Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka eivät pidä Harry Potterista?
25.08.2021 |
En ole koskaan pitänyt vaikka olin juuri kohderyhmäiässä kun kirjat ilmestyivät. Välillä tuntuu ulkopuoliselta kun jengi vouhkaa edelleen kolmikymppisinä siitä mihin tupaan samaistuvat, intoilevat Harry Potter-tuotteista ja lukevat fanifiktiota. Luin myös fantasiaa paljon lapsena ja teininä, mutta en päässyt sisälle Pottereihin, pidin päähenkilöä ärsyttävänä ja kirjailijan kuvittelemaa maailmaa epäkiinnostavana. Tätä ei kuitenkaan viitsi koskaan paljastaa kellekään, paitsi näin anonyyminä.
Kommentit (116)
Se, että Puuskupuh olisi "luuseritupa", on lukijan omaa tulkintaa. On ilmeisesti niellyt joidenkin hahmojen asenteen purematta. Toisinkin voi asiat nähdä:
https://www.wizardingworld.com/features/why-you-should-fall-in-love-wit…
In the past, J.K. Rowling has said, ‘In many, many ways, Hufflepuff is my favourite house.’
Why? J.K. Rowling says to look at how they act during the Battle of Hogwarts. ‘The Hufflepuffs, virtually to a person, stay – as do the Gryffindors. Now, the Gryffindors comprise a lot of foolhardy and show-offy people... You know, there’s bravery and there’s also showboating, and sometimes the two go together. The Hufflepuffs stayed for a different reason. They weren’t trying to show off, they weren’t being reckless. That’s the essence of Hufflepuff House.’
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnostanut koskaan minuakaan enkä kyllä ole älynnyt, että tämä olisi jotenkin hävettävä asia.
Jos ei fantasia kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta, mutta jos kiinnostaa, niin ovathan Potterit fantasiakirjallisuutta parhaasta päästä.
Makuasioista ei kuulemma pitäisi kiistellä, mutta toisaalta, mistäs sitten?
Joten: olen eri mieltä. Potterit ovat vähän sellaista purkkatason bulkkia, johon on vaan säälittä kopsattu muiden ideoita.
Vai että bulkkia. Olet tuota mieltä vain siksi kun niistä tuli niin suosittuja, et siis kehtaa myöntää pitäväsi niistä, koska ovat liian suosittuja. Olen törmännyt tuohon asenteeseen joskus ennenkin. Toki niissä voi nähdä inspiraatiota muistakin teoksista, esim Sormusten Herrasta, mutta tarina ja sen maailma itsessään on kuitenkin todella taitavasti rakennettu.
Mikä niissä Pottereissa on sitten niin originaalia? Maailma on rakennettu kivasti joo, mutta...
Suunnilleen kaikki pahimmat fantasiakirjallisuuden kliseet on tuupattu kansien väliin. Orpopoika, vanha viisas mentori, pahis joka on vain 100% PAHA, taikaesineitä, jotka täytyy tuhota, yksi ainut valittu lapsi jonka harteilla koko maailman kohtalo, ennustukset... Ja juoni on välillä kuin reikäjuusto.
Anteeksi, mutta vaikutat itse sellaiselta hysteeriseltä fanilta, joka ei suostu ottamaan vastaan mitään kritiikkiä lempikirjasarjastaan. Heti on talikot ja soihdut kädessä.
Minä en taas ymmärrä sitä miksi kaiken pitäisi olla alusta loppuun niin originaalia? Ai perkele, orpopoika on jo käytetty ja vanha viisas mentorikin ja taikaesineet, sääli, taidanpa jättää koko taika maailmaan sijoittuvan tarinan kirjoittamatta. Tottakai niissä toistuu samoja asioita, se nyt on selvä, se on kuitenkin kirjoitettu mukaansatempaavaan muotoon ja uuteen maailmaan. Melko kyyninen tapa lukea kirjoja noin että etsii vain asioita joita lytätä. Kokonaisuudessaan Potter oli minusta innovatiivinen ja hieno universumi ja tarina, vaikka toki jotain on lainattukin. Mutta aina löytyy ihmisiä jotka tuntevat itsensä tärkeiksi osoittamalla virheitä ja mitätöimällä muiden työtä.
