Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, ettei mies ”rauhoitu” isyyden myötä ja jään yksin vastuuseen
Olemme siis jo muutaman vuoden seurustelleet ja yhdessä asunut pariskunta. Minä 28v, mies 38v. Tapasimme alunperin erään melko vauhdikkaan urheilulajin kisoissa ja kaikenlainen harrastaminen ja yhdessä kilpailu on ollut iso osa parisuhdettamme.
Nyt on kuitenkin molemmilla jo biologinen kello kovasi tikittämässä, mutta jossain syvällä sisimmissäni pelkään kovasti että mies on ”ikuinen Peter Pan” eikä rauhoittuisi rooliin isänä.
Mies on rakastava ja intohimoinen, mutta jo 20
vuotta elämästään seikkailuille ja harrastuksille elänyt. Mies tulee ja menee miten tykkää, leireilee viikko tolkulla vuodessa, käyttää kaiken vapaansa harrastuksiin tai niihin valmistautumiseen. Saattaa ilmoittaa viikon leiristä muutaman päivän varoajalla ja on säännöllisesti pe-su jossain treenimatkalla. Kotityöt ja muu arjenpyöritys jää aikalailla minulle jo nyt… Miehen onnekseen hänen osa-aika työnsä on hyvin salliva äkillistenkin menojen suhteen ja minä taas puserran melko pitkääkin päivää ja tuon ison osan talouden rahoista.
Kun olemme keskustelleet tulevaisuudesta, hän kovasti haluaisi jatkaa sukua (näillä sanoin). Itse taas pelkään hyvin paljon, että lopulta minä jään ulos rakkaasta harrastuksestani, katkerana kotiin hoitamaan lasta ja tekemään muutkin kotityöt. Rakastan miestäni yli kaiken ja hän on täydellinen puoliso. Voisin nähdä itseni jopa luopumassa lapsihaaveestani hänen vuokseen, mutten kuitenkaan tekeväni sitä tällaiseen tilanteeseen…
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Suuren ikäeron suhteille tyypillinen kieroutunut ja epätasapainoinen dynamiikka, jossa vanhempi osapuoli on kypsymätön ikiteini ja nuorempi osapuoli läheisriippuvainen tossu. Ei voi auttaa jos ei itse halua apua. Yleensä nämä naiset lopulta vaihtavat omanikäiseen mutta henkisesti kypsempään mieheen, valitettavasti usein vasta siinä vaiheessa kun ne lapset on ensin kokeilumielessä tehty ja todettu ettei se Peter Pan ylläri pylläri ole perheenisäainesta. Jonka kuka tahansa läheinen olisi etukäteen voinut kertoa - ja usein on kertonutkin muttei kuunneltu.
Ei ole mitenkään tyypillistä ikäerosuhteille. Eikä ap:lla ja ukollaan edes ole paljoa ikäeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni aika samanlainen tilanne. Esikoinen syntymässä tammikuussa. Mies harrastaa mm. vuorikiipeilyä ja on kertonut aikovansa jatkaa harrastuksen parissa lapsen synnyttyä. Ensi vuonna jo seuraava alppimatka suunnitelmissa. Olen todella paljon miettinyt, voisinko saada hänet jotenkin tauottamaan nuo lajit edes siksi aikaa, kun lapsi on pieni. Tekee todella vaarallisiakin juttuja ja ollut useampia läheltä piti -tilanteita, jotka kuitannut naureskelemalla. Minusta on liikaa pyydetty, että jäisin leskeksi pienen vauvan kanssa. Minun puolestani voi jatkaa esim. vaeltamista ja tehdä pitkiäkin ulkomaan matkoja, mutta vaaralliset lajit yritän kyllä vielä saada hänet jättämään tauolle siksi aikaa, kun lapsi on pieni. Vähän epäilen onnistuuko tämä. Kyllä äidillä on oikeus kuitenkin vaatia myös miestä ottamaan vastuu lapsesta, myös hän ib kovasti halunnut jälkikasvua ja puhunut siitä jo vuosia.
