onnellisen parisuhteen salaisuus

Olen myös samaa mieltä, että asioista puhuminen on ratkaisu monen parisuhteen ongelmiin. Ehkei kaikkia ongelmia niinkään kuitenkaan pystyisi ratkomaan?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 17:58"]Olen myös samaa mieltä, että asioista puhuminen on ratkaisu monen parisuhteen ongelmiin. Ehkei kaikkia ongelmia niinkään kuitenkaan pystyisi ratkomaan?
[/quote]

Ei tietenkään kaikkea pysty. Eikä puhuminen pelkästään ole se avain onnelliseen suhteeseen, mutta tosi iso vaikutud sillä on. Päivittäiset kehut, suukot, kosketukset, auttaminen asioissa jne pitävät suhteen myös hyvänä. Edellisessä suhteessani kaikki muu toimi, paitsi etten pystynyt unohtaa miehen virhettä ja kun olin yrittänyt vuoden unohtaa niin tilanne oli lopulta se, että jos mies kosketti minua seksuaalisessa mielessä niin minua alkoi ahdistaa. Muuten olin kyllä todella paljon miehen lähellä. Ja kyllä, usein suostuin seksiin vain miehen mieliksi, mutta lopulta en pystynyt siihenkään. Näin pitkälle olen itse valmis menemään, jotta saisin suhteen toimimaan. Suhde itsessään ei ollut huono, en vain pystynyt unohtaa ja niinkuin sanoin; mies ei halunnut keskustella suhteen asioista ja siitähän syttyi aina riita kun yritin puhua. Ap

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 20:46"]Jos puoliso ei ole väkivaltainen, alkoholisti/narkkari tai muuten vakavasti luonnevikainen, uskon että avioliiton voi saada kestämään. Uskon myös, että liitossa pysyminen kasvattaa ihmistä ihan eri tavalla kuin kumppanin jatkuva vaihtaminen.

Paljon puhutaan onnesta avioeron jälkeen, vaan kenen onnesta? Luin eilen kirjan suomalaisten nuorten hyvinvointia koskien ja sen mukaan avioerolla oli selvä vaikutus mm. lapsen perusturvallisuuteen sekä kokemukseen perheenjäsenten läheisyydestä. Ai niin, mutta nämä ovat niitä ikäviä, heteronormatiivisia propaganda-juttuja, joista jollekin voi tulla paha mieli joten unohdetaanpa koko juttu!
[/quote]

Hei, mun isä ja äiti erosi koska äiti oli lesbo. Olin kai 3-4v eikä mulla jääny minkäänlaisia traumoja vaikka näin äitiä tosi harvoin koska se asu ulkomailla. Ap

Omasta puolestani voin sanoa, että onnellisen parisuhteen taustalla on yksinkertaisesti 1.) tasapainoiset psyykeet molemmilla 2.) onnistunut kumppaninvalinta: samankaltainen ihminen, jolla samat arvot 3.) vahva halu elää perheenä 4.) kumppania arvostaa ja ihailee (kokemus siitä, että on löytänyt parhaan mahdollisen kumppanin) 5.) kyky empatiaan ja tunteiden kokemiseen/vastaanottamiseen (johon sis.myös läheisyydentarve ja läheisyyden antamisen tarve).

T. Vaimo

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:02"]

Se, että pariskunnat eivät ennen eronneet, ei todellakaan tarkoita sitä, että he olisivat eläneet onnellisena yhdessä. Avioerojen myötä ihmisten onnellisuus lisääntyy, niin nurinkurista kuin se onkin. Puhuminen on varmasti hyväksi, mutta tuskin kukaan ajattelee, että ne entisajan ihmiset puhuivat suhteestaan :D

[/quote]

Haluan tietää mistä saa tiedon, että avioerojen myötä onnellisuus lisääntyy.
[/quote]
En valitettavasti löydä tähän mitään linkkiä, mutta tämä on mielestäni ihan tunnettu fakta tilastitieteilijöiden keskuudessa. Eikä tällä tietenkään tarkoiteta yksilöä, vaan sitä että yleisesti mitä enemmän avioeroja, sitä onnellisempi kansa. Liittynee siihen, että on valitettavan paljon maita, missä tätä mahdollisuutta ei ole - etenkään naisilla. Vaikea kuvitella, että vasten tahtoaan huonossa liitossa oleminen lisäisi kenenkään onnellisuutta? Eikä se, että yli puolet katuu eroaan mitenkään tätä faktaa kumoa. Voihan ihminen olla onnellinen, vaikka (hetkellisesti) katuisikin.

