Lue keskustelun säännöt.
Miten toimisit tässä tilanteessa? Parisuhdeongelma
27.08.2021 |
Meillä on pieni lapsi ja mies ei ole koskaan suostunut hoitamaan yöheräämisiä tai aikaisia aamuheräämisiä lapsen kanssa niin että saisin joskus nukkua kunnolla. Asiasta on puhuttu ja riideltykin monta kertaa ja sain neuvolan kautta jopa jonkun sellaisen perhetyöntekijän sanomaan miehelle että hänen täytyy välillä hoitaa näitä heräämisiä jotta saan nukkua. Mutta ei, mies ei suostu. Hän ei yksinkertaisesti tunnu haluavan vaikka miten asian tärkeyttä hänelle selittäisi.
Miten toimisit? Myönnän miettiväni jo eroa mutta onko tämä eroamisen arvoinen asia sitten :( ...
Kommentit (136)
Ei anna itkeä vaan tuo lapsen kylpyhuoneeseen minulle kun olen suihkussa ja häipyy. Ap[/quote]
Tämä olisi riittänyt itselle että olisin hyvin tyynesti pakannut kamani ja lähtenyt. Tuo on enemmän kuin törkeää käytöstä mieheltäsi. Selkeästi osoittaa lapsen olevan vain sinun "ongelma". Tuollainen käytös ei lopu, usko pois. On siis aika kertoa miehellesi että olette siinä pisteessä että asia muuttuu nyt tai jatkatte vanhemmuuttanne eri osoitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin olet raahannut jonkun perhetyöntekijän nuhtelemaan aikuista miestä. En ole nyt ihan varma, miten voitte tuosta päästä yli...Ajattelepas, jos miehesi toisi jonkin ulkopuolisen kunnan oikeassa-olijan torumaan sinua siitä, että et tee tarpeeksi ravitsevaa ruokaa teille, tai vastaavaa?
En osaa sanoa, miten tuosta mennään yli, mutta sen tiedän, että kun oikein kovasti keskittyy johonkin negatiiviseen, niin se tuppaa pahenemaan. Ainakin voisit viedä mukulan mummolaan yhdeksi yöksi ja sitten tietenkin nukut päiväunet säännöllisesti. Ala hienovaraisesti "opettaa" lasta nukkumaan pidempiä ja pidempiä jaksoja. Päivällä paljon ruokaa, että yöllä ei herää nälkään ja paljon aktiviteetteja päiväsaikaan, ulkona mahdollisimman paljon jne.
En ole raahannut nuhtelemaan vaan puhuin neuvolassa väsymyksestäni kun en saa koskaan nukkua kunnolla ja neuvola ehdotti sellaista perhetyötä avuksi ja sanoin joo ja itse ne sitten sanoi miehelle mitä sanoi. Ap
Selvä, mutta lopputulos oli kuitenkin se, että ulkopuolinen henkilö tuli kertomaan miehellesi, että hän tekee väärin. Se ei voi olla hyväksi teidän suhteellenne ja todennäköisesti pahensi tilannetta. Sinuna keskittyisin siihen, mitä miehesi tekee teidän hyväksenne ja yrittäisin enemmän nähdä miehen siinä samassa valossa, kuin ennen lasta. Kerroit, että hän on auttanut sinua paljon aikaisemmin. Ei hän ole muuttunut psykopaattinarsistiksi lapsen tultua. Yritä panostaa siihen, että voit nähdä teidät yksikkönä, jossa molemmat tekevät parhaansa. Ja yritä keksiä keinoja, joilla itse jaksaisit paremmin. Ja tietysti huomioit kaikki, mitä mies tekee lapsen kanssa ja olet iloinen niistä.
Eli sinun mielestä minun pitää olla välittämättä siitä että mies ei koskaan suostu hoitamaan lapsen yöheräämisiä tai aikaisia aamuheräämisiä niin että edes joskus saisin nukkua kunnolla? Ap
Jos vain herätät miehesi silloin kun itse joutuisit muuten nousemaan niin mitä sitten tapahtuu? Eikö suostu nousemaan siitä vai mitä?
Ei suostu nousemaan. Jos yritän pakottaa niin tulee riita eikä silti suostu. Ap
Mutta sitten hän on joka tapauksessa hereillä. Jatkat vain sinnikkäästi hänen herättämistään riitojenkin uhalla niin ehkä hän vähitellen tajuaa että joutuu heräämään joka tapauksessa otti sitten vastuuta lapsen hoidosta silloin tai ei.