Suurin osa miehistä haluaa lapsia tai ainakin ovat niitä valmiita tekemään, jos nainen siihen suuntaan vihjaa, MUTTA suurin osa miehistä ei halua ottaa lapsista kuin korkeintaan taloudellisen vastuun.
Jotkut hoitavat osansa velvollisuudentunnosta hampaat irvessä, jotkut ovat niin kuin sinun ja ap:n miehet, eivät edes yritä esittää, että kiinnostaisi.
Sitten on se pieni osa, joka tuntee itsensä ja tietää, ettei hänestä ole isäksi, joten lapset on parasta jättää hankkimatta, ja se toinen, vielä pienempi osa, jotka aidosti nauttivat isyydestä ja ovat valmiita sitoutumaan siihen 100-prosenttisesti.
Jos naiset eivät mahdollistaisi tuon enemmistön lapsihaaveita, ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon jo aikaa sitten. Oma mieheni esimerkiksi kuuluu tähän ryhmään, mistä syystä hän ei ainakaan minun kanssani tule lapsia saamaan. Jos haluaisin yh:ksi, hankkisin lapsen alun alkaenkin omin päin.
Tämä on se klassinen "jännamies" (sensuuri). Tämän miehen kanssa elämä ei ole koskaan tylsää arkea.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheissä on harvinaista, että mies tekee aidosti puolet arjen töistä. Yleensä se menee, että mies keskittyy töihinsä ja varmistamaan, että voi harrastaa omia juttujaan, ettei vahingossakaan luovu mistään. Nainen taas hoitaa lapset maailmaan ja sen jälkeen, kotityöt, oman, usein vaativan työn ja uupuu taakan alle. Arki toimii, kun nainen joustaa, venyy ja laittaa sen toimimaan. Mies taas harvoin osaa lasten vaatekoot, huomaa rikkinäiset kengät, tietää lääkäriajat, neuvolat, hammashoitolat ynnä muut, puhumattakaan lapsen arjen toimista. Monelle miehelle tekee hyvää hoitaa ihan kaikki lapsen jutut usean päivän ajan. En ole tavannut vielä miestä, joka osaisi hoitaa kaikki lapsen jutut yksin viikon verran ilman vaimon, tyttöystävän, siskon, kälyn, äidin, anopin tai naapurin rouvan tai muun naisen apua. Sen sijaan tiedän kymmeniä naisia, jotka näin tekevät koko ajan.
Minun mieheni osaa ja on sairaalahoitoon joutuessani hoitanutkin. Ja muutenkin etätöissä olevana hoitaa kaikki lasten neuvolat, hammaslääkärit yms myös. Ja hoitaa yksin joka arkiaamu kolmen pienen lapsen aamutoimet ja pakkaa lapset tavaroineen päiväkotiin. Lasten sairastuessa hoitaa lapset, käyttää lääkärissä ja koronatestissä jos tarvitaan. Pari kertaa kuussa tuplavuorossa ollessani hoitaa ihan kaiken aamutoimista iltasatuun. Kyllä näitä helmiäkin on.
Hyviä kommentteja, kiitos!
Olen tosiaan itsekin miettinyt paljon, että ehkä miehellä ei ole realistista kuvaa lapsiperheen vastuista ja velvollisuuksista. Ja lähinnä ärsyyntyy, kun kyselen tulevaan lapseen liittyviä asioita. Pelkään, että mies haluaa lapsen koska kuuluu haluta ja muutkin haluaa.
Ja siis, rakastan kyllä miestäni mutta suhteemme on rakentunut pitkälle reissujen, harrastusten ja tekemisen päälle. Joskus mies ihan turhautuu, kun on joutunut ”nysväämään kotona” mun kanssa näin paljon esim koronarajoitusten takia. Luuleeko että yhteinen aika vähenee lapsen myötä?
