Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, ettei mies ”rauhoitu” isyyden myötä ja jään yksin vastuuseen
Olemme siis jo muutaman vuoden seurustelleet ja yhdessä asunut pariskunta. Minä 28v, mies 38v. Tapasimme alunperin erään melko vauhdikkaan urheilulajin kisoissa ja kaikenlainen harrastaminen ja yhdessä kilpailu on ollut iso osa parisuhdettamme.
Nyt on kuitenkin molemmilla jo biologinen kello kovasi tikittämässä, mutta jossain syvällä sisimmissäni pelkään kovasti että mies on ”ikuinen Peter Pan” eikä rauhoittuisi rooliin isänä.
Mies on rakastava ja intohimoinen, mutta jo 20
vuotta elämästään seikkailuille ja harrastuksille elänyt. Mies tulee ja menee miten tykkää, leireilee viikko tolkulla vuodessa, käyttää kaiken vapaansa harrastuksiin tai niihin valmistautumiseen. Saattaa ilmoittaa viikon leiristä muutaman päivän varoajalla ja on säännöllisesti pe-su jossain treenimatkalla. Kotityöt ja muu arjenpyöritys jää aikalailla minulle jo nyt… Miehen onnekseen hänen osa-aika työnsä on hyvin salliva äkillistenkin menojen suhteen ja minä taas puserran melko pitkääkin päivää ja tuon ison osan talouden rahoista.
Kun olemme keskustelleet tulevaisuudesta, hän kovasti haluaisi jatkaa sukua (näillä sanoin). Itse taas pelkään hyvin paljon, että lopulta minä jään ulos rakkaasta harrastuksestani, katkerana kotiin hoitamaan lasta ja tekemään muutkin kotityöt. Rakastan miestäni yli kaiken ja hän on täydellinen puoliso. Voisin nähdä itseni jopa luopumassa lapsihaaveestani hänen vuokseen, mutten kuitenkaan tekeväni sitä tällaiseen tilanteeseen…
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollaisen isän aikuinen lapsi.
Hän halusi lapsen, muttei ollut valmis tinkimään mistään. Minuun kului myös äidiltäni liikaa aikaa, kun isäni olisi syntymäni jälkeen halunnutkin vain olla kaksin äitini kanssa.Jäin äitini hoitoon, itsekkään miehen veri veti jo muualle kun ei se vauva arki ollutkaan jännää ja kivaa. Tuli ero kun olin pieni.
Isäni tapasi minua äitinsä velvoittamana jonkun kerran vuodessa aika lyhyesti/ kerta. Tai vei äidilleen hoitoon. Minun asiiani rivät kiinnostaneet. Tuli uusi vaimo ja hänen kanssaan vielä 2 lasta. Vähäisellä kiinnostuksella olivat hekin.
Suhteeni isääni jäi heikoksi, kun huomasin jo pienenä että en aidosti häntä kiinnostanut. Oli todi bäkinäinen ja kärsimätön.
Minulla ei koskaan oikeasti isää ollut. Sain katkeruuteni käsiteltyä vasta hänen kuoltuaan.MIETTIKÄÄ VAUVAKUUMEISET NAISET KENEN KANSSA LISÄÄNNYTTE. SE EI OLE LAPSELLE MUKAVAA KUN NÄKEE ETTEI ISÄÄ YHTÄÄN KIINNOSTA
Tämä. Lapsi ei ole joku ihmeen lelu tai itsekkään vanhemman jatke. Molempien vanhempien tulisi haluta lapsia koska oikeasti haluavat hoitaa ja kasvattaa/ tukea jälkikasvuaan.
Lapsenkin kantilta ajateltuna. Miten vaikuttaa minäkuvaan ja itsetuntoon. Pystytkö olla rento äiti yksin, miehesi mennessä omia menojaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän myös monta miestä, jotka ovat ennen lasta eläneet tosi vauhdikasta elämää ja rauhoittuneet lasten saamisen myötä.
