Elintaso on romahtanut sitten 80-luvun

"Ihmiset pystyi ostamaan rahalla mitä vaan ja matkustelemaan. Tavarapaljoutta ei ollut samalla tavalla kun nykyään mutta tuotteet oli laadukkaita.  Polttoaineiden hinnat oli pienet, kiesuus ne oli pienet. Ihmisillä oli ongelmia minne rahansa tunkea koska yli jäi niin paljon"

Puhutaanko nyt 80-luvun Suomesta? Yleensä tehtiin kahta työtä, jos joku osti asunnon. Ystäväni lapsi syntyi -84 ja hänen äidiltään meni puolet palkasta lapsen päivähoitomaksuihin, kun kunnallista päivähoito-oikeutta ei ollut kaikille. No, jos polttoaineiden hinnat oli pienit, niin harvalla oli autoja.

Omassa taloyhtiössä v. 84 autopaikat ammottivat tyhjyyttään, nyt arvotaan kuka niitä saa. Kolmioissa asuivat lapsiperheet 3-5 viiden lapsen kanssa ja myös kaksiot olivat perheen käytössä esim. 1-2 lapsisilla perheillä.

Nyt niissä asustavat sinkut tai avioparit lapsettomana.

Mä painoin rakennuksilla parhaimillaan pariakin duunia saman päivän aikana silloin 1980-luvulla ja rahaa tuli siinä määrin. Että kun yksiöstä aloitettiin ja vuosikymmenen lopulla olikin sitten sopivasti ennen 1990-luvun suurta talouslamaa Suomessa hankittuna Citystä 5 h ja keittiö. Palkat putosi ammaimiehillä yli puolella ja sitten vielä virolaisten myötä sekin vähä miltei kokonaan. Onneksi oli sentään velaton kämppä ja pystyi muutoinkin toteuttamaan itseään lähinnä harrastamalla kirppareita 2000-luvulla. Eläkettä ei tietenkään juurikaan synny koti-isänä mutta pitää koettaa pärjätä jatkossa vähän pienemmällä syytämisellä? Kuin joskus ennen silloin niin kovin paljon parempaan talousaiakan vielä etenkin.

Muistattehan kuitenkin, että 80-luvun jälkeen tuli lama. Tämäå on vähän sama, kuin olisitte eilen ottaneet pikavippiä, ja nyt kun se pitää maksaa takaisin, muistellaan että "olipa hyvä elintaso silloin kun oli se pikavippi lompakossa".

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 23:00"]

Muistattehan kuitenkin, että 80-luvun jälkeen tuli lama. Tämäå on vähän sama, kuin olisitte eilen ottaneet pikavippiä, ja nyt kun se pitää maksaa takaisin, muistellaan että "olipa hyvä elintaso silloin kun oli se pikavippi lompakossa".

[/quote]

Tuli lama joo, mutta ei ne 70-80-luvulla hankitut talot ja mökit mihinkään kadonneet vaikka hetken aikaa olisi ollut lomautettuna. Pahiten lama koetteli heitä jotka vasta yrittävät aloitella työuraa.

Itse 80-luvun lapsena muistan, kuinka paljon matkusteltiin perheen kanssa.

Nykyään omien lasten kanssa samanlaiseen matkusteluun ei ole varaa! Vaikka oma palkkani on varmasti parempi kuin äitini aikoinaan. Isäni ja mieheni palkat ovat suunnilleen samaa linjaa.

Asumisen laadun ja ruuat arvioisin samaan tasoon.

Monen lapsuuden ystävän kodissa tosiaan oli kodinhoitaja! Eipä enää.

Olen syntynyt 80-luvun alussa, mutta voi kuinka kaipaan sitä aikaa kun oli lankapuhelimet ja myymäläautolla käytiin ruokaostoksilla :')

"1980-luvulla olin lapsi, mutta 1990-luvusta on kokemusta. Silloin talomme kiinteistövero (upouuden) oli n. 160 markkaa vuodessa, tontin vuokra oli 500 markkaa. Nyt kiinteistövero on 300e vanhasta ruputalosta, tontti on oma. Sähkölasku oli 100 markkaa kuukaudessa, nyt 200e. Jne. On autoveroa jne. Ei nykyään pärjää ilman kännykkää ja nettiä, ja kuulun siihen työväestöön joka maksaa sen itse. Veroprosentti on kova, ei pelkkä vero "

Voi lapsuuden kultaiset muistot....

80-luvulla ei maksettu kiinteistöveroja, vaan se oli kadunhoitomaksu kunnalle (kadun kunnossapito). Kiinteistövero tuli 90-luvulla.

Olen ollut työelämässä 70-luvulta lähtien, eikä koskaan minun työhistorian aikana ole maksanut näin vähän veroja tai muita maksuja kuin tänä päivänä, vaikka tulotasoni on moninkertainen. Palkka- ja pääomantulojen verotus on laskenut vuosi vuodelta, samoin monet työantaja maksut.

