Mitä te kotiäidit oikeen valitatte?!?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:55"]

Kerrohan ap mitä mieltä olet synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Jep et mitään mieltä, koska sitä ei miehillä ole, eikä sinulla näin ollen ole asiasta omaa henkilökohtaista kokemusta. Se jos mikä tekee hommasta monin verroin vaikeampaa.

[/quote]

 Isät sairastavat synnytyksen jälkeistä masennusta jopa yhtä paljon kuin äiditkin.

[/quote]

Linkkiä kiitos :) olis mielenkiintoista tietää enemmän

[/quote]

Googlella löytyy paljonkin tietoa esim. http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/haetko-apua/vauva-itkee/kun-et-enaa-jaksa/synnytyksen-jalkeiset-mielentila/synnytyksen-jalkeinen-masennus/isan-synnytyksen-jalkeinen-masen/

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:55"]

Kerrohan ap mitä mieltä olet synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Jep et mitään mieltä, koska sitä ei miehillä ole, eikä sinulla näin ollen ole asiasta omaa henkilökohtaista kokemusta. Se jos mikä tekee hommasta monin verroin vaikeampaa.

[/quote]

 Isät sairastavat synnytyksen jälkeistä masennusta jopa yhtä paljon kuin äiditkin.

[/quote]

Linkkiä kiitos :) olis mielenkiintoista tietää enemmän

[/quote]

KVG! :)

Oltiin sovittu, että tottakai yhdessä hoidetaan. Hän suunnittelee omia harrastuksiaan, lepää sohvalla, käy tietokoneella, puuhailee omia juttujaan. Ja en ole yksin halunnut lapsia, vaan nimenomaan ensimmäisestä lähtien, kun puhuttiin lasten hankinnasta, sanoin, että en halua niitä yksin vaan hänen kanssaan yhdessä. Joskus hän puhui esikoisen aikaan, että sitten kun ovat isompia ottaa mukaan esim metsälle ja kalalle, ne ovat hänen lempiharrastuksiaan, mutta kyllä oletin että hän touhuilisi heidän kanssaan pienenäkin. Onhan vauvan ja taaperoikäisten kanssa leikki ja touhuaminen omanlaistaan puuhaa. Siksi olenkin hänen kanssaan yhdessä, kun odotan, että hän viettää aikaa sitten enemmän heidän kanssaa, kun ovat isompia. Kumpa hän vain ymmärtäisi kuinka tärkeää se olisi nyt jo, kun he ovat vielä pieniä. Yritän itse nauttia tästä, mutta välillä se on vaikeaa, kun toivoisin mieheltä osallistumista. Ei aina jaksaisi lähteä yksin puistoon yms. Muistutan aina itseä, että joskus he ovat isompia ja käyvät koulussa - nauti nyt tästä, kun ovat vielä pieniä ja äiti on niin tärkeä. Ja kyllähän tuo mies joskus yllättää tyhjentää astianpesukoneen tai tekee ruokaa (pari kertaa kuussa). :D

-28

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:21"]

Heippa vaan kotiäidit, olen ollut kohta 2v lapseni kanssa kotona ihan kohta vuoden ja en näe mitä te jaksatte valittaa (vähän yleistän, ei ihan kaikki valita)? Joka aamu herätään 0600-0700 ja aamutoimien jälkeen mennään puistoihin, kerhoihin ja muuhun toimintaan. Myönnetään että onhan se välillä vähän tylsää mutta en tästä alkaisi kovaan ääneen valittamaan. Ja älkää nyt ymmärtäkö tätä niin että sanoisin että tämä ei olisi työtä tai haastavaa hommaa koska sitä tämä on mutta se paskanjauhaminen ja nillitys mitä kuulee äideiltä kerhossa on rasittavaa. Onko teillä tähän jotain sanottavaa?

[/quote]

Olen käynyt kahdessa eri kerhossa, eikä kummassakaan ollut tapana jauhaa paskaa eikö nillittää. 