Jokaisesta on tullut ihan vastuullinen ja hyvä isä vaikka en olisi välttämättä ensin uskonut.
Siitä kokemuksesta mitä olen nähnyt niin useimmat miehet kyllä muuttuvat lapsen synnyttyä! Myös ne pahimmat peter panit.
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoittakaa sopimus, todistajat ja muut viralliset juristikiemurat , ajankäytöstä. Ja määritelkää sanktiot, jos ei toteudu. toinen asia, haluaako tämmöisessä luottamusvajeessa elää.
Tällaisella sopimuksella ei ole mitään juridista arvoa, oikeudesta omaan vapauteen ei voi luopua vaikka allekirjoittaisia minkälaisen sopimuksen. Toisin sanoen sopimus ei millään tavalla sitoisi miestä, eikä mikään mahdollinen sanktio sopimuksessa olisi validi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös monta miestä, jotka ovat ennen lasta eläneet tosi vauhdikasta elämää ja rauhoittuneet lasten saamisen myötä.
Jokaisesta on tullut ihan vastuullinen ja hyvä isä vaikka en olisi välttämättä ensin uskonut.
Siitä kokemuksesta mitä olen nähnyt niin useimmat miehet kyllä muuttuvat lapsen synnyttyä! Myös ne pahimmat peter panit.
Sun on pakko olla väärässä, koska täällä on nyt 10 sivua tulikiven katkuista todistusta siitä, että näin ei missään nimessä voi tapahtua. Olet siis varmaan vain ymmärtänyt väärin, ihmisparka (not)
Vierailija kirjoitti:
En olisi ehkä mennyt ollenkaan naimisiin,jos olisin tiennyt,miten yksinäistä tuli olemaan,kun mies ei tinkinyt yhtään harrastuksestaan perheen takia.Olisi auttanut paljon,jos olisi rajoittanut harrastustaan edes pariin kertaan viikossa joksikin aikaa.Synnytysaitokselle hänet piti soittaa päiväunilta,kotiin ehti heittää meidät kesken työpäivän ja isyyslomasta ei puhettakaan,mutta Lappiin lähti työporukan kanssa,kun sai matkan ilmaiseksi.Olin aneemisena kotona vauvan kanssa ,kun sain synnytyksessä verenhukan,olisin melkein tarvinnut verensiirron,sanoi kätilö.Joten olin väsynyt.Onneksi siskoni ja miehensä tulivat minun ja vauvan seuraksi.Erottu ei olla,kun on muuten hyvä olla yhdessä,mies on tosi hyväluonteinen ja iloinen,vähän ajattelematon vaan toisinaan.
Mä olisin myös tosi hyväluontoinen ja iloinen, jos joku hoitaisi kaiken ja mun ei tarvitsisi tehdä mitään. ^_^
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän nyt vielä kerran...huokaus. Vaikka akkakööri onkin jo lynkannut ap:n miehen.
Ap hyvä, luota enemmän mieheesi, kuin näihin katkeriin ja kaiken tietäviin naisiin. Miehesikin on pyytänyt sinua luottamaan häneen. Hänen kanssaan olet elänyt nämä vuodet ja hän on se, jonka lapsen haluaisit. yritä nähdä miehesi hyvät puolet, joita kuitenkin on paljon, näin olet itse sanonut. Tämä on vain keskustelupalsta, muista se nyt hyvä ihminen!
Haluat lapsen, mutta tulevaisuus pelottaa. Se on aivan normaalia. Mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi nyt välittömästi erota ja että puolisosi on käytännössä prostituoitu, jonka palveluksista maksat (Kuten joku älypää täällä ilmoitti!) Aloituksesi on jostain syystä tuonut esiin av-palstan syvimmistä ja pahanhajuisimmista mutakerroksista esiin tämän epäinhimillisen kuonan ja tämä kuonakuoro täällä ylistää toisiaan ja kertoo omaa katkeraa elämäntarinaansa. Älä usko. Sulje palsta nyt ja mene miehesi kainaloon ja kerro, että luotat häneen, mutta että sinua pelottaa perheen perustaminen. Jos olet vilpitön, huomaat miehesi heltyvän ja voitte kahdestaan (ilman näitä sekopäisiä miesvihaajia) jutella teidän omasta yhteisestä tulevaisuudesta.
