Lue keskustelun säännöt.
Mitä te kotiäidit oikeen valitatte?!?
25.09.2014 |
Heippa vaan kotiäidit, olen ollut kohta 2v lapseni kanssa kotona ihan kohta vuoden ja en näe mitä te jaksatte valittaa (vähän yleistän, ei ihan kaikki valita)? Joka aamu herätään 0600-0700 ja aamutoimien jälkeen mennään puistoihin, kerhoihin ja muuhun toimintaan. Myönnetään että onhan se välillä vähän tylsää mutta en tästä alkaisi kovaan ääneen valittamaan. Ja älkää nyt ymmärtäkö tätä niin että sanoisin että tämä ei olisi työtä tai haastavaa hommaa koska sitä tämä on mutta se paskanjauhaminen ja nillitys mitä kuulee äideiltä kerhossa on rasittavaa. Onko teillä tähän jotain sanottavaa?
Kommentit (73)
En halua yleistää, mutta mulla on sellainen käsitys, että jos mies on kotona lasten kanssa niin hoitaa sitten vain ne lapset. Ei esim. siivoa, käy kaupassa ostamassa lapsille uusia vaatteita, laita vaimolle valmiiksi ruokaa, kun tulee töistä kotiin... Naisena, kun olen kotona vapaalla (ei lapsia), keksin kyllä hommaa, teen esim. kunnon suursiivouksen, käyn kaupassa ja yllätän miehen herkkuruoalla. Jos mieheni on kotona, hän tekee vain niitä juttuja, mistä tykkää eli pelaa pleikkaria ja juo kaljaa. Tekee kyllä kotitöitä hyvin pyydettäessä, mutta mitään ei itsekseen keksi alkaa tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööh, kaksi lasta ja molempien kanssa olin kotona. Mies töissä jossa nähdään enemmän viikonloppuna ja sillon osallistuu enemmän töihin, mutta muuten hoidan kodin. Mitenkään erityisen raskasta se ei ollut. Kaveri yhden lapsen kotiäiti ja jatkuvasi valittaa että kun ei ehdi tehdä mitään, en vaan ymmärrä.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 15:40"][quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:55"]
Kerrohan ap mitä mieltä olet synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Jep et mitään mieltä, koska sitä ei miehillä ole, eikä sinulla näin ollen ole asiasta omaa henkilökohtaista kokemusta. Se jos mikä tekee hommasta monin verroin vaikeampaa.
[/quote]
Mies ei voi olla masentunut?
Kaikki äidit kärsivät synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?
Kerro nyt vielä, kuinka miehen alapää ei veny?
GLORIFIO VIELÄ HIIIIIUUUKAAAN I LISÄÄ SITÄ ÄITIYTTÄ JA PYHÄÄ VULVAASI.
[/quote]
Nainen masentuu synnytyksen jälkeen hormoonien takia. Se nyt vain on niin. Sori nyt jos sulla on joku pippeli-kompleksi. Pyhä vulva, say no more! :D :D
En jaksa lukea koko ketjua. Luultavasti paljon myös nurinaa, mutta sen sanon, että lapset on erilaisia äidin ja isän kanssa. Minulla esim oli mies neljän lapsen kanssa kotona ja ihmetteli miksi minä aina valitin. No selvisi ettei lapset heitelleet isän päälle ruokaa, pukivat nätisti, kun oltiin menossa ulos. Tottelivat kaupassa eivätkä vaatineet mitään. Kun minä viikon päästä tulin kotiin oli toinen ääni kellossa. Äidissä roikuttiin ja äidiltä vaadittiin ihan erilailla kaikkea.
Tämä on homman nimi edelleen. Mies, kun ottaa tilanteen haltuun niin lapset rauhottuu. Olen kysellyt lapsilta mikä isässä on erilaista. Miksei äitiä uskota kerrasta? No vastaus ollut "en mä tiä"
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 16:51"][quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 15:40"][quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:55"]
Kerrohan ap mitä mieltä olet synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Jep et mitään mieltä, koska sitä ei miehillä ole, eikä sinulla näin ollen ole asiasta omaa henkilökohtaista kokemusta. Se jos mikä tekee hommasta monin verroin vaikeampaa.
[/quote]
Mies ei voi olla masentunut?
Kaikki äidit kärsivät synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?
Kerro nyt vielä, kuinka miehen alapää ei veny?
GLORIFIO VIELÄ HIIIIIUUUKAAAN I LISÄÄ SITÄ ÄITIYTTÄ JA PYHÄÄ VULVAASI.
[/quote]
Nainen masentuu synnytyksen jälkeen hormoonien takia. Se nyt vain on niin. Sori nyt jos sulla on joku pippeli-kompleksi. Pyhä vulva, say no more! :D :D
[/quote] ei kaikki naiset masennu. Itsellä kuusi lasta ja parasta aikaa on ollut vauva-arki. Nykyään, kun nuo jo koulussa niin huolia ja stressiä paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset nyt vain osaavat tehdä kaikesta niin helkutin vaikeaa.
Itse olen kokenut kotona olon erityisesti henkisesti raskaaksi.. Esikoisen kanssa oli vielä suht helppoa, mutta kuopuksen synnyttyä baby blues, yleinen väsymys ja arjen yksinäisyys (mies paljon töissä) ovat tehneet minusta hyvin hyvin väsyneen... Sairastelukin on kamalaa, nytkin ensin sairasti kuopus, sitten esikoinen oikein pitkän kaavan mukaan ja nyt minä, tässä sitä ollaan oltu 2 viikkoa kotona ja kyllä räjähtää pää. Huoh..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan valita vaan elän elämäni parasta aikaa kotiäitinä. Kaksi lasta.