Mies selvästi on vähän erakkoluonteeltaan.Joskus on myös todennut, ettå välillä ärsyttää ettå harrastamme samaa lajia - haluaisi jotain aivan omaa. Tosiasiassa treenaamme harvemmin yhdessä ja tänä vuonna olemme kisanneet kerran samassa kisassa…
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuren ikäeron suhteille tyypillinen kieroutunut ja epätasapainoinen dynamiikka, jossa vanhempi osapuoli on kypsymätön ikiteini ja nuorempi osapuoli läheisriippuvainen tossu. Ei voi auttaa jos ei itse halua apua. Yleensä nämä naiset lopulta vaihtavat omanikäiseen mutta henkisesti kypsempään mieheen, valitettavasti usein vasta siinä vaiheessa kun ne lapset on ensin kokeilumielessä tehty ja todettu ettei se Peter Pan ylläri pylläri ole perheenisäainesta. Jonka kuka tahansa läheinen olisi etukäteen voinut kertoa - ja usein on kertonutkin muttei kuunneltu.
Ei ole mitenkään tyypillistä ikäerosuhteille. Eikä ap:lla ja ukollaan edes ole paljoa ikäeroa.
Yli 5 v ikäero on melko harvinainen ja yli 10 v jo todella harvinainen, joten kyllä se 10 v on paljon verrattuna siihen 0-3 v ikäeroon joka useimmilla pareilla on. Ja omien havaintojeni perusteella tuo nimenomaan on se tyypillinen kuvio. Yleensä siihen on syynsä, miksi se kaikkein sopivimmalta tuntuva kumppani löytyy täysin eri ikäluokasta ja nämä syyt näkyvät sitten suhteen dynamiikassa. Varmasti poikkeuksiakin on.
Tässä minun mielipiteeni ihan vain noiden kirjoitustesi perusteella... Teidän kannattaa tehdä lapsi vain, jos koet oikeasti rakastavasi miestä niin kovasti, että haluat olla juuri tämän miehen kanssa, eikä sinua haittaa se että saattaisit joutua hoitamaan lapset paljolti yksin. Eli siis jos lapsen saaminen on sinulle niin tärkeä asia, että haluaisit sen joka tapauksessa (vaikka sitten yksinhuoltajana) ja jos mieskin on sinulle niin tärkeä, ettet halua luopua hänestä. Silloin anna mennä ja toivo parasta.
MUTTA jos haaveenasi on taas sellainen lapsiperhe, jossa sinulla on miehenä myös lapsista kiinnostunut ja heihin kovasti painostava isä, niin sinun kannattaisi varmaan jättää nykyinen mies ja etsiä perhekeskeisempi mies tilalle. Kuten joku jo sanoikin, niin sinulla on vielä aikaa etsiä uusi mies lasten isäksi. Monia vuosia ei tosin ole aikaa, joten ratkaisu kannattaisi tehdä nyt heti. Suurin osa kun haluaa kuitenkin kai edes sen pari vuotta seurustella ennen lasten tekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä minun mielipiteeni ihan vain noiden kirjoitustesi perusteella... Teidän kannattaa tehdä lapsi vain, jos koet oikeasti rakastavasi miestä niin kovasti, että haluat olla juuri tämän miehen kanssa, eikä sinua haittaa se että saattaisit joutua hoitamaan lapset paljolti yksin. Eli siis jos lapsen saaminen on sinulle niin tärkeä asia, että haluaisit sen joka tapauksessa (vaikka sitten yksinhuoltajana) ja jos mieskin on sinulle niin tärkeä, ettet halua luopua hänestä. Silloin anna mennä ja toivo parasta.
MUTTA jos haaveenasi on taas sellainen lapsiperhe, jossa sinulla on miehenä myös lapsista kiinnostunut ja heihin kovasti painostava isä, niin sinun kannattaisi varmaan jättää nykyinen mies ja etsiä perhekeskeisempi mies tilalle. Kuten joku jo sanoikin, niin sinulla on vielä aikaa etsiä uusi mies lasten isäksi. Monia vuosia ei tosin ole aikaa, joten ratkaisu kannattaisi tehdä nyt heti. Suurin osa kun haluaa kuitenkin kai edes sen pari vuotta seurustella ennen lasten tekoa.
