Lue keskustelun säännöt.
Saakohan Muuramen pedo vielä opiskella uta:ssa?
Kommentit (76)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikö se tunnu oudolta, että 10 vuoden tuomion törkeistä lapsiin kohdistuneista raiskauksista ym. Saanut ihminen saa opiskella sosiaalipsykologiaa sivuaineenaan sosiaalityö? Vähän sama kuin toipuva alkoholisti olisi alkossa töissä?
Saa opiskella ja on näkynyt myös luennoilla. Huolestuttavinta kyseisessä pedossa on täysi katumattomuus ja pedofilian pitäminen miehille erittäin normaalina seksuaalisena suuntautumisena, joka pitäisi yleisesti hyväksyä.
Miten tuollaisen opiskelun muka voisi estää? Työpaikkaa hakiessa totta kai tarkistetaan taustat, mutta miten ihmeessä opiskelun voisi rajata? Sosiaalipsykologia on muutenkin aika laaja ala. Kertokaa minulle, miten juridisesti tekisitte rajauksen?
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:38"]
No eikö se tunnu oudolta, että 10 vuoden tuomion törkeistä lapsiin kohdistuneista raiskauksista ym.
[/quote]
No, tuntuu oudolta, ikävältä jne. mutta milläs estät? Hänhän on rikoksensa sovittanut ja on siten ns tavallinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:46"]
Miten tuollaisen opiskelun muka voisi estää? Työpaikkaa hakiessa totta kai tarkistetaan taustat, mutta miten ihmeessä opiskelun voisi rajata? Sosiaalipsykologia on muutenkin aika laaja ala. Kertokaa minulle, miten juridisesti tekisitte rajauksen?
[/quote]
Ei tarkisteta, jos perustaa oman yrityksen sen jälkeen kun on suorittanut esim. psykoterapeutin tutkinnon tuohon oheen. Tulevaisuudessa voi aivan hyvin siis esimerkiksi ottaa vastaanotolleen lapsia ja varhaisnuoria, jotka ovat helposti manipuloitavissa.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:40"]Saa opiskella ja on näkynyt myös luennoilla. Huolestuttavinta kyseisessä pedossa on täysi katumattomuus ja pedofilian pitäminen miehille erittäin normaalina seksuaalisena suuntautumisena, joka pitäisi yleisesti hyväksyä.
[/quote]
Esittääkö se mielipiteitään julkisesti? Hyi hitto, en kykenisi olemaan asiallinen moiselle ihmissaastalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:54"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:38"]
No eikö se tunnu oudolta, että 10 vuoden tuomion törkeistä lapsiin kohdistuneista raiskauksista ym.
[/quote]
No, tuntuu oudolta, ikävältä jne. mutta milläs estät? Hänhän on rikoksensa sovittanut ja on siten ns tavallinen ihminen.
[/quote]
"Rikoksensa sovittanut", anteeksi kuinka? Hän istui lakimiesisänsä ansiosta vain puolet tuomiosta, ei kadu rikoksiaan ja on taas kerran poliisin syynissä uusista seksuaalirikoksista.
Pedofilia EI ole seksuaalinen suuntautuminen. ICD-10 tautiluokitus ->
F60-F69 Aikuisiän persoonallisuus- ja käytöshäiriöt ->
F63-F69 Muut aikuisiän persoonallisuus- ja käytöshäiriöt ->
F65.4 Lapsikohteinen seksuaalihäiriö (pedofilia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaa Woodsman. Hyvä elokuva miehestä, joka yrittää elää hyvää elämää pedofilisista taipumuksistaan huolimatta.
Mitä väliä. Suurin osa miehistä on pohjimmiltaan joko pedofiileja tai efebofiilejä. Aikuisia naisia haluaa aniharva mies, mutta joutuu heidän kanssaan seurustelemaan, koska nuoria ei riitä kaikille ja koska alle 20-vuotiaan ja esim. 50-vuotiaan suhdetta ei katsota Suomessa hyvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kanssaopiskelijat kestää istua samoilla luennoilla?!
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:57"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:54"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:38"]
No eikö se tunnu oudolta, että 10 vuoden tuomion törkeistä lapsiin kohdistuneista raiskauksista ym.
[/quote]
No, tuntuu oudolta, ikävältä jne. mutta milläs estät? Hänhän on rikoksensa sovittanut ja on siten ns tavallinen ihminen.
[/quote]
"Rikoksensa sovittanut", anteeksi kuinka? Hän istui lakimiesisänsä ansiosta vain puolet tuomiosta, ei kadu rikoksiaan ja on taas kerran poliisin syynissä uusista seksuaalirikoksista.
