Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, ettei mies ”rauhoitu” isyyden myötä ja jään yksin vastuuseen
Olemme siis jo muutaman vuoden seurustelleet ja yhdessä asunut pariskunta. Minä 28v, mies 38v. Tapasimme alunperin erään melko vauhdikkaan urheilulajin kisoissa ja kaikenlainen harrastaminen ja yhdessä kilpailu on ollut iso osa parisuhdettamme.
Nyt on kuitenkin molemmilla jo biologinen kello kovasi tikittämässä, mutta jossain syvällä sisimmissäni pelkään kovasti että mies on ”ikuinen Peter Pan” eikä rauhoittuisi rooliin isänä.
Mies on rakastava ja intohimoinen, mutta jo 20
vuotta elämästään seikkailuille ja harrastuksille elänyt. Mies tulee ja menee miten tykkää, leireilee viikko tolkulla vuodessa, käyttää kaiken vapaansa harrastuksiin tai niihin valmistautumiseen. Saattaa ilmoittaa viikon leiristä muutaman päivän varoajalla ja on säännöllisesti pe-su jossain treenimatkalla. Kotityöt ja muu arjenpyöritys jää aikalailla minulle jo nyt… Miehen onnekseen hänen osa-aika työnsä on hyvin salliva äkillistenkin menojen suhteen ja minä taas puserran melko pitkääkin päivää ja tuon ison osan talouden rahoista.
Kun olemme keskustelleet tulevaisuudesta, hän kovasti haluaisi jatkaa sukua (näillä sanoin). Itse taas pelkään hyvin paljon, että lopulta minä jään ulos rakkaasta harrastuksestani, katkerana kotiin hoitamaan lasta ja tekemään muutkin kotityöt. Rakastan miestäni yli kaiken ja hän on täydellinen puoliso. Voisin nähdä itseni jopa luopumassa lapsihaaveestani hänen vuokseen, mutten kuitenkaan tekeväni sitä tällaiseen tilanteeseen…
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ainakin selvinnyt miksi syntyvyys laskee Suomessa: miehet eivät halua olla vanhempia ja naiset ovat järkiintyneet niin etteivät halua olla yksinhuoltajia. Ap:lle onnea yritykseen löytää yksi niistä harvoista koti-isiksi haluavista miehistä. Heitäkin on, mutta ilmeisesti hyvin vähän.
Paitsi, että tässä on nyt pari, joista molemmat haluavat vanhemmiksi. Miksi miehen pitää olla koti-isä? Eikö nykyään enää mies saa käydä töissäkään, jos on lapsia?
Ap tekee pitkää päivää ja mies osa-aikatyötä, jotta voi keskittyä harrastamaan. Ap tuo leivän pöytään ja mahdollistaa myös miehen harrastamisen, joten kummankohan kannattaa jäädä kotiin? Tuossa yhtälössä loogisinta on, että ap hoitaa lasta äitiysloman ajan ja sitten mies jää isyyslomalle, koska on joustavassa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile vaikka kirjoittaa Maajusseille tänä syksynä. Ne pysyvät tiluksillaan jos saavat siitä elantonsa. Ei haittaa vaikka et tulisi edes valituksi koko ohjelmaan. Ei niistä kuitenkaan pareja tule kun sinne hakeutuu vain samanlaisia kumppaniehdokkaita mihin sarjaan miehesikin kuuluu.
Toisaalta täällä kotikunnassa maajussin puolisona oleminen vaikuttaa tuntuvan heistä jotenkin nololta ja reilusti vajaa puolet suostuu edes käymään navetassa. Helpot päivät siis heillä.
Vierailija kirjoitti:
Onpas harvinaisen tyhmä nainen; on maksaja, kodinhoitaja ja pillupalveluiden tarjoaja ja vielä harkitsee jälkeläisen hankkimista tuollaisen kanssa. Taidat olla terapian tarpeessa jo sen takia, miksi koet tuollaisen ihmisen täydellisenä, ethän sinä saa tuossa mitään tasapuolisesti.
Sikäli tässä osa totta varmaan, että huono itsetunto voi ap:llä kyllä olla. Ja siihen liittyen voi olla tunne, ettei enää jatkossa saa ketään toistakaan (parempaa) miestä, joten täytyykö tyytyä tähän. Mutta tämä onkin juuri se loukku, johon nyt varoitellaan ap:tä astumasta.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä skeptisiä ihmisiä. Kun minö olin 27 v. ja tulin raskaaksi, olin ennen raskautta melkoinen kiitäjä. Ystävien kanssa käytiin Tallinnassa enemmän kuin 5 kertaa vuodessa. Myös Levillä pyörittiin enemmän juhlimassa kuin urheilemassa. Avomies oli joskus mukana, joskus ei. Hän treenasi mm. triathlonia, joka vei aikaa vähintään 10 tuntia viikossa ja oli paljon poissa kotoa viikonloppuisin.
