Esitelmäpelko estää opiskelun! Unelma olisi uusi ammatti, mutta nyt kuukauden opiskelun jälkeen pakko lopettaa koulu :(

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on hyvä ja valitsee näistä vaihtoehdoista: a)toinen ammattitutkinto, b)oppisopimus, c)jatkaa nykyisellä alalla, c)hakee apua ja tukea jännittämiseen.

Oppisopimus paikkaa haen jatkuvasti. Aika huonolta näyttää

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mieluummin itseni h e n giltä kuin esiintyisin. Olen pian 40 v. ja kärsinyt paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilaneiden pelosta koko ikäni. Olen ahdistunut ja estynyt. Olen lapseton enkä ole seurustellut koskaan. Koko elämä on mennyt pilalle jännittämisen takia. Lääkäristä ei saa mitään apua.

Sain kiitettäviä arvosanoja peruskoulussa, mutta koulumenestys meni hukkaan, koska en ole kyennyt jatko-opintoihin. Elän melko erakkomaista elämää. Tapaan vain vanhempiani. En ole koskaan elämässäni saanut töitä työhaastattelun jälkeen. Jännitän niin paljon, että purskahdan itkuun enkä saa vastatuksi kuin yhdellä sanalla. Sain sitten työpaikan työkokeilupaikastani. Olen tehnyt siellä määräaikaisuuksia, mutta en saa vakituista paikkaa, koska jännitän omien pomojenkin haastatteluita niin paljon. Saan soperrettua yhden sanan vastauksia, koska saan paniikkikohtauksen. En luonnollisestikaan pääse toiselle haastattelukierrokselle.

Tuntuu, että elämäni on ollut aika turha.

Sama olo. Tuntuu, että vain alkoholin vaikutuksen alaisena sitä on normaali ja rohkea, kuten muut ihmiset.

Selvinpäin olen sitten arka ja pelokas.

AP

Tunnelukkosi tekevät sinusta liian estyneen ja rajoittuneen ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mieluummin itseni h e n giltä kuin esiintyisin. Olen pian 40 v. ja kärsinyt paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilaneiden pelosta koko ikäni. Olen ahdistunut ja estynyt. Olen lapseton enkä ole seurustellut koskaan. Koko elämä on mennyt pilalle jännittämisen takia. Lääkäristä ei saa mitään apua.

Sain kiitettäviä arvosanoja peruskoulussa, mutta koulumenestys meni hukkaan, koska en ole kyennyt jatko-opintoihin. Elän melko erakkomaista elämää. Tapaan vain vanhempiani. En ole koskaan elämässäni saanut töitä työhaastattelun jälkeen. Jännitän niin paljon, että purskahdan itkuun enkä saa vastatuksi kuin yhdellä sanalla. Sain sitten työpaikan työkokeilupaikastani. Olen tehnyt siellä määräaikaisuuksia, mutta en saa vakituista paikkaa, koska jännitän omien pomojenkin haastatteluita niin paljon. Saan soperrettua yhden sanan vastauksia, koska saan paniikkikohtauksen. En luonnollisestikaan pääse toiselle haastattelukierrokselle.

Tuntuu, että elämäni on ollut aika turha.

Sama olo. Tuntuu, että vain alkoholin vaikutuksen alaisena sitä on normaali ja rohkea, kuten muut ihmiset.

Selvinpäin olen sitten arka ja pelokas.

AP

Jos alkoholi vaikuttaa positiivisesti, niin lääkitys toimii kohdallasi. Onko sinulla varaa käydä yksityisellä psykiatrilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mieluummin itseni h e n giltä kuin esiintyisin. Olen pian 40 v. ja kärsinyt paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilaneiden pelosta koko ikäni. Olen ahdistunut ja estynyt. Olen lapseton enkä ole seurustellut koskaan. Koko elämä on mennyt pilalle jännittämisen takia. Lääkäristä ei saa mitään apua.

