Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, ettei mies ”rauhoitu” isyyden myötä ja jään yksin vastuuseen
Olemme siis jo muutaman vuoden seurustelleet ja yhdessä asunut pariskunta. Minä 28v, mies 38v. Tapasimme alunperin erään melko vauhdikkaan urheilulajin kisoissa ja kaikenlainen harrastaminen ja yhdessä kilpailu on ollut iso osa parisuhdettamme.
Nyt on kuitenkin molemmilla jo biologinen kello kovasi tikittämässä, mutta jossain syvällä sisimmissäni pelkään kovasti että mies on ”ikuinen Peter Pan” eikä rauhoittuisi rooliin isänä.
Mies on rakastava ja intohimoinen, mutta jo 20
vuotta elämästään seikkailuille ja harrastuksille elänyt. Mies tulee ja menee miten tykkää, leireilee viikko tolkulla vuodessa, käyttää kaiken vapaansa harrastuksiin tai niihin valmistautumiseen. Saattaa ilmoittaa viikon leiristä muutaman päivän varoajalla ja on säännöllisesti pe-su jossain treenimatkalla. Kotityöt ja muu arjenpyöritys jää aikalailla minulle jo nyt… Miehen onnekseen hänen osa-aika työnsä on hyvin salliva äkillistenkin menojen suhteen ja minä taas puserran melko pitkääkin päivää ja tuon ison osan talouden rahoista.
Kun olemme keskustelleet tulevaisuudesta, hän kovasti haluaisi jatkaa sukua (näillä sanoin). Itse taas pelkään hyvin paljon, että lopulta minä jään ulos rakkaasta harrastuksestani, katkerana kotiin hoitamaan lasta ja tekemään muutkin kotityöt. Rakastan miestäni yli kaiken ja hän on täydellinen puoliso. Voisin nähdä itseni jopa luopumassa lapsihaaveestani hänen vuokseen, mutten kuitenkaan tekeväni sitä tällaiseen tilanteeseen…
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi elää elämää täysillä ja kotona on kotiapulainen, joka lisäksi tienaa oman palkkansa ja tarjoaa täysihoidon. Olisipa minullakin tuollainen kodinhengetär. Kyllä kelpaisi olla ja harrastaa 😁
Eli hanki lapsia jos itse haluat. Ei sinun kannata miehen varaan laskea mitään. Hän tuskin muuttuu taikka ”rauhoittuu”. Hän vain on sellainen. Jos hän ”joutuu jäämään kotiin ja luopumaan menoistaan”, hän todennäköisesti katkeroituu ja eroatte - ja edelleen sinulla on sitten vastuu pesueesta.
Kenenkään ”lisääntymisen välineeksi” ei kannata ryhtyä. Ei, vaikka niin kovasti haluaisi geeneille jatkoa.
Jos itse haluat ”puolittain yh-elämää”, niin mikä ettei. Tehkää lapsia. Mutta asennoidu niin, että mies ei muutu. Toisaalta se voi olla ihan mukavaa elämää. Itse olen ollut aikoinaan yh. Ei se hassumpaa ollut, kun otti vastuun pesueesta ja laski vain itsensä varaan. Joskus nuo ukot on enempi tiellä 🤗
Juuri tämä. Ja monet eroaa, niin minäkin. Enkä kadu lasten tekoa, vaikka mies osoittautuikin itsekkääksi, mitä lasten ja kodin hoitamiseen tulee, eikä eron jälkeenkään voinut luottaa, että mies ottaa lapset luokseen aina välillä. Jos itse haluat lapsia, tee niitä. Sinulla on kuitenkin hyvä työ ja koti ja ehkä turvaverkkoakin sieltä isovanhempien puolelta, eli puitteet kunnossa. Muille ja muiden takia niitä ei ehkä kannata tuossa tilanteessa tehdä. Nyt olen jo viisikymppinen ja lapset opiskelemassa tahoillaan. Nyt voin taas harrastaa, juosta maratooneja ja seikkailla ja samalla taustalla on hyvä mieli siitä, että "lasten tekemättä jättämistä" ei tarvitse ainakaan katua ja nuo ihanat nuoret ovat elämässäni.