Siis panostava isä, ei painostava... :D
Vierailija kirjoitti:
Aika järkyttävää, että täällä lähes jokainen ehdottaa välitöntä eroa ap:lle, joka on itse kehununt puolisoaan aloituksessa. Ihan kuin se ero olisi jotenkin helppo asia.
Eihän tämä puoliso ole hyvä millään mittapuulla. Harrastaa omiaan eikä edes tuo rahaa talouteen. Luusereille potku perciille . Tämä suhde on jo nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika järkyttävää, että täällä lähes jokainen ehdottaa välitöntä eroa ap:lle, joka on itse kehununt puolisoaan aloituksessa. Ihan kuin se ero olisi jotenkin helppo asia.
Nuo ihanuudet tiedetään. Vievät puolet omaisuudesta ja käyvät lopulta päälle. T. Kaiken kokenut
Katkeran ihmisen puhetta. Ap:llä on omien sanojensa mukaan mukava mies. Veikkaan, että on myös fyysisesti hyvässä kunnossa, ja vaikuttaa iloiselta tyypiltä. Mutta sehän ei ole palstamammojen mielestä riittävää. Mies pitää saada etukäteen vastuuseen rikoksista, jotka ovat vasta ap:n pelokkaassa mielessä kytemässä. Ja täällä heitetään löylyä lisää...
Okei. Mitä toi mies osaa sängyssä? Osaako kokata ja leipoa? Siivota? Ap:n olettaisi saavan samoja palveluita mitä kotirouvatkin tarjoavat miehilleen.
Ei miehetkään maksa tyhjästä.Ei aavistustakaan, mitä toi mies osaa sängyssä.
En tiedä yhtään, osaako kokata ja leipoa. Mitä sitten jos osaa? Mitä, jos ei osaa?
En tiedä myöskään osaako siivota, toivottavasti. Osaatko sinä?
Mitä ihmeen "palveluja" kotirouvat tarjoavat miehilleen!? Ja miksi ap:n pitäisi saada näitä samoja mystisiä "palveluja"?
Miksi et opettelisi kirjoittamaan ymmärrettävää kieltä, eikä tätä ihme "avioliitto-on-ikuista-valtataistelua-ja-tasoteoriaa"-kieltä. Missä tätä edes opitaan?! Turhauttaa lukea näitä kryptisiä idioottimaisuuksia!
Naapurissa asui jonkun aikaa suomalais-kreikkalainen pariskunta. Nainen kertoi miehen jäävän kotiin hoitamaan lasta sekä kotia. Aina kun tuli rapussa vastaan tällä oli hymy korvissa asti. Tietäähän nuo etelän miehet ;)
Osaavat laittaa ruokaa ja rakastella.
Joo ihan varmasti. Kaikki etelän miehet on samanlaisia🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se klassinen "jännamies" (sensuuri). Tämän miehen kanssa elämä ei ole koskaan tylsää arkea.
J ä n n ä m i e s? Ei vaan itsekäs ja keskenkasvuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet oikeasti mitä odotuksia miehellä on vauva-arjesta? Onko hän kertonut millä tavoin aikoo viettää aikaa lapsen kanssa? Jos sinä tuot jo nyt talouteen enemmän rahaa, aikooko hän olla päivät vauvan kanssa kotona? Esitä tiukkoja kysymyksiä, ilman niitä et saa selvyyttä. Sukua on helppo jatkaa, mutta miten hän aikoo kasvattaa lapsensa? Ottaako mukaan harrastuksiin? Miten hän näkee teidän viettävän aikaa yhdessä perheenä ja parisuhdeaikaa? Onko teillä turvaverkkoa? Kysy nämä kysymykset myös itseltäsi..
Olemme kyllä puhuneet. Ei mies oikein osaa sanoa mitä tekisi lapsen kanssa tai ei ainakaan osaa sanoittaa sitä. Kokee vain tärkeäksi jatkaa sukua ja painottaa, ettei ”biologinen ketju” pääsisi katkeamaan.
