Onko toi tyttöjen ystävyys aina noin hankalaa???

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 12:15"]

Ihan hirveetä säätöä jo eskari-iässä näköjään. Meillä käynyt silleen hullusti että eskarissa tuli eräs tyttö väkisin ystävysten väliin ja pilasi suhteet määräilyllään - ei uskonut edes opettajia vaan änkesi väliin aina kun pääsi. Hämmensi niin että jo opettajatkin hermostuivat kun halusi aina olla jonkun kanssa kahdestaan, mutta muita ei saanut olla ja sitten muut hakeutuivat eri porukoihin. Eli ei eskarista tullut yhtään pysyvää ystävää ja naapurustossa ei ole sellaista. Poikia paljon.

Nyt ekaluokalla näkyy vaihtuvan kun ensin jonkun kanssa kahdestaan ja meidän tyttö kyllä haluaa olla porukassa, mutta se toinen taas ei. Ja sitten suuttuu (se toinen) jos meidän lapsi menee muiden/jonkun muun kanssa leikkimään jotain mitä haluaa. Ja sitten tää "suuttunut" vaihtaa kaveria jne. 

Miten tässä lapsen opettaa, kun meillä opetettu aina että hyvä tulla kaikkien kanssa toimeen ja tyttö tykkää toimia porukassa, Pitääkö sitä nyt syöttää ajatusta että ota vain yksi ja pidä kynsin hampain kiinni, älä huomaa muita...ikävää kun toinen on niin empaattinen että monesti sanonut että "kun x oli siellä niin yksin, niin menin pyytämään mukaan jne." niin sitten se "sen hetken kaveri" suuttuu että "eikö miedän pitänyt olla kahdestaan" - ja huonoimmiillaan sitten käy niin että meidän tyttö "hylätään".

Pojat osaa olla porukalla, miten teidän muiden tyttölasten ystävyydet on mennyt? Muistan itse kyllä että lapsena oli itselläkin se yksi paras (mutta me tunnettiin perheinenmme jo ennen koulua) mutta osattiin me olla isoillakin porukalla naapurilasten kanssa ja päivittäin oltiinkin.

[/quote]  On ja on edelleen aikuisenakin. Lasketaan, monta kertaa joku on soittanut ja sitten loukkaannutaan verisesti ja oletetaan asioita. Kaveri ei saisi seurustella, eikä tehdä lapsia, kun vedetään herneet nenään yms. Tällä palstalla on päivittäin aikuisten naisten kirjoittamia aloituksia kavereistaan.

Itse pääsen helpolla, koska olen aina pitänyt kaverit hiukan etäällä ja en ole antanut heidän tietää elämästäni liikaa. Se toki aiheuttaa mielipahaa joissakin, kun haluaisivat tietää kaiken, jotta pääsevät juoruilemaan kolmannelle. Aikuisillakin naisilla on tapana takertua kavereihinsa ja ei anneta hengitystilaa

Ihmiset ovat erilaisia, taas pitää todeta. Jotkut viihtyy porukassa, toiset taas kaksistaan jonkun kanssa. Mustasukkaisuus ja pahastuminen on ihan ymmärrettävää jos toinen ei haluakaan olla kaksistaan ja toinen taas haluaisi. Mitä tuollaisessa tilanteessa sitten pitäisi tehdä? Kaksistaan olijan on ehkä parempi hankkia kaveri joka on kanssaan samanlainen. Porukassa olijan taas kannattaa pysyä niissä porukoissa. 

Laitanpa tähän ketjuun nyt kyssärin (kun asiaa tyttöjen kaveruudesta juurikin)...miten teillä ekaluokkalaiset tytöt (ja juurikin nyt tytöt!) toimii ystävyyssuhteissaan eli: 1. onko todella se yksi ja paras kaveri? 2. Missä tämä ystävyys on alkanut (eli onko se samalla luokalla vai naapurin tyttö ja eri luokalla tms.) Onnistuuko vahva ystävyys JOS se kaveri ei ole samalla luokalla?

3. Miten usein tapaavat koulun ulkopuolella? teillä, heillä vai pihalla jne.?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:10"]

Tytöillä noita draamoja on, pojilla juurikaan ei.

Toki voitte muuta väittää muttei se tosiasiaa muuksi muuta.

[/quote]

Ja sinäkö tunnet kaikki tytöt ja pojat?