Miksi tuollainen mies pitäisi palkita jälkeläisillä? Aloittaja voi vallan mainiosti mennä klinikalta hakemaan spermaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi ehkä mennyt ollenkaan naimisiin,jos olisin tiennyt,miten yksinäistä tuli olemaan,kun mies ei tinkinyt yhtään harrastuksestaan perheen takia.Olisi auttanut paljon,jos olisi rajoittanut harrastustaan edes pariin kertaan viikossa joksikin aikaa.Synnytysaitokselle hänet piti soittaa päiväunilta,kotiin ehti heittää meidät kesken työpäivän ja isyyslomasta ei puhettakaan,mutta Lappiin lähti työporukan kanssa,kun sai matkan ilmaiseksi.Olin aneemisena kotona vauvan kanssa ,kun sain synnytyksessä verenhukan,olisin melkein tarvinnut verensiirron,sanoi kätilö.Joten olin väsynyt.Onneksi siskoni ja miehensä tulivat minun ja vauvan seuraksi.Erottu ei olla,kun on muuten hyvä olla yhdessä,mies on tosi hyväluonteinen ja iloinen,vähän ajattelematon vaan toisinaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä asiat hoituu = joku muu hoitaa.
Lapsi menee siinä mukana = joku muu huolehtii sen.
Sillä lapsi ei todellakaan mene siinä mukana. Se tarvitsee koko ajan hoitotoimia, viihdyttämistä, ja välissä nukkuu pikkuisen, mutta silloinkin sen saatavilla pitää olla jonkun aikuisen.
Juuri näin! Meilläkin ex kuittasi lapsikeskustelun lähes sanasta sanaan tuolla lauseella ja siinä kohtaa tiesin, että lapsia en sen kanssa hanki...
miehetki valitettavasti vanhenevat ja rauhottuvat..
alkaa eri asiat kiinnostamaan ihan iän myötä luonnostaan
ottakaa ystävän, sukulaisen lapsi koe hoitoon viikonlopuksi. Tai kaksi. Mahdollisimman pieni, sovitte etukäteen miehen kanssa että yhdessä hoidatte sitä. Sit sä lähdet ulos lenkille,kauppaan ja katot mikä on miehen asenne jäädeä hoitamaan? ÄLÄ OTA vastuuta ollenkaan ja kato ottaako hän. Se on sua 10 v vanhempi joten pitäisi osata, Onko hänellä sisarenlapsia, miten sisarukset suhtautuu tähän tapaukseen? Luottaavatko lastensa hoitajana, onko kummina kenellekkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Kyllä asiat hoituu = joku muu hoitaa.
Lapsi menee siinä mukana = joku muu huolehtii sen.
Sillä lapsi ei todellakaan mene siinä mukana. Se tarvitsee koko ajan hoitotoimia, viihdyttämistä, ja välissä nukkuu pikkuisen, mutta silloinkin sen saatavilla pitää olla jonkun aikuisen.”
Minä äitinä olen kyllä tuota mieltä, että lapsi menee siinä mukana.
Eikä todellakaan tarvitse _koko ajan_ hoitotoimia ja viihdyttämistä, ja toisaalta nämä asiatkin menee siinä sivussa.
Näistä ketjuista tulee aina mieleen, että OMG miten hankalia toiset osaa asioista tehdä.
On surkeaa miestä (itse valittu), neuroottista mammaa ja lapsen jalustalle nostamista (taas omia valintoja) jne.
Jos minulla ei olisi kokemusta lapsista ja pitäisi tehdä päätös lisääntymisestä vauvapalstan juttujen perusteella, niin en ikinä ottaisi pienintäkään riskiä siitä, että voisin tulla raskaaksi. :D
Myös äitiys olisi aivan kamalaa uuvuttavaa schaissea näillä asenteilla.
