Lue keskustelun säännöt.
Häpeätkö graduasi?
28.09.2014 |
Otsikossa se kysymys onkin! Itse olen juuri palauttamassa graduani tarkistukseen, mutta tuntuu että saan hävetä silmäni päästä. Proffa kuitenkin antanut luvan jättää gradun arvosteluun, joten kait se hyväksytty on...
Kommentit (53)
No en ole siitä kauhean ylpeäkään. San arvosanaksi vain N:n. Ei sitä onneksi ole koskaan sen jälkeen kysyttykään, koska jatkoin samassa työpaikassa palautuksen jälkeen. Toki kopion papereiista jouduin toimittamaan vakinaistamisen yhteydessä, mutta luullakseni en tule sitä enää juur tarvitsemaan. Jos työpaikkaa vaihdan seuraavaksi riittää että on pätevä ja sen jälkeen työkokemus ja muu meriitti kun gradun arvosana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä alan ihmisiä te olette ja millaisen arvosanan saitte gradusta? Kyseleepi AP
En häpeä näin yli 10 vuoden jälkeenkään, se oli sen ajan tuotos.
En häpeä, tuskin sitä on kukaan lukenutkaan. Ainoastaan ottaa päähän että nykyisillä tiedonkeruumenetelmillä (netti, mobiilikyselyt) olisin saanut parempaa aineistoa. Gradussa oli kämäset haastattelut, kun ei parempaakaan ollut tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän, koska aihe ei ole kummoinen, ennemminkin siitä näkee että kunnianhimoa ja yritystä ei ole ollut, pointtina vaan tehdä jonkinlainen työ. Sain kuitenkin C:n joka on ihan keskivertoarvosana ja tarkoittaa, että ihan kammottavia mokia siinä ei ole, mutta kullä mua silti se vähän hävettää.
Keskiverto arvosana siitä tuli enkä todellakaan edes panostanut siihen paljon. Ei sitä kukaan ole kysellyt ja käsittääkseni voisin jatkaa opintojakin "tuon varjolla." Aiheen valitsisin nyt toisin, mutta samapa tuo-se oli sitä hetkeä ja aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En häpeä vaikka tiedän että diplomityöni on melkoisen juosten kustu. Pääasia oli valmistua ja saada riippakivi pois roikkumasta. Työelämässä oli ollut tuossa vaiheessa jo 7v.
3/5 tuli. Kukaan ei koskaan ole sen perään kysellyt.
En häpeä, se oli vain yksi opintojakso muiden joukossa. Tuskinpa sitä kukaan jaksaa ajatuksella lukea alusta loppuun. Arvosana 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä häpeän kyllä. Gradusta on jo vuosia ja sain siitä hyvän arvosanan (E:n). Sain siitä jotenkin niin huonoa palautetta muuten ja koin, etten joutunut tekemään työn eteen tarpeeksi. Toisaalta musta tuntuu vähän siltä, että muutenkin koko ajan olen jotenkin saanut kaikki hyvät arvosanat peruskoulusta lähtien ansaitsematta.
Ehkä siinä on myös sitä, että muuten ei ole annettu mitään palautetta tai huomattu mitenkään ihmisenä, joten itsetunto on heikoilla. Lisäksi monet kaverit ovat myös tällaisia hikareita, joilla myös on ollut hyvät arvosanat kaikessa. Olen miesvaltaiselta matemaattiselta alalta. Itse asiassa haudon alanvaihtoa, kun työ on taas katkolla ja työllistyminen epävarmaa muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:27"]
Ei sitä kukaan lue
[/quote]
Tuskin siitä monen kohdalla onkaan kyse. On tietenkin kivaa, että jotkut kykenevät suhtautumaan asiaan noin etäisesti. Itse saatan hävetä joskus esimerkiksi ajatuksiani, vaikka eihän niitä kukaan kuule. Ja graduani häpeän siksikin, että petin itseni: minun olisi pitänyt pystyä parempaan. En tarkoita arvosanaa tai muita suorituksia vaan sitä tasoa, jonka asetan itselleni ja omalle toiminnalleni.
Tiedän, että kamppailen tyypillisen kiltin ja näkymättömän tytön ongelmasta, jossa mikään ei riitä. Tiedän, että niin kamppailee tosi moni muukin akateemisen tutkinnon suorittanut.
Sitä taasen en tiedä, miksi kävin tähän nyt tällä tavalla avautumaan. Ehkä alkoi ärsyttää tuo merkityksettömien itsestäänselvyyksien laukominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeän jonkin verran, lähinnä se hävettää, että en pystynyt gradussa parhaimpaani, vaikka olin innoissani aiheesta ja siinä oli potentiaalia luoda jatko-opinnoillekin pohjaa. Lopulta vielä töiden takia oli pakko vain palauttaa sellainen versio, josta olisin halunnut edes hioa kieliasua ja muutamia yksityiskohtia sujuvammiksi, että edes kuulostaisin vähän fiksummalta, vaikka itse sisältöhän se suurin ongelma on.
Arvosanani oli ihan hyvä, vaikka olisinkin halunnut sen L:n. En vain tykkää ajatuksesta, että joku lukisi graduani ja ajattelisi, että noinko tyhmä minä olen, vaikka oikeasti tiedän itsekin että olisin pystynyt parempaan ja olisin halunnut vielä korjata sieltä virheitä.
Mitä tuota häpeämään, kun se on kuitenkin hyväksytty keskinkertaisella arvosanalla. En mitään taivaita tavoitellutkaan, tunsin omat resurssini ja kapasiteettini riittävän hyvin.
On se vähän nolo. Miksette laita asteikkoa. En tiedä miten hyvä on vaikka n tai l. Itse sain 4/5.
En ole kirjoittanut gradua, mutta opinnäytetyön (about sama asia kuin kandi) ja häpeän sitä yli kaiken. Huonosti tehty, lähinnä koulustressin takia. Läpi meni, mutta en kyllä oke siitä ylpeä.
En! Olen oikeastaan aika ylpeä gradustani. Se on hyvin tehty, ja mielestäni loin siinä aidosti jotain uutta. Ehkä aavistuksen kuitenkin vaivaannuttaa se, että käsittelin joitakin kysymyksiä liian teoreettisesti. Nyt, kun olen ollut useamman vuoden työelämässä, niin niiden tiettyjen aiheiden teoreettinen pyörittely tuntuu hieman lapselliselta.
Itse sain gradustani kiitettävän arvosanan, mikä oli ihan hyvä tulos ottaen huomioon, että gradu koski romaania, jota en jaksanut koskaan lukea loppuun. :-)
Eiköhän niitä kaikki häpeä, joilla ylipäätään on häpeämiseen taipumusta. Muut sitten ajattelevat, että paskaaks tässä, onpahan tehty.