja vakavasti ahdistuu sellaisesta. Minunkin on, mutta tiedän, että se on jo aivan oikea ilmiö maailmalla ja Suomessakin. Nyt sinun pitää ottaa vähän etäisyyttä aiheeseen ja saattaa olla, että kannattaisi mennä juttelemaan vaikka terveydenhoitajalle noista ajatuksista. Voisit vaikka lukea kirjoja, joissa ympäristöaktivistit itse kritisoivat omia järjestöjään pelon lietsomisesta ja väärien ja liioiteltujen asioiden levittämisestä. Saisit vähän toista näkökulmaa.

Vaikka saisinkin ilmastoahdistukseeni apua terapiasta, ei se vie pois pohjatonta suruani siitä miten perhettäni ei harmita minun lohduttomuuteni, vaan rötöstelevät sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.

Tulee paha mieli poikanne puolesta. Harmittaa, että pohjimmiltaan hyväntahtoiset nuoret nujerretaan tällä tavalla vanhempien puolesta. Toivottavasti teillä on muitakin lapsia, niin ei tule täysin yksinäistä vanhuutta.

Oikeastiko sinä hakisit lapsesi asemalta ja kuuntelisit koko matkan ajan valitusta siitä, miten autoilemalla tuhotaan ilmasto? Että on typerää ja suorastaan sairasta viedä seuraavilta sukupolvilta elämä vain oman mukavuuden takia. Ja se koko matka tehdään vain lapsen takia, ei siksi, että itse halutaan.

Kyllä sen lapsen eteen tehdään paljon vaikeampiakin asioita. Tuo nyt vain on esimerkki siitä, kun teini ottaa etäisyyttä perheensä arvomaailmaan. Eli kuulostaa ihan normaalilta. Kyllä me haettaisiin lapsi ja kuunneltaisiin. Kyllä ne siitä asettuu, kun ikää tulee lisää. Ei muutenkaan olla mitään nillittäjiä, etenkään omia lapsia kohtaan.

Siis annat teinisi moittia ratkaisujasi, mutta et vaadi teiniltä perusteluja sille, että hänen takiaan pitää autoilla? Jos aidosti vastustaa autoilua, niin ei mene vanhempien kyytiin eli kyllä lapsille pitää opettaa, että omat puheet ja omat arvot kannattaa pitää samassa linjassa, muuten ei ole kuuntelemisen arvoinen.

En tiedä, onko sulla teinejä, mutta mun teinit on moittineet mun ratkaisuja enemmänkin :) Voi olla, että niissä on moitittavaakin, ei siinä mitään. Mutta eiköhän se ole teinin tehtävä. En saa mitään kohtausta tällaisesta. Kun on tullut ikää lisää, ovat mielipiteetkin yleensä muuttuneet. Kyllä juttelemme asioista, ja omat teinini ovat oikein hyviä perustelemaan kantansa. Kivahan niiden kanssa on vängätä. Kohta viimeinenkin lähtee kotoa, ihan ikävä tulee.

Kyllä minulla on teinejä ja olen opettanut heille, että pitää elää mielipiteittensä mukaisesti. Jos julkisesti paheksuu autoilua, niin ei itsekään autoa käytä. On väärin käskyttää muita, jos ei itse elä tavalla, jota muilta vaatii.

Toki moni teini elää "tehkää niin kuin sanon, ei niin kuin minä teen" - elämää eli paheksuu vanhempiensa tekoja, mutta on varsin mielellään nauttimassa samoista asioista. Arvot eivät saisi näkyä vain siinä, mitä edellyttää muilta.

Näitä vanhempia on nähty. Itse ajellaan kaikki yli 200 metrin matkat autolla ja ahdetaan lihaa joka aterialla. Sitten naureskellaan hirveästi sille lapselle, joka kulkee julkisilla ja elää köyhää opiskelijaelämää.

Ja sen ainoan kerran kun lapsi pyytää autoa ja peräkärryä lainaan muuttaakseen vaikka kesätöihin toiselle paikkakunnalle, nauretaan räkäisesti.

Minusta tuossakaan ei aivan johdonmukaisia olla.

Tuo nimenomaan on johdonmukaista: jos lapsi on sitä mieltä, että autoilu on pahasta, niin miksi ihmeessä vanhempien pitää vääntää veistä haavassa ja lainata autoa? Totta kai se vihreiden arvojen lapsi osaa muuttonsa ilman sitä tehdä, niin ne muutkin ilmastonpelastajat tekevät. Heikoissa kantimissa on aate, jos viholliselta lainataan aseita, kun omat kyvyt ei riitä.

Eli ymmärsinkö oikein? On täydellisen oikein käyttää autoa jos sitä käyttää päivittäin? Mutta sitten jos autoa ei käytä arjessa, on muuton suorittaminen autolla ehdottoman kiellettyä?

Saanko kysyä että minkä ikäinen olet, ja oletko tutustunut esimerkiksi päästölaskureihin?