Mitä helvetin mutinaa tämä on? :'D
Totuus on, että kaikki miehet eivät tajua sitä lapsen tuomaa vastuuta edes lapsen syntymän jälkeen. Omanikin mies halusi todella kovasti lapsen, mutta lapsen syntymän jälkeen luuli voivansa mennä, harrastaa ja nähdä kavereita ihan entiseen tapaan. Jouduimme ottamaan todella lujaa yhteen aiheesta ennen kuin saimme oikeudenmukaisen jaon aikaan. Eikä se kaikilla onnistu. Esimerkiksi eräs miespuolinen ystäväni myönsi suoraan, että ei häntä lapsen jälkeen kiinnostanut rauhoittua vaan hän oletti että nainen hoitaa lapsen ja kodin. Sillä välin hän loi omaa uraansa, johon kuului mm. hyvin pitkiä (useita viikkoja) ulkomaanmatkoja. Ja hän on sentään todella mukava ja herttainen ihminen, mutta kun ei vaan tajua niin ei tajua. Heille tuli sitten erokin tuon jälkeen.
Oikeasti on parempi olla inhorealisti ETUKÄTEEN ettei tarvitse katkeroitua lapsen kanssa himassa kun mies huitelee tai vaihtoehtoisesti jäädä yh-äipäksi jonka lasta isukki joskus silloin tällöin vähän moikkaa kun itselle sopii... Molemmat ovat tuhoisia vaihtoehtoja. Siinä ei mikään kainaloon meno auta. Ja ei, en ole katkera sillä mieheni on NYT erittäin osallistuva isä ja työnjakomme on erittäin oikeudenmukainen, mutta näitä on tullut nähtyä liikaa että miestä ei sitten kiinnostakaan.
Voi jeesus! Oikeasti ihan kaikkein kauheinta olisi se, että ap jättäisi elämänsä elämättä, mahdollisesti eroaisi "ihmishirviö"-miehestään ja jäisi lapsettomaksi. Ja kaikki vain sen takia, että kontrollifriikit omaan elämäänsä katkeroituneet täysin tuntemattomat naiset, jollain keskustelupalstalla kuorossa huusivat ap:tä näin tekemään!
Täällähän on moneen otteeseen sanottu, että ap voi hankkia lapsen, jos haluaa olla yksinhuoltaja. Sen lisäksi hän on jutellut aiheesta miehensä kanssa, mutta mies vain sanoo, että kaikki järjestyy. Mikään ei järjesty, jos joku ei järjestä, ja se järjestäjä ei mitenkään ole ap:n mies. Kuka jää jäljelle? Niinpä.
Miehen mielestä kaikki mystisesti vaan järjestyy. Miten minulla, yksinasuvalla naisella, ei sitten järjesty ruoka pöytään, tiskit puhtaaksi, pyykit puhtaaksi, asunto siistiksi samalla, kun harrastan stressaamatta mistään? Kun kuulemma kaikki vaan järjestyy, ei tartte stressata.
Oudosti on vaan harrastuksista kotiin tullessa koti imuroimatta ja ruoka edelleen osina jääkaapissa.
Parempi, että otat vain suihin! Siitä ei pitäisi tulla raskaaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän nyt vielä kerran...huokaus. Vaikka akkakööri onkin jo lynkannut ap:n miehen.
Ap hyvä, luota enemmän mieheesi, kuin näihin katkeriin ja kaiken tietäviin naisiin. Miehesikin on pyytänyt sinua luottamaan häneen. Hänen kanssaan olet elänyt nämä vuodet ja hän on se, jonka lapsen haluaisit. yritä nähdä miehesi hyvät puolet, joita kuitenkin on paljon, näin olet itse sanonut. Tämä on vain keskustelupalsta, muista se nyt hyvä ihminen!
