Lue keskustelun säännöt.
Mitä te kotiäidit oikeen valitatte?!?
25.09.2014 |
Heippa vaan kotiäidit, olen ollut kohta 2v lapseni kanssa kotona ihan kohta vuoden ja en näe mitä te jaksatte valittaa (vähän yleistän, ei ihan kaikki valita)? Joka aamu herätään 0600-0700 ja aamutoimien jälkeen mennään puistoihin, kerhoihin ja muuhun toimintaan. Myönnetään että onhan se välillä vähän tylsää mutta en tästä alkaisi kovaan ääneen valittamaan. Ja älkää nyt ymmärtäkö tätä niin että sanoisin että tämä ei olisi työtä tai haastavaa hommaa koska sitä tämä on mutta se paskanjauhaminen ja nillitys mitä kuulee äideiltä kerhossa on rasittavaa. Onko teillä tähän jotain sanottavaa?
Kommentit (73)
Täysin samaa mieltä!! Lapsia tällä hetkellä kolme enkä nyt edelleenkään vertaisi tätä työhön. Tekemistä kyllä riittää, mutta samanlaista se on vapaa-ajallakin. Niin ja miehenikin on ollut vuorollaan lasten (1-3) kanssa kotona, eikä hänelle tosiaan tuottanut vaikeuksia pitää koti siistinä. Ruoka odotti joka kerta kun tulin töistä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vaimoni saa mennä miten haluaa ja käykin harrastamassa useasti viikossa. Lapsi on jo hieman uhmakas ja toisina Päivinä vähän enemmän uhmakas. Hoidan kaikki kotityöt mutta en koe että tämä on rankkaa. Ja kyse ei ollut nyt keskittyä miten hyvin minä jaksan, vaan siihen miksi jotkut eivät.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:33"]
Täysin samaa mieltä!! Lapsia tällä hetkellä kolme enkä nyt edelleenkään vertaisi tätä työhön. Tekemistä kyllä riittää, mutta samanlaista se on vapaa-ajallakin. Niin ja miehenikin on ollut vuorollaan lasten (1-3) kanssa kotona, eikä hänelle tosiaan tuottanut vaikeuksia pitää koti siistinä. Ruoka odotti joka kerta kun tulin töistä kotiin.
[/quote]
Minkä ikäisiä lapsia? Itselläni myös kolme lasta ja koin kotona olon tosi raskaaksi. Näin me ollaan erilaisia ja lapsissakin on tietysti eroja.
Ja tuo on usen sanottu mutta vähän kumma argumentti että "odota kun niitä on enemmän" koska myös yhden lapsen äidit ovat välillä käsittämättömän hajalla perus arjesta.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:36"]
Kyllä vaimoni saa mennä miten haluaa ja käykin harrastamassa useasti viikossa. Lapsi on jo hieman uhmakas ja toisina Päivinä vähän enemmän uhmakas. Hoidan kaikki kotityöt mutta en koe että tämä on rankkaa. Ja kyse ei ollut nyt keskittyä miten hyvin minä jaksan, vaan siihen miksi jotkut eivät.
[/quote]
Selityksiähän tässä on tullut jo muutamia. Tärkeimpänä se,että sinulla on vain yksi lapsi. Yhden kanssa on huomattavasti helpompaa. Toinen selitys on ihmisten erilaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:25"]
Tee sama neljän kanssa ja kysypä uudestaan. Yhden kanssa nyt ei ole edes hommaa.
[/quote]
Arg! Neljän lapsen äitinä tämä vertaus aina vähän risoo. ;) Meillä oli esikoinen niin eloisa tapaus, että se pari vuotta oli yhtä tuskaa ja nyt näiden kolmen kanssa tämä on siihen verrattuna yhtä juhlaa, kun eka on jo koululainen ja rauhoittanut sisarusten myötä.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:25"]Tee sama neljän kanssa ja kysypä uudestaan. Yhden kanssa nyt ei ole edes hommaa.
[/quote]
No miksi olet tehnyt niin monta lasta?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sä voi verrata sitä, kun isä on kotona, siihen, kun äiti on kotona. Äidin kotonaoloa pidetään itsestäänselvyytenä, ja äiti ei siitä saa arvostusta, glooriaa. Kun isä on kotona, niin kaikki kannustavat, kuinka upea, osallistuva isä on. Ihaillaan, että onpa rohkea ratkaisu, voi kun useampi isä tekisi samoin.