Tämä orvon tarina on ilmeisesti aika monelle lapsella ainakin hetkittäin lapsuudessa toiveena, että omat oikeat vanhemmat olisivat täydellisiä ja on mahdollisuus saada niiltä kaikki hyvä, mitä omat huoltajat eivät pysty tai osaa antaa. Siksi varsinkin lapsille kerrotuissa saduissa orpo teema toistuu usein, ja selkeimmin se on esillä niissä tarinoissa, missä sadun päätteeksi orpo paljastuu kuningaskunnan perijäksi.
Olen Potterfani, mutta mielestäni se luotu maailma ei ole niin monimutkainen kuin muissa fantasiakirjoissa. Leffoissa tietty se avartuu tavallaan, mutta jis pelkkiä kirjoja ja niiden sisältöä katsoo niin en ihmettele ettei kaikki jaksa niin yksoikoista juonta.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä ollut kiva, jos olisi ollut edes yksi luihuinen, joka olisi ollut selkeästi hyvis. Vaikka olihan siellä se rohkein Harryn tuntema mies, mutta häntäkään on vaikea pitää selkeästi hyviksenä. Edes joku maininta luihuisoppilaista, jotka olisivat viimeisessä taistelussa liittyneet taistoon kuolonsyöjiä vastaan olisi tehnyt jo jotain.
Regulus antoi henkensä, jotta Voldemortin hirnyrkki saataisiin tuhottua. Kuhnusarvio taisteli Voldemortia itseään vastaan McGonagallin ja Kingsleyn kanssa. Jopa Malfoysta perheineen paljastui harmaan sävyjä tarinan edetessä.
Olen itse aina ymmärtänyt tuon lajitteluhatun allegoriana poliittisesta jaosta. Mutta tietysti lapsille olisi liian raskasta luettavaa selvitys oikeisto-vasemmisto-akselin poliittisesta taustasta, joten tämä oli yksinekrtaistettu, maaginen versio siitä. Rohkelikot edustivat minusta anarkiaa ja yhteiskunta-aktivismia ja Luihuiset tietysti fasismia. Puuskupuh oli tietysti pohjoismaalainen hyvinvointiyhteiskunta ja Korpinkynsi edustaa pikkuporvarismia. Tämä oli minulle selvää jo 15-vuotiaana, kun luin kirjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voldemortin pahuutta olen minäkin miettinyt. Oliko hän tosiaan syntymästään alkaen täysin läpimätä? Hänenhän mainittiin jo orpokodissa mm. varastaneen muilta lapsilta, pelotelleen heitä ja tappaneensa heidän lemmikkejään.
Minä en pidä. Fantasia ei uppoa sitten ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä päässyt sisälle koko touhuun. Olen toki liian vanhakin. Luin tosin 10- vuotiaasta asti aikuisten kirjallisuutta, joten vaikka kuuluisin kohderyhmään, niin varmasti olisin pitänyt kirjoja lapsellisina.
Sama täysin ku aloittajalla! Jo muksuna jäin pois tästä HP-kohkauksesta ja luin David Foster Wallacea, Poea, H.P Lovecraftia ja Bukowskia näiden tekopirteiden kakaravelhojen sijaan. Olen nyt jälkikäteen iloinen noista (esi-)teinin vähän erikoisistakin valinnoistani.
Keski-ikäistyvät, probleemasilmälaseilla varustetut, omaa ajattelukykyä vailla olevat pullukka-akat intoilee näistä leffoista ja oheistuotteista kuin kakarat.
Sama juttu niiden Minionssien (Itse Ilkimys) kanssa - joku kieroutunut seksuaalinen motiivi varmaan, kun samantyyliset henkilöt kuin juuri HP-faneiksi kuvailin, halailevat Minions-tyynyjään yksiöissään.
Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sellaista kirjaa olekaan, josta kaikki pitäisivät ja se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnostanut koskaan minuakaan enkä kyllä ole älynnyt, että tämä olisi jotenkin hävettävä asia.
Jos ei fantasia kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta, mutta jos kiinnostaa, niin ovathan Potterit fantasiakirjallisuutta parhaasta päästä.
Makuasioista ei kuulemma pitäisi kiistellä, mutta toisaalta, mistäs sitten?
Joten: olen eri mieltä. Potterit ovat vähän sellaista purkkatason bulkkia, johon on vaan säälittä kopsattu muiden ideoita.