Miksi autoa ei saisi käyttää päivittäin? Millä luulet, että ruoka tulee kauppaan, pienet menninkäiset sen sinne kantavat? Olisit kuule aika nopeasti nälkäinen, jos ei jakeluautot kulje.

Muuton suorittaminen autolla ei ole kiellettyä tietenkään, mutta se auto kannattaa hankkia vuokraamosta ja maksaa kunnolla sen sijaan että olettaa, että ne muuttajan sanoin liikaa autoilevat vanhemmat antavat maksutta autonsa käyttöön.

Mielipiteistä seuraa erilaisia vastuita. Jos moitit jonkun liiallista autonkäyttöä, et pyydä häneltä autoa lainaan siksi, että sinulla on oikeus autoilla juuri niin paljon kuin haluat.

Vihreässä muutossa kesätöihin ei koskaan käytetä autoa!

Mielenkiintoista. Sinulla on paljon ajatuksia esimerkiksi vihreästä muutosta, mutta omat eettiset prinsiippisi jäivät nyt epäselviksi. Eli kuinka sinun mielipiteesi näkyvät omina vastuinasi?

Täytyykö sinun esimerkiksi ajaa päivittäin autoa, koska jakeluautotkin ajavat? Saatko levätä sunnuntaisin, kun silloin jakeluautot eivät kulje?

Aina kun joku alkaa jauhaa arvoista/arvopohjasta, tietää että kyseessä on vihervasemmistoa. Antakaa muiden jumankauta elää kuten haluavat, te voitte yrittää pelastaa maapallon ja jokaisen beduiinin, have at it. Mutta mikä ihmeen tarve teillä on yrittää käännyttää kaikki muut siihen omaan uskontoonne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.

Tulee paha mieli poikanne puolesta. Harmittaa, että pohjimmiltaan hyväntahtoiset nuoret nujerretaan tällä tavalla vanhempien puolesta. Toivottavasti teillä on muitakin lapsia, niin ei tule täysin yksinäistä vanhuutta.

Oikeastiko sinä hakisit lapsesi asemalta ja kuuntelisit koko matkan ajan valitusta siitä, miten autoilemalla tuhotaan ilmasto? Että on typerää ja suorastaan sairasta viedä seuraavilta sukupolvilta elämä vain oman mukavuuden takia. Ja se koko matka tehdään vain lapsen takia, ei siksi, että itse halutaan.

Kyllä sen lapsen eteen tehdään paljon vaikeampiakin asioita. Tuo nyt vain on esimerkki siitä, kun teini ottaa etäisyyttä perheensä arvomaailmaan. Eli kuulostaa ihan normaalilta. Kyllä me haettaisiin lapsi ja kuunneltaisiin. Kyllä ne siitä asettuu, kun ikää tulee lisää. Ei muutenkaan olla mitään nillittäjiä, etenkään omia lapsia kohtaan.

Kai sitä saa omaa aikuista lastaankin vielä sen verran kasvattaa osoittamalla, että on naurettavaa vastustaa yksityisautoilua, paitsi silloin kun itse siitä hyötyy.

Toki lapsensa kasvattamista saa jatkaa aikuisiälläkin meille suomalaisille niin rakkaalla naurunalaiseksi tekemisen metodilla.

Tosin aikuinen lapsi voi myös vetää johtopäätökset siitä, katsooko olevansa tämän ”kasvatuksen” tarpeessa.

Tämähän koko ketjun aihe on.

Miten tuossa tapauksessa on tehty lapsi naurunalaiseksi? Jos kovaan ääneen vastustaa yksityisautoilua, niin kai sitä silloin mieluummin kulkeekin julkisilla/fillarilla kuin on ruinaamassa vanhemmilta kyydin yksityisautolla?

Jos haluaa osoittaa toiselle ihmiselle, kuinka ”naurettavia hänen ajatuksensa ovat”, niin kyllä silloin pyrkii tekemään hänet naurunalaiseksi.

Toinen kysymys sitten, että kuka siinä lopulta nauraa ja kenelle, jos omasta lapsesta näkyy enää vain polkupyörän perävalo.

Miksi lapsi lakkaisi käymästä, kun vanhemmat toimivat juuri kuten hän toivoo, eli vähentävät autoilua?

Miksi haluat tahallasi ymmärtää väärin lastasi ja olla ilkeä tälle? Ehkä lapsi tulevaisuudessa asuu alueella missä voi elää ilman autoa. Nyt hän on kuitenkin teidän apunne armoilla ja noin kohtelet häntä? Hirveä vanhempi.

Minusta on hienoa, miten vanhemmat opettavat lapsilleen myös ne seuraukset, mitkä seuraavat siitä, millaista elämä on, kun elää niiden omien arvojen mukaisesti. Se on osa kasvatusta, ei voi vain noukkia rusinoita pullasta.

Todistat koko ajan ettei sinulla oikeasti ole mitään lapsia.