Sain kiitettäviä arvosanoja peruskoulussa, mutta koulumenestys meni hukkaan, koska en ole kyennyt jatko-opintoihin. Elän melko erakkomaista elämää. Tapaan vain vanhempiani. En ole koskaan elämässäni saanut töitä työhaastattelun jälkeen. Jännitän niin paljon, että purskahdan itkuun enkä saa vastatuksi kuin yhdellä sanalla. Sain sitten työpaikan työkokeilupaikastani. Olen tehnyt siellä määräaikaisuuksia, mutta en saa vakituista paikkaa, koska jännitän omien pomojenkin haastatteluita niin paljon. Saan soperrettua yhden sanan vastauksia, koska saan paniikkikohtauksen. En luonnollisestikaan pääse toiselle haastattelukierrokselle.

Tuntuu, että elämäni on ollut aika turha.

Sama olo. Tuntuu, että vain alkoholin vaikutuksen alaisena sitä on normaali ja rohkea, kuten muut ihmiset.

Selvinpäin olen sitten arka ja pelokas.

AP

Tunnelukkosi tekevät sinusta liian estyneen ja rajoittuneen ihmisen.

Sitä sen kiusaaminen teettää, pilaa koko loppuelämän. Ap

Eiköhän se esitys hyväksytä, vaikka lukis vaan ne kalvot siellä läpi jos kyseessä on ammattikoulu ja esiintyminen ei suoranaisesti liity siihen työhön.

Yksi vaihtoehto on pitää se esitelmä kotona niin monta kertaa että sen muistaa lähes ulkoa. Kun toistoa on ollut riittävästi, niin siinä esitystilanteessa se tulee melkein kuin "nauhalta".

Korkeakoulutasolla esiintymispelko voi estää koko uran. Niitä esiintymistilanteita tulis sitten työelämässä kuitenkin vastaan.

Jos se ammatti ois sun unelma niin ei mikään esitys estäisi sitä unelmaa. Itsekin vihaan esitelmiä. Itsellä kun koulu alkoi niin heti alettiin suunnittelee projektia josta piti pitää seminaariesitys noin 100 ihmisen edessä. Ahisti ja pelotti mutta en lopettanut koulua koska toi ala on mun unelma. Ja koulutuksen aikana on tullut muutenkin tosi paljon esitelmiä, vaikka ammatissani en tule tekemään esitelmiä tai muuten tule esiintymään.

Työelämä on ihan eri asia kuin koulu. Työelämässä on olemassa erikseen työminä, joka on tietyn alan tai asian osaaja. Ei sitä työminää jännitä puhua osaamisestaan, koska silloin esillä on vain se osaaminen ja se työminä, joka on vain pieni (päälle liimattu) osa ihmistä kokonaisuudessaan. Koulussa on esillä se oma minä, joka vasta opettelee, ja jota tietenkin jännittää kun ei ole vielä varma osaamisestaan, eikä voi häivyttää itseään ammatillisen osaamisen ja työminän taakse.

Toivottavasti tämä kuvaus selvitti asiaa niille, jotka epäilevät esiintymispelkoisten kykyä toimia työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Jos se ammatti ois sun unelma niin ei mikään esitys estäisi sitä unelmaa. Itsekin vihaan esitelmiä. Itsellä kun koulu alkoi niin heti alettiin suunnittelee projektia josta piti pitää seminaariesitys noin 100 ihmisen edessä. Ahisti ja pelotti mutta en lopettanut koulua koska toi ala on mun unelma. Ja koulutuksen aikana on tullut muutenkin tosi paljon esitelmiä, vaikka ammatissani en tule tekemään esitelmiä tai muuten tule esiintymään.

No ei se nyt niin iso unelma ole, että asettaisin itseni vaaraan. Ja kyllä, siltä se tuntuu, kuoleman uhalta, jossa kroppa ja aivot käskee paeta paikalta.

Mutta tämä ketju saa olla, esitän vain opettajalle tai lopetan opiskelun ja haen eläkettä.

Tämän vuoksi on ihmisiä paljon työttömänä omasta tahdosta, kun joka opiskelupaikassa on pakkoesitelmiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ota mieluummin itseni h e n giltä kuin esiintyisin. Olen pian 40 v. ja kärsinyt paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilaneiden pelosta koko ikäni. Olen ahdistunut ja estynyt. Olen lapseton enkä ole seurustellut koskaan. Koko elämä on mennyt pilalle jännittämisen takia. Lääkäristä ei saa mitään apua.