Haluat lapsen, mutta tulevaisuus pelottaa. Se on aivan normaalia. Mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi nyt välittömästi erota ja että puolisosi on käytännössä prostituoitu, jonka palveluksista maksat (Kuten joku älypää täällä ilmoitti!) Aloituksesi on jostain syystä tuonut esiin av-palstan syvimmistä ja pahanhajuisimmista mutakerroksista esiin tämän epäinhimillisen kuonan ja tämä kuonakuoro täällä ylistää toisiaan ja kertoo omaa katkeraa elämäntarinaansa. Älä usko. Sulje palsta nyt ja mene miehesi kainaloon ja kerro, että luotat häneen, mutta että sinua pelottaa perheen perustaminen. Jos olet vilpitön, huomaat miehesi heltyvän ja voitte kahdestaan (ilman näitä sekopäisiä miesvihaajia) jutella teidän omasta yhteisestä tulevaisuudesta.
Mitä helvetin mutinaa tämä on? :'D
Totuus on, että kaikki miehet eivät tajua sitä lapsen tuomaa vastuuta edes lapsen syntymän jälkeen. Omanikin mies halusi todella kovasti lapsen, mutta lapsen syntymän jälkeen luuli voivansa mennä, harrastaa ja nähdä kavereita ihan entiseen tapaan. Jouduimme ottamaan todella lujaa yhteen aiheesta ennen kuin saimme oikeudenmukaisen jaon aikaan. Eikä se kaikilla onnistu. Esimerkiksi eräs miespuolinen ystäväni myönsi suoraan, että ei häntä lapsen jälkeen kiinnostanut rauhoittua vaan hän oletti että nainen hoitaa lapsen ja kodin. Sillä välin hän loi omaa uraansa, johon kuului mm. hyvin pitkiä (useita viikkoja) ulkomaanmatkoja. Ja hän on sentään todella mukava ja herttainen ihminen, mutta kun ei vaan tajua niin ei tajua. Heille tuli sitten erokin tuon jälkeen.
Oikeasti on parempi olla inhorealisti ETUKÄTEEN ettei tarvitse katkeroitua lapsen kanssa himassa kun mies huitelee tai vaihtoehtoisesti jäädä yh-äipäksi jonka lasta isukki joskus silloin tällöin vähän moikkaa kun itselle sopii... Molemmat ovat tuhoisia vaihtoehtoja. Siinä ei mikään kainaloon meno auta. Ja ei, en ole katkera sillä mieheni on NYT erittäin osallistuva isä ja työnjakomme on erittäin oikeudenmukainen, mutta näitä on tullut nähtyä liikaa että miestä ei sitten kiinnostakaan.
Voi jeesus! Oikeasti ihan kaikkein kauheinta olisi se, että ap jättäisi elämänsä elämättä, mahdollisesti eroaisi "ihmishirviö"-miehestään ja jäisi lapsettomaksi. Ja kaikki vain sen takia, että kontrollifriikit omaan elämäänsä katkeroituneet täysin tuntemattomat naiset, jollain keskustelupalstalla kuorossa huusivat ap:tä näin tekemään!
Täällähän on moneen otteeseen sanottu, että ap voi hankkia lapsen, jos haluaa olla yksinhuoltaja. Sen lisäksi hän on jutellut aiheesta miehensä kanssa, mutta mies vain sanoo, että kaikki järjestyy. Mikään ei järjesty, jos joku ei järjestä, ja se järjestäjä ei mitenkään ole ap:n mies. Kuka jää jäljelle? Niinpä.
Miehen mielestä kaikki mystisesti vaan järjestyy. Miten minulla, yksinasuvalla naisella, ei sitten järjesty ruoka pöytään, tiskit puhtaaksi, pyykit puhtaaksi, asunto siistiksi samalla, kun harrastan stressaamatta mistään? Kun kuulemma kaikki vaan järjestyy, ei tartte stressata.