Ensinnäkin kasvatus on ohi siinä vaiheessa kun lapsi on muuttanut pois kotoa. Ja toisekseen jokaisen vanhemman pahin pelko onnettomuuksien ja muiden tragedioiden jälkeen on, että välit lapseen katkeavat jonkin vanhemman oman älyttömän näpäyttelyn vuoksi.

Kerrotko vielä, että miksi tuo lapsi katkaisisi välit vanhempiinsa?

Minä kyllä pistäisin välit poikki keneen tahansa ihmiseen, joka ajattelisi ilkeydellä ja näpäyttelyllä ”kasvattavansa” toisia aikuisia.

No jos nyt luet lainaamasi viestiketjun alusta lähtien, niin huomaat, että tässä tapauksessa käsittääkseni aikuinen mies ilkeili isälleen tämän ammatista. On siis mielestäsi ymmärrettävää, että isä pistäisi välit poikki aikuiseen poikaansa?

Vierailija kirjoitti:

Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.

Älä sitten ihmettele, jos se poikanne ei enää tule käymään.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun joku alkaa jauhaa arvoista/arvopohjasta, tietää että kyseessä on vihervasemmistoa. Antakaa muiden jumankauta elää kuten haluavat, te voitte yrittää pelastaa maapallon ja jokaisen beduiinin, have at it. Mutta mikä ihmeen tarve teillä on yrittää käännyttää kaikki muut siihen omaan uskontoonne?

Pelkästään vihervasemmistoko tuputtaa omia arvojaan? Olen kuullut useammin kuin kerran, kuinka sukutapaamisissa päivitellään että miten niitä homoja nykyään tulee joka tuutista eikä missään saa olla rauhassa homoilta.

Ilkeämpi voisi todeta, että kuulostaa itseaiheutetulta ongelmalta. Minä olisin ihan hyvin voinut olla puhumatta homoista sen muutaman tuntia, vaikka liberaali kaupunkilainen olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen elämänmeno tuntuu olevan juuri tätä, ei kyetä ymmärtämään toisten ihmisten ajatuksia ja toimintaan liittyi se sitten koronaan, seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin, ilmastoasioihin jne. Jos et toimi samoin tai ajattele samoin, olet ahdasmielinen/rajoittunut/tuhoat ympäristöä/foliohattuinen/lammas jne. Koskee siis molemmin puolin. Nykyään tuntuu melkein, että suvaitsevaiseksi itsensä näkevät ihmiset ovat niitä pahimpia. Eivät kykene ymmärtämään, että muutos vaatii aikaa, eikä sitä voi pakottaa. Eikä sitä, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla.

En kyllä esimerkiksi itse halua olla missään tekemisissä eläintenrääkkääjien tai naistenvihaajien kanssa. Ehkä olen suvaitsematon, mutta nämä ovat minulle arvoja mistä en jousta.

Ehkä olisi pitänyt lisätä tekstiin se, että toki on asioita, joita ei tarvitse eikä pidäkään hyväksyä, kuten ihmisten tarkoituksellinen satuttaminen sanoin tai teoin. Nykyään tuntuu vain että ihmiset lynkataan saman tien, koska he eivät ole samaa mieltä, tekevät muutosta pikku hiljaa tai sanovat tahattomasti jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?

Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap

Olet ihan normaali lumihiutale. Löydät vertaisutukea erityisesti yliopistojen taide- ja humanistisilta aloilta. Huonona puolena on se, minkä oletkin jo perheesi kanssa huomannut, että et pysty kestämään muiden ihmisten eriäviä mielipiteitä, tai edes muiden ihmisten erilaisia elämäntapavalintoja. Oletat, että oma arvomaailmasi on ainoa oikea, ja koko ympäröivän maailman tulisi mukautua sinun tahtoosi ja maailmankuvaasi. Tähän erittäin yleiseen, mutta erittäin vakavaan tautiin auttanee elämänkokemus, ja lumihiutaleen omasta jääräpäisyydestä syntyvät jatkuvat mielipahan ja epäonnistumisen tunteet. Kun siis kasvat joskus henkisesti aikuiseksi, niin oloasi alkaa helpottamaan, kun opit käsittelemään vastoinkäymisiä.

Ei hitto! Tää oli niin eksakti kuvaus että nauroin ääneen! Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Aina kun joku alkaa jauhaa arvoista/arvopohjasta, tietää että kyseessä on vihervasemmistoa. Antakaa muiden jumankauta elää kuten haluavat, te voitte yrittää pelastaa maapallon ja jokaisen beduiinin, have at it. Mutta mikä ihmeen tarve teillä on yrittää käännyttää kaikki muut siihen omaan uskontoonne?

Kyllä se olette te persut, jotka tuputatte ideologiaanne tauotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?

Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap

Jää sitten. Olet vähemmistö, joten et voi alkaa määräilemään mistä muut puhuvat. Ei vaikka mieli tekisi. Perheen piirissä et voi ilmiantaa ja poistattaa keskusteluja, kuten palstoilla olet tottunut.