Itseä tämä lähinnä ärsyttää, sillä koen että roolini tässä olisi vain kaiken mahdollistaja. Olen ehkä ärsyttävä ja en kuulemma luota häneen tarpeeksi, mutta koen että tällaisista asioista pitäisi pystyä puhumaan.
-ap
Miten mies suhtautuu siihen mitä sinä ajattelet ja tunnet asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommentteja, kiitos!
Olen tosiaan itsekin miettinyt paljon, että ehkä miehellä ei ole realistista kuvaa lapsiperheen vastuista ja velvollisuuksista. Ja lähinnä ärsyyntyy, kun kyselen tulevaan lapseen liittyviä asioita. Pelkään, että mies haluaa lapsen koska kuuluu haluta ja muutkin haluaa.
Ja siis, rakastan kyllä miestäni mutta suhteemme on rakentunut pitkälle reissujen, harrastusten ja tekemisen päälle. Joskus mies ihan turhautuu, kun on joutunut ”nysväämään kotona” mun kanssa näin paljon esim koronarajoitusten takia. Luuleeko että yhteinen aika vähenee lapsen myötä?
Mies selvästi on vähän erakkoluonteeltaan.Joskus on myös todennut, ettå välillä ärsyttää ettå harrastamme samaa lajia - haluaisi jotain aivan omaa. Tosiasiassa treenaamme harvemmin yhdessä ja tänä vuonna olemme kisanneet kerran samassa kisassa…
-ap
Oletko sä kertonut että pelkäät hänen haluavan lasta vain koska niin kuuluu olla? Miten hän suhtautuu siihen? Miten mies suhtautuu siihen kun kerrot oman käsityksesi lapsiperhe arjesta?
Siis ap:n mies käyttää ap:ta hyväkseen: ap maksaa ja huoltaa , mies käy kotona pit stopilla jotta saa harrastaa. Sinähän olet tuon miehen äiti käytännössä.
Mies haluaa jatkaa sukua= työntää siemenet ap:n ja ap hoitaa lapsen, kunnes se on sen ikäinen, että isukki voi alkaa harrastamaan harrastustaan lapsen kanssa.
Tee lapsia miehen kanssa, jos olet valmis hoitamaan ja kustantamaan ja maksamaan kaiken sekä lapselle että miehelle. Mies ei tule muuttumaan, kuin ehkä vasta 60- vuotiasna, jolloin ei enää kykene fyysisesti tuohon seikkailuharrastukseensa. Silloi ehkä valmisisäksi, mutta tuskin silloinkaan hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mies ei ole raskaana, mies ei synnytä, mies ei imetä, mies ei kehossaan valmistaudu isyyteen. Hänellä ei ole mitään syytä muuttaa elämäänsä, koska hänessä ei mikään muutu joten ymmärrät kai odottavasi jotain mitä ei tapahdu?
Tämä on tärkeä pointti.
Miehen elämä ei naisen raskauden myötä muutu usein juuri yhtään, jos ollenkaan. Naisella taas muuttuu kaikki. Tämä pitää jokaisen naisen ymmärtää ennen kuin rupeavat tekemään lapsia. Onko miehesi aikuisten oikeasti vastuullinen, aikuinen mies vai niin kuin minä, joka leikkii lasten jalkapalloilla 40 v, koska.....no, koska olen henkisesti kypsymätön kakara :)
Siinä käy tasan tarkkaan niin, kuin nyt pelkäät. MIHIN SE KOIRA KARVOISTAAN PÄÄSEE, niinkuin vanha viisas sananlasku sanoo.
Ne menemiset ja äkkilähdöt sun muut liehumiset jatkuu. Jos haluat lapsen/ lapsia, sinä se tulet ne hoitamaan 95% , vaikka mies mitä lupaisi. Sitten kun vetoat lupauksiin( jos niitä nyt tulee) , olet se nalkuttava akka ja sitä suuremmalla syyllä mies menee menojaan ja lopulta etsii uutta vakoa, koska kyllä siinä naisella halut hiipuu, kun toinen ei välitä mitään toisen mielipiteistä.
Näitä on niin nähty ja kuultu.