Paljon se puhuminen hyödyttää jos toinen ei kuuntele, ei ymmärrä, tai ei halua muuttaa asioita mitenkään. Ei ole läheskään aina kyse siitä etteikö toinen puhuisi. Päinvastoin, tuntuu että lätistään koko ajan mutta mitään ei tapahdu.

Kerropa tuo alkoholistin/narsistin/vaimonhakkaajan puolisolle! Ja juu, hyvä liitto ja mies itselläni. Ymmärrän, ettei kaikilla näin ole.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 10:58"]Paljon se puhuminen hyödyttää jos toinen ei kuuntele, ei ymmärrä, tai ei halua muuttaa asioita mitenkään. Ei ole läheskään aina kyse siitä etteikö toinen puhuisi. Päinvastoin, tuntuu että lätistään koko ajan mutta mitään ei tapahdu.
[/quote]

Jos toinen käyttäytyy noin, ei hän ole täysillä mukana suhteessa. Ei ole tosissaan, eikä halua panostaa suhteeseen. Se on asia erikseen. Ap

Se, että pariskunnat eivät ennen eronneet, ei todellakaan tarkoita sitä, että he olisivat eläneet onnellisena yhdessä. Avioerojen myötä ihmisten onnellisuus lisääntyy, niin nurinkurista kuin se onkin. Puhuminen on varmasti hyväksi, mutta tuskin kukaan ajattelee, että ne entisajan ihmiset puhuivat suhteestaan :D

Minä taas en kauheasti usko tuohon puhumisjuttuun. Minä uskon SITOUTUMISEEN. Siihen, ettei ollenkaan pidetä mahdollisena sellaista vaihtoehtoa että tästä lähdettäisiin. Silloin ne ratkaisut löytyy kyllä. Puhuttiinpa tai ei. 

Omat vanhempani ovat esimerkki tästä. He ovat olleet 40 vuotta yhdessä ja ovat hyvin onnellisia. Mutta heillä on ollut myös vaiheita, joissa useimmat nykyihmiset olisivat lähteneet omille teilleen. Isän pettämiskausi kolmenkympin kriisissä ja urastressin ja pikkulapsiperheen arjen ahdistaessa. Kausi jolloin äiti taas oli ahdistunut pienessä perhe-elämässä ja tempoili ympäriinsä monella tapaa. Kylmiä jääkausia joina eivät ole puhuneet mitään, olleet vain yhdessä kun kerran on naimisiin menty ja luvattu. Mutta sanovat, että joka kriisin jälkeen suhde on syventynyt ja parantunut, ja että kriisien yli on kantanut juuri sitoutuminen minkä takia on lähdetty sopeutumisen linjalle. Nykyihmisistä suurin osa ei tuollaista haluaisi kuulla, ei kestää esim. vuosienkin kylmiä kausia suhteessa.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:06"]Minä taas en kauheasti usko tuohon puhumisjuttuun. Minä uskon SITOUTUMISEEN. Siihen, ettei ollenkaan pidetä mahdollisena sellaista vaihtoehtoa että tästä lähdettäisiin. Silloin ne ratkaisut löytyy kyllä. Puhuttiinpa tai ei. 

Omat vanhempani ovat esimerkki tästä. He ovat olleet 40 vuotta yhdessä ja ovat hyvin onnellisia. Mutta heillä on ollut myös vaiheita, joissa useimmat nykyihmiset olisivat lähteneet omille teilleen. Isän pettämiskausi kolmenkympin kriisissä ja urastressin ja pikkulapsiperheen arjen ahdistaessa. Kausi jolloin äiti taas oli ahdistunut pienessä perhe-elämässä ja tempoili ympäriinsä monella tapaa. Kylmiä jääkausia joina eivät ole puhuneet mitään, olleet vain yhdessä kun kerran on naimisiin menty ja luvattu. Mutta sanovat, että joka kriisin jälkeen suhde on syventynyt ja parantunut, ja että kriisien yli on kantanut juuri sitoutuminen minkä takia on lähdetty sopeutumisen linjalle. Nykyihmisistä suurin osa ei tuollaista haluaisi kuulla, ei kestää esim. vuosienkin kylmiä kausia suhteessa.
[/quote]

mutta noissakin asioissa puhuminen voisi auttaa. Voisi kertoa ahdistuksesta ja tunteistaan. Ja juuri tuo on se pitkän suhteen salaisuus, ettei luovuteta jokakäänteessä.