Sitten kun tulin raskaaksi, vähensin omaa menemistä ja avomieheni alkoi viihtyä kotona paljon enemmän, kun vauva oli syntynyt.
Meillä on 3 lasta. Urheiluautokin on vaihtunut perheautoon. Mieheni vie lapsia mielellään liikkumaan ja hoitaa osansa kotitöistä. Hän käyttää omiin treeneihinsä aikaa ehkä 5 tuntia viikossa ja käy välillä esim. vaeltamassa erähenkisten ystäviensä kanssa. Ei se mitään haittaa. Minä pääsin pitkästä aikaa (Korona-aikana) kesällä tyttöjen kanssa hotelliin hemmottelemaan itseäni ja nyt olen taas syyskuussa lähdössä kylpylään siskoni kanssa viikonlopuksi. Ei meidän perheen elämä siihen kaadu, jos äiti/isä tarvitsee joskus omaa aikaa.
Veit sanat suustani. Kerrankin jokin järkevä kannanotto. Ei äitiys tai isyys tarkoita sitä, että pitää muumioitua kotiin. Mä olen aina harrastanut ja opettanut tanssia ja mun miehessäni yksi piirteistä, johon rakastuin, oli intohimo moottoriurheiluun. Ja jos tää viesti nyt poistetaan, kun kirjoitan intohimosta, niin menkää modet suomen kieltä opiskelemaan. Meillä on pystytty yhdistämään mun oma tanssirakkaus ja miehen moottoriurheiluharrastus normaaliin perhe-elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä skeptisiä ihmisiä. Kun minö olin 27 v. ja tulin raskaaksi, olin ennen raskautta melkoinen kiitäjä. Ystävien kanssa käytiin Tallinnassa enemmän kuin 5 kertaa vuodessa. Myös Levillä pyörittiin enemmän juhlimassa kuin urheilemassa. Avomies oli joskus mukana, joskus ei. Hän treenasi mm. triathlonia, joka vei aikaa vähintään 10 tuntia viikossa ja oli paljon poissa kotoa viikonloppuisin.
Sitten kun tulin raskaaksi, vähensin omaa menemistä ja avomieheni alkoi viihtyä kotona paljon enemmän, kun vauva oli syntynyt.
Meillä on 3 lasta. Urheiluautokin on vaihtunut perheautoon. Mieheni vie lapsia mielellään liikkumaan ja hoitaa osansa kotitöistä. Hän käyttää omiin treeneihinsä aikaa ehkä 5 tuntia viikossa ja käy välillä esim. vaeltamassa erähenkisten ystäviensä kanssa. Ei se mitään haittaa. Minä pääsin pitkästä aikaa (Korona-aikana) kesällä tyttöjen kanssa hotelliin hemmottelemaan itseäni ja nyt olen taas syyskuussa lähdössä kylpylään siskoni kanssa viikonlopuksi. Ei meidän perheen elämä siihen kaadu, jos äiti/isä tarvitsee joskus omaa aikaa.
Niin te olette halunneet muuttaa elämäntyyliänne. AP:n mies taas on suoraan sanonut, että hän ei aio vähentää harrastuksiaan.
Ei minunkaan mieheni ennen vauvan syntymää ollut ilmaissut halua vähentää harrastuksia. En ymmärrä, miksei ihminen voisi olla hyvä vanhempi, vaikka hänellä on omia mielenkiinnonkohteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastajavanhempia on kahta lajia. Opettavat lapsensakin ottamalla mukaan tai sulkevat pois elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ehkä mennyt ollenkaan naimisiin,jos olisin tiennyt,miten yksinäistä tuli olemaan,kun mies ei tinkinyt yhtään harrastuksestaan perheen takia.Olisi auttanut paljon,jos olisi rajoittanut harrastustaan edes pariin kertaan viikossa joksikin aikaa.Synnytysaitokselle hänet piti soittaa päiväunilta,kotiin ehti heittää meidät kesken työpäivän ja isyyslomasta ei puhettakaan,mutta Lappiin lähti työporukan kanssa,kun sai matkan ilmaiseksi.Olin aneemisena kotona vauvan kanssa ,kun sain synnytyksessä verenhukan,olisin melkein tarvinnut verensiirron,sanoi kätilö.Joten olin väsynyt.Onneksi siskoni ja miehensä tulivat minun ja vauvan seuraksi.Erottu ei olla,kun on muuten hyvä olla yhdessä,mies on tosi hyväluonteinen ja iloinen,vähän ajattelematon vaan toisinaan.