Sain kiitettäviä arvosanoja peruskoulussa, mutta koulumenestys meni hukkaan, koska en ole kyennyt jatko-opintoihin. Elän melko erakkomaista elämää. Tapaan vain vanhempiani. En ole koskaan elämässäni saanut töitä työhaastattelun jälkeen. Jännitän niin paljon, että purskahdan itkuun enkä saa vastatuksi kuin yhdellä sanalla. Sain sitten työpaikan työkokeilupaikastani. Olen tehnyt siellä määräaikaisuuksia, mutta en saa vakituista paikkaa, koska jännitän omien pomojenkin haastatteluita niin paljon. Saan soperrettua yhden sanan vastauksia, koska saan paniikkikohtauksen. En luonnollisestikaan pääse toiselle haastattelukierrokselle.

Tuntuu, että elämäni on ollut aika turha.

Tässä hyvä esimerkki siitä, miten tuo pelko ja paniikkhäiriö on ihmisen mielessä oleva vankila. Estää koko elämän ja kaikki mielekkäimmät kokemukset. Toisaalta näin tapahtuu luonnonvalintaa, kun liian heikkoluontoiset ja hermorakenteeltaan kestämättömät eivät lisäänny, niin nuo ongelmat eivät siirry heiltä eteenpäin. Ikävää vain sen yksilön kannalta, kun koko oma elämä menee pelätessä ohi ja syrjäytyy muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se ammatti ois sun unelma niin ei mikään esitys estäisi sitä unelmaa. Itsekin vihaan esitelmiä. Itsellä kun koulu alkoi niin heti alettiin suunnittelee projektia josta piti pitää seminaariesitys noin 100 ihmisen edessä. Ahisti ja pelotti mutta en lopettanut koulua koska toi ala on mun unelma. Ja koulutuksen aikana on tullut muutenkin tosi paljon esitelmiä, vaikka ammatissani en tule tekemään esitelmiä tai muuten tule esiintymään.

No ei se nyt niin iso unelma ole, että asettaisin itseni vaaraan. Ja kyllä, siltä se tuntuu, kuoleman uhalta, jossa kroppa ja aivot käskee paeta paikalta.

Mutta tämä ketju saa olla, esitän vain opettajalle tai lopetan opiskelun ja haen eläkettä.

Tämän vuoksi on ihmisiä paljon työttömänä omasta tahdosta, kun joka opiskelupaikassa on pakkoesitelmiä.

Ap

Onpa kyllä typerä asenne sinulla. Ei se sinun (tai kenenkään muunkaan) työttömänä olo ole koulujen ja esitelmien syytä, vaan ihan itsestänne ja omista estoistanne johtuvaa. Teidän kuuluu kyetä edes jotenkin normaaliin suoritukseen, jos haluaa kerran koulussa ja töissä olla. Ei se niin voi mennä, että saa valita rusinat pullasta ja tehdä vaan ne kivat jutut jotka itse haluaa. Ihan oma valintasi on, jos teet noin naurettavan numeron jostain yhdestä esitelmästä ja sen takia jättäydyt työttömäksi. Silloin on kyllä omassa henkisessa kantissa puutteita ja turha syyttää systeemiä.

Vierailija kirjoitti:

Korkeakouluihin ei ainakaan kannata pyrkiä jos esiintyminen kammottaa. On pakolliset viestintä- ja kielikurssit sekä tietenkin opintojaksokohtaiset pienryhmä- ja parityöskentelyt joiden lopputulokset yleensä esitellään suullisesti muille. Koko ajan saa käytännössä olla framilla. 

Minua kammoksutti, pyrin silti, ja kyllä kannatti. Yliopistoura sen sijaan olisi ollut vastoin luonnettani.