Oudosti on vaan harrastuksista kotiin tullessa koti imuroimatta ja ruoka edelleen osina jääkaapissa.
J ä n n ä m i e h e l l ä järjestyy. Nainen on mahdollistaja
Vierailija kirjoitti:
Unohda hänet ja etsi joku rauhallisempi tapaus. Miehet eivät muutu, valitettavasti.
Miehen persoona on menevä seikkailija, joka elää hetkessä ja haluaa olla vapaa introvertti.
Minä olen samanlainen. Ei minusta mystisesti tulisi rauhallista kotihiirtä, joka alkaa suunnitella asioita ja nauttia organisoinnista, aikatauluttamisesta ja muiden aikataulujen mukaan menemisestä, ekstoverttiä persoonaa jos minusta tulisi äiti.
Ei syntymässä saatua persoonaa, joka tässä ap:n miehen tapauksessa on jäänyt vielä kehitysasteeltaan muita jälkeen, saa muutettua sillä, että pykätään siihen uusi ihminen vauvan muodossa. Ei 9kk raskautta riitä muuttamaan ihmistä vastakohdakseen. Siinä tarvittaisiin a) aito halu muuttua b) ihan saakelisti töitä itse itsensä kanssa c) pitkäjänteistä terapiaa.
Minusta ei koskaan tule pullantuoksuista kotiäitiä, joka nauttii lasten seurasta ja kodinhoidosta. Siksipä minulla ei ole lapsia.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ehkä mennyt ollenkaan naimisiin,jos olisin tiennyt,miten yksinäistä tuli olemaan,kun mies ei tinkinyt yhtään harrastuksestaan perheen takia.Olisi auttanut paljon,jos olisi rajoittanut harrastustaan edes pariin kertaan viikossa joksikin aikaa.Synnytysaitokselle hänet piti soittaa päiväunilta,kotiin ehti heittää meidät kesken työpäivän ja isyyslomasta ei puhettakaan,mutta Lappiin lähti työporukan kanssa,kun sai matkan ilmaiseksi.Olin aneemisena kotona vauvan kanssa ,kun sain synnytyksessä verenhukan,olisin melkein tarvinnut verensiirron,sanoi kätilö.Joten olin väsynyt.Onneksi siskoni ja miehensä tulivat minun ja vauvan seuraksi.Erottu ei olla,kun on muuten hyvä olla yhdessä,mies on tosi hyväluonteinen ja iloinen,vähän ajattelematon vaan toisinaan.
Mä olisin myös tosi hyväluontoinen ja iloinen, jos joku hoitaisi kaiken ja mun ei tarvitsisi tehdä mitään. ^_^
Ajatella! Ei tartte edes käydä kokopäiväisesti töissä! Saisi harrastaa ja elää vapaasti kuin sinkkuna, kotona odottaisi piika- ja rakastajatarpalvelut heti, kun haluttaa. Rahaakin tämä piika-rakastajatar vielä antaisi, että voi harrastaa paremmin. Mitään se piika-rakastajar ei halua itselleen. Riittää, että tyydyttää sen välillä makuuhuonesssa ja puhuu pehmoisia (tarkoittamatta niistä mitään).
Ai että! Sovittu! Mistä tällaisen diilin saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän nyt vielä kerran...huokaus. Vaikka akkakööri onkin jo lynkannut ap:n miehen.
Ap hyvä, luota enemmän mieheesi, kuin näihin katkeriin ja kaiken tietäviin naisiin. Miehesikin on pyytänyt sinua luottamaan häneen. Hänen kanssaan olet elänyt nämä vuodet ja hän on se, jonka lapsen haluaisit. yritä nähdä miehesi hyvät puolet, joita kuitenkin on paljon, näin olet itse sanonut. Tämä on vain keskustelupalsta, muista se nyt hyvä ihminen!