Ex-kotiäiti

Meillä ainakin mies niin poikki töiden jälkeen, ettei vain jaksa muuta kuin maata sohvalla. Tosin siinäkin voi sitten viettää aikaa lasten kanssa, esim. katsomalla kännykältä yhdessä videoita. Aluksi inhosin tätä, mutta nyt ymmärrän, että se myös keino olla lasten lähellä ja jutella heidän kanssaan, jos ei jaksa mennä mukaan heidän leikkeihin lattialle/pöydän ääreen, ulos menosta puhumattakaan.

En myöskään ymmärrä sitä, että joku menee töihin lepäämään. Minkälaista työtä nämä mahtavat tehdä? Omassa työssä painetaan täysiä niska limassa se aika kun työpaikalla ollaan ja sinne ne työt sitten jäävätkin. Kotona en töihin koske.

se valitus kuuluu mammapiirien kulttuuriin ja siihen on vaan niin helppo lähteä mukaan, vaikka oikeasti pitää kotiäitiyttä leppoisampana kuin työelämää.

Se on vaan tietyn tyyppisten naisen tapa maksimoida se kurjuus ja oikein velloa siinä. Oivallinen tapa hakea sitä sympatiaa niiltä tyttökavereilta, sillä pahimman marttyyrin roolilla sitten jeesuksen. Meneppä kuule siellä mammalahkon hyeena kokoontumisessa sanomaan, että mitä te oikein valitatte niin saat tämän hyeenalauman kimppuusi sen saatanallisen syyllistämisen kanssa, jos et ole lopen uupunut lasten ja kodinhoidosta.

Yhden kanssa olikin helpoa ja auvoisaa. Kolmen kanssa on ihan toinen meininki. Lisäksi jos lapsi on tosi huono nukkumaan, niin se herääminen kl 6 saattaa ola yön 5. tai 6.herätys. Meillä keskimmäinen valvotti 2v asti, oli hieman zombie olo ja se esikoinenkin oli silloin siinä kotosalla.

Yksi helppo ja hyvin nukkuva lapsi tekeekin elämästä varmasti ihanaa kotona oleilua.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 14:52"]

Se on vaan tietyn tyyppisten naisen tapa maksimoida se kurjuus ja oikein velloa siinä. Oivallinen tapa hakea sitä sympatiaa niiltä tyttökavereilta, sillä pahimman marttyyrin roolilla sitten jeesuksen. Meneppä kuule siellä mammalahkon hyeena kokoontumisessa sanomaan, että mitä te oikein valitatte niin saat tämän hyeenalauman kimppuusi sen saatanallisen syyllistämisen kanssa, jos et ole lopen uupunut lasten ja kodinhoidosta.

[/quote]

Tai sinulla on VAIN yksi lapsi niin et tiedä mistään mitään! Omaa erinomaisuuttaan pitää korostaa sillä, että on niin pirun rankkaa. Et ole äiti olleenkaan, jos sulle ei ole niitä kymmeniä repeämiä ja monen tunnin tuskasta synnyttämistä takana. 

Niin ja mitä miehet tietää mistään masennuksista yms. kun eivät ole levittääneet jalkojaan miehelle ja sieltä lasta ulos työntänyt. Miehet olkaa hiljaa, te ette tiedä mistään mitään, kun ette ole synnyttäneet siis SYNNYTTÄNEET! Antakaa se jo anteeksi miehille!

Minulle suurin ongelma kotiäitiydessä oli se, että tunsin oloni täysin aivottomaksi ameebaksi, joka vaan istuu sohvannurkassa imettämässä, vaihtaa vaippoja ja käveleskelee kitisevän vauvan kanssa pitkin asuntoa - päivät ja yöt.  Päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen...ihan sama onko arkipäivä tai viikonloppu. Vauva ei huoli pullosta eikä tuttiakaan, joten äiti ei pääse mihinkään sitten kun mies tulee illalla kotiin. Kuka tahansa osaa tehdä tätä (tai no mies ei voi imettää), mutta you know what i mean. Olin aivan sairaan kateellinen miehelle, joka pääsi joka päivä luennoille, keskustelemaan aikuisten ihmisten kanssa ja olemaan joku muu kuin jonkun isä.