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua lasta niin paljoa että olet valmis ottamaan riskin että joudut itse huolehtimaan kaikesta niin älä ala yrittää lasta. Mulla oli vähän vastaava tilanne, miehelle harrastukset oli kaiken a ja o. Puhuttiin kyllä etukäteen ja mieskin halusi perhettä, mutta kyllä mä jo silloin tajusin että mun niskaan kaatuu lapsiarki. Mietin asiaa, olin mielestäni valmis siihen ja, saatiinkin kaksi lasta pienellä ikäerolla. Kolme vuotta esikoisen syntymästä olin aika rasittunut, varsinkin kun kuopus oli huonohko nukkumaan, mies kyllä vaihtoi vaippoja ja vahti lapsia (pyynnöstä) mutta kaikki ruoanlaitot, yöheräilyt yms jäi mulle. Kyllä siinä parisuhde kärsi. Eroon ei päädytty, mutta lähellä käytiin. Jälkikäteen mietittynä asiat jotenkin muuttui kun esikoinen oli kolmevuotias, tuntui että silloin mies heräsi siihen että lapsi on ihminen jonka kanssa on mielenkiintoista viettää aikaa. Samoihin aikoihin palasin töihin ja lapset menivät päiväkotiin joten sain vähän muutakin elämääni ja päiviin tuli selkeä rytmi, mikä varmaan auttoi siihen että kuopus alkoi nukkua yönsä. Nyt kun lapset on jo kouluikäisiä niin mies on innoissaan mukana lasten harrastuksissa ja lapset hänen, tekevät keskenään harrastusreissuja yms ja mies hoitaa kaiken. Mutta tarina olis toisenlainen jos en olis etukäteen ollut valmis ottamaan lapsiarkea itselleni tai jos lapset ei olis halunnut/voinut ottaa just niitä harrastuksia mitä nyt. Minä en myöskään ollut perheen ykköstienaaja kun lapset syntyi, joten taloudellisesti pystyin olemaan kolme vuotta kotona helposti ts. miehen harrastuksiin mennyt raha ei tarkoittanut että olis pitänyt tinkiä lasten menoista.
Eli sinun tilantteesi oli aivan eri kuin aloittajan. Eniten pisti aloittajan kirjoituksessa silmään, että mies ei tee kokopäivätöitä ja aloittaja elätti miestään. Vauvan elättäminen on kallista puuhaa kaikkine tarvikkeineen ja tulothan luonnollisesti pienenee, kun ollaan ns äitiyslomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos luovut nyt lapsesta ja jatkat miehen kanssa saattaa joskus käydä niin, että mies lähtee. Joko jatkaa seikkailujaan yksin tai jonkun muun naisen kanssa.
Jos aikaa on silloin kulunut jo niin paljon, että lapsensaanti on sinulle vaikeaa tai mahdotonta niin olet ilman lasta ja tätä miestä.
Jos teet lapsen nyt tämän miehen kanssa niin ainoastaa oman itsesi takia. Ja otat vastuun lapsesta täysin itse, ilman edes pienintä odotusta miehen panoksesta lapseen. No se alkuunpanos kylläkin mieheltä tulee.
Miehen geenit ja appivanhemmat eivät saa siihen päätökseesi vaikuttaa.
"Haluaa jatkaa sukua ja geenejä". Voiko tuosta sen enempää muuta lukea, luki kuinka vaaleanpunaisten lasien läpi tahansa.
Ne ovat miehen motiivit, ei itse lapsi ja mitä sinä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Yritän nyt vielä kerran...huokaus. Vaikka akkakööri onkin jo lynkannut ap:n miehen.
Ap hyvä, luota enemmän mieheesi, kuin näihin katkeriin ja kaiken tietäviin naisiin. Miehesikin on pyytänyt sinua luottamaan häneen. Hänen kanssaan olet elänyt nämä vuodet ja hän on se, jonka lapsen haluaisit. yritä nähdä miehesi hyvät puolet, joita kuitenkin on paljon, näin olet itse sanonut. Tämä on vain keskustelupalsta, muista se nyt hyvä ihminen!
