Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät pidä Harry Potterista?
25.08.2021 |
En ole koskaan pitänyt vaikka olin juuri kohderyhmäiässä kun kirjat ilmestyivät. Välillä tuntuu ulkopuoliselta kun jengi vouhkaa edelleen kolmikymppisinä siitä mihin tupaan samaistuvat, intoilevat Harry Potter-tuotteista ja lukevat fanifiktiota. Luin myös fantasiaa paljon lapsena ja teininä, mutta en päässyt sisälle Pottereihin, pidin päähenkilöä ärsyttävänä ja kirjailijan kuvittelemaa maailmaa epäkiinnostavana. Tätä ei kuitenkaan viitsi koskaan paljastaa kellekään, paitsi näin anonyyminä.
Kommentit (116)
Minä. Ja olin niiden ilmestymisen aikaan ihan fanaattinen fantasiakirjallisuuden harrastaja.
Mun mielestä Rowlingilla on kamala tapa kirjoittaa lapsista, mitä on vaikea käsittää, kun hän on kuitenkin äiti. Siis Dudley on ruma, lihava ja ilkeä - ja muka se kiusaaja, eikä kiusattu. Siis tulee fiilis, että aikuinen ihminen halveksii lihavia lapsia tai jotain.
Se maailman sisäinen logiikka ei kanssa tunnu pelaavan oikein kunnolla. Heh, joku jästiasioihin erikoistunut ei tiedä, mitä raha on jne.
Ja kun on lukenut niin paljon fantasiakirjallisuutta, joka on paljon parempaa, niin on vaikea käsittää, miks just näistä sit tuli niin valtava ilmiö.
Vinkkinä tähän vielä, että kokeilkaas lukea Robin Hobbia (jos pystytte, niin englanniksi. Ainakin ekojen kirjojen käännös oli kehnoa, ja välistä on jätetty kääntämättä yksi teologia). Oikeasti kiehtovaa henkilökuvausta, mikä on aika harvinaista tän tyyppisessä kirjallisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin nuori aikuinen, kun ensimmäinen Potter tuli. En päässyt millään yli siitä fatshamingista ja jätin kirjan kesken.
Nyt omien lasten myötä olen lukenut kolme ensimmäistä, loput he ovat lukeneet itsekseen. Siinä maailmassa on paljon hyvää ja viehättävää, mutta juuri se ulkonäöllä ivailu kauhistuttaa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Luin Dragonlance ja Forgotten Realms kirjoja teininä. Ensimmäiset olivat parhaita mutta sitten myöhemmissä kirjoissa Drizz ja Raistlin olivat liian voimakkaita ja kirjailijat tuhosivat omat kirjansa kun nuo selvisivät kaikesta...
Hirveä määrä kaupunkeja tuhonneita hirviöitä hyökkää Drizzin kimppuun mutta tämä vain hyppää ilmaan ja tekee muutamat sivallukset sapeleilla jopas on pahikset kukistettu puolen sinun aikana...
Dragonlancet (ainakin alkuvaiheen kirjat) ovat erään D&D peliporukan pelipäiväkirja, ja se on todella ilmiselvää jos on itse pelannut yhtään. Ekan Dragonlancen luin ja sain suurta hupia siitä, että tulkitsin sen kertomuksen peliteknisestä suunnasta. (Ensimmäisen kirjan alussa Raistlin mm. tekee ensimmäisen tason loitsut Feather Fall ja Sleep, ja on aivan uuvuksissa tämän jälkeen.) Sen enempää en jaksanut lukea. Tarina on varmasti ihan mainio, mutta se pelillisyys loistaa siitä läpi vähän liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa, mutta en myöskään jaksanut innostua. Luovutin kolmannen kirjan jälkeen. En muutenkaan erityisemmin välitä fantasia-genrestä.
No, entäs science fiction tai kauhu genret kirjoina ja elokuvina?
Katsoin lapsena Star Trekiä, siinäpä se. 😄 Kyllä varmaan muutama poikkeus löytyy joka genrestä.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut yhden yhtä kirjaa ja en ole edes ajatellut lukea niitä tai tutustua aiheeseen muulla tavoin. Myöskään lapseni, 15-20 vuotiaat eivät ole niistä olleet ikinä millään tavoin kiinnostuneita.