[/quote]
No näin lain mukaan. Eihän Suomessa just kukaan istu koko aikaa... Suuri osa pääsee vähemmällä kuin mitä on annettu. Katuuko monikaan tekojaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pedofilia ja sen uhrit
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2004;120(21):2519-25
Raija Hukkanen
Katsaus
Tekojen addiktiivisuus
Ajatusvääristymät ja kieltäminen
Pedofilian tyyppejä
Lapsikauppa ja Internet
Pedofilian hoitomahdollisuudet
Seksuaalisen hyväksikäytön yleisyys
Seksuaalisen hyväksikäytön vaikutukset lapseen
Vaientaminen
Riskiryhmät
Tapausten selviämisestä
Hyväksikäytön uhrien hoito
Viranomaisten vastuualueet
Kirjallisuutta
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on aina lasta vahingoittavaa, vaikka itse tekoon ei sisältyisi avointa väkivaltaa lasta kohtaan. Pedofilia on monimuotoinen ilmiö, jonka dynamiikan tunteminen auttaa tapausten tunnistamisessa, selvittelyssä ja tuen antamisessa uhreille ja heidän perheilleen hyväksikäyttötapausten tullessa esiin. Pedofiliatapausten selvittelyssä tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja selkeää työnjakoa terveydenhuollon, lastensuojelun ja poliisin välillä. Myös riittävä koulutus samoin kuin konsultaatio- ja työnohjausmahdollisuudet ovat välttämättömiä.
Pedofilia on monimuotoinen ilmiö. Sitä on pyritty ryhmittelemään käytännön työn jäsentämiseksi (Groth ym. 1982, Glasser 1990, Wyre 1996, Fagan ym. 2002). Diagnostisesti pedofilia tarkoittaa yli 16-vuotiaan henkilön pysyväisluonteista (yli kuusi kuukautta kestänyttä) seksuaalista kiinnostusta alle puberteetti-ikäisiin lapsiin. Pedofilian käsitettä on usein käytännön työssä laajennettu sisältämään myös aikuisen henkilön puberteetti-ikäisiin kohdistaman seksuaalisen mielenkiinnon ja seksuaalisen hyväksikäytön. Insesti tarkoittaa biologisten lähisukulaisten välistä sukupuoliyhteyttä. Lapsiin kohdistuvana kyseessä on tällöin vanhemman, isovanhemman tai vanhemman sisaruksen suorittama seksuaalinen hyväksikäyttö. Vaikka insestiä on totuttu ajattelemaan dynamiikaltaan pedofiliasta erillisenä ilmiönä, on kuitenkin todettu, että kaksi kolmasosaa perheen sisällä lapsia hyväksi käyttäneistä on kohdistanut hyväksikäyttöä myös perheen ulkopuolisiin lapsiin (Glaser 1998).
Nuoruusikäiset lasten hyväksikäyttäjät ovat viime vuosina herättäneet lisääntyvää huolta. Nuorten (alle 16-vuotiaiden) ja lasten suorittamassa seksuaalisessa hyväksikäytössä ei määritelmän mukaan ole kyse pedofiliasta. Heidän osaltaan seksuaaliseksi hyväksikäytöksi katsotaan teot, jotka kohdistuvat yli viisi vuotta nuorempaan tai eri kehitysvaiheessa olevaan lapseen, ja teot, joihin on sisältynyt uhkailua ja pakottamista (de Jong 1988).
Lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttäviä henkilöitä on monissa eri sosiaaliryhmissä; he voivat olla sosiaalisesti syrjäytyneitä tai arvostettuja, esimerkiksi lasten parissa työskenteleviä henkilöitä. Eristäytyvät yhteisöt tai laitokset, joissa sisäinen vuorovaikutus on vääristynyttä, saattavat ylläpitää toiminnassaan pedofiilisia ilmiöitä.
Tuoreimpien tutkimusten mukaan noin 30 % pedofiileista on tullut itse hyväksikäytetyksi lapsuudessaan (Glasser ym. 2001). Kaikista seksuaalisen hyväksikäytön uhreista ei suinkaan kehity hyväksikäyttäjiä, vaan näin tapahtuessa kyseessä on yleensä moninainen traumatisoituminen tai lapsen kasvuympäristön vakava puutteellisuus esimerkiksi pitkäaikaisen emotionaalisen laiminlyönnin takia (Bentovim 1996). Suurella osalla pedofiileista on todettu depressiota, ahdistuneisuushäiriöitä ja päihdeongelmia ja 60 %:lla erityyppisiä persoonallisuushäiriöitä (Raymond ym. 1999).
Tekojen addiktiivisuus
Lasten hyväksikäytön on todettu noin kolmasosalla pedofiileista alkaneen jo myöhäisnuoruudessa (Vizard ym. 1995, Bentovim 1996, Glasser ym. 2001) ja jatkuneen pysyvänä toimintana vanhuuteen saakka. Pedofilian addiktiivisuuden vuoksi tekojen uusimisen riski on suuri ja uhreja saattaa olla kymmeniä. Usein pedofiili suosii tiettyä ikäryhmää, sukupuolta ja tekotapaa.
Aikuinen, jolla on pedofiilisia fantasioita ja tunteita, ei välttämättä aina käytä hyväksi lapsia, jos hän tajuaa teon vahingollisuuden lapsille ja omaa riittävät egon voimavarat ja impulssikontrollin tekojen estämiseksi (Wyre 1996). Useimmiten kuitenkin tekoa puolustelevat ajatusrakennelmat yhdistyneenä seksuaaliseen haluun vaikuttavat siihen, että raja ajatuksen ja teon välillä ylittyy. Pedofiiliset teot saattavat olla tapa saavuttaa jonkinlainen psyykkinen tasapaino kestämättömältä tuntuvan emotionaalisen stressin paineessa (Glasser 1988).