Itse olen tämän elämän mieheni tuella valinnut. Päivät ovat juurikin niin tylsiä tai ihania kuin itse niistä teen kun on vapaa valinta puuhata mitä haluan...toki lasten ehdoilla mutta kuitenkin. Lapset ovat perusterveitä ja sairastavat n. kerran vuodessa jonkun flunssan niin voin sanoa että arki on helppoa varsinkin kun lapset ovat rauhallisia luonteiltaan.
Ehdin oikein hyvin hoitaa kaikki kotihommat ja puuhata lasten kanssa. Meillä on kaunis koti.
Mies on hyvä isä ja hän viihtyykin kotona iltaisin ja viikonloppuisin joten minulla on myös omaa aikaa jos haluan mutta itsekin olen aika koti-ihminen. Taloushuolia ei ole.
Olen onnellinen.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 16:27"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 15:03"]Minulle suurin ongelma kotiäitiydessä oli se, että tunsin oloni täysin aivottomaksi ameebaksi, joka vaan istuu sohvannurkassa imettämässä, vaihtaa vaippoja ja käveleskelee kitisevän vauvan kanssa pitkin asuntoa - päivät ja yöt. Päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen...ihan sama onko arkipäivä tai viikonloppu. Vauva ei huoli pullosta eikä tuttiakaan, joten äiti ei pääse mihinkään sitten kun mies tulee illalla kotiin. Kuka tahansa osaa tehdä tätä (tai no mies ei voi imettää), mutta you know what i mean. Olin aivan sairaan kateellinen miehelle, joka pääsi joka päivä luennoille, keskustelemaan aikuisten ihmisten kanssa ja olemaan joku muu kuin jonkun isä. Vauvat on tylsiä, eikä vauvan kanssa voi tehdä oikein mitään. Kävelevän ja puhuvan taaperon kanssa voi jo tehdä kaikkea, mennä puistoon tai kirjastoon, keskustella jne. Taaperolla on selkeä päiväryhtmi, kun taas pienen vauva rytmiä on vaikea arvioida ja joudut koko ajan taipumaan vauvan "tahtoon". Tämä on se ero siinä kun äiti on vauvan kanssa kotona ja, kun mies on sitten sen taaperon kotona. Kotonaolon jälkeen töihinpaluu tuntui ihan vapaudelta. Ajatella, koska tahansa pääsee vessaan, mietin silloin. Ja vaativissa asiantuntijatehtävissä olen minäkin, kuten joku toinen kommentoijakin. Tämä on lomaa verrattuna vauvan kanssa kotonaolemiseen. [/quote] Ikävää. Mä en osaa pitää vauvaa aivottomana olentona. Tanssitaan, lauletaan, jumpataan, luetaan kirjaa, höpötetään. Kun imetän (juu parin tunnin välein) luen kirjaa, katson tv:tä tai vaikka surffaan netissä. Myös ystäviä voi tavata, ei vauva sitä estä. Vauva kantorepussa voi tehdä kaikki kotityötkin. Kyllä tää tylsääkin voisi olla, jos sen sellaiseksi antaa mennä... Mutta, jos on mielikuvitusta ja haluaa nauttia vauvasta, niin tylsää ei ole. 29
[/quote]
Niin siis en vauvaa pitänyt ameebana, vaan itseäni. Hienoa, että sinulla on ollut mukavaa äitiyslomalla ja, että osasit nauttia vauvan kanssa kotonaolosta. Olen kateellinen. Kiva, että sulla oli semmoinen vauva, joka söi parin tunnin välein. Minun vauva söi pari tuntia kerrallaan imemisen tarpeeseensa ja nukkui max puolen tunnin verran, jonka aikana söin, kävin vessassa, laitoin pyykkikoneen pyörimään ja sitten jatkoin imetystä sohvan nurkassa seuraavat tunnit jne jne. Vauva huusi kurkku suorana liinassa tai repussa. Toisessa kaupungissa asuvat kaverit olivat kaikki töissä ja iltaisin harrastuksissa yms. menoissaan, joten en voinut heitä juurikaan tavata. Jatkanko vielä...? Voi kun ihmiset tajuaisivat, että se miten itsellä on asiat on ollut, ei tarkoita sitä, että kaikilla muilla on samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vain yksi lapsi joka on tosi vilkas, mies tekee paljon töitä ja harrastaa. Oon ollut kohta vuoden kotona ja tää on ollut elämäni paras vuosi. Toki oon väsynyt ja meillä on välillä sotkuista ja pyykkejä kasaantuu mutta en jaksa semmosista murehtia. Tää on varmasti persoonakysymys ja lasten lukumäärä vaikuttaa varmasti. En vois kuvitellakkaan olevani raskaana ja koittaa samalla pysyä ton ikiliikkujan perässä, huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taapero on täysin erilainen minun kanssani. Hän takertuu minuun enemmän. Joskus en pystynyt häviämään lapsen näköpiiristä, kun hän alkoi huutamaan pää punaisena. Nykyään en voi syödä taaperon nähden, koska huutaa jälleen pää punaisena, jos en anna omalta lautaseltani ruokaa. Kun lapsi on isänsä kanssa niin mies voi tehdä mitä haluaa ilman ongelmia. :D Myös yli vuoden valvominen verottaa.
Ei kukaan pakota hankkimaan lapsilaumaa kerta se on niin hankalaa ja valittamisen arvoista. Muutenkin ärsyttää nämä kommentit "joo sulla on vaan yksi, mulla onkin kolme!11" Ihan itse olette valinneet.