Vauvat on tylsiä, eikä vauvan kanssa voi tehdä oikein mitään. Kävelevän ja puhuvan taaperon kanssa voi jo tehdä kaikkea, mennä puistoon tai kirjastoon, keskustella jne. Taaperolla on selkeä päiväryhtmi, kun taas pienen vauva rytmiä on vaikea arvioida ja joudut  koko ajan taipumaan vauvan "tahtoon".  Tämä on se ero siinä kun äiti on vauvan kanssa kotona ja, kun mies on sitten sen taaperon kotona. Kotonaolon jälkeen töihinpaluu tuntui ihan vapaudelta. Ajatella, koska tahansa pääsee vessaan, mietin silloin. Ja vaativissa asiantuntijatehtävissä olen minäkin, kuten joku toinen kommentoijakin. Tämä on lomaa verrattuna vauvan kanssa kotonaolemiseen.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 14:59"]

Yhden kanssa olikin helpoa ja auvoisaa. Kolmen kanssa on ihan toinen meininki. Lisäksi jos lapsi on tosi huono nukkumaan, niin se herääminen kl 6 saattaa ola yön 5. tai 6.herätys. Meillä keskimmäinen valvotti 2v asti, oli hieman zombie olo ja se esikoinenkin oli silloin siinä kotosalla.

Yksi helppo ja hyvin nukkuva lapsi tekeekin elämästä varmasti ihanaa kotona oleilua.

[/quote]

Kyllä! Koska pahasti näyttää siltä, että emme voi saada kaikkea vaan joudumme tekemään selkeitä arvovalintoja! Jos haluamme päästä helpolla teemme yhden lapsen ja jos haluamme empatian ja sympatia suorastaan säteilevän kuinka raskasta meillä on levitämme jalkamme useamma lapsen edestä.

Daa! Ne valittaa siks, ettei muut ois kateellisia! Esim. "Vai ihme, että teiän Veeti osaa jo kävellä", "oo onnellinen, ettei teillä vielä kävellä, saan koko ajan olla juoksemassa perässä".

Niin ja kysymys aplle: onko teillä yhtä siistiä, kun silloin kun vaimo oli kotona?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:43"]

Ethän sä voi verrata sitä, kun isä on kotona, siihen, kun äiti on kotona. Äidin kotonaoloa pidetään itsestäänselvyytenä, ja äiti ei siitä saa arvostusta, glooriaa. Kun isä on kotona, niin kaikki kannustavat, kuinka upea, osallistuva isä on. Ihaillaan, että onpa rohkea ratkaisu, voi kun useampi isä tekisi samoin.

Tuolla ympäristön asenteella on ratkaiseva vaikutus jaksamiseen. Hyvähän siellä aallon harjalla on hehkutella ja ihmetellä, kun naiset aallon pohjalla eivät jaksa hukkumisen lomassa hymyillä.

[/quote]

Tämä on totta. Niitä suuria tekoja odottaa myös oma mies, joka on siellä töissä. Pitää olla koti siivottuna ja tiptop, ruoka viimesen päälle alusta asti itse tehtynä, pyykit pestynä, ruokakaupassa käyty, tavattu ystäviä, viihdytetty lasta ja suurinpiirtein pidetty kotikoulua, kaikki asiat ajantasalla...... ja mitä tekee isä lapsen kanssa, kun äiti on töissä tai muualla? Katselee vain lapsen perään, lähdetään ulkoilemaan, kun ei jaksa kotona siivota, syödään valmisruokaa tai sitten mahd helppoa kotiruokaa. Ei ole lakanat vaihdettu, pyykätty, siivottu, tms.