Tekojen laatu vaihtelee lapsen genitaalien tai esimerkiksi reisien koskettelusta, omien genitaalien paljastamisesta ja masturbaatiosta, koskettelemaan houkuttamisesta tai pakottamisesta raiskaukseen taikka oraali-, anaali- tai genitaaliyhdyntään. Lapsen altistaminen seksuaalisille ärsykkeille, esimerkiksi pornovideoiden katsomiselle, on myös seksuaalista riistoa. Lapsen koskettamisen tavoitteena on pedofiliassa oma seksuaalinen tyydytys, mikä erottaa sen muunlaisesta lapsen koskettamisesta. »Lievemmässäkin» muodossa pedofiilin mielikuvat lapsesta ovat seksualisoituneet ja fantisoiminen on intensiivistä (esimerkiksi uimahallissa toistuvasti lasten lähellä sukelteleva mies). Pedofiliaan saattaa liittyä myös lasten kuvaamista ja lapsipornografian tai tavallisten lapsivalokuvien käyttöä fantasioiden yhteydessä.
Ajatusvääristymät ja kieltäminen
Pedofiili puolustelee tyypillisesti tekojaan itselleen ajatusvääristymiensä avulla (Wyre 1996). Hän ei miellä tekevänsä lapsille mitään väärää, ja hän saattaa nähdä lapsen halukkaana partnerina sälyttäen vastuun teostaan lapselle. Lapsi on pedofiilille seksuaalinen kohde ja häneltä puuttuu todellinen ymmärrys lapsen kokemusmaailmasta. Pedofiili sijoittaa lapsiin erilaisia seksuaalisia ominaisuuksia, joita lapsi oman, vasta kehittymässä olevan seksuaalisuutensa ja persoonallisuutensa puitteissa ei pysty erittelemään ja hylkäämään. Pedofiili luo oman käsityksensä normaaliudesta. Hän hämärtää tekonsa luonnetta ja mitätöi sen ja saattaa käyttää tässä uskonnollista tai kasvatuksellista terminologiaa (Burgess ym. 1984). Manipulatiivisuuden ja seksuaalisen väärinkäytön kieltämisen onkin todettu olevan pedofiilin toiminnan keskeisiä piirteitä (Glasser 1988, Wyre 1996, Glaser 1998, Huopainen 2002).
Pedofiililla on kyky eri tavoin manipuloida lapsen ja ympäristön todellisuudentajua tapahtumien suhteen, mihin osittain perustuu ympäristön jakautuneet mielipiteet hänestä. Vastoin kaikkea muuta saatavilla olevaa tietoa pedofiili usein antaa haastattelussa luotettavan kuvan itsestään kieltäessään tehneensä mitään siitä, mitä lapsi kertoo hänen tehneen. Hän saattaa myöntää todeksi jonkun »pikkuasian», esimerkiksi kutittelun, antaa vihjeen jostain muusta mahdollisesta hyväksikäyttäjästä tai käyttää jotain lapsen ominaisuutta perusteena sille, että lapsi valehtelee tai kuvittelee koko asian. Teon kieltämisen yleisyyttä kuvaa se, että Marshallin (1999) aineistossa tuomion saaneistakin pedofiileista noin 60 % kielsi rikoksensa. Näissä tapauksissa näyttö on kuitenkin ollut hyvin vahva.
Pedofilian tyyppejä
Totunnaisesti käytetyn Grothin luokituksen mukaan pedofiilit voidaan jakaa fiksoituneisiin ja regressoituneisiin (Groth ym. 1982). Jako on liukuva, välimuotoisia tyyppejä esiintyy, ja siksi on pyritty kehittämään uutta tyypittelyä (Glasser 1990, Fagan ym. 2002). Fiksoituneen pedofiilin seksuaalisen kiinnostuksen ensisijainen kohde on lapsi (Groth ym. 1982). Aikuiset eivät seksuaalisesti kiinnosta häntä, vaikka hän saattaa olla parisuhteessa. Suurella osalla fiksoituneista pedofiileista on kyky voittaa lapsen ja perheen luottamus, ja pedofiilinen teko etenee suunnitelmallisesti tätä luottamusta hyväksi käyttäen. Pedofiili etenee vähitellen seksuaalisuuden tuomisessa suhteeseen. Esimerkiksi leikkimielisen painin ja halausten jälkeen kosketukset seksualisoituvat (Wyre 1996).
Regressoitunut pedofiili turvautuu lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön stressiä aiheuttavassa elämäntilanteessa ikään kuin aikuisen korvikkeena (Groth ym. 1982). Seksuaalisen kiinnostuksen pääasiallinen kohde on aikuinen, joskin pedofiilinen kiinnostus lapsiin on myös olemassa. Uhri on useimmiten vastakkaista sukupuolta. Usein tällainen pedofiili käyttää runsaasti päihteitä, mikä voi poistaa sisäisiä esteitä hyväksikäytölle.