Mä olisin myös tosi hyväluontoinen ja iloinen, jos joku hoitaisi kaiken ja mun ei tarvitsisi tehdä mitään. ^_^
Entä jos tekisit 12 tuntisia työpäiviä,kuten mieheni teki,jaksaisitkohan silti olla iloinen ,hyväluontoisuus sensijaan on luonteen ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ehkä mennyt ollenkaan naimisiin,jos olisin tiennyt,miten yksinäistä tuli olemaan,kun mies ei tinkinyt yhtään harrastuksestaan perheen takia.Olisi auttanut paljon,jos olisi rajoittanut harrastustaan edes pariin kertaan viikossa joksikin aikaa.Synnytysaitokselle hänet piti soittaa päiväunilta,kotiin ehti heittää meidät kesken työpäivän ja isyyslomasta ei puhettakaan,mutta Lappiin lähti työporukan kanssa,kun sai matkan ilmaiseksi.Olin aneemisena kotona vauvan kanssa ,kun sain synnytyksessä verenhukan,olisin melkein tarvinnut verensiirron,sanoi kätilö.Joten olin väsynyt.Onneksi siskoni ja miehensä tulivat minun ja vauvan seuraksi.Erottu ei olla,kun on muuten hyvä olla yhdessä,mies on tosi hyväluonteinen ja iloinen,vähän ajattelematon vaan toisinaan.
Mä olisin myös tosi hyväluontoinen ja iloinen, jos joku hoitaisi kaiken ja mun ei tarvitsisi tehdä mitään. ^_^
Et olisi hyväluontoinen jos antaisit toisen tehdä kaiken,iloluontoinen toki saatat olla.
Näin siinä käy kun vanha ukko ottaa nuorikon. Todellisuudessa vain nainen haluaa lapsen, mies vain suvun jatkuvan muttei mitään vastuuta. Tällaisia miehiä saatte kun sitä setämiestä haluatte tytöt.. Pitäkää hyvänänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä skeptisiä ihmisiä. Kun minö olin 27 v. ja tulin raskaaksi, olin ennen raskautta melkoinen kiitäjä. Ystävien kanssa käytiin Tallinnassa enemmän kuin 5 kertaa vuodessa. Myös Levillä pyörittiin enemmän juhlimassa kuin urheilemassa. Avomies oli joskus mukana, joskus ei. Hän treenasi mm. triathlonia, joka vei aikaa vähintään 10 tuntia viikossa ja oli paljon poissa kotoa viikonloppuisin.
Sitten kun tulin raskaaksi, vähensin omaa menemistä ja avomieheni alkoi viihtyä kotona paljon enemmän, kun vauva oli syntynyt.
Meillä on 3 lasta. Urheiluautokin on vaihtunut perheautoon. Mieheni vie lapsia mielellään liikkumaan ja hoitaa osansa kotitöistä. Hän käyttää omiin treeneihinsä aikaa ehkä 5 tuntia viikossa ja käy välillä esim. vaeltamassa erähenkisten ystäviensä kanssa. Ei se mitään haittaa. Minä pääsin pitkästä aikaa (Korona-aikana) kesällä tyttöjen kanssa hotelliin hemmottelemaan itseäni ja nyt olen taas syyskuussa lähdössä kylpylään siskoni kanssa viikonlopuksi. Ei meidän perheen elämä siihen kaadu, jos äiti/isä tarvitsee joskus omaa aikaa.
Niin te olette halunneet muuttaa elämäntyyliänne. AP:n mies taas on suoraan sanonut, että hän ei aio vähentää harrastuksiaan.
Ei minunkaan mieheni ennen vauvan syntymää ollut ilmaissut halua vähentää harrastuksia. En ymmärrä, miksei ihminen voisi olla hyvä vanhempi, vaikka hänellä on omia mielenkiinnonkohteita.