On vain jotenkin niin älytöntä, että kotiäidiltä vaaditaan enemmän, kuin koti-isältä.

Itse olin 3 vuotta yhden lapsen kanssa kotona. Ensimmäinen puoli vuotta meni ihan sumussa huonojen yöunien, synnytyksestä aiheutuneiden fyysisten ongelmien ja traumojen, unettomuuden ja oman ajan puutteen takia.

Sen jälkeen kaikki alkoi pikkuhiljaa tasoittua ja kotiäitinä olo oli ihan todella mukavaa, vaikka omasta ajasta todella olikin puutetta.

1,5-vuotiaana lapsi sai infektioastman. Siihen jäi kerhot, yms. Pelkästä pienestä nuhasta pikkuinen meni tukkoon ja puoli vuotta rampattiin puolen vuoden aikana todellakin kahden viikon välein sairaalassa astman takia. Sairaalassa oltiin kerralla 2-4 yötä. Muut päivät tarkkailin lasta, nukuin huonosti, huolehdin lapsen lääkkeistä, jne. Kaikki oli taas yhtä helvettiä. Sen jälkeen astmalääkitys saatiin tasapainoon, mutta silti kaikki oli tarkkaa tarkkailua ja yhtä huolta vain.

Kun lapsi oli 2 vuotta ja 8 kk, alkoi uhma. Päivät eivät enää olleetkaan niin leppoisia, kun pieni tempperamenttinen lapsi saattoi saada raivokohtauksia ihan mistä vain. Siinä piti olla ymmärtäväinen ja vain selittää ja selittää ja selittää.......

Nyt lapsi on 3,5 vuotta ja olen ollut puolivuotta töissä. Kerrankin minullakin on vapaa-aikaa (työaika), lapsen astma on rauhoittunut ja nyt on uhmankin kanssa ollut hyvin seesteinen vaihe.

Mutta juu... ei se aina helppoa ole.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 15:13"]

Daa! Ne valittaa siks, ettei muut ois kateellisia! Esim. "Vai ihme, että teiän Veeti osaa jo kävellä", "oo onnellinen, ettei teillä vielä kävellä, saan koko ajan olla juoksemassa perässä". Niin ja kysymys aplle: onko teillä yhtä siistiä, kun silloin kun vaimo oli kotona?

[/quote]

Älä kysele tyhmiä! Eihän millään voi olla yhtä siistiä, eihän?!? 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 14:17"]

Minäkin olen ihmetellyt tuota valittamista. Varsinkin kun on sanottu, että vauvavuosi on rankka. No ei ole ainakaan yhden normaalin lapsen kanssa. Rankempaa on töissä. Ainakin minun asiantuntijatehtävissä. Lapsen kanssa on leppoisaa siihen verrattuna. En pidä tätä kotoilua mitenkään työnä. Ja vauva kyllä syö usein ja herättää yöllä monta kertaa, mutta ei tunnu missään.Kivaa ja rentoa tämä on.

Tietysti usean lapsen kanssa rankempaa, mutta siitäkin muutaman lapsen hoitajana jo aiempaa kokemusta ja leppoisaa sekin oli. Mutta ehkä jotkut väsyy herkemmin. Iällä tuskin vaikutusta, minäkin olen jo 33. 

[/quote]

Kyllä se vauvavuosi voi olla rankka yhdenkin lapsen kanssa... Meillä nykyään 1-v., jolla refluksi ja allergioita, ei viihtynyt yhtään esim. lattialla tai sitterissä vaan piti kantaa sylissä koko päivän. Ei myöskään viihdy edelleenkään juuri yksinään missään, eli hetkenkään "rauhaa" ei ole, ei edes päikkäriaikaan kun ei oikein niitäkään koskaan ole kunnolla nukkunut... Siltikin on nyt yksivuotiaana huomattavasti helpompi hoitaa ja kivempaa seuraa kuin pienempänä, eli nyt kotiin jäävä mieheni pääsee kyllä huomattavasti helpommalla kuin minä tämän vuoden aikana.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:55"]

Kerrohan ap mitä mieltä olet synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Jep et mitään mieltä, koska sitä ei miehillä ole, eikä sinulla näin ollen ole asiasta omaa henkilökohtaista kokemusta. Se jos mikä tekee hommasta monin verroin vaikeampaa.