Osa sekä regressoituneista että fiksoituneista pedofiileista saattaa käyttää myös väkivaltaa ja uhkaa suhteessaan lapsiin, ja teot voivat tällöin kohdistua satunnaiseen uhriin. Yksittäisiin lapsiin kohdistuva raiskaus ja rituaalinen seksuaalinen väkivalta ovat harvinaisempia kuin muut pedofilian muodot, ja niissä tunnesuhteen luomisen sijasta valta ja alistaminen ovat etusijalla.
Seksuaalinen hyväksikäyttö voi myös kohdistua lapsiryhmään, jonka yksi tai useampi pedofiili on luonut ympärilleen tai joka on ollut esimerkiksi harrasteryhmä. Seksuaalinen hyväksikäyttö on tuotu ryhmään taitavasti lasten sosiaalistamis- ja vaientamisprosessin kautta (Burgess ym. 1984).
Lapsikauppa ja Internet
Organisoitunut pedofilia ja seksiturismi ovat suuria ongelmia yhteiskunnassamme (Bibby 1996). Lapsia hankitaan ja myydään pornografian ja seksipalvelujen tuottamiseksi. Lapset joutuvat toimimaan seksiorjina vailla kaikkia lasten perusoikeuksia. Internetistä on muodostunut lasten kaupallisen seksuaalisen riiston merkittävä väline. Eri maissa on havaittu pedofiilien järjestäytyneen ja pitävän yhteyttä esimerkiksi oman lehden ja Internetin välityksellä. Tällaisen yhteydenpidon yksi tarkoitus on pyrkiä esittämään seksuaalinen kanssakäyminen lasten kanssa oikeutettuna ja normaalina.
Pedofilian hoitomahdollisuudet
Pedofiilien hoidossa on katsottu oleelliseksi ajatusvääristymien korjaaminen, teoista vastuuttaminen ja oman sisäisen kontrollin lisääminen uusien tekojen ehkäisemiseksi. Toimivimmiksi on todettu kongnitiivis-behavioraalinen psykoterapia ja joissakin tapauksissa antiandrogeeninen lääkitys (Glaser 1998, Putnam 2003). Varsinaista muutosta seksuaalisessa suuntautuneisuudessa ei ole todettu tapahtuvan, mutta seksuaalisuuden yliarvoisuus voi vähentyä ja sisäisiä esteitä lasten hyväksikäytölle saattaa rakentua. Pedofiilin manipulatiivisuuden ja tekojen kieltämisen vuoksi hoidossa on suositeltu hyödynnettäväksi moniammatillista yhteistyötä (Wyre 1996, Glaser 1998, Putnam 2003). Samanaikaisesti esiintyvät mahdolliset muut psykiatriset sairaudet, esimerkiksi masennus, hoidetaan asianmukaisesti.
Seksuaalisen hyväksikäytön yleisyys
Suomessa 15–16-vuotiaista tytöistä 7 % ja pojista 3 % on haastattelututkimuksessa kertonut joutuneensa joskus elämässään seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi (Sariola 1990). Uudemmassa tanskalaisessa tutkimuksessa hyväksi käytettyjen tyttöjen osuudeksi saatiin 8 % ja poikien 3 % (Helweg-Larsen ja Böving-Larsen 2002). Alle prosentti tytöistä on joutunut biologisen isän hyväksi käyttämiksi (Sariola 1990, Helweg-Larsen ja Böving-Larsen 2002). Enemmistö hyväksikäyttäjistä on näissä aineistoissa ollut joku muu lapselle ennestään tuttu aikuinen tai lähisukulainen.
Suomessa sosiaali- ja terveydenhuoltoviranomaisten tietoon tulleet hyväksikäyttöepäilyt ovat nelinkertaistuneet 15 viime vuoden aikana. Stakesin tutkimuksessa vuosilta 1998–99 sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten tietoon tuli vuoden aikana 778 epäilyä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (Kauppinen ym. 2000). Rikosilmoituksia tehtiin tuolloin runsaat 400. Suurimmassa osassa näistä tapauksista syyttäjä ei kuitenkaan vienyt asiaa eteenpäin näytön puutteellisuuden takia. Lapseen kohdistuvissa seksuaalirikoksissa riittävä rikosoikeudellinen näyttökynnys on vaikea ylittää. Erityisesti kodin ulkopuolinen hyväksikäyttäjä näyttäisi useammin jäävän vaille rikosoikeudellista tuomiota.