Sitten on varmaan kaikille parasta, että jään jatkossa kotiin. Tilanne on silti surullinen, sillä onhan kyseessä kuitenkin perheeni. AP

Sinun tilanteessasi jäisin kotiin.

Mutta kuinka on mahdollista, että olette eri mieltä ihan kaikesta? Siis pukeutumisesta, loman vietosta, ruoanlaitosta, asumisesta, työstä, käsitöistä, liikunnasta, eläimistä, lapsista, terveydenhoidosta, vanhusten hoivasta, abortista, uskonnosta, yksilön vapaudesta, siivoamisesta, pyykinpesusta, pyhien vietosta, taiteesta, musiikista, elokuvista...?

Jos tosiaan yksimielisyyttä ei löytyisi mistään, jäisin varmaan kotiin.

Emme ole eri mieltä ihan kaikesta. Listaltasi löytyi paljon asioita mistä puhumisesta ei varmastikaan tulisi riitaa. Kyse on myös asenteista, myös minun asenteestasi. En voi sietää sitä miten yksinäiseksi tunnen oloni perheessäni. Toivoisinkin, että erimielisyydet liittyisivät vaikka siivoamiseen, koska se ei tunnu itselleni niin tärkeältä. Erimielisyydet liittyvät vahvasti minulle tärkeisiin asioihin, eikä perheelläni ole pienintäkään hinkua ymmärtää niitä. Kadehdin aina lapsia keiden vanhemmat tukevat lapsiaan myös tilanteissa, missä lapsen päätös ei noudata ensisijaisesti vanhemman toivetta. 

Minäkin olin tällainen mustavalkoinen ihminen nuorena. Koko sukuni oli kategorisesti täysin vastakkaista mieltä asioista, joista paasasin. Minun onnekseni niistä ei tehty taisteluja, vaan jotenkin sovin kuitenkin seuraan ja aina joku (mummo, äiti) jaksoi tulla lohduttelemaan ja sovittiin asioita. Nyt kun mietin, niin taisin olla oikeinkin rasittava. Harmi, jos sinun täytyy näiden asioiden takia erota perheestäsi. Esim. ilmastokysymykset eivät ole lähellekään niin tärkeitä, kuin se, että sinulla säilyy suhde sukuusi. Parin vuoden päästä mielipiteesi ovat muuttuneet kuitenkin. Ymmärrän, jos sinulla on esim. homoseksuaaleja ystäviä jolloin sinua loukkaa henkilökohtaisesti perheesi kielenkäyttö...

Asiat eivät ole mustavalkoisia läheskään aina. Niistä voi aina löytää vaikka kuinka monta puolta. Kunhan tulee vähän ikää lisää, niin huomaat sen itsekin.

Tässäkin huomaa ilmiön yksipuolisuuden. Itse pitää joustaa ja kestää vaikka mitä ja myydät omat arvonsa voidakseen olla perheensä kanssa, mistä puolestaan kukaan ei ole valmis laittamaan tikkuakaan ristiin sen yhden puolesta, että voisi kokea viihtyvänsä.

Mistä sinä tiedät, mitä kaikkea ap:n perheessä on tehty sen eteen, että hän kokisi viihtyvänsä? Ties vaikka on jo ostettu seitania joulupöytään ja kauramaitoa kahviin, kun hän tulee käymään. Sillehän ei sitten kukaan voi mitään, jos ap pahoittaa niin mielensä toisten lentomatkailusta, ettei mielipahaltaan kykene enää keskustelemaan ja olemaan kiinnostunut itse reissukohteesta ja siitä, mitä siellä on tehty, vaan jää mieluummin pois koko vierailulta.

Aika passiivis-aggressiivinen perhe, jos ensin ostavat seitania ja kauramaitoa ja sitten alkavat ilkeillä. Koska ap:n mukaan ongelmana on nimenomaan tuo ilkeily monen voimin yhtä vastaan.

Niin metsää vastaa, kuin sinne huutaa...

"Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin."

Minä ainakin luen tästä ap:n viestistä rivien välistä, että hän taitaa useimmiten olla se, jota vastaan muut joutuvat puolustautumaan. Ei ole normaalia keskusteluun osallistumista alkaa paasata lentomatkailun epäekologisuudesta, jos toiset kyselevät, miten meni Mikon ja Maijan Mallorcan matka.

Tässä taas ap. Tarkoitan boldatulla kohdalla sitä, että on vaikea ottaa osaa keskusteluun, kun monesti se pyörii sellaisten aiheiden ympärillä mistä itse en välitä. Saatetaan vaikka kaikkien viikonloppulomista Keski-Euroopassa ja istun hiljaa vieressä potien ilmastoahdistusta. Naurakaa tekin täällä vaan, olen siihen tottunut. Näitä tilanteita on hyvin paljon, ja otin osaa keskusteluun tai en, keskustelun lomasta saatetaan pilkallisesti sivaltaa jotain, että "Joo niin... paitsi Maija ku se on tollanen hysteerikko". Sama saattaa päteä homofobiseen pilkkaamiseen. 

