Häpeätkö graduasi?

Hiukan hävettää, mut nyt osaan paremmin nauraa sille tekeleelle. Mulla myös muutoin kaikki arvosanat erinomaisia, mutta gradun tein työn ohessa puolihuolimattomasti. Hyvä kun sain sen edes läpi. Kyllä se kaiveli jonkun aikaa koska nuorempana halusin tutkijaksi ja olisin osannut tehdä hyvän gradun jos olisin keskittynyt. Nykyisin työelämässä menee silti paremmin kuin suurimmalla osalla niistä opiskelukavereista, joilla arvosana oli parempi. Ei siis mikään ratkaiseva tekijä ainakaan uran kannalta.

Tottakai häpeän. Esitystilanteessa esitin kuollutta.

En häpeä, sain ihan hyvän arvosanan (M) laitokselta, jonka opettajilta kuulemma on vaikea saada hyviä arvosanoja. Sikäli taas kenkuttaa, että gradustani ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään hyötyä, vaan se tulee pölyttymään yliopiston kirjastossa hamaan maailman tappiin. 

Häpeän sitä, että graduni on niin lyhyt. Sivuja on vain hieman päälle 40. Tuntuu, että monen mielestä gradun hyvyyden mitta on sivumäärä. Mitä paksumpi, sen parempi. Tämä ei kuitenkaan ole minusta riippuvainen seikka, vaan meidän laitoksella gradu on tarkoitus kirjoittaa artikkelimuotoon. Siis vaikka olen tehnyt tutkimuksen kohtuu laajalla aineistolla, tutkimusraportti piti typistää tooooosi lyhyeksi. Ei helppo homma sekään. Itse olen siis ihan tyytyväinen graduuni, mutta tosiaan moni tuntuu ajattelevan, että se on jotenkin huono, kun kirjallinen osuus on niin lyhyt.

No, häpeän vähän koska se on vielä niin tuoreessa muistissa, en esimerkiksi ole pystynyt lukemaan sitä palautuksen jälkeen. Olen kuitenkin ihan hemmetin ylpeä että sain sen tehtyä kunnialla (arvosana 4/5), vaikka tein samalla 40+ viikkotuntia töitä (ja töissä en siis saanut sitä tehdä). Ja on siinä jotain ihan hyvääkin, teoriaosuudesta olen oikeasti todella ylpeä. Parasta tietysti on se, että se on tehty ja kansissa. 

2

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:27"]Ei sitä kukaan lue
[/quote]

Esseitä ja tenttivastauksia kukaan tuskin lukee senkään vertaa, mutta kyllä mua on toisinaan vähän hävettänyt niitä jättäessä. Arvosanani ovat kuitenkin pääasiassa olleet ihan hyviä, häpeäminen liittyykin enemmän itse arviointiin kuin siihen että ajattelisin juuri sinun ne lukevan ja nauravan.

Häpeän dippatyötäni enkä mielelläni näytä sitä kenellekään. Töissä se on varmaan ainoa gradu/dippatyö, jota ei ole työpaikan hyllyssä. Olen myös iloinen siitä, että työn valmistumisen jälkeen sukunimeni on muuttunut eli sitä ei tiedä minun työkseni.

Sain arvosanaksi 5/5 ja kaksi sivua proffan tai sen myös arvioineen tutkijan kehumista. He eivät kuitenkaan tunne sovellusaluetta ja sen puolen käsittely ei työssä ole erityisen hyvä. Menetelmän soveltaminen ja uuden luominen, minkä proffa toki tuntee, oli työssä erinomainen ja siksi se sai hyvän arvosanan.

Ei oo kukaan kysellyt ikinä. Sain B:n ja C:n välistä vai mikä lienee  eli aika paskahan se oli. En itsekään enää muista sen tuloksia. Mulla on kaksikin koulutusta ja ei ole ollut aikaa eikä kiinnostusta eikä ehkä kykyäkään parempaan. Ala on tosin sellainen, josta E on jo huippuarvosana ja L ei ole saanut kai kukaan....

Jännä, että tämä kysymys oli täällä, sillä juuri tänään taas vaihteeksi mietin, kuinka nolo graduni on. Sain siitä vielä hyvän arvosanan (E), joka on siis toisiksi paras yliopistoarvosana ennen L:ää, jota ei ainakaan meidän laitoksella kukaan ikinä saa. Jos saa, voi pienin muutoksin yrittää suoraan väikkäriksi, eli siis hyvin harvinaista. Jotenkaan en vaan koe, että ansaitsin tuon E:n. Suolsin vaan paljon kaikkea omaa tulkintaa ihan mutuna. Teoriapohja oli todella ohutta. Haastattelut olivat kamalan pinnallisia. Mulla on sellaista matkasaarnaajan vikaa, eli kun saan päähäni jonkun aiheen, tykitän siitä aika uskottavasti ja oikeasti ihan hurmoksessa, vaikken kauhean syvällisesti tietäisi aiheesta ja uskon itsekin teeseihini. Tuntuu, että gradun kanssa kävi vähän samoin. Luulen, että hienot päätelmäni olisi todella helppo kumota, jos joku vaivautuisi.

Tai sitten mulla on vaan huono itsetunto. Aina olen saanut helposti hyviä arvosanoja enkä siksi osaa niitä kauheasti arvostaa. Niitä vain tulee.

Jätin gradun tänä aamuna. Hävettää valtavasti. Osa materiaalista (jonka olin alun perin siihen toivonut) oli äärimmäisen vaikeaa analysoitavaa. Harrastan pitkiä, monimutkaisia virkkeitä, joita koetin lyhennellä. Proffa ehti sen verran katsoa, että sanoi menevän läpi.

Viimeistelin loppukatsausta tänä aamuna ja tuntuu, että hiomista olisi ollut.

En todellakaan! Palattuani 15 vuoden kulutta yliopistolle, se ei vaatinut kummoistakaan täydennystä väitöskirjaksi. Toki olin saanut pro gradustani laudaturin.

En häpeä. Ihan keskinkertainen tuotos. Riitti minulle.