Seksuaalisen hyväksikäytön vaikutukset lapseen
Seksuaalisen hyväksikäytön jälkeiset psyykkiset oireet vaihtelevat teon laadun ja toistuvuuden sekä lapsen ja hyväksikäyttäjän välisen suhteen mukaan, ja niihin vaikuttavat myös muut lapsen elämään liittyvät asiat (Finkelhor ym. 1986, Watkins ja Bentovim 1992, Finkelhor 1995). Suurimmalla osalla lapsista esiintyy keskivaikeita tai vaikeita oireita heti seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen tai myöhemmin (Putnam 2003). Erityisen haavoittuneiksi seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen on todettu lapset, joilla on ollut aiemminkin traumaattisia kokemuksia, ja ne lapset, joilla ei ole saatavilla luotetun aikuisen tukea. Lapsen turvallinen kiintymyssuhde vanhempaan tai vanhemman sijaiseen on todettu suojaavaksi tekijäksi traumoissa yleisesti ja myös seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi jouduttaessa (van der Kolk ym. 1996).
Perheensisäisellä hyväksikäytöllä on todettu olevan laajemmat vaikutukset lapsen kokonaiskehitykseen kuin perheen ulkopuolisella. Insestissä usein lapsen koko kokemusmaailma on vääristynyt, pelon ja hämmennyksen ja syyllisyydentunteiden täyttämä. Hänen on vaikea erottaa omaa, koettua totuutta vanhemman hämärtämästä ja vääristämästä totuudesta (Huopainen 2002).
Lapsella voi ilmetä erilaisia oireita heti hyväksikäyttötilanteen jälkeen. Mahdollisten fyysisten vammojen lisäksi saattaa olla todettavissa välittömiä psyykkisiä, traumanjälkeisiä oireita, kuten painajaisunia, erilaisia pelkoja, levottomuutta, vetäytymistä tai koulusuoritusten romahtamista. Hyväksi käytetty nuori saattaa tehdä suuren määrän ympäristöä tuhoavia rikoksia (Watkins ja Bentovim 1992). Lapsen sulkeutuneisuuden vuoksi vanhemmat voivat kokea menettävänsä kontaktin lapseensa.
Merkittävällä osalla hyväksi käytetyistä lapsista ja nuorista ilmenee pitkäkestoisia psyykkisiä ongelmia. Osalle uhreista jää mielikuva itsestä syyllisenä, avuttomana ja erilaisena kuin muut. He voivat kantaa voimakkaita häpeän ja itsesyytösten tunteita läpi elämän (van der Kolk ym. 1996). Osalla lapsista oireeksi saattaa jäädä pakonomainen seksualisoituminen, ja he voivat joutua uudelleen uhreiksi (Finkelhor 1995).
Lapsuudenaikainen seksuaalisen hyväksikäytön on lukuisissa tutkimuksissa todettu olevan merkitsevästi yhteydessä nuorten ja aikuisten vakavaan masennukseen, ahdistuneisuushäiriöön, traumaperäiseen stressireaktioon, somaattiseen oireiluun, dissosiaatioon, päihteiden käyttöön ja itsetuhoisuuteen (Putnam 2003). Vakavan masennuksen on todettu tässä potilasryhmässä olevan todennäköisemmin pitkäkestoista kuin muilla potilailla (Zlotnick ym. 2001). Kliinisessä työssä on todettu huomattava itsemurhariski erityisesti silloin, kun lapsuuteen on liittynyt seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi myös emotionaalista laiminlyöntiä. Päihteiden käytöllä osa nuorista ja aikuisista pyrkii torjumaan sietämättömiä tunnetiloja (van der Kolk ym. 1996).Keinona selviytyä sietämättömiltä tuntuvista tunteista lapsi tai nuori voi pyrkiä kaikin keinoin olemaan ajattelematta tapahtumaa ja joutua kamppailemaan tietoisuuteen tunkeutuvien muistikuvien työntämiseksi pois mielestä. Tämä johtaa ajatusmaailman kapeutumiseen ja mm. oppimisen vaikeutumiseen. Traumatisoituneelle lapselle on tyypillistä vaikeus oppia uutta (van der Kolk ym. 1996), mistä voi seurata syrjäytymistä koulunkäynnissä.
Kliinisessä työssä merkittäviksi ovat osoittautuneet Burgessin työryhmän (Burgess ym. 1984 ja 1987) havainnot lasten psyykkisestä voinnista kaksi vuotta seksuaalisen hyväksikäytön paljastumisen jälkeen. Osa lapsista oli toipunut hyvin ja pystyi ajattelemaan menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Osa selvisi arkipäivän toimista suhteellisen hyvin mutta ahdistui ja masentui voimakkaasti kohdatessaan hyväksikäyttötilanteisiin viittaavia tai muita erityistä stressiä aiheuttavia asioita, esimerkiksi vanhempien avioeron. Osalla lapsista ahdistuneisuus, levottomuus, pelkotilat ja muistikuvat hyväksikäyttötapahtumista olivat jääneet pitkäaikaisiksi, pysyviksi oireiksi. He olivat kokeneet aiemminkin traumaattisia tapahtumia. Pisimpään hyväksikäytön kohteena olleista ja tilanteen paljastuessa täysin vaille perheen tukea jääneistä huomattava osa samaistui hyväksikäyttäjään, käytti runsaasti päihteitä ja syrjäytyi sosiaalisesti. He saattoivat itse toimia vuorostaan lasten hyväksikäyttäjinä.