Toki voi olla,jos se mahdollistetaan molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä skeptisiä ihmisiä. Kun minö olin 27 v. ja tulin raskaaksi, olin ennen raskautta melkoinen kiitäjä. Ystävien kanssa käytiin Tallinnassa enemmän kuin 5 kertaa vuodessa. Myös Levillä pyörittiin enemmän juhlimassa kuin urheilemassa. Avomies oli joskus mukana, joskus ei. Hän treenasi mm. triathlonia, joka vei aikaa vähintään 10 tuntia viikossa ja oli paljon poissa kotoa viikonloppuisin.
Sitten kun tulin raskaaksi, vähensin omaa menemistä ja avomieheni alkoi viihtyä kotona paljon enemmän, kun vauva oli syntynyt.
Meillä on 3 lasta. Urheiluautokin on vaihtunut perheautoon. Mieheni vie lapsia mielellään liikkumaan ja hoitaa osansa kotitöistä. Hän käyttää omiin treeneihinsä aikaa ehkä 5 tuntia viikossa ja käy välillä esim. vaeltamassa erähenkisten ystäviensä kanssa. Ei se mitään haittaa. Minä pääsin pitkästä aikaa (Korona-aikana) kesällä tyttöjen kanssa hotelliin hemmottelemaan itseäni ja nyt olen taas syyskuussa lähdössä kylpylään siskoni kanssa viikonlopuksi. Ei meidän perheen elämä siihen kaadu, jos äiti/isä tarvitsee joskus omaa aikaa.
Niin te olette halunneet muuttaa elämäntyyliänne. AP:n mies taas on suoraan sanonut, että hän ei aio vähentää harrastuksiaan.
Ei minunkaan mieheni ennen vauvan syntymää ollut ilmaissut halua vähentää harrastuksia. En ymmärrä, miksei ihminen voisi olla hyvä vanhempi, vaikka hänellä on omia mielenkiinnonkohteita.
Voi olla. Mutta apn mies
- on ilmoittanut että ei luovu tai vähennä harrastamista vaikka tulisi vauva.
- apn mies tekee vai; osa-aikatyötä jotta kerkeää harrastaa. Tämä ei kuitenkaan elätä edes miestä itseään vaan apn pitää nytkin maksaa suurempi osa heidän kuluistaan ja tehdä normaalia pidempää työpäivää. Miten talous voisi toimia kun lapsi lisää kuluja. Mies ei tingi omistaan tai lisää tuloja mutta apn olisi pakko olla äitiyslomalla ja vähentää työntekoa entiseen verrattuna sittenkin kun palaa töihin. Eli apn tulot tippuu, perheen kulut kasvaa ja mies ei ole luvannut tehdä enempää. Miten toimeentulo jatkossa?
- mies ei halua muuttaa käytöstään jossa saattaa nytkin vain ilmoittaa että lähden muutaman päivän päästä viikoksi reissuun. Miten tämä toimisi lapsiperheessä jos aplla vaikka työmatka niin kuka hoitaa lapsen kun mies ei ole kotona? Ja mies on nimenomaan sanonut ettei muuta käytöstään vaikka lapsi tulisi.
- mies ei ole kertonut että haluaisi ottaa lasta isompana omiin harrastuksiin mukaan ym, haluaa vaan biologisen lapsen koska näin kuuluu tehdä. Mitään vastuuta mies ei ole luvannut kantaa lapsen hoidosta, kotitöistä, taloudesta ym.
Ap suosittelisin tuplaehkäisyä teidän tilanteessa. Tai ehkä tripla. Tuosta miehestä ei ole isäksi,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän nyt vielä kerran...huokaus. Vaikka akkakööri onkin jo lynkannut ap:n miehen.
Ap hyvä, luota enemmän mieheesi, kuin näihin katkeriin ja kaiken tietäviin naisiin. Miehesikin on pyytänyt sinua luottamaan häneen. Hänen kanssaan olet elänyt nämä vuodet ja hän on se, jonka lapsen haluaisit. yritä nähdä miehesi hyvät puolet, joita kuitenkin on paljon, näin olet itse sanonut. Tämä on vain keskustelupalsta, muista se nyt hyvä ihminen!
Haluat lapsen, mutta tulevaisuus pelottaa. Se on aivan normaalia. Mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi nyt välittömästi erota ja että puolisosi on käytännössä prostituoitu, jonka palveluksista maksat (Kuten joku älypää täällä ilmoitti!) Aloituksesi on jostain syystä tuonut esiin av-palstan syvimmistä ja pahanhajuisimmista mutakerroksista esiin tämän epäinhimillisen kuonan ja tämä kuonakuoro täällä ylistää toisiaan ja kertoo omaa katkeraa elämäntarinaansa. Älä usko. Sulje palsta nyt ja mene miehesi kainaloon ja kerro, että luotat häneen, mutta että sinua pelottaa perheen perustaminen. Jos olet vilpitön, huomaat miehesi heltyvän ja voitte kahdestaan (ilman näitä sekopäisiä miesvihaajia) jutella teidän omasta yhteisestä tulevaisuudesta.