Muistan hyvin, kun pienestä palkastani maksoin 35-37% veroa, jolla maksettiin eläkkeitä, koska työeläkelaki oli uusi ja Kansaneläkkeiden määrä suuri, samoin Suomi tarvitsi kipeästi rahaa teollistumiseen ja tieverkoston luonttin.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:37"]

Enää ei duunariperheet osta omakotitaloja. Yksinhuoltajista puhumattakaan. 80-luvulla se vielä onnistui.

[/quote]

Elintaso on noussut PALJON korkeammaksi kuin se oli 80-luvulla. 

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 23:00"]

Muistattehan kuitenkin, että 80-luvun jälkeen tuli lama. Tämäå on vähän sama, kuin olisitte eilen ottaneet pikavippiä, ja nyt kun se pitää maksaa takaisin, muistellaan että "olipa hyvä elintaso silloin kun oli se pikavippi lompakossa".

[/quote]

Tuli lama joo, mutta ei ne 70-80-luvulla hankitut talot ja mökit mihinkään kadonneet vaikka hetken aikaa olisi ollut lomautettuna. Pahiten lama koetteli heitä jotka vasta yrittävät aloitella työuraa.

[/quote]

Monelta löhti asunto alta koska EI ollut varaa maksaa kuluja niistä. 

"Muistattehan kuitenkin, että 80-luvun jälkeen tuli lama. Tämäå on vähän sama, kuin olisitte eilen ottaneet pikavippiä, ja nyt kun se pitää maksaa takaisin, muistellaan että "olipa hyvä elintaso silloin kun oli se pikavippi lompakossa"."

Juuri näin. Korkea elintaso saavuttiin velkarahalla, ikävä kyllä monessa perheessä elettiin VELAKSI kuin viimeistä päivää ja nyt lapset kuvittelevat sen olleen ihan "oikeata" elämää.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 23:20"]

"Muistattehan kuitenkin, että 80-luvun jälkeen tuli lama. Tämäå on vähän sama, kuin olisitte eilen ottaneet pikavippiä, ja nyt kun se pitää maksaa takaisin, muistellaan että "olipa hyvä elintaso silloin kun oli se pikavippi lompakossa"."

Juuri näin. Korkea elintaso saavuttiin velkarahalla, ikävä kyllä monessa perheessä elettiin VELAKSI kuin viimeistä päivää ja nyt lapset kuvittelevat sen olleen ihan "oikeata" elämää.

[/quote]

[/quote]

Ainoa vain että tuolloin kotitalouksilla oli velkaa 80 % vuosituloistaan ja nykyisin 120 %. Valtio oli tuolloin velaton, nyt lähes konkurssikypsä. Nyt jos koskaan tämä "korkea" elintaso on tehty velkarahalla.

"Tuli lama joo, mutta ei ne 70-80-luvulla hankitut talot ja mökit mihinkään kadonneet vaikka hetken aikaa olisi ollut lomautettuna. Pahiten lama koetteli heitä jotka vasta yrittävät aloitella työuraa."

Aika moni 80-luvun talo ja mökki jäi Arsenaalin (valtion roskapankki) hoteisiin, kun talon arvo laskin moninkertaisesti eikä enää maksukykyä löytynyt, kun korot huitelivat 18-20%:ssa. Tai jos talon sai myytyä, niin muistoksi jäi satojen tuhansien lainat ja moni takaaja maksaa yhä edelleen 80-luvun huumansa, pennittömänä. Muistelen omaisuusmassojen arvot olivat melkoiset ja yhä edelleen niitä kaupataan.

"Monen lapsuuden ystävän kodissa tosiaan oli kodinhoitaja! Eipä enää."

Se oli kyllä pakon sanelema juttu, koska naisten työssä käynti yleistyi ja puolisoiden yhteisverotus poistui, eikä kunnallista päivähoito-oikeutta ollut kaikille lapsille.

Muistan itse etsineeni kotiapulaisia "puhelinpylväistä" kun nuoret  kokemattomat tytöt tulivat kaupunkiin töihin. Koskaan ei tiennyt kelle lapsensa jättää. Joskus perheen omaisuuskin saattoi kadota kokonaan ja jäädä lapset hoitamatta ja kotiapulaisten vaihtuvuus oli suuri, kun seuraavaksi tehdastyö vei mennessään paremman palkan toivossa tai joskus jopa mies. Perhe jakoi kaikki apulaisen kanssa, niin perhe-elämänsä kuin kotinsa, myös vapaa-ajalla.

Toisen puolison palkka meni usein kotiapulaisen palkkoihin ja perhepäivähoitajallekin puolet palkasta. Onneksi nyt on luotettava kunnallinen päivähoito-oikeus lapsilla ja vielä lähes ilmainen.

Mulla oli ala-asteisenä levikset ja mokkanilkkurit, molemmat maksoi 500mk.