Täällä moni sanoo "reippaasti , rauhallisesti hengittäen ja hyvin valmistautuneena kyllä pystyt esiintymään". Näillä sanojilla ei ole mitään kokemusta siitä että nuo keinot ei auta kun se esiintyminen menee KAUHUN puolelle. Meitä on paljon , älä vaan ala lotrata viinan kanssa se kyllä huomataan ja haistetaan ja saat vielä juopon leiman. Puhu opelle , jos on pakko pitää esitelmä teet omat johtopäätöksesi , mutta viinaa älä jännitykseen ikinä käytä. Eräille neropateille tiedoksi , ei ole perinnöllinen vaiva eikä siirry kasvatuksessa niinkuin narskuilu siirtyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mieluummin itseni h e n giltä kuin esiintyisin. Olen pian 40 v. ja kärsinyt paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilaneiden pelosta koko ikäni. Olen ahdistunut ja estynyt. Olen lapseton enkä ole seurustellut koskaan. Koko elämä on mennyt pilalle jännittämisen takia. Lääkäristä ei saa mitään apua.

Sain kiitettäviä arvosanoja peruskoulussa, mutta koulumenestys meni hukkaan, koska en ole kyennyt jatko-opintoihin. Elän melko erakkomaista elämää. Tapaan vain vanhempiani. En ole koskaan elämässäni saanut töitä työhaastattelun jälkeen. Jännitän niin paljon, että purskahdan itkuun enkä saa vastatuksi kuin yhdellä sanalla. Sain sitten työpaikan työkokeilupaikastani. Olen tehnyt siellä määräaikaisuuksia, mutta en saa vakituista paikkaa, koska jännitän omien pomojenkin haastatteluita niin paljon. Saan soperrettua yhden sanan vastauksia, koska saan paniikkikohtauksen. En luonnollisestikaan pääse toiselle haastattelukierrokselle.

Tuntuu, että elämäni on ollut aika turha.

Sama olo. Tuntuu, että vain alkoholin vaikutuksen alaisena sitä on normaali ja rohkea, kuten muut ihmiset.

Selvinpäin olen sitten arka ja pelokas.

AP

Tunnelukkosi tekevät sinusta liian estyneen ja rajoittuneen ihmisen.

Sitä sen kiusaaminen teettää, pilaa koko loppuelämän. Ap

Ei kyllä enää voi syyttää kiusaamista. Olet itse vastuussa elämästäsi, ja teet nyt helppoja valintoja sen sijaan että lähtisit itse pois vankilastasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se ammatti ois sun unelma niin ei mikään esitys estäisi sitä unelmaa. Itsekin vihaan esitelmiä. Itsellä kun koulu alkoi niin heti alettiin suunnittelee projektia josta piti pitää seminaariesitys noin 100 ihmisen edessä. Ahisti ja pelotti mutta en lopettanut koulua koska toi ala on mun unelma. Ja koulutuksen aikana on tullut muutenkin tosi paljon esitelmiä, vaikka ammatissani en tule tekemään esitelmiä tai muuten tule esiintymään.

No ei se nyt niin iso unelma ole, että asettaisin itseni vaaraan. Ja kyllä, siltä se tuntuu, kuoleman uhalta, jossa kroppa ja aivot käskee paeta paikalta.

Mutta tämä ketju saa olla, esitän vain opettajalle tai lopetan opiskelun ja haen eläkettä.

Tämän vuoksi on ihmisiä paljon työttömänä omasta tahdosta, kun joka opiskelupaikassa on pakkoesitelmiä.

Ap

Onpa kyllä typerä asenne sinulla. Ei se sinun (tai kenenkään muunkaan) työttömänä olo ole koulujen ja esitelmien syytä, vaan ihan itsestänne ja omista estoistanne johtuvaa. Teidän kuuluu kyetä edes jotenkin normaaliin suoritukseen, jos haluaa kerran koulussa ja töissä olla. Ei se niin voi mennä, että saa valita rusinat pullasta ja tehdä vaan ne kivat jutut jotka itse haluaa. Ihan oma valintasi on, jos teet noin naurettavan numeron jostain yhdestä esitelmästä ja sen takia jättäydyt työttömäksi. Silloin on kyllä omassa henkisessa kantissa puutteita ja turha syyttää systeemiä.[/quote

Itsensä tai toisten syyttely ei korjaa tilannetta kun perimmäinen syy voi olla juuri se, että joskus jossain on törmännyt liian suureen määrään negatiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa yleisöstäsi tuntee sinua kohtaan vain myötätuntoa, jos jännittämisesi näkyy. Jos pyörryt, pudotat paperisi, sotkeudut sanoissasi tai rupeat itkemään, kukaan ei naura. Ja jos yleisön joukossa olisikin joku ilkimys, ei sinun tarvitse häntä pelätä tai miellyttää.