Mitä helvetin mutinaa tämä on? :'D
Totuus on, että kaikki miehet eivät tajua sitä lapsen tuomaa vastuuta edes lapsen syntymän jälkeen. Omanikin mies halusi todella kovasti lapsen, mutta lapsen syntymän jälkeen luuli voivansa mennä, harrastaa ja nähdä kavereita ihan entiseen tapaan. Jouduimme ottamaan todella lujaa yhteen aiheesta ennen kuin saimme oikeudenmukaisen jaon aikaan. Eikä se kaikilla onnistu. Esimerkiksi eräs miespuolinen ystäväni myönsi suoraan, että ei häntä lapsen jälkeen kiinnostanut rauhoittua vaan hän oletti että nainen hoitaa lapsen ja kodin. Sillä välin hän loi omaa uraansa, johon kuului mm. hyvin pitkiä (useita viikkoja) ulkomaanmatkoja. Ja hän on sentään todella mukava ja herttainen ihminen, mutta kun ei vaan tajua niin ei tajua. Heille tuli sitten erokin tuon jälkeen.
Oikeasti on parempi olla inhorealisti ETUKÄTEEN ettei tarvitse katkeroitua lapsen kanssa himassa kun mies huitelee tai vaihtoehtoisesti jäädä yh-äipäksi jonka lasta isukki joskus silloin tällöin vähän moikkaa kun itselle sopii... Molemmat ovat tuhoisia vaihtoehtoja. Siinä ei mikään kainaloon meno auta. Ja ei, en ole katkera sillä mieheni on NYT erittäin osallistuva isä ja työnjakomme on erittäin oikeudenmukainen, mutta näitä on tullut nähtyä liikaa että miestä ei sitten kiinnostakaan.
Voi jeesus! Oikeasti ihan kaikkein kauheinta olisi se, että ap jättäisi elämänsä elämättä, mahdollisesti eroaisi "ihmishirviö"-miehestään ja jäisi lapsettomaksi. Ja kaikki vain sen takia, että kontrollifriikit omaan elämäänsä katkeroituneet täysin tuntemattomat naiset, jollain keskustelupalstalla kuorossa huusivat ap:tä näin tekemään!
Ap on 28!!! Kyllä tästä Suomenmaasta löytyy myös sellaisia miehiä, jotka oikeasti haluavat olla hyviä, vastuullisia ja läsnäolevia isiä. Toisin sanoen, jotka ovat kasvaneet aikuisiksi. Ei ap:n elämä jää elämättä siksi, että hän jättäisi lapsen tekemättä sellaisen miehen kanssa, jota ei realistisella tasolla kiinnosta lapseen ja yhteiseen kotiin sitoutuminen! Toki VOI olla että mies jotenkin taianomaisesti vain yhdessä yössä kasvaa aikuiseksi mutta miten todennäköistä se on, onkin sitten eri asia. Siinä, että on realisti ja ymmärtää kuinka äärettömän vaivalloista pienen ihmisen alun kasvattaminen ja huoltaminen on ei ole mitään kontrollifriikkeyttä. Mielenkiinnosta: oletko mies vai nainen? Onko sulla omia lapsia? Suhteessa, yh, lapseton sinkku? Mietin vain että onko sulla omakohtaista kokemusta aiheesta kun noin vapautuneesti huutelet. "Kaikki järjestyy" ei ole realismia, ei toimintasuunnitelma... Joo, kaikki järjestyy mutta millä hinnalla? On vastuullista miettiä etukäteen että lapsella on hyvä, tasapainoinen perhe johon syntyä.