Haluat lapsen, mutta tulevaisuus pelottaa. Se on aivan normaalia. Mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi nyt välittömästi erota ja että puolisosi on käytännössä prostituoitu, jonka palveluksista maksat (Kuten joku älypää täällä ilmoitti!) Aloituksesi on jostain syystä tuonut esiin av-palstan syvimmistä ja pahanhajuisimmista mutakerroksista esiin tämän epäinhimillisen kuonan ja tämä kuonakuoro täällä ylistää toisiaan ja kertoo omaa katkeraa elämäntarinaansa. Älä usko. Sulje palsta nyt ja mene miehesi kainaloon ja kerro, että luotat häneen, mutta että sinua pelottaa perheen perustaminen. Jos olet vilpitön, huomaat miehesi heltyvän ja voitte kahdestaan (ilman näitä sekopäisiä miesvihaajia) jutella teidän omasta yhteisestä tulevaisuudesta.
Mitä helvetin mutinaa tämä on? :'D
Totuus on, että kaikki miehet eivät tajua sitä lapsen tuomaa vastuuta edes lapsen syntymän jälkeen. Omanikin mies halusi todella kovasti lapsen, mutta lapsen syntymän jälkeen luuli voivansa mennä, harrastaa ja nähdä kavereita ihan entiseen tapaan. Jouduimme ottamaan todella lujaa yhteen aiheesta ennen kuin saimme oikeudenmukaisen jaon aikaan. Eikä se kaikilla onnistu. Esimerkiksi eräs miespuolinen ystäväni myönsi suoraan, että ei häntä lapsen jälkeen kiinnostanut rauhoittua vaan hän oletti että nainen hoitaa lapsen ja kodin. Sillä välin hän loi omaa uraansa, johon kuului mm. hyvin pitkiä (useita viikkoja) ulkomaanmatkoja. Ja hän on sentään todella mukava ja herttainen ihminen, mutta kun ei vaan tajua niin ei tajua. Heille tuli sitten erokin tuon jälkeen.
Oikeasti on parempi olla inhorealisti ETUKÄTEEN ettei tarvitse katkeroitua lapsen kanssa himassa kun mies huitelee tai vaihtoehtoisesti jäädä yh-äipäksi jonka lasta isukki joskus silloin tällöin vähän moikkaa kun itselle sopii... Molemmat ovat tuhoisia vaihtoehtoja. Siinä ei mikään kainaloon meno auta. Ja ei, en ole katkera sillä mieheni on NYT erittäin osallistuva isä ja työnjakomme on erittäin oikeudenmukainen, mutta näitä on tullut nähtyä liikaa että miestä ei sitten kiinnostakaan.
Voi jeesus! Oikeasti ihan kaikkein kauheinta olisi se, että ap jättäisi elämänsä elämättä, mahdollisesti eroaisi "ihmishirviö"-miehestään ja jäisi lapsettomaksi. Ja kaikki vain sen takia, että kontrollifriikit omaan elämäänsä katkeroituneet täysin tuntemattomat naiset, jollain keskustelupalstalla kuorossa huusivat ap:tä näin tekemään!
Ap on 28!!! Kyllä tästä Suomenmaasta löytyy myös sellaisia miehiä, jotka oikeasti haluavat olla hyviä, vastuullisia ja läsnäolevia isiä. Toisin sanoen, jotka ovat kasvaneet aikuisiksi. Ei ap:n elämä jää elämättä siksi, että hän jättäisi lapsen tekemättä sellaisen miehen kanssa, jota ei realistisella tasolla kiinnosta lapseen ja yhteiseen kotiin sitoutuminen! Toki VOI olla että mies jotenkin taianomaisesti vain yhdessä yössä kasvaa aikuiseksi mutta miten todennäköistä se on, onkin sitten eri asia. Siinä, että on realisti ja ymmärtää kuinka äärettömän vaivalloista pienen ihmisen alun kasvattaminen ja huoltaminen on ei ole mitään kontrollifriikkeyttä. Mielenkiinnosta: oletko mies vai nainen? Onko sulla omia lapsia? Suhteessa, yh, lapseton sinkku? Mietin vain että onko sulla omakohtaista kokemusta aiheesta kun noin vapautuneesti huutelet. "Kaikki järjestyy" ei ole realismia, ei toimintasuunnitelma... Joo, kaikki järjestyy mutta millä hinnalla? On vastuullista miettiä etukäteen että lapsella on hyvä, tasapainoinen perhe johon syntyä.