Tästä on riidelty jo monta monta kertaa eikä asia muuksi muutu. Ap
No jos olet päättänyt vakaasti näin olevan niin sitten sinun on turha kysellä enää mitään. Joko hyväksyt tilanteet ja elät sen kanssa tai sitten eroat.
Mutta epäilen että miehesi on vain huomannut että sopivalla vastarinnalla hän saa tahtonsa läpi ja sinä luovutat.
Mitä voin vielä tehdä? Olen pyytänyt, pyytänyt, keskustelut, pyytänyt, suuttunut monta kertaa, huutanutkin (mistä en ole ylpeä), vaatinut, pyytänyt neuvolasta ja perhetyöstä apua, yrittänyt pakottaa monta kertaa (pakenemalla yksin aamulla suihkuun esim) jne. En minä luovuttaa halua mutta keinot alkaa olla loppu. Ap
Vai onko niin että et olet silti vain jaksanut rakastaa ja jotenkin ymmärtää miestäsi vaikka hän kohtelee sinua epäkunnioittavasti?
On niin. Ap
Puhutko miehellesikin aina vain hyvin lyhyillä toteavilla lauseilla kuten täällä vastailet?
En. Minulla on nyt vain pari muutakin hoidettavaa asiaa tässä niin en ehdi kirjoittaa joka kommenttiin niin pitkästi. Ap
No sitten kun ehdit niin ehkäpä kertoisit hieman laajemmin että miten se miehesi sitten osallistuu sen lapsen hoitoon silloin kun osallistuu. Tapahtuuko se oma-aloitteisesti ja mielellään vai vain jostain pakosta? Kuinka paljon sitä hoitoa on ja milloin?
Vierailija kirjoitti:
Miehesi käyttää väkivaltaa sinua kohtaan, mikäli tilanteenne on oikeasti tuollainen.
Tämä. Tämä on oikea vastaus ikävä kyllä.
Väkivalta alkaa yleensä jonkin sitoutumisaskeleen jälkeen, tyypillisesti juuri lapsen syntymä, naimisiinmeno tms. Silloin kun väkivaltainen osapuoli olettaa toisen olevan nalkissa ja kykenemätön lähtemään enää.
Ap, olet parisuhdeväkivaltaisessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin olet raahannut jonkun perhetyöntekijän nuhtelemaan aikuista miestä. En ole nyt ihan varma, miten voitte tuosta päästä yli...Ajattelepas, jos miehesi toisi jonkin ulkopuolisen kunnan oikeassa-olijan torumaan sinua siitä, että et tee tarpeeksi ravitsevaa ruokaa teille, tai vastaavaa?
En osaa sanoa, miten tuosta mennään yli, mutta sen tiedän, että kun oikein kovasti keskittyy johonkin negatiiviseen, niin se tuppaa pahenemaan. Ainakin voisit viedä mukulan mummolaan yhdeksi yöksi ja sitten tietenkin nukut päiväunet säännöllisesti. Ala hienovaraisesti "opettaa" lasta nukkumaan pidempiä ja pidempiä jaksoja. Päivällä paljon ruokaa, että yöllä ei herää nälkään ja paljon aktiviteetteja päiväsaikaan, ulkona mahdollisimman paljon jne.
Eli joko joustaa se kaksivuotias tai sitten se loppuväsynyt äiti, koska aikuista oikeustoimikelpoista miestä ei missään nimessä voi vaatia tekemään osaansa. Just. Ja sitten ihmetellään kun niin moni nainen ei halua lapsia, eikä välttämättä edes sitä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin olet raahannut jonkun perhetyöntekijän nuhtelemaan aikuista miestä. En ole nyt ihan varma, miten voitte tuosta päästä yli...Ajattelepas, jos miehesi toisi jonkin ulkopuolisen kunnan oikeassa-olijan torumaan sinua siitä, että et tee tarpeeksi ravitsevaa ruokaa teille, tai vastaavaa?
En osaa sanoa, miten tuosta mennään yli, mutta sen tiedän, että kun oikein kovasti keskittyy johonkin negatiiviseen, niin se tuppaa pahenemaan. Ainakin voisit viedä mukulan mummolaan yhdeksi yöksi ja sitten tietenkin nukut päiväunet säännöllisesti. Ala hienovaraisesti "opettaa" lasta nukkumaan pidempiä ja pidempiä jaksoja. Päivällä paljon ruokaa, että yöllä ei herää nälkään ja paljon aktiviteetteja päiväsaikaan, ulkona mahdollisimman paljon jne.