En oikeastaan tunne yhtään ihmistä, joka olisi Pottereista tai yleensäkään tuollaisesta kirjallisuudesta kiinnostunut ja ketään asia ei ole hävettänyt tai mietityttänyt mitenkään. Kun ei ole kiinnostunut, niin ei ole kiinnostunut ja sillä siisti. Kuuntelen paljon kirjoja, esimerkiksi tänään olen kuunnellut kuusi tuntia, mutta sadut eivät nappaa. Lapsena ja teininä luin todella paljon ja olin kirjastossa iltatöissäkin pari vuotta, joten silloin tuli luettua kaikkea mitä käteen osui. Nykyään minulla ei ole enää aikaa kirjoille, joista en välitä.
Tuskin moni muukaan on niistä kiinnostunut ennenkuin on edes kokeillut lukea, tai on muuten kiinnostunut fantasiakirjallisuudesta. Minäkään en aluksi ollut niistä kiinnostunut mutta aloin tylsyyttäni lukemaan ekaa kirjaa kun siskoni niitä luki, ja sitä kautta tarina vei minut lopulta mukanaan, ei ennakkoluuloni tai -käsitykseni siitä minkälainen se mahdollisesti on. Sen perusteella on turha tehdä mitään johtopäätöksiä mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole minkäänlaisia tunnelatauksia hänen suuntaansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa, mutta en myöskään jaksanut innostua. Luovutin kolmannen kirjan jälkeen. En muutenkaan erityisemmin välitä fantasia-genrestä.
No, entäs science fiction tai kauhu genret kirjoina ja elokuvina?
Katsoin lapsena Star Trekiä, siinäpä se. 😄 Kyllä varmaan muutama poikkeus löytyy joka genrestä.
Aika masentavaa, Star Trek ei ole todellakaan hyvää scifiä. Katso enemmän vaikka Aliens elokuvia tai lue Frank Herbertin, Iain M. Banksin tai Isaac Asimovin tuotantoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä. Ja olin niiden ilmestymisen aikaan ihan fanaattinen fantasiakirjallisuuden harrastaja.
Mun mielestä Rowlingilla on kamala tapa kirjoittaa lapsista, mitä on vaikea käsittää, kun hän on kuitenkin äiti. Siis Dudley on ruma, lihava ja ilkeä - ja muka se kiusaaja, eikä kiusattu. Siis tulee fiilis, että aikuinen ihminen halveksii lihavia lapsia tai jotain.
Se maailman sisäinen logiikka ei kanssa tunnu pelaavan oikein kunnolla. Heh, joku jästiasioihin erikoistunut ei tiedä, mitä raha on jne.Ja kun on lukenut niin paljon fantasiakirjallisuutta, joka on paljon parempaa, niin on vaikea käsittää, miks just näistä sit tuli niin valtava ilmiö.
Vinkkinä tähän vielä, että kokeilkaas lukea Robin Hobbia (jos pystytte, niin englanniksi. Ainakin ekojen kirjojen käännös oli kehnoa, ja välistä on jätetty kääntämättä yksi teologia). Oikeasti kiehtovaa henkilökuvausta, mikä on aika harvinaista tän tyyppisessä kirjallisuudessa.
Dudleykin on minusta enemmänkin ilkeiden vanhempiensa uhri. Hän oli iso, lihava ja ilkeä kiusaaja, mutta syy siihen oli aika pitkälle Harry ja Dursleyn perheen vihamielinen asenne Harryä kohtaan. Dudleytä syötettiin ihan liikaa vain vittuilun vuoksi Harryä kohtaan. Tuon kuvailun tarkoituksena oli tuoda esille se kontrasti Harryn ja Dudleyn kohtelun välillä.
Kuka niistä muka enää välittää kolmikymppisenä? eikö potterit ole muutenkin aika epäsuosiossa tällä hetkellä. itse olin joku 6-vuotias kun eka potter ilmestyi suomeksi. sitten 16-ikävuoden jälkeen se innostus alkoi pikkuhiljaa hiipua. Luin myös muita kirjoja ja luen edelleen. Olihan ne hyviä edistämään lasten lukuintoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut yhden yhtä kirjaa ja en ole edes ajatellut lukea niitä tai tutustua aiheeseen muulla tavoin. Myöskään lapseni, 15-20 vuotiaat eivät ole niistä olleet ikinä millään tavoin kiinnostuneita.