Vaientaminen
Osa lapsista kertoo heti vanhemmilleen kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä, erityisesti silloin, kun teko on ollut yksittäinen ilman tunnesidettä tekijään. Kuitenkin suuri osa lapsista on asiasta vaiti (Watkins ja Bentovim 1992). Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyy lähes aina pyrkimys vaientamiseen joko uhkaamalla tai sitomalla uhri psyykkisesti liittoutumisella ja lahjonnalla (Groth ym. 1982, Glasser 1988, Wyre 1996, Fagan ym. 2002). Aikuisen keinot kietoa lapsi salaisuuteen ylittävät usein lapsen puolustautumiskyvyn. Lapsi saattaa tällöin antaa vanhemmilleen vihjeitä, vaikka ei pysty sanallisesti kertomaan kokemastaan hyväksikäytöstä. Kysyttäessä hän saattaa kieltää tapahtumat, vaikka kertoisikin jotain siitä, mitä hän tietää muille lapsille tapahtuneen. Kieltäminen toimii myös yrityksenä etäännyttää ylivoimaisia traumaan liittyviä tunteita (Chu 1998).
Useissa esiintyvyystutkimuksissa on todettu, että noin puolet lapsuudessa seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneista ei ole koskaan kertonut asiasta kenellekään (Putnam 2003). Monissa tapauksissa vasta aikuisena uhrille tulee vähitellen mahdolliseksi kertoa tapahtumasta ja harkita rikosilmoituksen tekemistä. Tällöin ongelmaksi tulee rikoksen vanhenemisaika.
Riskiryhmät
Pedofiileilla on kyky löytää uhreikseen puolustuskyvyttömimpiä lapsia (Watkins ja Bentovim 1992, Finkelhor 1995). Tällainen lapsi saattaa olla avoin, luottavainen tai vieraitakin kohtaan valikoimattomasti tuttavallinen (Fagan ym. 2002). Toisaalta lapsen yksinäisyys tai perheessä oleva muutostilanne, esimerkiksi avioero tai sisaruksen syntymä, voi altistaa lasta hyväksymään perheen ulkopuolisen aikuisen tarjoaman ylenmääräisen huomion ja lahjonnan. Moniongelmaisten perheiden turvattomat ja rajattomat lapset ovat myös riskiryhmä pedofiilien suhteen. Lastensuojelun sijoittamien lasten joukossa on keskimääräistä huomattavasti enemmän seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneita, lastenkodeissa jopa 20 % lapsista. Nämä lapset kärsivät kaikkein vaikeimmista psyykkisistä vaikeuksista ryhmässä, jossa lapsilla on runsaasti kokemuksia myös muunlaisista traumoista (Hukkanen 2002).
Tapausten selviämisestä
Usein lapsen oireilu akutisoituu hyväksikäytön paljastumisen jälkeen, ja traumanjälkeistä oireilua on todettu suurella osalla lapsista ja myös vanhemmilla (Burgess ym. 1984, Watkins ja Bentovim 1992, van der Kolk ym. 1996). Vanhempien auttaminen olemaan lapsilleen tukena seksuaalisen hyväksikäytön tultua ilmi on ensiarvoisen tärkeää lasten myöhemmän toipumisen kannalta. Vanhemmat tarvitsevat tietoa pedofilian dynamiikasta, jotta he pystyisivät esimerkiksi ymmärtämään, miksi lapsi meni toistuvasti hyväksikäyttäjän luo ja miksei hän kertonut mitään vanhemmilleen.
On otettava huomioon, että toimenpiteet hyväksikäytön paljastuttua voivat olla traumatisoivia, esimerkiksi jos lapsi syyllistetään, jää vaille tukea tai kohtaa sensaatiohakuista kirjoittelua lehdissä. Myös se, että lapsen kertomusta ei uskota, vaikeuttaa toipumista. On tietysti mahdollista, että jossakin tilanteissa seksuaalisesta hyväksikäytöstä kerrotaan perusteetta esimerkiksi huoltajuuskiistoissa. Nämä ovat kuitenkin huomattava vähemmistö esille tulevista tapauksista. Sen sijaan melko tavallista on, että lapsen kertomus on niin niukka, välttelevä ja hajanainen, että tapahtuneesta ei saada selvää kuvaa. Tällöinkin on tärkeää selvittää lapsen kokonaistilanne ja huolehtia tarvittavista tukitoimista.
Pedofialialle ja insestille on tyypillistä ympäristön mielipiteiden jakautuminen sen mukaan, uskotaanko uhrin kertomusta vai pedofiliasta syytetyn puolustusta. Tässä tilanteessa uhri ja hänen perheensä saattavat joutua ympäristön vihaisten ja mitätöivien reaktioiden kohteeksi. Koko lähiyhteisön työnohjaus tai kriisihoito voi olla tarpeen.