Olen nainen. Minulla on neljä lasta, kohta kaikki aikuisia. Avioliitossa 25 vuotta ja yhdessä yli kolmekymmentä. Uskon vakaasti siihen, että asiat menevät huonosti, jos oikein uskoo, että menevät. En usko siihen loputtomaan kontrollointiin (johon naiset niin helposti lankeavat ja joka johtuu pelosta pohjimmiltaan) ja siihen, että perhe-elämästä annetaan vain se yksi (ainoa oikea) kuva. Siinä miestä vaaditaan olemaan täsmälleen samanlainen kuin nainen, paitsi, että sitten kuitenkin pitäisi olla miehekäs ja erilainen. Etukäteen palsta laatii säännöt, millä mennään ja jos aloittaja ei tottele, niin ei hyvä heilu. Yksikin kirjoittaja sanoo: "Täällähän on moneen kertaan sanottu ap:lle, että jos haluaa olla yksinhuoltaja, niin sitten voi tehdä lapsen tuon miehen kanssa!" Eli oikein lupa annettu, mutta kaikki "tietävät", että sitten ap jää yksinhuoltajaksi :)
Ei tästä jaksa vääntää, kun te olette kaikki oikeassa ja tiedätte, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Kertokaas vielä lottorivi lauantain iloksi...
Ei siinä lottorivejä tarvita, kun mies on jo kysyttäessä suoraan sanonut, ettei aio luopua harrastuksistaan eli aikoo edelleen olla viikkoja poissa ja lähteä reissuihin päivän varoitusajalla vielä senkin jälkeen kun on ”jatkanut sukuaan”. Sehän tarkoittaa sitä, että ap hoitaa sen lapsen sitten yksinään. Siitähän täällä monet sen kokeneet yrittävät varoittaa.
Tehkää kokeilu. Lopettakaa harrastukset kuukaudeksi. Laittakaa kello soimaan 5 kertaa yössä. Nouskaa molemmat hetkeksi sängynlaidalle, laittakaa valot päälle ja herätkää. 10min jälkeen uudestaan nukkumaan. Voitte leikkiä välillä vaipanvaihtoa, syöttämistä... Ja tosiaan täysi harrastuspaussi. Kuukauden päästä voit tehdä yhteenvedon miten väsymys vaikuttaa käytökseenne, millaisia riitelijöitä olette väsyneinä ja onnistuuko harrastusten vaihtaminen lapsiperheajankäyttöön. Jos mies ei kokeiluun suostu, vaan toteaa sen olevan pelleilyä, on isyyskin hänelle sitten pelleilyä. Kerrohan tänne miten kävi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ainakin selvinnyt miksi syntyvyys laskee Suomessa: miehet eivät halua olla vanhempia ja naiset ovat järkiintyneet niin etteivät halua olla yksinhuoltajia. Ap:lle onnea yritykseen löytää yksi niistä harvoista koti-isiksi haluavista miehistä. Heitäkin on, mutta ilmeisesti hyvin vähän.
Onpa täällä skeptisiä ihmisiä. Kun minö olin 27 v. ja tulin raskaaksi, olin ennen raskautta melkoinen kiitäjä. Ystävien kanssa käytiin Tallinnassa enemmän kuin 5 kertaa vuodessa. Myös Levillä pyörittiin enemmän juhlimassa kuin urheilemassa. Avomies oli joskus mukana, joskus ei. Hän treenasi mm. triathlonia, joka vei aikaa vähintään 10 tuntia viikossa ja oli paljon poissa kotoa viikonloppuisin.