Vai että bulkkia. Olet tuota mieltä vain siksi kun niistä tuli niin suosittuja, et siis kehtaa myöntää pitäväsi niistä, koska ovat liian suosittuja. Olen törmännyt tuohon asenteeseen joskus ennenkin. Toki niissä voi nähdä inspiraatiota muistakin teoksista, esim Sormusten Herrasta, mutta tarina ja sen maailma itsessään on kuitenkin todella taitavasti rakennettu.
Mikä niissä Pottereissa on sitten niin originaalia? Maailma on rakennettu kivasti joo, mutta...
Suunnilleen kaikki pahimmat fantasiakirjallisuuden kliseet on tuupattu kansien väliin. Orpopoika, vanha viisas mentori, pahis joka on vain 100% PAHA, taikaesineitä, jotka täytyy tuhota, yksi ainut valittu lapsi jonka harteilla koko maailman kohtalo, ennustukset... Ja juoni on välillä kuin reikäjuusto.
Anteeksi, mutta vaikutat itse sellaiselta hysteeriseltä fanilta, joka ei suostu ottamaan vastaan mitään kritiikkiä lempikirjasarjastaan. Heti on talikot ja soihdut kädessä.
Minä en taas ymmärrä sitä miksi kaiken pitäisi olla alusta loppuun niin originaalia? Ai perkele, orpopoika on jo käytetty ja vanha viisas mentorikin ja taikaesineet, sääli, taidanpa jättää koko taika maailmaan sijoittuvan tarinan kirjoittamatta. Tottakai niissä toistuu samoja asioita, se nyt on selvä, se on kuitenkin kirjoitettu mukaansatempaavaan muotoon ja uuteen maailmaan. Melko kyyninen tapa lukea kirjoja noin että etsii vain asioita joita lytätä. Kokonaisuudessaan Potter oli minusta innovatiivinen ja hieno universumi ja tarina, vaikka toki jotain on lainattukin. Mutta aina löytyy ihmisiä jotka tuntevat itsensä tärkeiksi osoittamalla virheitä ja mitätöimällä muiden työtä.
Hyvin olet sanallistanut tuon tietyn suomalaisen asenteen. Sehän on niin, että mikään ei ole täydellistä eli kun virheitä ja huonoja puolia etsimällä etsii niitä löytää asiasta kun asiasta, ihmisestä kun ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se maailma kliseitä täynnä ja loput sitten noukittu vanhoista mytologioista joita iloisesti yhdistellään.
Mutta uusia 10-vuotiaita tulee koko ajan lisää ja heille kaikki on uutta.
En ole koskaan perustanut fantasiakirjallisuudesta tai -elokuvista, eivätkä Harry Potteritkaan ole siis minua koskaan kiinnostaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan nyt vaan tiedoksi ilman että kukaan pahoittaa mieltään teidän ei tarvitse tulla kertomaan että te ette tykkää jostain asiasta toki kerroitte asian aika asiallisesti mutta kuitenkin
Olen puhunut
Pakko tulla puolustamaan joitain täällä esitettyjä väitteitä, jotka tehdään selvästi parin ensimmäisen kirjan tai elokuvien perusteella.
Kirjoja syytettiin Dudleyn fatsheimaamisesta, mutta jos on yhtään enemmän lukenut brittiläistä lastenkirjallisuutta, kuten Roald Dahlia tai Pipsa Possua, niin tällainen on näköjään tavallista ja juontuu ehkä brittiläisestä kuivasta huumorista. Pohjoismaalaisessa lasten klassisessa kirjallisuudessa taas tosin ongelmana on n-sanan käyttö ja ro-tusensitiivisyyden puute. Että kaikkea ne lapset voivat oppia kirjoista! :)
Dudleystähän tulee kirjojen edetessä lihavan sijaan isokokoinen painiottelija ja muutoinkin hän saa enemmän monipuolisuutta hahmoonsa ja tekee lopussa jopa Harryn kanssa sovinnon.
Voldemort on ehkä yksipuolinen pahis, mutta toisaalta Malfoy ja Kalkaros ovat monipuolisempiakin. Malfoy kääntyy lopulta jopa hyväksi ja on enemmänkin kasvatuksensa uhri. Kirjailija halusi sekä yksipuolisia ja moniulotteisia Luihuisia.
Alue: Aihe vapaa
Minä katsoin Bondit vasta yli parikymppisenä, ja aika lapsellisena pidin niiden maailmankuvaa silloin, enkä löytänyt niistä jännitystä, enkä muutakaan viihdearvoa. Pottereiden maailma on pikkuisen syvempi, ainakin ensimmäisten kahden kirjan jälkeen.