[/quote]

Mies ei voi olla masentunut?

Kaikki äidit kärsivät synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

Kerro nyt vielä, kuinka miehen alapää ei veny?

GLORIFIO VIELÄ HIIIIIUUUKAAAN I LISÄÄ SITÄ ÄITIYTTÄ JA PYHÄÄ VULVAASI.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 15:14"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:43"]

Ethän sä voi verrata sitä, kun isä on kotona, siihen, kun äiti on kotona. Äidin kotonaoloa pidetään itsestäänselvyytenä, ja äiti ei siitä saa arvostusta, glooriaa. Kun isä on kotona, niin kaikki kannustavat, kuinka upea, osallistuva isä on. Ihaillaan, että onpa rohkea ratkaisu, voi kun useampi isä tekisi samoin.

Tuolla ympäristön asenteella on ratkaiseva vaikutus jaksamiseen. Hyvähän siellä aallon harjalla on hehkutella ja ihmetellä, kun naiset aallon pohjalla eivät jaksa hukkumisen lomassa hymyillä.

[/quote]

Tämä on totta. Niitä suuria tekoja odottaa myös oma mies, joka on siellä töissä. Pitää olla koti siivottuna ja tiptop, ruoka viimesen päälle alusta asti itse tehtynä, pyykit pestynä, ruokakaupassa käyty, tavattu ystäviä, viihdytetty lasta ja suurinpiirtein pidetty kotikoulua, kaikki asiat ajantasalla...... ja mitä tekee isä lapsen kanssa, kun äiti on töissä tai muualla? Katselee vain lapsen perään, lähdetään ulkoilemaan, kun ei jaksa kotona siivota, syödään valmisruokaa tai sitten mahd helppoa kotiruokaa. Ei ole lakanat vaihdettu, pyykätty, siivottu, tms.

On vain jotenkin niin älytöntä, että kotiäidiltä vaaditaan enemmän, kuin koti-isältä.

[/quote]

Tämä on ihan totta. Koti-isältä riittää, että lapset ovat hengissä ja vaatteet päällä. Olin esikoisen kanssa 2 vuotta kotona, josta mies oli yhden kuukauden. Itse sain paskaa niskaan, kun olin niin vähän aikaa. Kuulema pitäisi olla se kolme vuotta. Mies oli tosiaan YHDEN KUUKAUDEN ja joka suunnasta hehkutettiin, miten hieno ja erikoinen ratkaisu. Suoraan sanottuna vitutti rankasti, äidin kaksi vuotta ei ole mitään, mutta isän yksi kuukausi... SE se vasta on jotain!

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 15:14"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:43"]

Ethän sä voi verrata sitä, kun isä on kotona, siihen, kun äiti on kotona. Äidin kotonaoloa pidetään itsestäänselvyytenä, ja äiti ei siitä saa arvostusta, glooriaa. Kun isä on kotona, niin kaikki kannustavat, kuinka upea, osallistuva isä on. Ihaillaan, että onpa rohkea ratkaisu, voi kun useampi isä tekisi samoin.

Tuolla ympäristön asenteella on ratkaiseva vaikutus jaksamiseen. Hyvähän siellä aallon harjalla on hehkutella ja ihmetellä, kun naiset aallon pohjalla eivät jaksa hukkumisen lomassa hymyillä.