Voit ihan hyvin sanoa heti ensimmäiseksi, että tämä esitelmän pitäminen jännittää ihan kamalasti. Saat kuuntelijat heti puolellesi. Olet urasi alussa, eikä sinun tarvitse osata esitelmöidä. Olet harjoittelemassa.

Usko pois. Olen esitelmöinyt ja opettanut muita viestimään kolmisenkymmentä vuotta.

Minä olen 20 vuotta vältellyt esitelmiä, enkä aio aloittaa niiden tekemistä nytkään.

Opelle laiton viestiä. Jos ei onnistu pelkälle opettajalle, niin sitten ei auta kuin lopettaa. Kiitos vastauksista

Ap

No jos sulla ei ole haluakaan saada toimintakykyä niin ei varmaan mikään auta. Välttämiskäyttäytyminen pahentaa ahdistusta, se on fakta. Tarvitsisit lääkehoidon lisäksi kognitiivist käyttäytymisterapiaa missä olisi myös altistusharjoitteita. Ahdistus on mahdollista saada hallintaan mutta ei sun asenteella.

Mulla on toimintakykyä normaaliin elämään, muuta en tarvitse. Olen pärjännyt ilman esitelmiä 20v, en tarvitse esitelmiä mihinkään. Aion pärjätä ilman niitä loppuelämäni.

Jos keskiviikkona en saa esittää asiaa opettajalle yksin, niin haen työkyvyttömyyseläkettä, helpompaa. Ap

Joo tosi hyvin oot pärjännyt, kun oot jättämässä yhden esitelmän takia koulun kesken ja jäät mieluummin eläkkeelle. Ihanaa itsepetosta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni sanoo "reippaasti , rauhallisesti hengittäen ja hyvin valmistautuneena kyllä pystyt esiintymään". Näillä sanojilla ei ole mitään kokemusta siitä että nuo keinot ei auta kun se esiintyminen menee KAUHUN puolelle. Meitä on paljon , älä vaan ala lotrata viinan kanssa se kyllä huomataan ja haistetaan ja saat vielä juopon leiman. Puhu opelle , jos on pakko pitää esitelmä teet omat johtopäätöksesi , mutta viinaa älä jännitykseen ikinä käytä. Eräille neropateille tiedoksi , ei ole perinnöllinen vaiva eikä siirry kasvatuksessa niinkuin narskuilu siirtyy.

No kyllä muuten on perinnöllistä, heikko hermorakenne ja taipumus mielenterveysongelmiin kuten paniikkihäiriöön, hermostuneisuuteen yms. ihan todistetusti periytyy jälkeläisille. Niin ihmisillä kuin vaikka koirilla. Sen takia ei koirien jalostukseenkaan käytetä heikkohermoisia yksilöitä. Tai ainakaan vastuullinen kasvattaja ei käytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se ammatti ois sun unelma niin ei mikään esitys estäisi sitä unelmaa. Itsekin vihaan esitelmiä. Itsellä kun koulu alkoi niin heti alettiin suunnittelee projektia josta piti pitää seminaariesitys noin 100 ihmisen edessä. Ahisti ja pelotti mutta en lopettanut koulua koska toi ala on mun unelma. Ja koulutuksen aikana on tullut muutenkin tosi paljon esitelmiä, vaikka ammatissani en tule tekemään esitelmiä tai muuten tule esiintymään.

No ei se nyt niin iso unelma ole, että asettaisin itseni vaaraan. Ja kyllä, siltä se tuntuu, kuoleman uhalta, jossa kroppa ja aivot käskee paeta paikalta.

Mutta tämä ketju saa olla, esitän vain opettajalle tai lopetan opiskelun ja haen eläkettä.

Tämän vuoksi on ihmisiä paljon työttömänä omasta tahdosta, kun joka opiskelupaikassa on pakkoesitelmiä.