Mä en oikeastaan usko puhumiseen. SIinä on usein kyse vaatimisesta, toisen vastuuttamisesta omasta onnellisuudesta. Tärkeämpää ovat teot. Kuinka paljon satsataan yhteiseen hyvään, tehdään työtä sen eteen, luovutaan kenties jostain omasta jutusta (toki kohtuullisesti ja tasapuolisesti)? Kuinka paljon normaali arkipuhe on toista arvostavaa ja kuuntelevaa? Mitään syväluotaavia keskustelusessioita ei ainakaan usein tarvita. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 10:58"]Paljon se puhuminen hyödyttää jos toinen ei kuuntele, ei ymmärrä, tai ei halua muuttaa asioita mitenkään. Ei ole läheskään aina kyse siitä etteikö toinen puhuisi. Päinvastoin, tuntuu että lätistään koko ajan mutta mitään ei tapahdu. [/quote] Jos toinen käyttäytyy noin, ei hän ole täysillä mukana suhteessa. Ei ole tosissaan, eikä halua panostaa suhteeseen. Se on asia erikseen. Ap

[/quote]

Niin, eli silloin on ihan ok erota, jos kerran ei ole oikeaa parisuhdetta.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:15"]

Mä en oikeastaan usko puhumiseen. SIinä on usein kyse vaatimisesta, toisen vastuuttamisesta omasta onnellisuudesta. Tärkeämpää ovat teot. Kuinka paljon satsataan yhteiseen hyvään, tehdään työtä sen eteen, luovutaan kenties jostain omasta jutusta (toki kohtuullisesti ja tasapuolisesti)? Kuinka paljon normaali arkipuhe on toista arvostavaa ja kuuntelevaa? Mitään syväluotaavia keskustelusessioita ei ainakaan usein tarvita. 

[/quote]

Henkisesti aktiivinen ihminen voi kyllä tarvita hyviä keskusteluja siinä kun toinen säännöllistä seksiä. Ihmisten tarpeet ovat erilaiset.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:36"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:15"]

Mä en oikeastaan usko puhumiseen. SIinä on usein kyse vaatimisesta, toisen vastuuttamisesta omasta onnellisuudesta. Tärkeämpää ovat teot. Kuinka paljon satsataan yhteiseen hyvään, tehdään työtä sen eteen, luovutaan kenties jostain omasta jutusta (toki kohtuullisesti ja tasapuolisesti)? Kuinka paljon normaali arkipuhe on toista arvostavaa ja kuuntelevaa? Mitään syväluotaavia keskustelusessioita ei ainakaan usein tarvita. 

[/quote]

Henkisesti aktiivinen ihminen voi kyllä tarvita hyviä keskusteluja siinä kun toinen säännöllistä seksiä. Ihmisten tarpeet ovat erilaiset.

[/quote]

Totta, mutta tuota tarvetta ei välttämättä tarvitse täyttää juuri parisuhteessa. Esim. oma mieheni on sellainen jörrikkä jota ei tunnelöpinät kiinnosta, ja minä taas rakastan analysoida ihmisten ajattelua ja tunneasioita. Mutta minulla on pari hyvää naispuolista ystävää joiden kanssa mietitään niitä asioita, en minä miestä siihen tarvitse.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:36"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:15"]

Mä en oikeastaan usko puhumiseen. SIinä on usein kyse vaatimisesta, toisen vastuuttamisesta omasta onnellisuudesta. Tärkeämpää ovat teot. Kuinka paljon satsataan yhteiseen hyvään, tehdään työtä sen eteen, luovutaan kenties jostain omasta jutusta (toki kohtuullisesti ja tasapuolisesti)? Kuinka paljon normaali arkipuhe on toista arvostavaa ja kuuntelevaa? Mitään syväluotaavia keskustelusessioita ei ainakaan usein tarvita. 

[/quote]

Henkisesti aktiivinen ihminen voi kyllä tarvita hyviä keskusteluja siinä kun toinen säännöllistä seksiä. Ihmisten tarpeet ovat erilaiset.

[/quote]

Totta, mutta tuota tarvetta ei välttämättä tarvitse täyttää juuri parisuhteessa. Esim. oma mieheni on sellainen jörrikkä jota ei tunnelöpinät kiinnosta, ja minä taas rakastan analysoida ihmisten ajattelua ja tunneasioita. Mutta minulla on pari hyvää naispuolista ystävää joiden kanssa mietitään niitä asioita, en minä miestä siihen tarvitse.

[/quote]

Sama täällä. Meillä menee miehen kanssa hyvin, jos muistan että siltä ei irtoa tuollaista pohdintaa ja asioiden käsittelyä monelta kantilta, ja tyydytän keskustelutarpeet ystävien kanssa. Muut asiat suhteessa ovat kunnossa - mies on hyvin huomaavainen, epäitsekäs, tekee paljon työtä kodin ja lasten eteen, ystävällinen ja positiivinen persoona. Pussailee ja sanoo usein että rakastaa minua. Mutta jos alan tuijottaa siihen ettei siitä ole yötä myöten keskustelemaan ja maailmaa parantamaan, tulen onnettomaksi.