Sitten kun tulin raskaaksi, vähensin omaa menemistä ja avomieheni alkoi viihtyä kotona paljon enemmän, kun vauva oli syntynyt.
Meillä on 3 lasta. Urheiluautokin on vaihtunut perheautoon. Mieheni vie lapsia mielellään liikkumaan ja hoitaa osansa kotitöistä. Hän käyttää omiin treeneihinsä aikaa ehkä 5 tuntia viikossa ja käy välillä esim. vaeltamassa erähenkisten ystäviensä kanssa. Ei se mitään haittaa. Minä pääsin pitkästä aikaa (Korona-aikana) kesällä tyttöjen kanssa hotelliin hemmottelemaan itseäni ja nyt olen taas syyskuussa lähdössä kylpylään siskoni kanssa viikonlopuksi. Ei meidän perheen elämä siihen kaadu, jos äiti/isä tarvitsee joskus omaa aikaa.
Aloita eläkesäästäminen heti. Sinulle ei kerry eläkettä, jos et ole töissä. Ja muutenkin naisten tulotaso on alhainen. Eläke on vain 40% miesten eläkkeestä.
Turvaa tulevaisuutesi.
Tekisin lapsen ap:n kuvailemaan miehen kanssa vain siinä tapauksessa, että se olisi itselleni suuri haave ja olettaisin alusta asti, että hoidan kaiken. Voihan olla, että mies yllättää ja osallistuukin, mutta aika suurella todennäköisyydellä näin ei tule käymään. Voisit löytää paremmin isäksi sopivan puolison ihan hyvin vielä, eikä olisi kiirekään. Mieti siis tarkkaan mitä elämältä ITSE haluat.
Meillä on miehen kanssa sellainen diili, että minä mahdollistan hänen työn ja aikaa vievän harrastamisen (eli hoidan lasta kotona ja pyöritän arkea) ja hän elättää meidät kaikki siihen asti, kunnes palaan töihin ja lapsi menee hoitoon. Ellei ehdi toista tulla tähän väliin. Tämä on ollut meille erinomainen ratkaisu, tosin mieheni kyllä tekee myös kotitöitä ja mahdollistaa minun menoja tosi huomaavaisesti. Ja on aivan mahtava, rakastava isä.
Vierailija kirjoitti:
Se on ainakin selvinnyt miksi syntyvyys laskee Suomessa: miehet eivät halua olla vanhempia ja naiset ovat järkiintyneet niin etteivät halua olla yksinhuoltajia. Ap:lle onnea yritykseen löytää yksi niistä harvoista koti-isiksi haluavista miehistä. Heitäkin on, mutta ilmeisesti hyvin vähän.
Paitsi, että tässä on nyt pari, joista molemmat haluavat vanhemmiksi. Miksi miehen pitää olla koti-isä? Eikö nykyään enää mies saa käydä töissäkään, jos on lapsia?
Kyllä äidit ja isät kaipaavat ja ansaitsevat omaakin aikaa, mutta ap:n miehen kohdalla ei pahemmin muuta aikaa ollutkaan kuin omaa aikaa. Ap:n mies keskittyi harrastukseensa jo ap:n kustannuksella (monella tasolla) ja sitten se vähäinenkin mahdollisuus yhteiseen aikaan harrastuksen ympärillä ahdisti, kun haluaisi oman jutun. Ei lupaavaa vanhemmalle.
Toki monenlaisia perheitä ja vanhempia on, mutta yleensä siellä on lasta paitsi haluttu, myös sitouduttu, mutta ap: mies on sitoutumassa vain tekovaiheeseen, muuten vain omaan harrastukseensa.
Allekirjoittakaa sopimus, todistajat ja muut viralliset juristikiemurat , ajankäytöstä. Ja määritelkää sanktiot, jos ei toteudu. toinen asia, haluaako tämmöisessä luottamusvajeessa elää.