On eri asia elää perheessä missä esimerkiksi isä on homofoobikko, mutta äiti lempeä ja ymmärtäväinen, ja sisaruksetkin normaaleja. Tunnen oloni monesti yksinäiseksi, kun kaikki muut tuntuvat laulavat ihan eri virttä kuin minä, eikä ketään oikeastaan edes kiinnosta ulkopuolisuuden ja joukkoon kuulumattomuuden tunteeni. Tuo turkistarhaus ammattina kruunaisi kyllä kokonaisuuden. Joku totesi, että vanhempani ja perheeni varmasti häpeävät minua. Niin varmasti häpeävätkin, ja toivoisivat etten olisi paikalla pilaamassa ilmapiiriä ärsyttävillä ajatuksillani. Ap

Uskon myös, että he toivoisivat saaneensa erilaisen tyttären, että heillä kävi huono tuuri. Toivon ettei kukaan muu vanhempi nujerra ympäristöhuolestunutta lastaan samalla tavalla. Ap

Perheesi on ehkä huolissaan ahdistuksestasi, eivätkä osaa käsitellä sitä eri tavalla. Sensijaan he yrittävät tehdä asioita ja kertoa sinulle, että elämää ei pidä jättää elämättä ja tekemättä asioita, joista nauttii.

Ehkä he pelkäävät sinun olevan onneton/masentunut elämättä jääneestä elämästäsi ja haluavat, että tajuat ettei maailmanloppua tulekaan?

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä vihaa lastaan tai muuten vain esittää huonoa vanhempaa.

Tuo vihaaminen on yllättävän yleistä. Mun vanhemmat vihaa lapsiaan eivätkä salaile sitä mitenkään, vaan tekevät kaikin tavoin sen erittäin selväksi.

Näitä piisaa suomessa valtavia määriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.

Tulee paha mieli poikanne puolesta. Harmittaa, että pohjimmiltaan hyväntahtoiset nuoret nujerretaan tällä tavalla vanhempien puolesta. Toivottavasti teillä on muitakin lapsia, niin ei tule täysin yksinäistä vanhuutta.

Oikeastiko sinä hakisit lapsesi asemalta ja kuuntelisit koko matkan ajan valitusta siitä, miten autoilemalla tuhotaan ilmasto? Että on typerää ja suorastaan sairasta viedä seuraavilta sukupolvilta elämä vain oman mukavuuden takia. Ja se koko matka tehdään vain lapsen takia, ei siksi, että itse halutaan.

Kyllä sen lapsen eteen tehdään paljon vaikeampiakin asioita. Tuo nyt vain on esimerkki siitä, kun teini ottaa etäisyyttä perheensä arvomaailmaan. Eli kuulostaa ihan normaalilta. Kyllä me haettaisiin lapsi ja kuunneltaisiin. Kyllä ne siitä asettuu, kun ikää tulee lisää. Ei muutenkaan olla mitään nillittäjiä, etenkään omia lapsia kohtaan.

Kai sitä saa omaa aikuista lastaankin vielä sen verran kasvattaa osoittamalla, että on naurettavaa vastustaa yksityisautoilua, paitsi silloin kun itse siitä hyötyy.

Toki lapsensa kasvattamista saa jatkaa aikuisiälläkin meille suomalaisille niin rakkaalla naurunalaiseksi tekemisen metodilla.

Tosin aikuinen lapsi voi myös vetää johtopäätökset siitä, katsooko olevansa tämän ”kasvatuksen” tarpeessa.

Tämähän koko ketjun aihe on.

Miksi vanhempien pitäisi vaatia, että lapsi toimii vastoin periaatteitaan tai vakaumustaan? Tilanne vastaisi sitä, että kasvissyöjälapsen oletettaisiin syövän liharuokaa.

Itselleni vanhempana olisi rankkaa, jos lapsi osoittaisi halveksuntaa ammattiani a elämäntyyliäni kohtaan. Jos näin olisi, niin tuskin olisin innostunut tapaamaan häntä kovin usein.

Jos oman lapsen taholta tuleva arvostelu tai jopa halveksunta tuntuu niin rankalta ettei lasta halua edes tavata, kannattaa kyllä pitää ehkäisystä hyvää huolta.

Minulla on aikuiset lapset. Ja todellakin olen sitä mieltä, etten halua tavata usein ihmistä, joka halveksuu minua. Olipa kyseessä oma lapseni tai joku muu. Minulla on oma elämäni ja lapsilla omansa. Jos lapsen vierailu on minun halveksuntaa, niin todellakin tapaaminen kerta vuoteen riittää.

Toki itse pyrin arvostamaan ja tukemaan lapsiani. Odotan vastaavasti heiltä arvostavaa tai edes normaalia käytöstä, vaikka arvomaailmoissa olisi eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?

Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap

Jää sitten. Olet vähemmistö, joten et voi alkaa määräilemään mistä muut puhuvat. Ei vaikka mieli tekisi. Perheen piirissä et voi ilmiantaa ja poistattaa keskusteluja, kuten palstoilla olet tottunut.

Sitten on varmaan kaikille parasta, että jään jatkossa kotiin. Tilanne on silti surullinen, sillä onhan kyseessä kuitenkin perheeni. AP

Sinun tilanteessasi jäisin kotiin.

Mutta kuinka on mahdollista, että olette eri mieltä ihan kaikesta? Siis pukeutumisesta, loman vietosta, ruoanlaitosta, asumisesta, työstä, käsitöistä, liikunnasta, eläimistä, lapsista, terveydenhoidosta, vanhusten hoivasta, abortista, uskonnosta, yksilön vapaudesta, siivoamisesta, pyykinpesusta, pyhien vietosta, taiteesta, musiikista, elokuvista...?

Jos tosiaan yksimielisyyttä ei löytyisi mistään, jäisin varmaan kotiin.

Emme ole eri mieltä ihan kaikesta. Listaltasi löytyi paljon asioita mistä puhumisesta ei varmastikaan tulisi riitaa. Kyse on myös asenteista, myös minun asenteestasi. En voi sietää sitä miten yksinäiseksi tunnen oloni perheessäni. Toivoisinkin, että erimielisyydet liittyisivät vaikka siivoamiseen, koska se ei tunnu itselleni niin tärkeältä. Erimielisyydet liittyvät vahvasti minulle tärkeisiin asioihin, eikä perheelläni ole pienintäkään hinkua ymmärtää niitä. Kadehdin aina lapsia keiden vanhemmat tukevat lapsiaan myös tilanteissa, missä lapsen päätös ei noudata ensisijaisesti vanhemman toivetta. 

Minäkin olin tällainen mustavalkoinen ihminen nuorena. Koko sukuni oli kategorisesti täysin vastakkaista mieltä asioista, joista paasasin. Minun onnekseni niistä ei tehty taisteluja, vaan jotenkin sovin kuitenkin seuraan ja aina joku (mummo, äiti) jaksoi tulla lohduttelemaan ja sovittiin asioita. Nyt kun mietin, niin taisin olla oikeinkin rasittava. Harmi, jos sinun täytyy näiden asioiden takia erota perheestäsi. Esim. ilmastokysymykset eivät ole lähellekään niin tärkeitä, kuin se, että sinulla säilyy suhde sukuusi. Parin vuoden päästä mielipiteesi ovat muuttuneet kuitenkin. Ymmärrän, jos sinulla on esim. homoseksuaaleja ystäviä jolloin sinua loukkaa henkilökohtaisesti perheesi kielenkäyttö...

Asiat eivät ole mustavalkoisia läheskään aina. Niistä voi aina löytää vaikka kuinka monta puolta. Kunhan tulee vähän ikää lisää, niin huomaat sen itsekin.

Tässäkin huomaa ilmiön yksipuolisuuden. Itse pitää joustaa ja kestää vaikka mitä ja myydät omat arvonsa voidakseen olla perheensä kanssa, mistä puolestaan kukaan ei ole valmis laittamaan tikkuakaan ristiin sen yhden puolesta, että voisi kokea viihtyvänsä.

Mistä sinä tiedät, mitä kaikkea ap:n perheessä on tehty sen eteen, että hän kokisi viihtyvänsä? Ties vaikka on jo ostettu seitania joulupöytään ja kauramaitoa kahviin, kun hän tulee käymään. Sillehän ei sitten kukaan voi mitään, jos ap pahoittaa niin mielensä toisten lentomatkailusta, ettei mielipahaltaan kykene enää keskustelemaan ja olemaan kiinnostunut itse reissukohteesta ja siitä, mitä siellä on tehty, vaan jää mieluummin pois koko vierailulta.

Aika passiivis-aggressiivinen perhe, jos ensin ostavat seitania ja kauramaitoa ja sitten alkavat ilkeillä. Koska ap:n mukaan ongelmana on nimenomaan tuo ilkeily monen voimin yhtä vastaan.

Niin metsää vastaa, kuin sinne huutaa...

"Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin."

Minä ainakin luen tästä ap:n viestistä rivien välistä, että hän taitaa useimmiten olla se, jota vastaan muut joutuvat puolustautumaan. Ei ole normaalia keskusteluun osallistumista alkaa paasata lentomatkailun epäekologisuudesta, jos toiset kyselevät, miten meni Mikon ja Maijan Mallorcan matka.

Tässä taas ap. Tarkoitan boldatulla kohdalla sitä, että on vaikea ottaa osaa keskusteluun, kun monesti se pyörii sellaisten aiheiden ympärillä mistä itse en välitä. Saatetaan vaikka kaikkien viikonloppulomista Keski-Euroopassa ja istun hiljaa vieressä potien ilmastoahdistusta. Naurakaa tekin täällä vaan, olen siihen tottunut. Näitä tilanteita on hyvin paljon, ja otin osaa keskusteluun tai en, keskustelun lomasta saatetaan pilkallisesti sivaltaa jotain, että "Joo niin... paitsi Maija ku se on tollanen hysteerikko". Sama saattaa päteä homofobiseen pilkkaamiseen. 