Ap

Onpa kyllä typerä asenne sinulla. Ei se sinun (tai kenenkään muunkaan) työttömänä olo ole koulujen ja esitelmien syytä, vaan ihan itsestänne ja omista estoistanne johtuvaa. Teidän kuuluu kyetä edes jotenkin normaaliin suoritukseen, jos haluaa kerran koulussa ja töissä olla. Ei se niin voi mennä, että saa valita rusinat pullasta ja tehdä vaan ne kivat jutut jotka itse haluaa. Ihan oma valintasi on, jos teet noin naurettavan numeron jostain yhdestä esitelmästä ja sen takia jättäydyt työttömäksi. Silloin on kyllä omassa henkisessa kantissa puutteita ja turha syyttää systeemiä.

Presiis näin, esitelmiä ja suullista esiintymistä on ollut kautta maailman sivu ja jokainen meistä on klaarannut ne läpi tavalla tai toisella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mieluummin itseni h e n giltä kuin esiintyisin. Olen pian 40 v. ja kärsinyt paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilaneiden pelosta koko ikäni. Olen ahdistunut ja estynyt. Olen lapseton enkä ole seurustellut koskaan. Koko elämä on mennyt pilalle jännittämisen takia. Lääkäristä ei saa mitään apua.

Sain kiitettäviä arvosanoja peruskoulussa, mutta koulumenestys meni hukkaan, koska en ole kyennyt jatko-opintoihin. Elän melko erakkomaista elämää. Tapaan vain vanhempiani. En ole koskaan elämässäni saanut töitä työhaastattelun jälkeen. Jännitän niin paljon, että purskahdan itkuun enkä saa vastatuksi kuin yhdellä sanalla. Sain sitten työpaikan työkokeilupaikastani. Olen tehnyt siellä määräaikaisuuksia, mutta en saa vakituista paikkaa, koska jännitän omien pomojenkin haastatteluita niin paljon. Saan soperrettua yhden sanan vastauksia, koska saan paniikkikohtauksen. En luonnollisestikaan pääse toiselle haastattelukierrokselle.

Tuntuu, että elämäni on ollut aika turha.

Sama olo. Tuntuu, että vain alkoholin vaikutuksen alaisena sitä on normaali ja rohkea, kuten muut ihmiset.

Selvinpäin olen sitten arka ja pelokas.

AP

Tunnelukkosi tekevät sinusta liian estyneen ja rajoittuneen ihmisen.

Sitä sen kiusaaminen teettää, pilaa koko loppuelämän. Ap

Ei kyllä enää voi syyttää kiusaamista. Olet itse vastuussa elämästäsi, ja teet nyt helppoja valintoja sen sijaan että lähtisit itse pois vankilastasi.

Miksi ap antaa noin kamalasti valtaa joillekin typerille teineille(?). Kahdessa vuosikymmenessä luulisi jo pääsevän asioista ohi ja yli. Elämässäsi ei ole kovinkaan paljon tapahtunut ilmeisesti, jos edelleen vellot 20 vuotta sitten tapahtuneissa jutuissa. Päästä niistä jo irti ja mene eteenpäin, hyvä ihminen. Puhut jatkuvasti niin kuin olisit itse täysin voimaton ja kyvytön vaikuttamaan omaan asenteeseesi. Voimaannu ja ota oma voimasi käyttöön!

Oletko sä nyt jotenkin vain saatanan tyhmä?

Monesti mainittu et apuakin saatavilla niin tyyppi vaan sössöttää lopettavansa yms.

Idiootti.

Haet vain propralia tai diapamia. Diapamia minäkin käytin koulussa, koska muuten olisin valahtanut polvilleni siihen luokan eteen. En tosin tiedä miten hankalaa sitä on saada nykypäivänä. Yksityiselle kannattaa mennä.

Uskon kyllä että jännityksesi helpottaa, kunhan vain pääsisit sisään opiskeluporukkaan ja voisit jännittää vapaasti.

(Rauhoittavia ne julkkiksetkin vetää ennen tärkeitä esiintymisiä, jopa ammattiviihdyttäjät.)