Vierailija kirjoitti:
Tässä minun mielipiteeni ihan vain noiden kirjoitustesi perusteella... Teidän kannattaa tehdä lapsi vain, jos koet oikeasti rakastavasi miestä niin kovasti, että haluat olla juuri tämän miehen kanssa, eikä sinua haittaa se että saattaisit joutua hoitamaan lapset paljolti yksin. Eli siis jos lapsen saaminen on sinulle niin tärkeä asia, että haluaisit sen joka tapauksessa (vaikka sitten yksinhuoltajana) ja jos mieskin on sinulle niin tärkeä, ettet halua luopua hänestä. Silloin anna mennä ja toivo parasta.
MUTTA jos haaveenasi on taas sellainen lapsiperhe, jossa sinulla on miehenä myös lapsista kiinnostunut ja heihin kovasti painostava isä, niin sinun kannattaisi varmaan jättää nykyinen mies ja etsiä perhekeskeisempi mies tilalle. Kuten joku jo sanoikin, niin sinulla on vielä aikaa etsiä uusi mies lasten isäksi. Monia vuosia ei tosin ole aikaa, joten ratkaisu kannattaisi tehdä nyt heti. Suurin osa kun haluaa kuitenkin kai edes sen pari vuotta seurustella ennen lasten tekoa.
Olen osittain samaa mieltä. Lapsia kannattaa hankkia vain, jos on valmis kasvattamaan ne tarvittaessa yksinkin. Mutta tuosta "jos oikeasti rakastat miestä niin paljon" -osasta eri mieltä. Se rakkauden kiihkeys on huono syy hankkia lapsia silloin kun toinen on ilmeisen huonoa isämateriaalia. On ihan eri asia olla harkitusti yh kuin parisuhteessa käytännössä yh. Jälkimmäinen johtaa helposti uupumiseen ja lopulta kuitenkin sen rakkauden loppumiseen. Pikemminkin sanoisin niin päin, että vastuuttoman isäehdokkaan kanssa voi hankkia lapsia vain silloin kun oikeasti on valmis kasvattamaan ne yksin eikä ole liikaa tunteita pelissä. Silloin sen irtaantumisen voi tehdä ilman suurta draamaa. Tuo, että rakastaa niin paljon ettei voi kuvitellakaan muita vaihtoehtoja on tässä tilanteessa enemmänkin miinus kuin plussa, koska se heikentää ap:n harkintakykyä ja altistaa hänen päätöksille joiden kanssa hän ei sitten tosi paikan tullen pystykään elämään. Ja sitten kun ne päätökset seurauksineen iskee päin naamaa ja rakkaus kuihtuu yksin huutavan vauvan kanssa valvottuihin öihin, tulee riidat ja nälviminen. Se osallistumaton ei halua tulla kotiin huonoon ilmapiiriin senkään vertaa kuin ennen ja yksin arkea pyörittävä väsyy ja katkeroituu entisestään. Lopulta perhe hajoaa.
Minusta kaikkein huonoin vaihtoehto on hankkia lapsia suhteeseen, jossa tunteet on suuria mutta arki ei pelaa. Suuresta rakkaudesta lähtee se kaikkein suurin viha ja katkeruus ja kaikkein rumimmat erot. Ja siihen myllyyn ei soisi yhdenkään lapsen joutuvan.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla mies on täydellinen puoliso? Ei huomioi sinua, ei tee kotitöitä, ei tienaa rahaa, on itsekäs, katoille harrastuksiinsa ilmoitusasiana, ei ilmeisesti halua viettää vapaa-aikaansa sinun kanssasi?
Puhuu kauniita ja on hyvä sängyssä. Saan tarpeeksi usein.
T ap
Naapurissa asui jonkun aikaa suomalais-kreikkalainen pariskunta. Nainen kertoi miehen jäävän kotiin hoitamaan lasta sekä kotia. Aina kun tuli rapussa vastaan tällä oli hymy korvissa asti. Tietäähän nuo etelän miehet ;)
Osaavat laittaa ruokaa ja rakastella.