Olen nainen. Minulla on neljä lasta, kohta kaikki aikuisia. Avioliitossa 25 vuotta ja yhdessä yli kolmekymmentä. Uskon vakaasti siihen, että asiat menevät huonosti, jos oikein uskoo, että menevät. En usko siihen loputtomaan kontrollointiin (johon naiset niin helposti lankeavat ja joka johtuu pelosta pohjimmiltaan) ja siihen, että perhe-elämästä annetaan vain se yksi (ainoa oikea) kuva. Siinä miestä vaaditaan olemaan täsmälleen samanlainen kuin nainen, paitsi, että sitten kuitenkin pitäisi olla miehekäs ja erilainen. Etukäteen palsta laatii säännöt, millä mennään ja jos aloittaja ei tottele, niin ei hyvä heilu. Yksikin kirjoittaja sanoo: "Täällähän on moneen kertaan sanottu ap:lle, että jos haluaa olla yksinhuoltaja, niin sitten voi tehdä lapsen tuon miehen kanssa!" Eli oikein lupa annettu, mutta kaikki "tietävät", että sitten ap jää yksinhuoltajaksi :)
Ei tästä jaksa vääntää, kun te olette kaikki oikeassa ja tiedätte, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Kertokaas vielä lottorivi lauantain iloksi...
Olen eri, mutta sinä puhut nyt vähän ristiin kahdesta eri asiasta. Suurin osa täällä keskustelee siitä, miten todennäköisesti Ap:n miehen kaltaisesta kuoriutuu lasten synnyttyä osallistuva isä. Useimmat tietää kokemuksen syvällä rintaäänellä että erittäin epätodennäköisesti. Nyt sinä haukut kanssakeskustelijat koska sinä olet ilmeisesti sitä mieltä, ettei miehen tarvitsekaan osallistua koska se on mies. Sinä et ole ymmärtänyt Ap:n ongelmaa lainkaan. Tietysti on ihan hiton paljon helpompaa ottaa tällaisessa tilanteessa rennosti, jos on itsekin perinteisen roolijaon kannattaja. Ei kuulosta siltä että Ap on.
Sitäpaitsi perinteisessä roolijaossahan nainen hoitaa kodin ja lapset ja mies tuo leivän pöytään. Tervetuloa vuoteen 2021, jolloin naisen pitää hoitaa lapset ja koti ja vielä maksaakin kaikki, koska muuten on hullu kontrollifriikki. Onpa kumma, että yhä useampi päättää jättää miehen pois tästä yhtälöstä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös monta miestä, jotka ovat ennen lasta eläneet tosi vauhdikasta elämää ja rauhoittuneet lasten saamisen myötä.
Jokaisesta on tullut ihan vastuullinen ja hyvä isä vaikka en olisi välttämättä ensin uskonut.
Siitä kokemuksesta mitä olen nähnyt niin useimmat miehet kyllä muuttuvat lapsen synnyttyä! Myös ne pahimmat peter panit.
Osittain samaa mieltä. Minunkin tuttavapiirissäni monet hulivilit ovat rauhoittuneet merkittävästi lasten saamisen myötä. Myös minun baareissa ravannut puolisoni. Mutta Ap:n ongelma ei ole pelkästään miehen harrastukset. Mies ei tee nytkään tasapuolisesti kotitöitä, mies ei maksa osuuttaan kustannuksista eikä ole keskustellessa osoittanut edes aikomusta osallistua tasapuolisesti lapsenhoitoon. Nämä on minusta niitä hälytysmerkkejä joita ei kyllä yhdelläkään minun kaveripiirini rauhoittujalla ole ollut ja nämä on myös tyypillisesti piirteitä jotka ei sen lapsen myötä ainakaan parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös monta miestä, jotka ovat ennen lasta eläneet tosi vauhdikasta elämää ja rauhoittuneet lasten saamisen myötä.
Jokaisesta on tullut ihan vastuullinen ja hyvä isä vaikka en olisi välttämättä ensin uskonut.
Siitä kokemuksesta mitä olen nähnyt niin useimmat miehet kyllä muuttuvat lapsen synnyttyä! Myös ne pahimmat peter panit.
Sun on pakko olla väärässä, koska täällä on nyt 10 sivua tulikiven katkuista todistusta siitä, että näin ei missään nimessä voi tapahtua. Olet siis varmaan vain ymmärtänyt väärin, ihmisparka (not)
Ei kukaan ole sanonut, ettei yksikään menevä mies ole koskaan rauhoittunut lapsen syntymän jälkeen. Hyvin harva niistä lapsen myötä asettuvista on kuitenkaan etukäteen tehnyt selväksi ettei aio rauhoittua. Sen verran pitää ihmisellä järkeä olla, että uskoo jos kumppani kertoo käytännössä suoraan ettei aio osallistua. Osa täällä tuntuu vaan olevan sitkeästi sitä mieltä, että pitäisi vaan pukata liuta lapsia siinä toivossa että ehkä se mieli muuttuu.
Huhhuh.
En kyllä äkkiseltään noilla spekseillä perhettä perustaisi kyseisen miehen kanssa.