On eri asia elää perheessä missä esimerkiksi isä on homofoobikko, mutta äiti lempeä ja ymmärtäväinen, ja sisaruksetkin normaaleja. Tunnen oloni monesti yksinäiseksi, kun kaikki muut tuntuvat laulavat ihan eri virttä kuin minä, eikä ketään oikeastaan edes kiinnosta ulkopuolisuuden ja joukkoon kuulumattomuuden tunteeni. Tuo turkistarhaus ammattina kruunaisi kyllä kokonaisuuden. Joku totesi, että vanhempani ja perheeni varmasti häpeävät minua. Niin varmasti häpeävätkin, ja toivoisivat etten olisi paikalla pilaamassa ilmapiiriä ärsyttävillä ajatuksillani. Ap

Uskon myös, että he toivoisivat saaneensa erilaisen tyttären, että heillä kävi huono tuuri. Toivon ettei kukaan muu vanhempi nujerra ympäristöhuolestunutta lastaan samalla tavalla. Ap

Perheesi on ehkä huolissaan ahdistuksestasi, eivätkä osaa käsitellä sitä eri tavalla. Sensijaan he yrittävät tehdä asioita ja kertoa sinulle, että elämää ei pidä jättää elämättä ja tekemättä asioita, joista nauttii.

Ehkä he pelkäävät sinun olevan onneton/masentunut elämättä jääneestä elämästäsi ja haluavat, että tajuat ettei maailmanloppua tulekaan?

Tiedän sen olevan puhdasta halveksuntaa. Äiti maksimissaan on huolissaan. Isääni ärsytän. Kiitos kuitenkin kilteistä vastauksistasi. Ap

Vanhempien voi olla vaikeaa ymmärtää että nuori on ilmasto- ym. ahdistuksensa kanssa vakavissaan. En itsekään ymmärrä ja myönnän sen.

Naurulla ja kiusoittelemisella reagoiminen voi olla hämmennystä.

Voisin neuvoa, että älä ota niin vakavasti, ja vie keskustelua neutraalimpiin aiheisiin, mutta oikeastaan se ei ole sinun vastuullasi.

Ikävä tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?

Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap

Jää sitten. Olet vähemmistö, joten et voi alkaa määräilemään mistä muut puhuvat. Ei vaikka mieli tekisi. Perheen piirissä et voi ilmiantaa ja poistattaa keskusteluja, kuten palstoilla olet tottunut.

Sitten on varmaan kaikille parasta, että jään jatkossa kotiin. Tilanne on silti surullinen, sillä onhan kyseessä kuitenkin perheeni. AP

Sinun tilanteessasi jäisin kotiin.

Mutta kuinka on mahdollista, että olette eri mieltä ihan kaikesta? Siis pukeutumisesta, loman vietosta, ruoanlaitosta, asumisesta, työstä, käsitöistä, liikunnasta, eläimistä, lapsista, terveydenhoidosta, vanhusten hoivasta, abortista, uskonnosta, yksilön vapaudesta, siivoamisesta, pyykinpesusta, pyhien vietosta, taiteesta, musiikista, elokuvista...?

Jos tosiaan yksimielisyyttä ei löytyisi mistään, jäisin varmaan kotiin.

Emme ole eri mieltä ihan kaikesta. Listaltasi löytyi paljon asioita mistä puhumisesta ei varmastikaan tulisi riitaa. Kyse on myös asenteista, myös minun asenteestasi. En voi sietää sitä miten yksinäiseksi tunnen oloni perheessäni. Toivoisinkin, että erimielisyydet liittyisivät vaikka siivoamiseen, koska se ei tunnu itselleni niin tärkeältä. Erimielisyydet liittyvät vahvasti minulle tärkeisiin asioihin, eikä perheelläni ole pienintäkään hinkua ymmärtää niitä. Kadehdin aina lapsia keiden vanhemmat tukevat lapsiaan myös tilanteissa, missä lapsen päätös ei noudata ensisijaisesti vanhemman toivetta. 

Minäkin olin tällainen mustavalkoinen ihminen nuorena. Koko sukuni oli kategorisesti täysin vastakkaista mieltä asioista, joista paasasin. Minun onnekseni niistä ei tehty taisteluja, vaan jotenkin sovin kuitenkin seuraan ja aina joku (mummo, äiti) jaksoi tulla lohduttelemaan ja sovittiin asioita. Nyt kun mietin, niin taisin olla oikeinkin rasittava. Harmi, jos sinun täytyy näiden asioiden takia erota perheestäsi. Esim. ilmastokysymykset eivät ole lähellekään niin tärkeitä, kuin se, että sinulla säilyy suhde sukuusi. Parin vuoden päästä mielipiteesi ovat muuttuneet kuitenkin. Ymmärrän, jos sinulla on esim. homoseksuaaleja ystäviä jolloin sinua loukkaa henkilökohtaisesti perheesi kielenkäyttö...