Tuolla ympäristön asenteella on ratkaiseva vaikutus jaksamiseen. Hyvähän siellä aallon harjalla on hehkutella ja ihmetellä, kun naiset aallon pohjalla eivät jaksa hukkumisen lomassa hymyillä.
kiitos vastauksista ja että ette hyökänneet heti vaan kimppuun että olisin joku sovinisti naistenvihaaja koska sitä en ole. Haluaisin jotenkin myös auttaa näitä joilla on rankkaa, onko siihen ideoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:44"]
kiitos vastauksista ja että ette hyökänneet heti vaan kimppuun että olisin joku sovinisti naistenvihaaja koska sitä en ole. Haluaisin jotenkin myös auttaa näitä joilla on rankkaa, onko siihen ideoita?
[/quote]
Käske niiden muuttua miehiksi.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:44"]
kiitos vastauksista ja että ette hyökänneet heti vaan kimppuun että olisin joku sovinisti naistenvihaaja koska sitä en ole. Haluaisin jotenkin myös auttaa näitä joilla on rankkaa, onko siihen ideoita?
[/quote]
Käske niiden muuttua miehiksi.
[/quote]
Juuri näin. Arvostan niitä naisia, jotka osaa olla yhtä suurpiirteisiä kuin miehet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrohan ap mitä mieltä olet synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Jep et mitään mieltä, koska sitä ei miehillä ole, eikä sinulla näin ollen ole asiasta omaa henkilökohtaista kokemusta. Se jos mikä tekee hommasta monin verroin vaikeampaa.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:33"]
Täysin samaa mieltä!! Lapsia tällä hetkellä kolme enkä nyt edelleenkään vertaisi tätä työhön. Tekemistä kyllä riittää, mutta samanlaista se on vapaa-ajallakin. Niin ja miehenikin on ollut vuorollaan lasten (1-3) kanssa kotona, eikä hänelle tosiaan tuottanut vaikeuksia pitää koti siistinä. Ruoka odotti joka kerta kun tulin töistä kotiin.
[/quote]
Minkä ikäisiä lapsia? Itselläni myös kolme lasta ja koin kotona olon tosi raskaaksi. Näin me ollaan erilaisia ja lapsissakin on tietysti eroja.
[/quote]
2 ja 3 vuoden ikäeroin. Lapsissa ja vanhemmissa on eroja mutta niin myös asenteissa. Ja kaiketi työpaikoissa, jos joku kokee pääsevänsä töissä helpommalla. Tällä hetkellä käyn harvakseltaan töissä ja järjestely tuntuu erinomaiselta, ei pääse kumpaankaan puoleen kyllästymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin valitan, mutta valitus johtuu siitä, mitä tapahtuu, kun mies tulee töistä. Olen ensin aamupäivällä käynyt ulkona, siivonnut, tehnyt ruoan ja pyykännyt, ja kun mies tulee kotiin silti minä leikin lasten kanssa, vien ulos, teen ruokaa ja siivoan - aina iltaan saakka ja aamulla sama meno jatkuu. Nautin kyllä aamupäivisin kotiäitiydestä, mutta alkaa v*****aa aina, kun mies pääsee töistä kotiin, kun hänelle ei työnteon lisäksi kuuluu kotihommat, en niitä pyydäkkään, mutta lasten kanssa hänen kuuluisi viettää aikaa. Siksi valitan. Kiitos, että sain avautua. Ja kerran olen sanonut hänelle, että valmistautuu siihen, että kun kuopuskin on päiväkoti ikäinen, minäkin aloitan työt ja työpäivien jälkeen kotityöt ja lasten hoito tehdään puoliksi. Ja rankalta tuntuu elämä välillä, kuin olisi yksinhuoltaja, vaikka en olekkaan.
Minäkin olen ihmetellyt tuota valittamista. Varsinkin kun on sanottu, että vauvavuosi on rankka. No ei ole ainakaan yhden normaalin lapsen kanssa. Rankempaa on töissä. Ainakin minun asiantuntijatehtävissä. Lapsen kanssa on leppoisaa siihen verrattuna. En pidä tätä kotoilua mitenkään työnä. Ja vauva kyllä syö usein ja herättää yöllä monta kertaa, mutta ei tunnu missään.Kivaa ja rentoa tämä on.
Tietysti usean lapsen kanssa rankempaa, mutta siitäkin muutaman lapsen hoitajana jo aiempaa kokemusta ja leppoisaa sekin oli. Mutta ehkä jotkut väsyy herkemmin. Iällä tuskin vaikutusta, minäkin olen jo 33.