Haluat lapsen, mutta tulevaisuus pelottaa. Se on aivan normaalia. Mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi nyt välittömästi erota ja että puolisosi on käytännössä prostituoitu, jonka palveluksista maksat (Kuten joku älypää täällä ilmoitti!) Aloituksesi on jostain syystä tuonut esiin av-palstan syvimmistä ja pahanhajuisimmista mutakerroksista esiin tämän epäinhimillisen kuonan ja tämä kuonakuoro täällä ylistää toisiaan ja kertoo omaa katkeraa elämäntarinaansa. Älä usko. Sulje palsta nyt ja mene miehesi kainaloon ja kerro, että luotat häneen, mutta että sinua pelottaa perheen perustaminen. Jos olet vilpitön, huomaat miehesi heltyvän ja voitte kahdestaan (ilman näitä sekopäisiä miesvihaajia) jutella teidän omasta yhteisestä tulevaisuudesta.
"Aloituksesi on jostain syystä tuonut esiin tämän epäinhimillisen kuonan ja tämä kuonakuoro täällä ylistää toisiaan ja kertoo omaa katkeraa elämäntarinaansa." Tässä vastaat ihan itse omaan ihmettelyysi. Tämä aloitus tuo esiin voimakkaan reaktion juuri siksi, että ap:n pelko on niin aiheellinen. Siitähän se katkerien akkojen kuoro tulee, kun lukemattomat naiset tekee sen virheen että iskee perhettä perustaessa kätensä p*skaan ja jää kaiken kanssa yksin. Se osuu hermoon koska se on niin totta. Nyt Ap:lla on kaikki hälytysmerkit ilmassa ja naiset yrittävät kilvan varoittaa häntä tekemästä sitä naisen elämän kenties raskainta virhettä - perheen perustamista vastuuttoman miehen kanssa.
Täällä ei ole ollut yhtäkään kommenttia naiselta, jolla olisi ollut Ap:n kaltainen lähtötilanne joka päättyi onnellisesti. Huonoja kokemuksia kymmeniä ja sitten muutamia tällaisia lähinnä kanssakeskustelijoiden solvaamiseen keskittyviä viestejä. Mitä se kertoo? Naisvihalaseilla tietty vain sen, että naiset on kamalia kuonaisia akkoja. Mutta Ap:lle se toivottavasti kertoo jotain ihan muuta, jotain mitä ei ihan jokaisen naisen tarvitse oppia kantapään kautta erikseen. Sen, että jos mies vaikuttaa liian vastuuttomalta isäksi, siihen pelkoon on aika poikkeuksetta hiton hyvä syy ja sitä kannattaa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempien tulevien vanhempien on hyvä sisäistää että heidän elämänsä yksilöinä sekä pariskunta loppuu lapsen syntymään sellaisena kuin se on siihen asti ollut.
Lapsen syntymästä alkaa uusi elämänvaihe johon ei varsinkaan aluksi voi tuoda montaakaan asiaa aikaisemmasta elämästä. Jopa käsitys ajankulusta muuttuu, koska vauvan luontainen rytmi on hyvin poikkeava aikuisten rytmistä.
Luonto ihmeellisesti hoitaa monta asiaa ja antaa voimia vanhemmille sellaisissakin tilanteissa jotka vaikuttavat mahdottomilta kun asiaa ajattelee objektiivisesti ennen lapsen syntymää.
Asioilla on kuitenkin taipumus lutviintua, mutta asioihin kannattaa perehtyä etukäteen ja tehdä elämää helpottavia peliliikkeitä lisääntyneen tiedon perusteella. Yksi tällainen peliliike on hankkia lapselle kaiken kattava sairauskuluvakuutus jo ennen syntymää. Tuollaisen ansioista korkeatasoiseen hoitoon pääsee jonottamatta.