Asiat eivät ole mustavalkoisia läheskään aina. Niistä voi aina löytää vaikka kuinka monta puolta. Kunhan tulee vähän ikää lisää, niin huomaat sen itsekin.

Tässäkin huomaa ilmiön yksipuolisuuden. Itse pitää joustaa ja kestää vaikka mitä ja myydät omat arvonsa voidakseen olla perheensä kanssa, mistä puolestaan kukaan ei ole valmis laittamaan tikkuakaan ristiin sen yhden puolesta, että voisi kokea viihtyvänsä.

Mistä sinä tiedät, mitä kaikkea ap:n perheessä on tehty sen eteen, että hän kokisi viihtyvänsä? Ties vaikka on jo ostettu seitania joulupöytään ja kauramaitoa kahviin, kun hän tulee käymään. Sillehän ei sitten kukaan voi mitään, jos ap pahoittaa niin mielensä toisten lentomatkailusta, ettei mielipahaltaan kykene enää keskustelemaan ja olemaan kiinnostunut itse reissukohteesta ja siitä, mitä siellä on tehty, vaan jää mieluummin pois koko vierailulta.

Aika passiivis-aggressiivinen perhe, jos ensin ostavat seitania ja kauramaitoa ja sitten alkavat ilkeillä. Koska ap:n mukaan ongelmana on nimenomaan tuo ilkeily monen voimin yhtä vastaan.

Minä en ole toistaiseksi nähnyt ap:n viesteissä mitään siihen viittaavaa, että muu perhe ilkeilisi hänelle. Ap kertoo esim. ahdistuvansa siitä, kun muu perhe puhuu keskenään reissaamisesta. Ei kai se ole ilkeilyä?

Ap ensimmäisessä viestissään: ”Kommentointi menee suoranaiseksi ilkeilyksi.”

Iloinen keskustelijamme: ”En ole toistaiseksi nähnyt mitään siihen viittaavaa että muu perhe ilkeilisi hänelle.”

Juu ei mulla muuta.

Juu, mutta nyt pitää myös muistaa se, että nämä arvopohjaiset kokevat sanatkin väkivallaksi, eli onko siellä oikeasti ilkeilty, vai vaan loukkaannuttu jostain mitä ei ole koskaan tapahtunutkaan.

Kun menee oikein hyvin ja rahaa riittää, voi alkaa keksimään ongelmia että sais ees jostai riidellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.

Älä sitten ihmettele, jos se poikanne ei enää tule käymään.

Tuo ei ole mikään pelote useille vanhemmille, mä en ole käynyt 15 vuoteen vanhemmillani ja kertaakan eivät ole mulle soittaneet, kutsuneet tai pitäneet mitään yhteyttä ainoisiin lapsenlapsiinsa. Osa vanhemmista (eritoten boomerikäisistä) ei oiken koskaan halunneet omiakaan lapsia. Mutta kun oli sosiaalinen pakko niin tekivät. Ja hylkäsivät sit heti kun lapsi täytti 18. Näin kävi mulle ja sisarukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien voi olla vaikeaa ymmärtää että nuori on ilmasto- ym. ahdistuksensa kanssa vakavissaan. En itsekään ymmärrä ja myönnän sen.

Naurulla ja kiusoittelemisella reagoiminen voi olla hämmennystä.

Voisin neuvoa, että älä ota niin vakavasti, ja vie keskustelua neutraalimpiin aiheisiin, mutta oikeastaan se ei ole sinun vastuullasi.

Ikävä tilanne.

Arvostan kaikkia asiallisia vastauksia tässä ketjussa. Tulee tippa linssiin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun joku alkaa jauhaa arvoista/arvopohjasta, tietää että kyseessä on vihervasemmistoa. Antakaa muiden jumankauta elää kuten haluavat, te voitte yrittää pelastaa maapallon ja jokaisen beduiinin, have at it. Mutta mikä ihmeen tarve teillä on yrittää käännyttää kaikki muut siihen omaan uskontoonne?

Pelkästään vihervasemmistoko tuputtaa omia arvojaan? Olen kuullut useammin kuin kerran, kuinka sukutapaamisissa päivitellään että miten niitä homoja nykyään tulee joka tuutista eikä missään saa olla rauhassa homoilta.

Ilkeämpi voisi todeta, että kuulostaa itseaiheutetulta ongelmalta. Minä olisin ihan hyvin voinut olla puhumatta homoista sen muutaman tuntia, vaikka liberaali kaupunkilainen olenkin.

Ei, vaan vihervasemmisto on ainoita ketkä käyttävät sanaa arvot/arvopohja. Siitä tietää jo otsikossa mitä on tulossa.