En ole raahannut nuhtelemaan vaan puhuin neuvolassa väsymyksestäni kun en saa koskaan nukkua kunnolla ja neuvola ehdotti sellaista perhetyötä avuksi ja sanoin joo ja itse ne sitten sanoi miehelle mitä sanoi. Ap
Selvä, mutta lopputulos oli kuitenkin se, että ulkopuolinen henkilö tuli kertomaan miehellesi, että hän tekee väärin. Se ei voi olla hyväksi teidän suhteellenne ja todennäköisesti pahensi tilannetta. Sinuna keskittyisin siihen, mitä miehesi tekee teidän hyväksenne ja yrittäisin enemmän nähdä miehen siinä samassa valossa, kuin ennen lasta. Kerroit, että hän on auttanut sinua paljon aikaisemmin. Ei hän ole muuttunut psykopaattinarsistiksi lapsen tultua. Yritä panostaa siihen, että voit nähdä teidät yksikkönä, jossa molemmat tekevät parhaansa. Ja yritä keksiä keinoja, joilla itse jaksaisit paremmin. Ja tietysti huomioit kaikki, mitä mies tekee lapsen kanssa ja olet iloinen niistä.
Niin, onhan se herraparatkoon kauheaa, että kun mies on laiskuuttaan ja välinpitämättömyyttään antanut tilanteen kärjistyä siihen pisteeseen että viranomaiset näkevät aiheelliseksi puuttua, että ne viranomaiset tosiaan puuttuvat ja miehen ego saa neuvomisesta kauhean kolahduksen. Kun tosiaan se miehen ego on se maailman tärkein asia, eikä siinä lapsen tai puolison/lapsensa äidin tilanne tunnu missään. Oikeasti pitäisi tuolle lapselle tehdä selväksi, että nyt pitää ryhdistäytyä kun iskää ei nyt huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan kyse siitä, ettei mies osaa tyynnyttää itkevää lasta? Ehkä hän ei edes kestä itkua kovin hyvin? Miten tähän saisi hänelle lisää itseluottamusta? Miten lapsen ja miehen keskinäistä suhdetta saisi paremmaksi niin, että lapsi luottaisi mieheen enemmän ja tyyntyisi myös hänen sylissään eikä pelkästään sinun?
Auttaisiko, että alat ottaa viikonloppulomia ja jätät lapset silloin miehen hoidettavaksi ilman, että paimennat liikaa. Eli mies joutuu itse ottamaan vastuuta. Tuo irtiottotilanne ei saisi mennä siihen, että joudut ylihuolehtimaan ja määräät kaikesta.
Ap ei ole vastannut siihen että miten mies lasta muuten hoitaa. Mutta jos oletetaan että, hoitaa, ja ongelma on vaan yöheräilyt ja aikaiset herätykset, niin se ei oikeastaan parane erolla. Silloin joudut myös heräilemään ja hoitamaan kaiken muunkin.
Täällä on monta kertaa sanottu, että mene hotelliin. Et kerro miehelle edes mihin kaupunkiin, menet hotelliin pariksi yöksi ja laitat puhelimen kiinni. Aikuinen mies pärjää lapsensa kanssa pari yötä.
Tai laitat kovan kovaa vastaan ja sanot että joko tilanne muuttuu tai sitten erotaan.