Mitä miehen matkusteluun ja pois kotoa olemiseen tulee ensimmäisen kahden vuoden aikana... ei onnistu.
Jos kuitenkin väkisin menee niin parisuhde kärsii. Vaimo jää yksin kotiin potemaan hylkäämisen tunnetta jota raskauden jälkeinen hormonimyrsky voimistaa kymmenkertaiseksi.
Tuota kun jatkuu kuukausi pari niin eipä heilu peitto enää ollenkaan koska riitoja on jatkuvasti.
Siitä alkaa loputon syyttelyn kierre joka vie homman kiville muutamassa vuodessa.
Juuri sopivasti niihin aikoihin kun lapsi alkaa olla sen verran vanha että ymmärtää avioeron olevan huono homma.
Miehen kannalta kysymys on arvovalinnasta. Kummasta välitän enemmän perheestäni vaiko kavereistani ja harrastuksistani?
Jos vaaka kallistuu jälkimmäisen puolelle eipä kannata jälkikasvua mennä hankkimaan.
Unohda hänet ja etsi joku rauhallisempi tapaus. Miehet eivät muutu, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No,olipa muttia kuin Ähky-Matin kissalla.
Minä olen tuollaisen isän aikuinen lapsi.
Hän halusi lapsen, muttei ollut valmis tinkimään mistään. Minuun kului myös äidiltäni liikaa aikaa, kun isäni olisi syntymäni jälkeen halunnutkin vain olla kaksin äitini kanssa.
Jäin äitini hoitoon, itsekkään miehen veri veti jo muualle kun ei se vauva arki ollutkaan jännää ja kivaa. Tuli ero kun olin pieni.
Isäni tapasi minua äitinsä velvoittamana jonkun kerran vuodessa aika lyhyesti/ kerta. Tai vei äidilleen hoitoon. Minun asiiani rivät kiinnostaneet. Tuli uusi vaimo ja hänen kanssaan vielä 2 lasta. Vähäisellä kiinnostuksella olivat hekin.
Suhteeni isääni jäi heikoksi, kun huomasin jo pienenä että en aidosti häntä kiinnostanut. Oli todi bäkinäinen ja kärsimätön.
Minulla ei koskaan oikeasti isää ollut. Sain katkeruuteni käsiteltyä vasta hänen kuoltuaan.
MIETTIKÄÄ VAUVAKUUMEISET NAISET KENEN KANSSA LISÄÄNNYTTE. SE EI OLE LAPSELLE MUKAVAA KUN NÄKEE ETTEI ISÄÄ YHTÄÄN KIINNOSTA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä. Ap sanoo, että hänen miehensä on täydellinen puoliso. Miksi mä sitten näen hänessä pelkästään vikoja? Jos olisi mun mies, niin huolehtisin visusti ehkäisystä. Tuollaisen miehen kanssa en ikinä hankkisi lasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollaisen isän aikuinen lapsi.
Hän halusi lapsen, muttei ollut valmis tinkimään mistään. Minuun kului myös äidiltäni liikaa aikaa, kun isäni olisi syntymäni jälkeen halunnutkin vain olla kaksin äitini kanssa.Jäin äitini hoitoon, itsekkään miehen veri veti jo muualle kun ei se vauva arki ollutkaan jännää ja kivaa. Tuli ero kun olin pieni.
Isäni tapasi minua äitinsä velvoittamana jonkun kerran vuodessa aika lyhyesti/ kerta. Tai vei äidilleen hoitoon. Minun asiiani rivät kiinnostaneet. Tuli uusi vaimo ja hänen kanssaan vielä 2 lasta. Vähäisellä kiinnostuksella olivat hekin.
Suhteeni isääni jäi heikoksi, kun huomasin jo pienenä että en aidosti häntä kiinnostanut. Oli todi bäkinäinen ja kärsimätön.