En oikeastaan tunne yhtään ihmistä, joka olisi Pottereista tai yleensäkään tuollaisesta kirjallisuudesta kiinnostunut ja ketään asia ei ole hävettänyt tai mietityttänyt mitenkään. Kun ei ole kiinnostunut, niin ei ole kiinnostunut ja sillä siisti. Kuuntelen paljon kirjoja, esimerkiksi tänään olen kuunnellut kuusi tuntia, mutta sadut eivät nappaa. Lapsena ja teininä luin todella paljon ja olin kirjastossa iltatöissäkin pari vuotta, joten silloin tuli luettua kaikkea mitä käteen osui. Nykyään minulla ei ole enää aikaa kirjoille, joista en välitä.
Tuskin moni muukaan on niistä kiinnostunut ennenkuin on edes kokeillut lukea, tai on muuten kiinnostunut fantasiakirjallisuudesta. Minäkään en aluksi ollut niistä kiinnostunut mutta aloin tylsyyttäni lukemaan ekaa kirjaa kun siskoni niitä luki, ja sitä kautta tarina vei minut lopulta mukanaan, ei ennakkoluuloni tai -käsitykseni siitä minkälainen se mahdollisesti on. Sen perusteella on turha tehdä mitään johtopäätöksiä mistään.
Olen lukenut lapsena ja nuorena myös fantasiakirjallisuutta, mutta en vain ole sellainen tyyppi, joka jaksaisi kuvitella ja elävöittää niitä tarinoita mielessään. Ehkä olen ollut liian tosikko ja jalat maassa oleva jo lapsena tai sitten kaikki eivät vain opi tykkäämään niistä. Ihan sama, oikeasti mielenkiintoisia kirjoja on maailma pullollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnostanut koskaan minuakaan enkä kyllä ole älynnyt, että tämä olisi jotenkin hävettävä asia.
Jos ei fantasia kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta, mutta jos kiinnostaa, niin ovathan Potterit fantasiakirjallisuutta parhaasta päästä.
Makuasioista ei kuulemma pitäisi kiistellä, mutta toisaalta, mistäs sitten?
Joten: olen eri mieltä. Potterit ovat vähän sellaista purkkatason bulkkia, johon on vaan säälittä kopsattu muiden ideoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka niistä muka enää välittää kolmikymppisenä? eikö potterit ole muutenkin aika epäsuosiossa tällä hetkellä. itse olin joku 6-vuotias kun eka potter ilmestyi suomeksi. sitten 16-ikävuoden jälkeen se innostus alkoi pikkuhiljaa hiipua. Luin myös muita kirjoja ja luen edelleen. Olihan ne hyviä edistämään lasten lukuintoa
Miksi iällä pitäisi olla jotain väliä sen suhteen välittääkö niistä enää vai ei? Vaikka tarina sijoittuukin (velho) koulumaailmaan, niin se tarina itsessään on aika universaali, hyvän ja pahan välinen taistelu, ja se miljöö on lopulta aika toissijainen. Minä lähestyn jo neljääkymppiä ja vaikka siitä on jo vuosia kun olen niitä viimeksi lukenut, niin voisin ihan hyvin lukea uudestaan, jos vain olisi aikaa. Tarina kyllä sopii ihan aikuisillekin lukijoille.
Mitä kirjojen epäsuosioon tulee, niin se pätee lähinnä somen moraaliposeeraajiin, jotka luulevat Rowlingin boikottiin olevan jotain hyviäkin syitä, vaikka väärässä ovat. Minusta Rowling on täysin oikeassa ja ainakin hänellä pitäisi olla täysi oikeus ilmaista mielipiteensä ilman julkista lynkkausta, vaikka joku eri mieltä olisikin. Sinä olit melko nuori kirjat lukiessasi. Suosittelen lukemaan ne uudestaan nyt aikuisena, saattavat jopa kolahtaa uudella tavalla.
Mielestäni liian raaka pienille lapsille mutta niin lapsellinen ja naiivi että sen puolesta olisi kuitenkin ollut esikoululaiset kohderyhmää. Azkabanin vanki ilmestyi kun olin 13. Ärsyynnyin aika lailla siitä. Luin ne koska luin silloin kaikki lähikirjaston fantasiakirjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnostanut koskaan minuakaan enkä kyllä ole älynnyt, että tämä olisi jotenkin hävettävä asia.