Tässä pitää huomioida myös pari kuluttamiseen ja markkinointiin liittyvää juttua. Jossain vaiheessahan tajuttiin se, että aikuisten markkinoille ei voida myydä rajattomasti tavaraa, joten tapahtui seuraavaa:

- 1.) Elektroniikan ja vaatteiden käyttöikää on tarkoituksella lyhennetty (tehdään huonoa laatua)

- 2.) On alettu valmistamaan ja markkinoimaan tuotteita entistä enemmän lapsille ja nuorille

Esim. 5-henkisellä perheellä oli 80-luvulla yksi (joillain ehkä kaksi) lankapuhelin, joka kesti vuosia. 5 vuotta vanha puhelin olisi ollut monen mielestä "melkein uusi". Nykyisin samaisella perheellä olisi väh. 5 puhelinta ja liittymää, joiden käyttöikä on tuskin 5 vuotta.

Kodinkoneet ja huonekalut ostettiin sillä silmällä, että ne ovat lähes "ikuisia". Uutta ostettiin, jos vanha hajosi, eikä sen takia, että me nyt vaan kyllästyttiin jo tähän pari vuotta vanhaan sohvaan. Lastenhuoneita ei "sisustettu" vaan ostettiin välttämättömät tai kierrätettiin vanhoja huonekaluja. 

Lapsiin menee nykyään huomattavasti enemmän rahaa kuin ennen. Osittain tämä on tietysti tarkoituksella luotu tilanne, koska lapset on alettu nähdä kuluttajina ja heille on helppo markkinoida. 

Mitä nyt -81 syntyneenä muistan niin ei meillä kotona mitenkään hienoa ollut, maaseudulla mutta ei peltoa tai eläimiä. Vanhemmat suht varmoissa mutta ei mitenkään isorahaisissa töissä julkisella sektorilla. Ensin muutettiin kaupungissa vuokralta isompaan vuokralle ja sitten se oma pieni ja joka nurkasta vetävä talo mitä talkoilla remontoitiin pahimmat paikat, se varmaan maksettiin kyllä lopulta nopeasti omaksi. Ei käyty ulkomailla eikä ollut kalliita harrastuksia ja auto halvin mikä liikkui. Onnellista aikaa siitä huolimatta, en osannut olla oikein kateellinenkaan isojen tilojen kavereille vaikka niillä oli kaikkea enemmän kun pääsin kuitenkin mukaan. Monissa pelkällä puulla lämpiävissä töllinröttelöissä asui todella mitättömillä rahoilla ikäloppuja monivaivaisia leskiä, pariskuntia tai sisaruksia. En tiedä eikö ollut kotihoitoa tai olisiko vanhainkotiin meno maksanut vai halusiko ne vaan kitua siellä kotonaan, osa kaivosta nostettavalla vedellä ja ulkohuussilla. Muutamat harvat rakensi uusia hienoja taloja, käytännössä aina perheitä joissa vähintään mies oli yrittäjä ja teki pitkää päivää ja varmasti joku sai hiukan myöhemmin valuuttalainoissa näpeilleenkin.

Jouduin sitten kauhuamaani kaupungin betonikuutioon itsekin 10 vuodeksi kun tuli aika lähteä kotoa, mutta onneksi on taas tontti ja (vanha mutta toimiva) talo sopivan matkan päässä isolta kirkolta. Ja 20 vuotta lainaa, mutta töitä niin paljon kuin jaksaa tehdä, tosin niin syövää että se jaksaminen loppuu luultavasti ennen kuin työ loppuu, palkka lähempänä keskiarvoa kuin mediaania. Ja on kaikki härvelit ja enemmänkin mitä ehtii ja huvittaa harrastaa. Ehkä vaihdan yrittäjäksi jossain vaiheessa kun on tarpeeksi varmuutta.

Autot on parempia, talot on parempia, tietoliikenteestä tai -tekniikasta nyt ei tarvitse edes puhua, on rahaa harrastaa. En heti sanoisi että menee huonommin. Vanhemmat on sittemmin eronneet, toinen makselee suht hiljattain rakentamaansa taloa viimeiset vuodet ennen eläkettä ja toinen on uuden kumppanin kanssa onnistunut sijoittamaan niin että voinee sanoa jo varakkaaksi.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 23:09"]

Monen lapsuuden ystävän kodissa tosiaan oli kodinhoitaja! Eipä enää.

[/quote]Kertoo osaltaan kodinhoitajien palkkojen pienuudesta ja isosta elintasokuilusta.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:33"]

Pääkaupunkiseudulla ei ollut mitään rajaa. Kaikilla piti olla isoja maastureita ja uusia autoja. Kaikilla oli hyvät liksat. Sossuasiakkaille tiedoksi, silloin sossu maksoi asuntolainojen lyhyennykset, hesarin ja tv-luvan jne

[/quote]

Maastureita 80-luvulla? Älä viitsi...

[/quote]

Vaikea ihmisen on ymmärtää joka ei ole sitä aikaa elänyt, joo. Maasturit oli verovapaita. Eli niissä oli autovero 0. Samonin jenkkifarmarit.Siksi niitä oli sitten joka iikalla. 

Eihän maaseudulla ole tänä päivänäkään kaikilla vesivessoja maaseudulla.