Mulle tämä on raskasta henkisesti kun en tiedä tulevaisuudesta ja toimeentulo pelottaa. Ennen raskautta loppui määräaikainen soppari, ja aloin opiskella. Nyt kun lapsi on 1,5 vuotias, opinto-oikeutta ei ole kuin puoli vuotta jäljellä enkä usko saavani lisäaikaa (AMK kyseessä). Minulla ei siis työpaikkaakaan mihin palata eikä töitä joita voisin hakea ole. Joka pvä stressaan asiasta enkä jaksa ottaa tätä aikaa vaihtelun kannalta kuten ehkä ne, joilla on vakityö odottamassa. Silloinhan tämä olisi kiva breikki työelämästä. Katselen työpaikkoja päivittäin ja yritän hakea työtä joka ei aina lapsen kanssa ole helppoa kun ei ole "omaa rauhaa" keskittyä hakemiseen. Olen tavallaan työttömän ja kotiäidin välissä, käteen saan verojen jälkeen 450 e/kk. Tässä on stressi päällä mitä hemmettiä oikein teen, kun tässä iässä (35 v) monen vuoden kotonaolo ei oikein houkuta :/
Niin että AP:lle tiedoksi, voi olla että niillä valittavilla äideillä voi olla samat ongelmat kuin valittavilla työttömillä, huoli ja stressi tulevaisuudesta.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 14:13"]
Harvoin valitan, mutta valitus johtuu siitä, mitä tapahtuu, kun mies tulee töistä. Olen ensin aamupäivällä käynyt ulkona, siivonnut, tehnyt ruoan ja pyykännyt, ja kun mies tulee kotiin silti minä leikin lasten kanssa, vien ulos, teen ruokaa ja siivoan - aina iltaan saakka ja aamulla sama meno jatkuu. Nautin kyllä aamupäivisin kotiäitiydestä, mutta alkaa v*****aa aina, kun mies pääsee töistä kotiin, kun hänelle ei työnteon lisäksi kuuluu kotihommat, en niitä pyydäkkään, mutta lasten kanssa hänen kuuluisi viettää aikaa. Siksi valitan. Kiitos, että sain avautua. Ja kerran olen sanonut hänelle, että valmistautuu siihen, että kun kuopuskin on päiväkoti ikäinen, minäkin aloitan työt ja työpäivien jälkeen kotityöt ja lasten hoito tehdään puoliksi. Ja rankalta tuntuu elämä välillä, kuin olisi yksinhuoltaja, vaikka en olekkaan.
[/quote]
Kuulostaa ikävältä! Oletteko etukäteen sopineet tuosta? Mitä mies sitten tekee, jos ei ole lasten kanssa? Meillä oli kyllä itsestään selvää, että mies tekee osansa. Hän jopa tekee mulle ruuan illalla, kun en lasten kanssa ole välttämättä ehtinyt syödä...
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:55"]
Kerrohan ap mitä mieltä olet synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Jep et mitään mieltä, koska sitä ei miehillä ole, eikä sinulla näin ollen ole asiasta omaa henkilökohtaista kokemusta. Se jos mikä tekee hommasta monin verroin vaikeampaa.
[/quote]
Isät sairastavat synnytyksen jälkeistä masennusta jopa yhtä paljon kuin äiditkin.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:55"]
Kerrohan ap mitä mieltä olet synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Jep et mitään mieltä, koska sitä ei miehillä ole, eikä sinulla näin ollen ole asiasta omaa henkilökohtaista kokemusta. Se jos mikä tekee hommasta monin verroin vaikeampaa.
[/quote]
Isät sairastavat synnytyksen jälkeistä masennusta jopa yhtä paljon kuin äiditkin.
[/quote]
Linkkiä kiitos :) olis mielenkiintoista tietää enemmän
Ei kai se olekaan mitään vaativaa enää jos äiti on ollut raskaimman ekan vuoden kotona ja sulla on vain yksi lapsia. Monella kotiäidilla on tuossa vaiheessa myös jo se vauva. Sitä ennen on 10kk hoitanut vauvaa/taaperoa ja ollut samalla raskaana, mikä ei aina ole mikään miellyttävä yhdistelmä. Onhan teillä jo uhma alkanut? Astiat lentelee ja vaatteita pukiessa sulla onkin siinä lapsen tilalla kiljuva ja potkiva spagetti? Huolehdithan pääsääntöisesti myös perheenne kotitöistä ja ruuanlaittamisesta ja päästät töistä väsyneen äidin neljä tai viisi kertaa viikossa harrastamaan?
Jos yllä mainitut asiat toteutuvat etkä silti koe elämääsi yhtään raskaaksi, niin sitten luultavasti vain jaksat paremmin kuin toiset. Ihmiset on erilaisia ja sietävät esimerkiksi tylsyyttä ja arjen rutiineja eri tavalla.