Jos ei fantasia kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta, mutta jos kiinnostaa, niin ovathan Potterit fantasiakirjallisuutta parhaasta päästä.
Makuasioista ei kuulemma pitäisi kiistellä, mutta toisaalta, mistäs sitten?
Joten: olen eri mieltä. Potterit ovat vähän sellaista purkkatason bulkkia, johon on vaan säälittä kopsattu muiden ideoita.
Vai että bulkkia. Olet tuota mieltä vain siksi kun niistä tuli niin suosittuja, et siis kehtaa myöntää pitäväsi niistä, koska ovat liian suosittuja. Olen törmännyt tuohon asenteeseen joskus ennenkin. Toki niissä voi nähdä inspiraatiota muistakin teoksista, esim Sormusten Herrasta, mutta tarina ja sen maailma itsessään on kuitenkin todella taitavasti rakennettu.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni liian raaka pienille lapsille mutta niin lapsellinen ja naiivi että sen puolesta olisi kuitenkin ollut esikoululaiset kohderyhmää. Azkabanin vanki ilmestyi kun olin 13. Ärsyynnyin aika lailla siitä. Luin ne koska luin silloin kaikki lähikirjaston fantasiakirjat.
Mielenkiinnosta kysyn, mikä tekee niistä lapsellisen ja naiivin?
Vierailija kirjoitti:
Luin Dragonlance ja Forgotten Realms kirjoja teininä. Ensimmäiset olivat parhaita mutta sitten myöhemmissä kirjoissa Drizz ja Raistlin olivat liian voimakkaita ja kirjailijat tuhosivat omat kirjansa kun nuo selvisivät kaikesta...
Hirveä määrä kaupunkeja tuhonneita hirviöitä hyökkää Drizzin kimppuun mutta tämä vain hyppää ilmaan ja tekee muutamat sivallukset sapeleilla jopas on pahikset kukistettu puolen sinun aikana...
Drizzinin kirjat muuttuivat kyllä kuraksi nopeaan mutta Raistlinin suhteen samaa ei tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tykännyt. Eniten ärsytti se, miten joillakin opettajilla (Dumbledorella lähinnä) oli ilmiselviä suosikkeja joita eivät koskeneet samat säännöt kuin muita ja joiden perseilyä katsottiin sormien läpi koska (naratiivisesti) olivat hyvissankareita jotka sankaroivat ja joilla oli juonihaarniska (vaikka oikeasti ottivat älyttömiä riskejä ja rikkoivat sääntöjä koko ajan). Se, että hahmot ovat ikäänkuin jo lukeneet kirjan ja tietävät/käyttäytyvät ikäänkuin päähahmot olisivat jotain muuta kuin vain kourallinen koululaisia muiden joukossa on rasittavaa.
Tunsin aina myötätuntoa niitä muita oppilaita kohtaa, jotka olivat tehneet kovasti työtä ja nähneet vaivaa, ja sitten loppumetreillä joku Dumbledore tulee ja päättää että ei niillä säännöillä ole mitään väliä ja btw tässä teille kasa pisteitä siitä hyvästä että olette kirjan sankareita ja teidän viiteryhmänne pitää voittaa tänä vuonna tämä koulun kilpailu.
Lisäksi joku sorting hat on niin pahuuden työkalu kuin olla voi - kenestäkään ei voi sanoa esiteininä minkälainen siitä isona tulee, varsinkin kun yksi ryhmä on kaikkien mielestä pahiksia. Okei, olet 11v ja me laitettiin sut nyt tohon yhteen ryhmään, joka on kaikkien mielestä evil. Onnea vaan elämääsi!
Juu, en tykkää Harry Potterista yhtään. Ja kyllä, olen kokeillut. 2,5 kirjaa, sitten tuli mitta täyteen.
