Miehet vahvistaneet vai laskeneet itsetuntoasi?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 18:28"]

Tuohon itsetunnon muuttamis -keskusteluun. Minulla oli surkea itsetunto 21-vuotiaaksi asti. Tällä hetkellä 23-vuotiaana olen itsevarmimpia ihmisiä, joita tunnen. Todellakin itsetunnon voi korjata. Minä aloin tietoisesti työstää sitä, itsestään se ei kovin helposti muutu ellei vaihda ympäristöä oikeanlaiseen. 

Miehet latistivat itsetuntoani 18-20-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen, kun se oli nollassa, sitä ei voinut kuin vain nostaa. Nykyisin miehet yrittävät vielä latistaa, mutta minä en kuuntele, koska tunnen itseni. Loukkaan takaisin ja osaan tehdä sen todella kierosti. Minua haukkuvilla miehillä on ollut paljon omia heikkouksia.

[/quote]

Sä onnistuit pelastamaan itsesi. Oon jo 26-vuotias ja ap siis. Vaikeahan tätä on korjata, kun joka mieheltä (oli ne sitten kusipäitä tai ns. kunnon miehiä) tulee aina samanlaista kohtelua.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:39"]Tuntuu niin tyhmältä, mutta oma itsetunto näyttää olevan riippuvainen miehistä :( Kun ei ole parisuhteeseen kellekään kelvannut, niin pidän itseäni epäonnistuneena naisena parisuhteita ajatellen. Muilla elämänalueilla kuten töissä, opiskeluissa tai ystävyyssuhteissa luotan itseeni ja muihin, mutta olo on silti viallinen kun tietää että on jotenkin epäonnistunut jollain alueella. Vaikka järjellä ajatellen tietää ihan hyvin, ettei muut ulkopuoliset saisi omaa arvoa koskaan määritellä.

 
[/quote]

Nykyinen mieheni on laskenut mun itsetuntoani. Mä olen pönkittänyt hänen itsetuntoaan, mut nyt huomaan että miehen pyrkimykset on olleet päinvastaisia.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 15:31"]Kaikki, mitä olen elämässä kokenut, oli se miehistä lähtöisin tai muusta, on kasvattanut itsetuntoani. Olen ollut vahva, kun on täytynyt olla. Olen kannatellut muita ihmisiä, kun he ovat olleet heikkoja. Olen saanut olla vuorollani heikko.

Miehet olen nyt hylännyt. Miehet ovat ihania yleisesti, mutta suhteessakin ne yrittävät aina ottaa enemmän kuin antavat. Paremman elämän saan yksin - ellei sitten joku aivan ihmeellinen kävele vastaan. Vielä ei ole näkynyt.
[/quote]

Niin totta. Miehet yrittävät aina ottaa enemmän kuin antavat. Sinä tiivistit tämän :)

Laskeneet. Yksinolo taas nosti, kun oppi tulemaan sinuksi itsensä kanssa. No, sitten meninkin kimppaan nykyisen aviomieheni kanssa, ja hän ei laske itsetuntoani :)

Ap: listaa asiat, joista et itsessäsi pidä, ja joita tulisi kehittää. Listaa myös ne asiat, joista pidät. Ja sitten myös pohdi, millainen haluaisit olla. Minä tein noin, ja toimin sen pohjalta, nyt rakastan lopputulosta <3