Tai ainakin täytyisi käydä erittäin tiukka ja perusteellinen keskustelu siitä, mitä kumpikin odottaa perhe-elämältä ja mitä toiveita, ajatuksia ja fiiliksiä asiasta on. Joskus ihmiset haluavat asioita, jotka eivät oikeastaan heidän nykyiseen elämäänsä sovi, eivätkä oikein hahmota miten muutokset elämään vaikuttavat.
Valitettavasti monet hulivilimiehet tuppaavat olemaan sellaisia koko ikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä skeptisiä ihmisiä. Kun minö olin 27 v. ja tulin raskaaksi, olin ennen raskautta melkoinen kiitäjä. Ystävien kanssa käytiin Tallinnassa enemmän kuin 5 kertaa vuodessa. Myös Levillä pyörittiin enemmän juhlimassa kuin urheilemassa. Avomies oli joskus mukana, joskus ei. Hän treenasi mm. triathlonia, joka vei aikaa vähintään 10 tuntia viikossa ja oli paljon poissa kotoa viikonloppuisin.
Sitten kun tulin raskaaksi, vähensin omaa menemistä ja avomieheni alkoi viihtyä kotona paljon enemmän, kun vauva oli syntynyt.
Meillä on 3 lasta. Urheiluautokin on vaihtunut perheautoon. Mieheni vie lapsia mielellään liikkumaan ja hoitaa osansa kotitöistä. Hän käyttää omiin treeneihinsä aikaa ehkä 5 tuntia viikossa ja käy välillä esim. vaeltamassa erähenkisten ystäviensä kanssa. Ei se mitään haittaa. Minä pääsin pitkästä aikaa (Korona-aikana) kesällä tyttöjen kanssa hotelliin hemmottelemaan itseäni ja nyt olen taas syyskuussa lähdössä kylpylään siskoni kanssa viikonlopuksi. Ei meidän perheen elämä siihen kaadu, jos äiti/isä tarvitsee joskus omaa aikaa.
Veit sanat suustani. Kerrankin jokin järkevä kannanotto. Ei äitiys tai isyys tarkoita sitä, että pitää muumioitua kotiin. Mä olen aina harrastanut ja opettanut tanssia ja mun miehessäni yksi piirteistä, johon rakastuin, oli intohimo moottoriurheiluun. Ja jos tää viesti nyt poistetaan, kun kirjoitan intohimosta, niin menkää modet suomen kieltä opiskelemaan. Meillä on pystytty yhdistämään mun oma tanssirakkaus ja miehen moottoriurheiluharrastus normaaliin perhe-elämään.
Tässä taas puhutaan vähän aiheen ohi. Ei tietenkään tarvitse muumioitua kotiin, tietysti omia harrastuksia saa ja on hyväkin olla. Mutta ajankäytön suhteen täytyy pystyä tekemään kompromisseja. Ap:n mies ei ilmeisesti ollut halukas vähentämään menojaan tai edes neuvottelemaan niistä. Ja eri ihmisillä on erilainen vapauden ja oman ajan kaipuu ja taas erilainen yksinäisyyden ja jakamattoman arjen sieto. Jollekin parille on ihan ok, että ollaan vaikka koko viikko vuoroilloin menossa ja perheenä nähdään viikonloppuna jos nähdään. Toiset kaipaa sitten sitä kahden aikuisen jakamaa arkea enemmän. Ja kummassakaan ei ole mitään väärää. On vain ihmisiä jotka sopii yhteen ja ihmisiä jotka ei sovi, ja ihmisiä jotka tajuaa sen ajoissa ja ihmisiä jotka tajuaa sen liian myöhään. Ihminen, joka ei haluaa koko ajan mennä ei sovi yhteen ihmisen kanssa joka haluaa pääosin jakaa sen arjen pyörittämisen toisen aikuisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onpas harvinaisen tyhmä nainen; on maksaja, kodinhoitaja ja pillupalveluiden tarjoaja ja vielä harkitsee jälkeläisen hankkimista tuollaisen kanssa. Taidat olla terapian tarpeessa jo sen takia, miksi koet tuollaisen ihmisen täydellisenä, ethän sinä saa tuossa mitään tasapuolisesti.