Tiivistit ehkä tietämättäsi aika hyvin miksi ei Potter sinulle uppoa; olet liian tosikko. Se on fantasiaa, ei perustu todellisuuteen ja olet ilmeisesti ottanut kaiken siinä liian kirjaimellisesti. Sitten toisaalta taas siinä on paljon asioita joita tapahtuu ihan arjessakin, kuten vaikka se että koulumaailma ei aina ole kiva ja helppo. Jos oikeasti lukisit tarinan alusta loppuun, ymmärtäisit ehkä sen syvemmän tarinan siellä takana. Joidenkin mielikuvitus ei toki riitä siihen. Ja toki Potterissakin on niitä kohtia jotka olisi voineet olla toisin, itsekin muuttaisin tarinassa kohtia vaikka kovasti tykkäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka niistä muka enää välittää kolmikymppisenä? eikö potterit ole muutenkin aika epäsuosiossa tällä hetkellä. itse olin joku 6-vuotias kun eka potter ilmestyi suomeksi. sitten 16-ikävuoden jälkeen se innostus alkoi pikkuhiljaa hiipua. Luin myös muita kirjoja ja luen edelleen. Olihan ne hyviä edistämään lasten lukuintoa
Miksi iällä pitäisi olla jotain väliä sen suhteen välittääkö niistä enää vai ei? Vaikka tarina sijoittuukin (velho) koulumaailmaan, niin se tarina itsessään on aika universaali, hyvän ja pahan välinen taistelu, ja se miljöö on lopulta aika toissijainen. Minä lähestyn jo neljääkymppiä ja vaikka siitä on jo vuosia kun olen niitä viimeksi lukenut, niin voisin ihan hyvin lukea uudestaan, jos vain olisi aikaa. Tarina kyllä sopii ihan aikuisillekin lukijoille.
Mitä kirjojen epäsuosioon tulee, niin se pätee lähinnä somen moraaliposeeraajiin, jotka luulevat Rowlingin boikottiin olevan jotain hyviäkin syitä, vaikka väärässä ovat. Minusta Rowling on täysin oikeassa ja ainakin hänellä pitäisi olla täysi oikeus ilmaista mielipiteensä ilman julkista lynkkausta, vaikka joku eri mieltä olisikin. Sinä olit melko nuori kirjat lukiessasi. Suosittelen lukemaan ne uudestaan nyt aikuisena, saattavat jopa kolahtaa uudella tavalla.
Minä kyllä sanoisin, että nyt aikuisena ja äitinä se lihavien ja rumien pilkka tuntuu entistä pahemmalta.
Myös maailma on muuttunut 20 vuodessa. Frendeissäkin oli kauheaa lihavien ihmisten pilkkaa, se oli jotenkin normaalia ja hienoa ysärillä.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnostanut koskaan minuakaan enkä kyllä ole älynnyt, että tämä olisi jotenkin hävettävä asia.
Jos ei fantasia kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta, mutta jos kiinnostaa, niin ovathan Potterit fantasiakirjallisuutta parhaasta päästä.
Makuasioista ei kuulemma pitäisi kiistellä, mutta toisaalta, mistäs sitten?
Joten: olen eri mieltä. Potterit ovat vähän sellaista purkkatason bulkkia, johon on vaan säälittä kopsattu muiden ideoita.
Vai että bulkkia. Olet tuota mieltä vain siksi kun niistä tuli niin suosittuja, et siis kehtaa myöntää pitäväsi niistä, koska ovat liian suosittuja. Olen törmännyt tuohon asenteeseen joskus ennenkin. Toki niissä voi nähdä inspiraatiota muistakin teoksista, esim Sormusten Herrasta, mutta tarina ja sen maailma itsessään on kuitenkin todella taitavasti rakennettu.
Bulkkiapa bulkkia.
Voisko mitenkään olla, että genre oli mulle tuttu jo ennen kuin aloin potteroida?
En ole lukenut yhden yhtä kirjaa ja en ole edes ajatellut lukea niitä tai tutustua aiheeseen muulla tavoin. Myöskään lapseni, 15-20 vuotiaat eivät ole niistä olleet ikinä millään tavoin kiinnostuneita.
En oikeastaan tunne yhtään ihmistä, joka olisi Pottereista tai yleensäkään tuollaisesta kirjallisuudesta kiinnostunut ja ketään asia ei ole hävettänyt tai mietityttänyt mitenkään. Kun ei ole kiinnostunut, niin ei ole kiinnostunut ja sillä siisti. Kuuntelen paljon kirjoja, esimerkiksi tänään olen kuunnellut kuusi tuntia, mutta sadut eivät nappaa. Lapsena ja teininä luin todella paljon ja olin kirjastossa iltatöissäkin pari vuotta, joten silloin tuli luettua kaikkea mitä käteen osui. Nykyään minulla ei ole enää aikaa kirjoille, joista en välitä.