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 18:04"]Heikentäneet. Vahvistaneet korkeintaan hetkellisesti, mutta silloinkaan en ole ollut oma itseni, en ole halunnut enkä uskaltanut, koska en ole hyväksynyt itseäni sellaisena kuin olen. Ensinnäkin tulin kouluaikoina, juuri teini-iän kynnyksellä koulukiusatuksi suuren poikajoukon taholta. Kiusaaminen oli luonteeltaan hyvin häpäisevää ja halventavaa. Koska olin silloin muutenkin herkässä iässä, kasvamassa naiseksi ja etsimässä omaa naiseuttani, kiusatuksi tuleminen poikien taholta, joista yhteen olin jopa hiukan ihastunut, oli hyvin traumatisoiva kokemus, joka ajoi minut pois raiteilta ja sai kasvamaan kieroon. Itsetunto meni täysin ja aloin pelkäämään ihmisiä, ja etenkin poikien ja miesten silmissä tunsin itseni hyvin epämiellyttäväksi. Kuitenkin toisaalta kaipasin miestä, ja sitä että voisin tuntea itseni hyväksytyksi naisena. Aloin vaatimaan itseltäni täydellisyyttä ja elin vuosikaudet haavemaailmassa suunnitellen kauneusleikkauksia. Vaatimustaso nousi sairaalloisuuteen asti, sillä en sietänyt itsessäni pienintäkään virhettä, joita löysin milloin mistäkin. Ajoittain kun tunsin itseni kauniiksi tai edes toivoa tulla sellaiseksi, ei onni kauaa kestänyt, kun pian löysin taas virheen, joka saattoi olla niinkin hullu asia, että sisäelimeni tai verisuoneni ovat epäsymmetrisesti tai kuultavat läpi. Vaikka olin laiha, niin piti laihtua lisää. Kuitenkaan ei saanut laihtua vääristä paikoista. Pääkin oli liian iso, ja se piti saada kutistettua keinolla millä hyvänsä. Ihosta löysin pienimmätkin virheet, joita ei edes kauneuskirurgian avulla saa täydellisesti poistettua, joten suunnittelin tekeväni itselle keinotekoisen ihon. Korjattavaa löysin siis kaikkialta, saamatta koskaan tyydytystä. Kun laskee kaiken sen vaivannäön, yrittämisen, ja pettymyksen toisensa jälkeen mitä koin oman itseni, ja miesten hyväksynnän vuoksi ja kaiken sen kohtelun mitä sain osakseni miesten taholta niin olen tullut siihen tulokseen että paremmin pärjään ilman miestä. Sittemminkin, kun lopetin täydellisyyden tavoittelemisen ja yritin parisuhdetta omana itsenäni, ei sekään tuntunut hyvältä tai en kelvannut. Viimeisin suhde alkoi loistavasti. Mies oli kohtelias ja huomioiva. Kuitenkin vähän aikaa sen jälkeen kun olin lupautunut seurustelemaan niin mies kertoi mm aiemmasta suhteestaan, jolloin oli jättänyt yhden tyttöystävänsä löytäessään paremman, joka ei kuitenkaan lopulta kelpuuttanut häntä. No poikapa meni takaisin exänsä luo ja oletti kai että tämä ottaa hänet avosylin takaisin. Vaan eipä ottanut, ja hän tuskin edes ymmärtää syytä. Myös alettuaan seurustelun kanssani, hän kertoi kuinka toisaalta ikävöi erästä Juhannuspanoaan. Hän luuli kai olevansa hyväkin saalis minulle, mutta naista voi pitää sen aikaa kun itse tarvitsee ja vaihtaa parempaan kun sellainen tulee vastaan. Kun kerroin hänelle omasta aiemmasta suhteestani erääseen ulkomaalaiseen mieheen, niin mies suuttui ja sanoi että "en kai minä tuollaisen kanssa ala millekään", syystä että hän vihaa ulkomaalaisia. Tässä vaiheessa mies ei tiennyt mitään negatiivista tästä kyseisestä miehestä, vaan päinvastoin olin antanut hänestä neutraalin positiivisen kuvan.  Sain kuitenkin tämän "anteeksi" häneltä. Myöhemmin, kun hän sai tietää että tämä mies oli lähestynyt minua tunkeilevasti, ymmärtäen tapahtuman raiskaukseksi, (vaikka sitä se ei ollut) kuitenkin mies käänsi syyttävän sormensa taas minuun, eikä tähän hänen vihaamaansa ulkomaalaiseen mieheen, jonka luuli raiskanneenkin minut. Aloin itkemään ja hänen omaan ajatusmaailmaansa mukautuen totesin hänelle vitsillä että "joo olen joka reikään nussittava huora koska ulkomaalainen mies on koskenut muhun." Tässäkään vaiheessa mies ei suinkaan kiinnittänyt huomiota itkuuni tai ymmärtänyt asian pointtia vaan otti asian kirjaimellisesti paino sanoilla "joka reikään nussittava", ja kysyi kylmän rauhallisesti että otatko muuten perseeseen.  Mies piereskeli ja röyhtäili aina kuuluvasti ja käveli rinta rottingilla, kun minä yritin epätoivoisesti kelvata hänelle. Kuvottavaa. Paljon lisääkin voisin kertoa. Kaiken järjen mukaan olen ihan tavallinen, keskiverto kaunis nuori nainen. Olen kuitenkin pistänyt merkille että monilla miehillä on "omaa tasoaan" korkeammat vaatimukset naisen suhteen. Kokeilin kerran laittaa seuranhakupalveluun itsestäni hyvän, asiallisen ja luonnollisen kuvan. Hiljaista oli. Sitten kun vaihdoin kuvan toiseen, myöskin hyvään ja asialliseen, mutta meikattuun kuvaan, joka on otettu sellaisessa valossa että iho ja koko olemus näyttää virheettömältä. Ja seuraa riitti monelta taholta, vanhoilta ja nuorilta. Vaikka molemmissa kuvissa oli sama nainen, niin koen kuitenkin olevani se ensimmäinen, enkä se toinen, jota miehet himoitsevat. En kaipaa miehiä enää, sillä todellisuus ei kohtaa sitä todellista, sisintä kaipaustani. Siellä on aukko, mutta siihen ei kukaan mies ole kyennyt laittamaan sitä oikeaa palikkaa kohdalleen. Ja väkisin sinne ei kannata mitään survoa, sillä siitä ei tule mitään hyvää. Pystyn hyvin elämään sen aukon kanssa, sillä tunnen itseni silloin vapaaksi, omaksi itsekseni ja ennen kaikkea ihmiseksi. Enää ei kaikki energia mene itsensä mollaamiseen ja siihen että yrittää olla jotain mitä ei ole, vaan sen energian voi käyttää johonkin muuhun, paljon järkevämpään. Kantapään kautta piti tämä tosin oppia.
[/quote]
Kovia olet joutunut kokemaan. Tsemppiä sulle :)

Molempia. Saan paljon huomiota miehiltä, joka nostaa itsetuntoa, mutta jutut eivät ikinä etene mihinkään vakavaan, joka sitten taas laskee sitä.