Täällä on vähän samanlainen nainen. Toisen ihmisen kertomana tuo kuulostaa aivan älyttömältä, mutta omaa elämää on vaikea nähdä. Minäkin saattaisin kuvata miestäni täydelliseksi, mutta sitten tarkemmin ajateltuna en ymmärrä, mihin sellainen luonnehdinta perustuisi. Minäkin osittain elätän miestä ja teen kaikki kotityöt ja hoidan lapsen. Nykyään mies ei enää halua seksiäkään, eikä puhu kauniisti ja harrastaa mykkäkouluja, on myös paljon poissa kotoa. Jopa hänen omat vanhempansa ovat puhuneet hänestä lempinimellä peter pan. Sitä ikäeroakin löytyy.
Joku kirjoitti ketjuun osuvan kommentin, että jotkut naiset ovat fanityttöjä ja se kuvaa varmaan hyvin minuakin. Miellyttämishaluinen ja huonoitsetuntoinen. Jotenkin näen mielessäni, että ap olisi samantyyppinen. Veikkaanko oikein ap, että luulet, ettet saisi "toista yhtä hyvää" tilalle, jos eroaisit? Et usko kelpaavasi ja olevasi tarpeeksi hyvä.
Siuosittelen lapsen saamista tuon miehen kanssa vain, jos sinulla on niin hirveä vauvakuume, että tarvittaessa voisit hankkia vauvan kenen kanssa tahansa, ja tiedät olevasi ihan mielellään yh sen vastineeksi. Jos lainkaan haluat tavallista perhe-elämää ja tasaveroisen suhteen, älä hanki lasta tuon miehen kanssa. Sen sijaan mieti perusteellisesti, että miksi luulet miestä täydelliseksi. Veikkaan että suhteen alku oli hurjan romanttinen ja mies jalat alta vievä hurmuri ja se epätodellisen ihana alku on jäänyt mieleesi, etkä näe realistisesti, millainen mies oikeasti on.
Mitään takeita elämässä ei valitettavasti ole. Perheenisältä vaikuttava isäehdokas voikin paljastua vastuuta pakoilevaksi nyhveröksi ja villi seikkailija rauhoittua koti-iltoihin. Perhe-elämä voi yllättää, se voi olla rauhallista, sosiaalista, vilkasta menoa tai kaikkea siltä väliltä. Vauva voi olla tyytyväinen, menoon sopeutuva tapaus, tai vauva, jota suostuu imemään vain hämärässä makuuhuoneessa pötköllään. Juttu on vain niin, että viime kädessä me naiset yleensä kannetaan vastuu. Harvoin käy niinkuin Yösyöttö-elokuvassa, nainen ottaa ja lähtee ja jättää vauvan isälle.
Tässä vaiheessa kysymys siis kuuluu, onko puoliso se, kehen uskaltaa luottaa ja hypätä tuntemattomaan perhe-elämään. Voi onnistua tai epäonnistua. Sitä ei valitettavasti tiedä. Suurin osa aprikoi ja pohtii, puntaroi vaihtoehtoja. Se on normaalia. Mutta jos se luottamus ei synny siinä kumppanin kainalossa keskustellessa,, vaan hälytyskellot soivat, silloin sitä ääntä on kuunneltava.
Yksi kysymys, ap, onko teillä lähipiirissä perheitä, joissa on pieniä lapsia? Näkeekö puolisosi arjessa perhe-elämää? Eli onko hänellä realistista käsitystä siitä, mitä lapset vaativat… Tätä pohtisin puolison kanssa, ja puolisoasi voisi auttaa myös keskustelut vaikkapa lapsellisten ystävien kanssa.
Tuttavapiirissäni on monenlaisia perheitä. On niitä, joissa kannetaan vastuuta tasapuolisesti. Yhdessä perheessä ystäväni, äiti, kantaa kaiken lapsiin liittyvän vastuun. Onpa jopa pari perhettä, joissa isä on se ”perheenpyörittäjä” arjessa. Onnelliset perheet ovat niitä, joissa vanhemmat rakastavat ja kunnioittavat toisiaan, ja molemmat ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Olipa se millainen vain. Eli ap, millainen sinä olet? Millaista perhe-elämää sinä toivot? Tää on se ydinkysymys. Miehesi on vastannut sinulle, että jatkaa elämäänsä samanlaisena. Sopiiko tämä sinulle? Jos sopii, niin sitten asia on ok! Ihan sama, mitä vauvapalsta on mieltä. Mutta jos haluat jotain muuta, niin siinä tapauksessa mieti kaksi kertaa. Miehesi on sinulle vastannut, eli tiedät hänen kantansa.
Niin te olette halunneet muuttaa elämäntyyliänne. AP:n mies taas on suoraan sanonut, että hän ei aio vähentää harrastuksiaan.