[/quote]

Tämä on totta. Niitä suuria tekoja odottaa myös oma mies, joka on siellä töissä. Pitää olla koti siivottuna ja tiptop, ruoka viimesen päälle alusta asti itse tehtynä, pyykit pestynä, ruokakaupassa käyty, tavattu ystäviä, viihdytetty lasta ja suurinpiirtein pidetty kotikoulua, kaikki asiat ajantasalla...... ja mitä tekee isä lapsen kanssa, kun äiti on töissä tai muualla? Katselee vain lapsen perään, lähdetään ulkoilemaan, kun ei jaksa kotona siivota, syödään valmisruokaa tai sitten mahd helppoa kotiruokaa. Ei ole lakanat vaihdettu, pyykätty, siivottu, tms.

On vain jotenkin niin älytöntä, että kotiäidiltä vaaditaan enemmän, kuin koti-isältä.

[/quote]

Tämä on ihan totta. Koti-isältä riittää, että lapset ovat hengissä ja vaatteet päällä. Olin esikoisen kanssa 2 vuotta kotona, josta mies oli yhden kuukauden. Itse sain paskaa niskaan, kun olin niin vähän aikaa. Kuulema pitäisi olla se kolme vuotta. Mies oli tosiaan YHDEN KUUKAUDEN ja joka suunnasta hehkutettiin, miten hieno ja erikoinen ratkaisu. Suoraan sanottuna vitutti rankasti, äidin kaksi vuotta ei ole mitään, mutta isän yksi kuukausi... SE se vasta on jotain!

[/quote]

Pakotettiinko sinut raskautumaan? Viestistäsi huokuu miesviha.

eikä, pyhä vulva :D mitä ihmettä!

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 15:03"]Minulle suurin ongelma kotiäitiydessä oli se, että tunsin oloni täysin aivottomaksi ameebaksi, joka vaan istuu sohvannurkassa imettämässä, vaihtaa vaippoja ja käveleskelee kitisevän vauvan kanssa pitkin asuntoa - päivät ja yöt.  Päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen...ihan sama onko arkipäivä tai viikonloppu. Vauva ei huoli pullosta eikä tuttiakaan, joten äiti ei pääse mihinkään sitten kun mies tulee illalla kotiin. Kuka tahansa osaa tehdä tätä (tai no mies ei voi imettää), mutta you know what i mean. Olin aivan sairaan kateellinen miehelle, joka pääsi joka päivä luennoille, keskustelemaan aikuisten ihmisten kanssa ja olemaan joku muu kuin jonkun isä.

Vauvat on tylsiä, eikä vauvan kanssa voi tehdä oikein mitään. Kävelevän ja puhuvan taaperon kanssa voi jo tehdä kaikkea, mennä puistoon tai kirjastoon, keskustella jne. Taaperolla on selkeä päiväryhtmi, kun taas pienen vauva rytmiä on vaikea arvioida ja joudut  koko ajan taipumaan vauvan "tahtoon".  Tämä on se ero siinä kun äiti on vauvan kanssa kotona ja, kun mies on sitten sen taaperon kotona. Kotonaolon jälkeen töihinpaluu tuntui ihan vapaudelta. Ajatella, koska tahansa pääsee vessaan, mietin silloin. Ja vaativissa asiantuntijatehtävissä olen minäkin, kuten joku toinen kommentoijakin. Tämä on lomaa verrattuna vauvan kanssa kotonaolemiseen.
[/quote]

Ikävää. Mä en osaa pitää vauvaa aivottomana olentona. Tanssitaan, lauletaan, jumpataan, luetaan kirjaa, höpötetään. Kun imetän (juu parin tunnin välein) luen kirjaa, katson tv:tä tai vaikka surffaan netissä. Myös ystäviä voi tavata, ei vauva sitä estä. Vauva kantorepussa voi tehdä kaikki kotityötkin. Kyllä tää tylsääkin voisi olla, jos sen sellaiseksi antaa mennä...

Mutta, jos on mielikuvitusta ja haluaa nauttia vauvasta, niin tylsää ei ole.

29