Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Defenssit

Vierailija
27.08.2021 |

En tunne toista yhtä pelkurimaista ihmistä kuin anoppini. Pelot saavat hänet jättämään elämänsä elämättä ja määräilemään muita. Hänellä tulee defenssit päälle pienestä.

Hän ei pysty kuulemaan. Hän ei muista mitä hänelle on sanottu. Hän pakenee. Hän on muutenkin erittäin vaikea ihminen, joka yrittää pakottaa läheisiään toimimaan hänen haluamallaan tavalla. Jos jokin ei mene hänen mielensä mukaan, hän ei pysty käsittelemään asiaa.

Hän menettää läheisiään, koska ihmiset eivät jaksa häntä enää. Olen miettinyt dementian mahdollisuutta, mutta vaikka hänellä ei olisi dementiaa, hän olisi silti vaikea. Vaikeus korostuu, kun hän vanhenee.

Mikä lie hänen traumataustansa? Miten hänestä tuli tuollainen? Koska en ole keksinyt tapaa kommunikoida hänen kanssaan, pidän etäisyyttä häneen.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
27.08.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Defenssit kai suojelevat ihmisiä sellaisilta totuuksilta, joita he eivät ole valmiita kohtaamaan. Jotkut eivät ikinä aikuistu tai kehity sille tasolle, joten heistä tulee juuri tuollaisia vaikeita tyyppejä, jotka haluavat muokata todellisuudesta itselle sopivan ja kieltää kaikki vaikeat asiat.

Vierailija
2/3 |
27.08.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on tosiaan kaikilla omamme. Itse säälin melkein eniten niitä jotka vetää aina kipeät asiat vitsiksi ja painaa ne villasella käsittelemättä.

Minuun osuu se happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista, olen huomannut. Se että tuntee omat käytösmallinsa ja tunnereaktionsa on se hyvä tapa henkiseen kasvuun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Eli toisin sanoen ei ole normaalia että ärsyynnyt noin toisen tahattomasta reaktiosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
27.08.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tosiaan kaikilla omamme. Itse säälin melkein eniten niitä jotka vetää aina kipeät asiat vitsiksi ja painaa ne villasella käsittelemättä.

Minuun osuu se happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista, olen huomannut. Se että tuntee omat käytösmallinsa ja tunnereaktionsa on se hyvä tapa henkiseen kasvuun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Eli toisin sanoen ei ole normaalia että ärsyynnyt noin toisen tahattomasta reaktiosta.

En minä ärsyynny hänen peloistaan, vaan hänen pelkojensa seurauksista. Hän on mennyt liian syvälle silmiensä ummistamisessa. On kohtuutonta muita kohtaan miten hän toimii ja siksi on mielestäni oikein, että kun hän ei kohtaa pelkojaan ja esim. kunnioita toisen tilaa, hän joutuu olemaan enemmän yksin. Niin elämä vain menee.  

ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kuusi yksi