Sanoisin että viime aikoina pojilla suuntaus on mennyt yhä enemmän tähän parisuhdehommaan, ehkä kyse siitä että pareittain pelattavat konsolipelit ym. kiinnostavat enemmän kuin pihapelit, joihin mahtuisi useampi.

ope

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:15"]

Laitanpa tähän ketjuun nyt kyssärin (kun asiaa tyttöjen kaveruudesta juurikin)...miten teillä ekaluokkalaiset tytöt (ja juurikin nyt tytöt!) toimii ystävyyssuhteissaan eli: 1. onko todella se yksi ja paras kaveri? 2. Missä tämä ystävyys on alkanut (eli onko se samalla luokalla vai naapurin tyttö ja eri luokalla tms.) Onnistuuko vahva ystävyys JOS se kaveri ei ole samalla luokalla?

3. Miten usein tapaavat koulun ulkopuolella? teillä, heillä vai pihalla jne.?

[/quote]

Mun ekaluokkalaisella ei ole koulussa yhtä parasta kaveria vaan ovat usein n. 4-5 tytön ryhmässä. Tyttöjä on paljon samalla luokalla, 14 kpl. Ovat tavanneet vasta koulussa. Parhaaksi kaverikseen nimeää edelleen vuotta nuoremman tytön, johon tutustui aikanaan päiväkodissa. Eivät tapaa usein, harvemmin kuin kerran kuussa.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:15"]

Laitanpa tähän ketjuun nyt kyssärin (kun asiaa tyttöjen kaveruudesta juurikin)...miten teillä ekaluokkalaiset tytöt (ja juurikin nyt tytöt!) toimii ystävyyssuhteissaan eli: 1. onko todella se yksi ja paras kaveri? 2. Missä tämä ystävyys on alkanut (eli onko se samalla luokalla vai naapurin tyttö ja eri luokalla tms.) Onnistuuko vahva ystävyys JOS se kaveri ei ole samalla luokalla?

3. Miten usein tapaavat koulun ulkopuolella? teillä, heillä vai pihalla jne.?

[/quote]

Mun ekaluokkalaisella ei ole koulussa yhtä parasta kaveria vaan ovat usein n. 4-5 tytön ryhmässä. Tyttöjä on paljon samalla luokalla, 14 kpl. Ovat tavanneet vasta koulussa. Parhaaksi kaverikseen nimeää edelleen vuotta nuoremman tytön, johon tutustui aikanaan päiväkodissa. Eivät tapaa usein, harvemmin kuin kerran kuussa.

[/quote]

No tapaako päivittäin näitä koulukavereita (koulun jälkeen)? Missä useimmiten, onko se jonkun tietyn luona vai millon kenelläkin vai ovatko ulkona?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:20"]

Ihmiset ovat erilaisia, taas pitää todeta. Jotkut viihtyy porukassa, toiset taas kaksistaan jonkun kanssa. Mustasukkaisuus ja pahastuminen on ihan ymmärrettävää jos toinen ei haluakaan olla kaksistaan ja toinen taas haluaisi. Mitä tuollaisessa tilanteessa sitten pitäisi tehdä? Kaksistaan olijan on ehkä parempi hankkia kaveri joka on kanssaan samanlainen. Porukassa olijan taas kannattaa pysyä niissä porukoissa. 

[/quote]

Ja sinä luulet että lapsi osaa funtsailla asian näin. Hirveän vaikeaa on "opettaa" lapselle joka haluaa hyvää kaikille että jos se a haluaa olla vain sun kanssa, ette sitten ota muita koskaan mukaan. Olkaa kahdestaan aina. Ja aika sairasta, mutta niinhän tuo on...

Tytöillä noita draamoja on, pojilla juurikaan ei.

Toki voitte muuta väittää muttei se tosiasiaa muuksi muuta.

Mä olen kans seurannut oman lapseni kaveripiiriä ja kiinnittänyt samaan asiaan huomiota. Näillä ei tosin ole kärhämiä, tulevat kaikki toimeen toistensa kanssa, mutta silti tuntuvat osaavan olla aina vain kahdestaan. Siis yhdellä kertaa. Sopivat jo melkein viikkoa etukäteen välillä kuka on kenenkin kanssa minäkin päivänä... Samat lapset siis pyörivät toistensa kavereina. Mutta eivät sitten voi olla isommalla porukalla kuitenkaan, en käsitä.