(Ja laita nyt edes kylppärin ovi lukkoon kun menet karkuun sinne suihkureissulle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä saman tyyppinen tilanne, et ole Ap siis yksin. Lapsi kohta 2-vuotias. Olen hoitanut yöt ja aamut 95 %:sti. Välillä olen viikonloppuisin herättänyt miehen yöllä nukuttamaan lasta, jos olen ollut aivan rättiväsynyt itse. Joinakin kertoina mies on onnistunut nukuttamaan lapsen ihan hyvin ja välillä ei, jolloin hän on turhautunut ja olen itse lopulta joutunut hoitamaan homman kuitenkin. Mies ei herää lapsen itkuun tai muuhun ääntelyyn, koskaan, on niin sikeäuninen ja nukkuu aamuisin pari tuntia pidempään, kuin minä ja lapsi. Mieheni on saanut omasta kodistaan mallin, jossa isä ei ole juurikaan osallistunut lasten hoitoon. Koitan siksi huomata hyvät asiat ja miehen osallistumisen muun päivän aikana lapsen kanssa puuhailuun vaikka itse joudun hoitamaan suurimman osan asioista. Koitan nukkua päiväunet pari kertaa viikossa, jotta jaksan jotenkin päin arjen pyöritystä. Mietin myös lähestyvää töihin paluuta, että miten silloin jaksan, jos lapsi vielä heräilee öisin. Eroa olen joskus väsyneenä miettinyt mutta näen miten tärkeä isä on lapselle, joten katson vielä, jos tilanne muuttuisi pikkulapsivaiheen jälkeen paremmaksi. Tilanne on epäreilu enkä myöskään osannut aavistaa tätä ennen lapsen syntymää (en muutenkaan tiennyt miten monin tavoin arki muuttuu lapsen myötä, en silti vaihtaisi entiseen, rakastan lasta ja yhteiset hetket pienen kanssa on arvokkaita ja ihania). Täällä joku ehdotti, että isä voisi hoitaa illan kuviot lapsen kanssa, jos äiti hoitaa aamut. Meillä se ehkä voisi onnistua, pitänee kokeilla edes joinakin iltoina viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin olet raahannut jonkun perhetyöntekijän nuhtelemaan aikuista miestä. En ole nyt ihan varma, miten voitte tuosta päästä yli...Ajattelepas, jos miehesi toisi jonkin ulkopuolisen kunnan oikeassa-olijan torumaan sinua siitä, että et tee tarpeeksi ravitsevaa ruokaa teille, tai vastaavaa?
En osaa sanoa, miten tuosta mennään yli, mutta sen tiedän, että kun oikein kovasti keskittyy johonkin negatiiviseen, niin se tuppaa pahenemaan. Ainakin voisit viedä mukulan mummolaan yhdeksi yöksi ja sitten tietenkin nukut päiväunet säännöllisesti. Ala hienovaraisesti "opettaa" lasta nukkumaan pidempiä ja pidempiä jaksoja. Päivällä paljon ruokaa, että yöllä ei herää nälkään ja paljon aktiviteetteja päiväsaikaan, ulkona mahdollisimman paljon jne.
En ole raahannut nuhtelemaan vaan puhuin neuvolassa väsymyksestäni kun en saa koskaan nukkua kunnolla ja neuvola ehdotti sellaista perhetyötä avuksi ja sanoin joo ja itse ne sitten sanoi miehelle mitä sanoi. Ap
Selvä, mutta lopputulos oli kuitenkin se, että ulkopuolinen henkilö tuli kertomaan miehellesi, että hän tekee väärin. Se ei voi olla hyväksi teidän suhteellenne ja todennäköisesti pahensi tilannetta. Sinuna keskittyisin siihen, mitä miehesi tekee teidän hyväksenne ja yrittäisin enemmän nähdä miehen siinä samassa valossa, kuin ennen lasta. Kerroit, että hän on auttanut sinua paljon aikaisemmin. Ei hän ole muuttunut psykopaattinarsistiksi lapsen tultua. Yritä panostaa siihen, että voit nähdä teidät yksikkönä, jossa molemmat tekevät parhaansa. Ja yritä keksiä keinoja, joilla itse jaksaisit paremmin. Ja tietysti huomioit kaikki, mitä mies tekee lapsen kanssa ja olet iloinen niistä.
Jo se, että tuossa tilanteessa yhtään kenenkään tarvitsee kertoa miehelle, että hän toimii väärin, on hälyttävää! Normaalilla aivotoiminnalla varustettu ihminen ymmärtäisi sen sanomattakin, tosin normaalin ihmisen kanssa tuohon tilanteeseen ei olisi päädytty. Minä eroaisin, jos mieheni olisi noin kyvytön asettumaan muiden asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin olet raahannut jonkun perhetyöntekijän nuhtelemaan aikuista miestä. En ole nyt ihan varma, miten voitte tuosta päästä yli...Ajattelepas, jos miehesi toisi jonkin ulkopuolisen kunnan oikeassa-olijan torumaan sinua siitä, että et tee tarpeeksi ravitsevaa ruokaa teille, tai vastaavaa?