Hyväksikäytön uhrien hoito
Seksuaalisen hyväksikäytön paljastuttua on tärkeää huolehtia lapsiuhrin psykoterapeuttisesta hoidosta ja myös perheen tuesta. Osa hyväksikäytetyistä lapsista on oireettomia, mutta heilläkin täytyy olla mahdollisuus hoitoon oireiden tullessa esiin jossakin myöhemmässä kehitysvaiheessa (»sleeper effect»). Kokemuksen mukaan monet nuoruusikäiset ja nuoret aikuiset tarvitsevat lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen useamman vuoden kestoista psykoterapiaa, koska hyväksikäytön seuraukset ovat vaikuttaneet heidän kehitykseensä monella elämän alueella.
Lasten ja nuorten laitoshoidossa on tärkeää ottaa huomioon mahdollisuus, että jotkut traumatisoituneet nuoret voivat käyttää hyväksi muita lapsia. Tämän vuoksi laitoksissa tarvitaan erityistä hoidon suunnittelua ja asiantuntemusta hyväksikäyttöketjun katkaisemiseksi (Bentovim 1996).
Viranomaisten vastuualueet
Lastensuojelulain mukaan terveydenhuollon, koulutoimen, poliisitoimen tai seurakunnan palveluksessa olevan henkilön on salassapitovelvoitteen estämättä tehtävä ilmoitus lastensuojeluviranomaisille, jos hän on työssään saanut tietää ilmeisessä lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta, esimerkiksi lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta tai pahoinpitelystä. Stakes julkaisi v. 2003 suositukset lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittämiseksi. Niissä on selkiytetty eri viranomaistahojen vastuu- ja toimenpidealueita (Taskinen 2003).
Toimenpidesuosituksena on, että lastensuojelu ilmoittaa heti poliisille tietoonsa tulleet perustellut epäilyt seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kun rikosilmoitus on tehty, vastuu rikoksen selvittämisestä siirtyy poliisille, joka pyytää tarvittavat lääketieteelliset ja psykologiset tutkimukset ja lausunnot terveydenhuoltoviranomaisilta. Akuuteissa tilanteissa on syytä tehdä somaattiset tutkimukset päivystysluonteisina. Seksuaalisen hyväksikäytön lastenpsykiatrinen tutkimus on syytä keskittää erityisesti koulutetuille työryhmille, joita on lastenpsykiatrisissa poliklinikoissa ja suuremmissa perheneuvoloissa. Epäselvissä tilanteissa, joissa on havaittavissa viitteitä lapsen tai lapsiryhmän altistumisesta pedofiilin hyväksikäytölle, on syytä konsultoida esimerkiksi lastenpsykiatrian yksikköä ja järjestää tarvittaessa moniammatillinen verkostokokous kokonaiskuvan luomiseksi ja lastensuojeluilmoituksen tarpeen määrittämiseksi.
RAIJA HUKKANEN, erikoislääkäri, psykoterapeutti
Kirjallisuutta
Bentovim A. Trauma-organized systems in practice: implications for work with abused and abusing children and young people. Clin Child Psychol Psychiat 1996;1:513–24.
Bibby P, toim. Organized abuse. Aldershot: Arena, 1996.
Burgess AW, Hartman C, McCausland MP, Powers P. Response patterns in children and adolescents exploited through sex rings and pornography. Am J Orthopsychiatry 1984;141:656–62.
Burgess AW, Hartman RN, McCormack A. Abused to abuser: antecedents of socially deviant behaviors. Am J Psychiatry 1987;144:1431–6.
Chu JA. Rebuilding shattered lives. The responsible treatment of complex post-traumatic and dissosiative disorder. New York: John Wiley amp Sons, Inc. ,1998.
De Jong A. Sexual interactions among siblings and cousins: experimentation or exploitation? Child Abuse Neglect 1988;13:271–9.
Fagan PJ, Wise TN, Schmidt CW, Berlin FS. Pedophilia. JAMA 2002;288:2458–65.
Finkelhor D. Child sexual abuse: new theory and research. New York: Free Press 1984.
Finkelhor D. The victimization of children: a developmental perspective. Am J Orthopsychiatry 1995;65:177–93.
Finkelhor D, Araji S, Baron L, Browne A, DoylePeters S, Wyatt GE. A sourcebook on child sexual abuse. Beverly Hills, California: Sage Publications, Inc, 1986.
Glaser B. Psychiatry and paedophilia: a major public health issue. Aust New Zeal J Psychiatry 1998;32:162–7.
Glasser M. Paedophilia. Kirjassa: Bluglass R, Bowden P, toim. Principles and practice of forensic psychiatry. Edinburgh: Churchill Livingstone, 1990.
Glasser M. Psychodynamic aspects of paedophilia. Kirjassa: Psychoanalytic psychotherapy. London: Association for psychoanalytic psychotherapy in the National Health Service 1988; 121–35.
Glasser M, Kolvin I, Campbell D, ym. Cycle of child sexual abuse: links between being a victim and becoming a perpetrator. Br J Psychiat 2001;179:482–94.
Groth AN, Hobson WF, Gary TS. The child molester: clinical observations. Kirjassa: Conte J, Shore D, toim. Social work and child sexual -abuse. New York: Haworth, 1982.