Minulla ei koskaan oikeasti isää ollut. Sain katkeruuteni käsiteltyä vasta hänen kuoltuaan.MIETTIKÄÄ VAUVAKUUMEISET NAISET KENEN KANSSA LISÄÄNNYTTE. SE EI OLE LAPSELLE MUKAVAA KUN NÄKEE ETTEI ISÄÄ YHTÄÄN KIINNOSTA
Tämä. Lapsi ei ole joku ihmeen lelu tai itsekkään vanhemman jatke. Molempien vanhempien tulisi haluta lapsia koska oikeasti haluavat hoitaa ja kasvattaa/ tukea jälkikasvuaan.
Onpas harvinaisen tyhmä nainen; on maksaja, kodinhoitaja ja pillupalveluiden tarjoaja ja vielä harkitsee jälkeläisen hankkimista tuollaisen kanssa. Taidat olla terapian tarpeessa jo sen takia, miksi koet tuollaisen ihmisen täydellisenä, ethän sinä saa tuossa mitään tasapuolisesti.
"Itse taas pelkään hyvin paljon, että lopulta minä jään ulos rakkaasta harrastuksestani, katkerana kotiin hoitamaan lasta..."
Teistä kumpikaan ei sovellu vanhemmaksi, joten parempi kuin jatkatte nykyistä rataa, jos muutoin teillä on kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se klassinen "jännamies" (sensuuri). Tämän miehen kanssa elämä ei ole koskaan tylsää arkea.
J ä n n ä m i e s? Ei vaan itsekäs ja keskenkasvuinen.
Nämä eivät millään tavalla sulje toisiaan. Mies apn kuvauksen perusteella on mies joka selvästi viehättää naista ns seikkailijaluonteella, eli yksi ns jannamiehen piirteistä. Ei siis mikään ihme, että ap on mieheen rakastunut.
Toisaalta kääntöpuoli on, että häntä ei kiinnosta vakiintua paikalleen, joka taas on isämiehelle luontaista.
Mies on mikä on, ap tietää sen ja joutuu nyt miettimään miten elämänsä sovittaa tulevan lapsen suhteen.
Tosi moni tuntemani hyvinkin suorituskeskeinen (kaupallisen tms. alan edustaja) on rauhoittunut ja ottanut lapsestaan vastuuta. He ovat ikään kuin kypsyneet pojasta mieheksi, kuten parhaimmillaan käy.
Sopikaa tietyistä reunaehdoista ennen kuin alatte yrittää. Vapaa-aika kannattaa laittaa heti kättelyssä tasan puoliksi, ettet emäntänä päädy viettämään kaikkea aikaasi hiekkalaatikolla. Jos hän menee viikonlopuksi adrenaaliinia hakemaan, sinä menet seuraavana viikonloppuna tekemään omaa juttuasi.
Jos jäät lapsen kanssa yksin, ei se ole maailmanloppu. Jotkuthan eroavat, jotta saisivat sitä vapaa-aikaa viimein.
Tee siis ihmeessä se lapsi. Se on se pointti, ei niinkään se, oletteko te välttämättä yhdessä.
Juuri tämä. Ja monet eroaa, niin minäkin. Enkä kadu lasten tekoa, vaikka mies osoittautuikin itsekkääksi, mitä lasten ja kodin hoitamiseen tulee, eikä eron jälkeenkään voinut luottaa, että mies ottaa lapset luokseen aina välillä. Jos itse haluat lapsia, tee niitä. Sinulla on kuitenkin hyvä työ ja koti ja ehkä turvaverkkoakin sieltä isovanhempien puolelta, eli puitteet kunnossa. Muille ja muiden takia niitä ei ehkä kannata tuossa tilanteessa tehdä. Nyt olen jo viisikymppinen ja lapset opiskelemassa tahoillaan. Nyt voin taas harrastaa, juosta maratooneja ja seikkailla ja samalla taustalla on hyvä mieli siitä, että "lasten tekemättä jättämistä" ei tarvitse ainakaan katua ja nuo ihanat nuoret ovat elämässäni.