En osaa sanoa, miten tuosta mennään yli, mutta sen tiedän, että kun oikein kovasti keskittyy johonkin negatiiviseen, niin se tuppaa pahenemaan. Ainakin voisit viedä mukulan mummolaan yhdeksi yöksi ja sitten tietenkin nukut päiväunet säännöllisesti. Ala hienovaraisesti "opettaa" lasta nukkumaan pidempiä ja pidempiä jaksoja. Päivällä paljon ruokaa, että yöllä ei herää nälkään ja paljon aktiviteetteja päiväsaikaan, ulkona mahdollisimman paljon jne.
En ole raahannut nuhtelemaan vaan puhuin neuvolassa väsymyksestäni kun en saa koskaan nukkua kunnolla ja neuvola ehdotti sellaista perhetyötä avuksi ja sanoin joo ja itse ne sitten sanoi miehelle mitä sanoi. Ap
Selvä, mutta lopputulos oli kuitenkin se, että ulkopuolinen henkilö tuli kertomaan miehellesi, että hän tekee väärin. Se ei voi olla hyväksi teidän suhteellenne ja todennäköisesti pahensi tilannetta. Sinuna keskittyisin siihen, mitä miehesi tekee teidän hyväksenne ja yrittäisin enemmän nähdä miehen siinä samassa valossa, kuin ennen lasta. Kerroit, että hän on auttanut sinua paljon aikaisemmin. Ei hän ole muuttunut psykopaattinarsistiksi lapsen tultua. Yritä panostaa siihen, että voit nähdä teidät yksikkönä, jossa molemmat tekevät parhaansa. Ja yritä keksiä keinoja, joilla itse jaksaisit paremmin. Ja tietysti huomioit kaikki, mitä mies tekee lapsen kanssa ja olet iloinen niistä.
Jo se, että tuossa tilanteessa yhtään kenenkään tarvitsee kertoa miehelle, että hän toimii väärin, on hälyttävää! Normaalilla aivotoiminnalla varustettu ihminen ymmärtäisi sen sanomattakin, tosin normaalin ihmisen kanssa tuohon tilanteeseen ei olisi päädytty. Minä eroaisin, jos mieheni olisi noin kyvytön asettumaan muiden asemaan.
Tottakai se ymmärtää. Sitä ei vain kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin olet raahannut jonkun perhetyöntekijän nuhtelemaan aikuista miestä. En ole nyt ihan varma, miten voitte tuosta päästä yli...Ajattelepas, jos miehesi toisi jonkin ulkopuolisen kunnan oikeassa-olijan torumaan sinua siitä, että et tee tarpeeksi ravitsevaa ruokaa teille, tai vastaavaa?
En osaa sanoa, miten tuosta mennään yli, mutta sen tiedän, että kun oikein kovasti keskittyy johonkin negatiiviseen, niin se tuppaa pahenemaan. Ainakin voisit viedä mukulan mummolaan yhdeksi yöksi ja sitten tietenkin nukut päiväunet säännöllisesti. Ala hienovaraisesti "opettaa" lasta nukkumaan pidempiä ja pidempiä jaksoja. Päivällä paljon ruokaa, että yöllä ei herää nälkään ja paljon aktiviteetteja päiväsaikaan, ulkona mahdollisimman paljon jne.
En ole raahannut nuhtelemaan vaan puhuin neuvolassa väsymyksestäni kun en saa koskaan nukkua kunnolla ja neuvola ehdotti sellaista perhetyötä avuksi ja sanoin joo ja itse ne sitten sanoi miehelle mitä sanoi. Ap
Selvä, mutta lopputulos oli kuitenkin se, että ulkopuolinen henkilö tuli kertomaan miehellesi, että hän tekee väärin. Se ei voi olla hyväksi teidän suhteellenne ja todennäköisesti pahensi tilannetta. Sinuna keskittyisin siihen, mitä miehesi tekee teidän hyväksenne ja yrittäisin enemmän nähdä miehen siinä samassa valossa, kuin ennen lasta. Kerroit, että hän on auttanut sinua paljon aikaisemmin. Ei hän ole muuttunut psykopaattinarsistiksi lapsen tultua. Yritä panostaa siihen, että voit nähdä teidät yksikkönä, jossa molemmat tekevät parhaansa. Ja yritä keksiä keinoja, joilla itse jaksaisit paremmin. Ja tietysti huomioit kaikki, mitä mies tekee lapsen kanssa ja olet iloinen niistä.