Hellweg-Larsen K, Böving-Larsen H. Unges trivsel år 2002. En undersökelse med fokus på sexuelle overgrep I barndommen. Statens Institut for Folkesundhed. Köbenhavn, 2002.
Hukkanen R. Psychosocial problems of children placed in children's -homes. Väitöskirja. Turun yliopisto, 2002.
Huopainen H. Pedofilia – patologista dissosiaatiota ja traumaa. Kirjassa: Haaramo S, Palonen K, toim. Trauman monet kasvot. Pieksämäki: Therapeia säätiö, 2002, s.204–40.
Kauppinen S, Sariola H, Taskinen S. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö – Sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten tietoon tulleet hyväksikäyttöepäilyt 1.5. 1998 – 30.4. 1999. Stakes, Tilastoraportti 5, 2000.
Marshall WL. Current status of North American assessment and treatment programs for sexual offenders. J Interpersonal Violence 1999;14:221–40.
Putnam F. Ten-year research update review: child sexual abuse. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2003;42:269–78.
Raymond N, Coleman E, Ohlerking F, Christensen G, Miner M. -Psychiatic comorbidity in phedophilic sex offenders. Am J Psychiatry 1999; 156:7886–88.
Sariola H. Lasten väkivalta- ja seksuaalikokemukset. Lastensuojelun keskusliiton julkaisu 85. Helsinki: 1990.
Taskinen S, toim. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen. Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. STAKES, oppaita 55., 2003.
van der Kolk B, McFarlane A, Weisaeth L, toim. Traumatic stress. The effect of overwhelming experience on mind, body and society. London: The Guildford Press, 1996.
Watkins B, Bentovim A. The sexual abuse of male children and adolescents: a Review of current research. J Child Psychol Psychiatry 1992;33:197–248.
Vizard E, Monck E, Misch P. Child and adolescent sexual abuse perpetrators: a review of the research litterature. J. Child Psychol Psychiatry 1995;36:731–56.
Wyre R. The mind of the paedophile. Kirjassa: Bibby P, toim. Organised Abuse. Aldershot: Arena, 1996, s. 87–104
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 09:00"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:57"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:54"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:38"]
No eikö se tunnu oudolta, että 10 vuoden tuomion törkeistä lapsiin kohdistuneista raiskauksista ym.
[/quote]
No, tuntuu oudolta, ikävältä jne. mutta milläs estät? Hänhän on rikoksensa sovittanut ja on siten ns tavallinen ihminen.
[/quote]
"Rikoksensa sovittanut", anteeksi kuinka? Hän istui lakimiesisänsä ansiosta vain puolet tuomiosta, ei kadu rikoksiaan ja on taas kerran poliisin syynissä uusista seksuaalirikoksista.
[/quote]
No näin lain mukaan. Eihän Suomessa just kukaan istu koko aikaa... Suuri osa pääsee vähemmällä kuin mitä on annettu. Katuuko monikaan tekojaan?
[/quote]
Suomessa lapseen kohdistuvien seksuaalirikollisten uusimisprosentti on alle 6 (vrt maailmanlaajuisesti 14-24%). En sano yksittäistapauksista mitään, mutta suomessa on maailmanluokassa suhteellisen hyvin toimiva systeemi, joka tulee vielä halvaksi ylläpitää. Vankila-ajan sijaan panostetaan kuntouttamiseen yhteiskunnan jäseneksi, juuri esim. kannustamalla opiskeluun.
Siis ei ole todellista, EIKÄ TAMPEREEN YLIOPISTO irtisanonutkaan tyyppiä. LAIN MUKAAN MAHDOLLISTA, nimeomaan tuomitun pedofiilin ei tarvitse antaa opiskella sosiaalialaa.
Surullisesti tuossakin Duodecimin artikkelissa sekoitetaan pedofilia (suuntautumisena), lasten hyväksikäyttö ja kiinnostus teineihin keskenään. Ei ihme, että asiasta ei ymmärretä mitään. Koko artikkeli on yhtä sotkua, kun ei tiedä missä kohtaa puhutaan suuntautumisesta ja missä hyväksikäyttäjistä.
Millä tavalla näkyy, ettei kadu tekojaan?
Miksei muuten Tampereen yliopisto irtisano tyyppiä?Rikoksenuusimismahdollisuus on olemassa ja sen diplomi-insinööri (vai mikä olikaan) luulisi olevan mahdollista kouluttautua helposti vaikka mieluummin lääkealalle ja sitten jollekin tehtaalle, ettei ole lasten ja nuorten kanssa missään tekemisissä.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 09:10"]
Siis ei ole todellista, EIKÄ TAMPEREEN YLIOPISTO irtisanonutkaan tyyppiä. LAIN MUKAAN MAHDOLLISTA, nimeomaan tuomitun pedofiilin ei tarvitse antaa opiskella sosiaalialaa.
[/quote]
Sun fantasiasi ja todellinen laki ei ole sama asia.
Täällä taas sekoillaan, pefofiiliys tai rikollisuus eivät ole esteenä yliopisto-opinnoille, niitä voi suorittaa jopa vankilassa!