Jo se, että tuossa tilanteessa yhtään kenenkään tarvitsee kertoa miehelle, että hän toimii väärin, on hälyttävää! Normaalilla aivotoiminnalla varustettu ihminen ymmärtäisi sen sanomattakin, tosin normaalin ihmisen kanssa tuohon tilanteeseen ei olisi päädytty. Minä eroaisin, jos mieheni olisi noin kyvytön asettumaan muiden asemaan.
Tottakai se ymmärtää. Sitä ei vain kiinnosta.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin olet raahannut jonkun perhetyöntekijän nuhtelemaan aikuista miestä. En ole nyt ihan varma, miten voitte tuosta päästä yli...Ajattelepas, jos miehesi toisi jonkin ulkopuolisen kunnan oikeassa-olijan torumaan sinua siitä, että et tee tarpeeksi ravitsevaa ruokaa teille, tai vastaavaa?
En osaa sanoa, miten tuosta mennään yli, mutta sen tiedän, että kun oikein kovasti keskittyy johonkin negatiiviseen, niin se tuppaa pahenemaan. Ainakin voisit viedä mukulan mummolaan yhdeksi yöksi ja sitten tietenkin nukut päiväunet säännöllisesti. Ala hienovaraisesti "opettaa" lasta nukkumaan pidempiä ja pidempiä jaksoja. Päivällä paljon ruokaa, että yöllä ei herää nälkään ja paljon aktiviteetteja päiväsaikaan, ulkona mahdollisimman paljon jne.
En ole raahannut nuhtelemaan vaan puhuin neuvolassa väsymyksestäni kun en saa koskaan nukkua kunnolla ja neuvola ehdotti sellaista perhetyötä avuksi ja sanoin joo ja itse ne sitten sanoi miehelle mitä sanoi. Ap
Selvä, mutta lopputulos oli kuitenkin se, että ulkopuolinen henkilö tuli kertomaan miehellesi, että hän tekee väärin. Se ei voi olla hyväksi teidän suhteellenne ja todennäköisesti pahensi tilannetta. Sinuna keskittyisin siihen, mitä miehesi tekee teidän hyväksenne ja yrittäisin enemmän nähdä miehen siinä samassa valossa, kuin ennen lasta. Kerroit, että hän on auttanut sinua paljon aikaisemmin. Ei hän ole muuttunut psykopaattinarsistiksi lapsen tultua. Yritä panostaa siihen, että voit nähdä teidät yksikkönä, jossa molemmat tekevät parhaansa. Ja yritä keksiä keinoja, joilla itse jaksaisit paremmin. Ja tietysti huomioit kaikki, mitä mies tekee lapsen kanssa ja olet iloinen niistä.
Jo se, että tuossa tilanteessa yhtään kenenkään tarvitsee kertoa miehelle, että hän toimii väärin, on hälyttävää! Normaalilla aivotoiminnalla varustettu ihminen ymmärtäisi sen sanomattakin, tosin normaalin ihmisen kanssa tuohon tilanteeseen ei olisi päädytty. Minä eroaisin, jos mieheni olisi noin kyvytön asettumaan muiden asemaan.
minäkin eroaisin, en voisi kunnioittaa tuota miestä nimittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi nyt vaan, mutta ap sun mies on kamala. Sinuna harkitsisin eroa todella vakavasti ja kertoisin siitä myös miehelle. Miehesi käytös on itsekästä ja törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta ap sun mies on kamala. Sinuna harkitsisin eroa todella vakavasti ja kertoisin siitä myös miehelle. Miehesi käytös on itsekästä ja törkeää.
Ei taida miestä perhe-elämä oikein napata. Taitaa suostua eroon mielihyvin ja tapaa lasta joskus tunnin silloin toisen tällöin jos sitäkään.
Kiusaamistahan tuollainen miehen taholta on.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta ap sun mies on kamala. Sinuna harkitsisin eroa todella vakavasti ja kertoisin siitä myös miehelle. Miehesi käytös on itsekästä ja törkeää.
Ap ei taida kertoa kaikkea. Onkohan mies koskaan edes yhtään vaippaa vaihtanut.
Meillä oli tuollaista. Otin eron kun lapsi oli kolme. Siihen saakka jaksoin toivoa parempaa huomista. Jota ei koskaan tullut. Ex tapaa lasta vain jos olen läsnä auttamassa.
Ja 2v oot katellut tollasta?